Blogi

ASA liikutti juhlakansaa. Kuva: Aino Ukko

Politiikasta ei monelle tule ensimmäisenä mieleen kaupungin kuumimmat bileet, joihin joutuu jonottamaan pari tuntia päästäkseen sisään. Aivan liian usein politiikka on kuivia vanhoja poliitikkoja puhumassa asioista jotka ei voisi vähempää kiinnostaa. Vasemmistossa on kuitenkin päätetty pistää Suomen poliittista kulttuuria uusiksi. Yhteiskunnallisten liikkeiden mielenosoituksissa olemme toimineet näin on jo vuosia.

Sen sijaan että puhutaan jostain valtiontalouden vajediipadaapasta, miksei voida puhua asiaa, joka liikuttaa meitä arjessamme. Maailmaa voi ja pitää muuttaa juuri sellaiseksi kuin me itse haluamme. Vasemmisto tarjoaa vaihtoehdon diipadaapalle mm. perustulolla ja vähintään 10€:n tuntipalkalla. Suomen luonnonsuojeluliiton julkaiseman Suomen Luonnon mukaan Vasemmistoliitto on myös Suomen ympäristömyönteisin puolue.

Ihmisiä oikeasti liikuttavien asioiden lisäksi myös fiiliksen on oltava kohdillaan. Viime keskiviikkoisissa vaalibileissä viestien muoto ja sisältö yhdistyivät täydellisesti. Tämän osoittaa hyvin myös lähes tuhat julhlijaa ja parin tunnin jonot (sori jonottajat) sekä bileistä kuullut kommentit.
- "Kiitos. En muista milloin viimeksi olisin ollut juhlissa joissa oli kaikki näin kohdallaan. Upea tunnelma, hienoja esityksiä ja ihania ihmisiä!"

Jono kierteli korttelia ympäri ja oli yli sata metriä. Kuva: Perttu Iso-Markku

Juhlissa ei kuultu Kataisen kaartelua ja ylimielisyyttä tai Kiviniemen latteuksia vaan Olavi Uusivirtaa, Asaa ja Alamaailman vasaroita sekä Vuokko Hovattaa & Marzi Nymania. Artistien välissä pidettiin sopivasti palopuheita ja loppuillasta bileitä pyöritti Left Hooks DJ:t, jotka soittavat kiertävällä klubilla noin parin viikon välein.

Vasemmistoliiton helsinkiläiset kansanedustajat? Kuva: Aino Ukko

Vasemmisto on erittäin lähellä toista paikkaa Helsingissä. Gallupien mukaan se olisi pois kokoomukselta. Nyt jos koska kannattaa antaa ääni meille. Vaalivoittomme on muutamasta äänestä kiinni. Juuri sinun äänesi voi olla ratkaiseva. Itse kilpailen listallamme tosissani kakkossijasta ja kansanedustajapaikasta, minua voi äänestää numerolla 57.

Ps. Jo tänään perjantaina uudet bileet Siilinpesässä, jossa Kääpä-Joe, JP's Napapiiri ja Revenge of the Boot esiintyvät kolmansissa Yes we Dan -kemuissa. Ilmainen sisäänpääsy. Klikkaa attending facebook-eventiin ja tule juhlimaan ja puhumaan siitä mitä itse haluat politiikalta.

Nähdään bileissä ja muista äänestää!

Merkintä pohjautuu Radikaaleinta on arki -pamflettiin, jonka olen kirjoittanut yhdessä Anna Kontulan (ehdolla Pirkanmaalla), Jukka Peltokosken (ehdolla Pirkanmaalla), Miika Saukkosen ja Tero Toivasen (ehdolla Keski-Suomessa) kanssa.

Yhteiskunta ei voi kaataa ihmisiin onnellisuutta, mutta se voi pyrkiä luomaan ympäristön, jossa onnellisen elämän rakentaminen on helpommin mahdollista. Toisaalta yhteiskunta voi myös hankaloittaa kaikkien paitsi pienen eliitin onnen tavoittelua.

Näin on toimittu viimeisen 20 vuoden aikana kun yhteisesti rakennettua vaurautta on kasattu harvojen käsiin rikkaita räikeästi suosivalla veropolitiikalla, jäädyttämällä sosiaaliturva ja siirtämällä erilaisia maksuja työnantajalta kotitalouksien ja työntekijöiden maksettavaksi miljardien edestä.

