Viime viikolla täällä päin elettiin kireiden pakkasten keskellä. Pakkaseen tottui sangen nopsaan ja rutiininomaisesti varasi aamulla ylimääräiset kymmenen minuuttia siihen, että töihin lähtiessään pakkasi päälleen puolet kaikesta siitä, minkä omisti, ja töihin saapuessaan purkautui siitä kaikesta hikisenä ähisten.
Tänä aamuna herätessäni pakkasta oli vain kuusi astetta. Piti jatkuvasti muistuttaa itseään pukeutuessaan, että kuusi astetta pakkasta on sama kuin mitä se oli ennen tulipalopakkasia. Kuusi astetta ei siis ole yhtäkkiä muuttunut esim. -15c vastaavaksi, vaan se on edelleen se -6c. Mukava pakkasilma. Niinpä työmatkapyöräilyyn ei tarvita villakalsareita, tuulikalsareita, toppahousuja, vaellussukkia, villasukkia, lampaankarvasaappaita, pitkää aluspaitaa, tavan pitkähihaista, untuvatakkia, pitkää villakaulaliinaa, karvarukkasia ja fleecevuorattua 100% shetlanninlammasvillapipoa, vaan ihan tuulihousut, tavan talvitakki, normaali pipo, kaulaliina ja sormikkaat riittävät päällysasuksi eikä allekaan tarvitse naparetkeilijän varusteita. Onnellisena pyöräilin töihin naama jäätymättä, kädet lämpimänä ja varpaat sulana. Pyöräkin liikkui niin ketterään, kun laakerit eivät olleet jäässä.
Äsken aloin tehdä lähtöä töistä ja satuin vilkaisemaan työpaikan keittiön ikkunassa olevaa lämpömittaria. Olin saada paskahalvauksen. -19c. Ajattelin, että tämä on naurettavaa ja katsoin uudelleen.
-19c.
Jep jep. On sitten vähän pakkanen kirinyt. Tarkastin asian vielä netistä. Paitsi että on -19c niin siellä tuulee 8m/s.
Ei kait siinä muuta, mutta mulla on tosiaan päällä sen verran, ettei epämukavasti hikoile -6c pakkasessa töihin pyöräillessään.
No, veikkaan että ei hiki haise kohta.