Suomi on noin kaksi kertaa vauraampi kuin 20 vuotta sitten. Samana aikana tuloerot ovat kasvaneet valtavasti, jonka seurauksena Suomessa on eri tilastojen mukaan 700 000 – 1 000 000 köyhää. Vuosina 1995-2008 palkat kasvoivat 39 prosenttia ja osinkotulot peräti 425 prosenttia.

Ihmisten onnen ehdot ovat pääasiassa hyvin arkisia asioita. Haluamme elää rauhassa ja lähipiirimme arvostamana, terveenä ja ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Saada aikaa olla läheisteme kanssa ja puuhata omia juttujamme. Tehdä työtä, jossa koemme kehittyvämme ja olevamme hyödyksi. Silti tämä kaikki on vakavasti uhattuna, vieläpä aikana, jona Suomi on rikkaampi kuin koskaan.

Leppoisan arjen mahdollistamiseksi tarvitaan kohtuullinen toimeentulo ja, että työ tai siihen valmistautuminen ei syö suurinta osaa valveillaoloajastamme. Nykyinen työelämä tarjoaa meille aivan päinvastaista, jatkuvaa tunnetta kiireestä ja ansiotyön tunkeutumisesta kaikkeen elämään. Tutkinto ei takaa työpaikkaa – siksi elämästämme tulee cv-merkintöjen keräämistä ja itsensä työllistettäväksi tekemistä ja markkinointia. Työsuhteen jatko on jatkuvasti vaakalaudalla – siksi olemme nöyriä ja paiskomme palkattomia ylitöitä tai ilmaisduunia harjoittelun muodossa. Emme tiedä ensi viikon tai huomisen työvuoroja – siksi odotamme kännykän päässä emmekä osaa sanoa ystävillemme, milloin olisi aikaa tehdä jotain yhdessä.

Parhaiten mielekäs arki ja koko yhteiskunnan downshiftaaminen jatkuvasta kiireestä mahdollistetaan jakamalla työtä, eli lyhentämällä työaikaa kuuteen tuntiin. Olennaista on, että tämä tehdään ansiotasoa vähentämättä. Tämä kustantaa itsensä nopeasti takaisin työttömyyden vähenemisellä, tuottavuuden parantumisella ja ihmisten parantuneella elämänlaadulla, eli vähentyneillä terveysongelmilla.

Tilanteet, jossa ihmisten toimeentulo johtuu liian vähäisestä työtuntien määrästä pitää tietenkin myös ratkaista. Itse näen haitallisena vaatia lisää tunteja kun työtä pitäisi jakaa. Tämän takia palkankorotukset ovat mielestäni oikea vaatimus. Säätämällä työehtosopimusjärjestelmän rinnalle 10 euron minimituntipalkkalaki saadaan Suomesta pikkuhiljaa kitkettyä työtätekevien köyhien luokka. Suomella on tähän varaa, kysymys on vain valinnoista, edellämainitut luvut talouden kasvusta sekä palkka- ja osinkotuloista osoittavat tämän hyvin.

Työ on kuitenkin myös paljon muuta kuin palkkatyö eivät nämä muutokset riitä. Tarvitaan siis elämiseen riittävä perustulo. Perustulon lupaus on sen jatkuvuudessa. Suurelle osalle ihmisiä rahan puute ei ole aina suurin ongelma, vaan pysyvä epävarmuus riittävän toimeentulon jatkuvuudesta. Myös pienillä tuloilla voi tulla toimeen, jos tietää, että ne saa varmasti ja että yllättävienkin tilanteiden varalta on olemassa mutkaton turvajärjestelmä. Taattu tulo turvaisi itsenäisen elämänhallinnan, mikä ei toteudu tapeltaessa opintotuesta, työmarkkinatuesta, muista Kelan palveluista tai toimeentulotuesta sosiaalitoimiston kanssa.

Useimmille perusturvallisuus sisältää myös mahdollisuuden verrattain pysyvän kodin rakentamiseen. Nykyään hankitaan omistusasuntoja ja sitoudutaan kymmenien vuosien velkoihin, koska se on halvempaa kuin vuokralla asuminen. Perustulo olisi universaali ja taattu tulo, joka olisi vastavoima kotitalouksien velkaantumiselle, joka ei kuitenkaan korvaisi asumistukea. Perustulo olisi vastaisku pikavippimarkkinoille, jotka repivät voittonsa juuri köyhimpien selkänahasta.

Perustuloa voidaan perustella myös palkkiona palkattomasta työstä. Bruttokansantuotteen näkökulmasta työksi määritellään vain ansiotyö tai yrittäjyys. Kuitenkin suuri osa ihmisten hyvinvointinsa eteen tekemästä työstä on palkatonta. Osallistumme anopin puutarhatalkoisiin, toimimme järjestöissä, kirjoitamme yhdessä wikipediaa, teemme pikkuaskareita ilman verokorttia ja huolehdimme perheestämme. Suuri osa työstä on monimuotoista tekemistä, jolla on itsetarkoituksellinen merkitys.

Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan esimerkiksi kotitalouksissa tehdyn “tuottamattoman” työn laskennallinen arvo oli vuonna 2006 65,6 miljardia euroa – reilusti yli kolmannes virallisesta bruttokansantuotteesta. Eikä siihen ole laskettu läheskään kaikkea mitä ihmiset tekevät byrokraattien tilinpidolta näkymättömissä.

Jotta perustulo todella lisäisi ihmisten autonomiaa, sen on oltava riittävän suuri. Elämiseen riittämätön perustulo vaikuttaisi päinvastaisesti. Se pakottaisi myymään työvoimaa hinnalla millä hyvänsä ja vahvistaisi matalapalkkayhteiskuntaa. Tasaiset tuloerot ja riittävän suuri perustulo tekisivät yhteiskunnasta kaikin puolin nykyistä turvallisemman.

Solidaarinen tulonjako toimisi ylivoimaisen enemmistön etujen mukaisesti ja kääntäisi nykykehityksen suunnan. Perustulomallin on rakennuttava osana tätä tavoitetta. Samalla sen olisi parannettava työntekijöiden neuvotteluasemaa, palkittava hoivatyöstä sekä mahdollistettava itsensä työllistäminen, yrittäminen ja vapaa kansalaistoiminta täysin uusin tavoin. Palkkojen suhde voittoihin on kuitenkin käännettävä päälaelleen, ettei perustulolla luoda vain uutta matalapalkkaista työvoimaa ja tueta uusia tapoja kasata vaurautta.

Maailman muuttumisesta huolimatta materiaalisista eduista kumpuavan politiikan tarpeellisuus ei ole kadonnut minnekään. Olennaista on edelleen, kenen haltuun yhteisesti tuotettu rikkaus päätyy ja minkälainen itsemääräämisoikeus ihmisillä on.

Jos nämä ovat sinulle tärkeitä asioita, käy äänestämässä numeroa 57 Helsingin vaalipiirissä.

Ajankohtainen kakkonen (katsottavissa 18.2. asti) käsitteli tiistaina 18.1.2011 työntekijöitä, jotka ovat saapuneet Euroopan unionin ulkopuolelta Suomeen. Ohjelma kiteytti Suomen ulkomaalaispolitiikan ja työmarkkinoiden epäkohtia. Siivoojina työskentelevät aasialaiset ja afrikkalaiset siirtolaiset kertovat ohjelmassa orjatyöstä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kiristyksestä. Välikäsinä häärää joissain tapauksissa muita ulkomaalaisia. Asia ei ole millään tavalla uusi, mutta osoittaa jälleen kerran minkälaiseen ahdinkoon siirtolaiset joutuvat, kun oleskeluoikeus maassa perustuu täydelliseen riippuvaisuuteen työnantajasta.

Ohjelma kokosi onnistuneesti ulkomaalaisten ongelmia. Esimerkiksi jos ulkomaalainen on saapunut Suomeen ilman passia (kuten useimmat turvapaikanhakijat), hän ei voi avata pankissa tiliä, jolle palkka maksetaan. Tämä saattaa johtaa siihen, että ulkomaalaiset ajautuvat hämäriin työsuhteisiin, joissa palkat maksetaan käteisellä, mikäli niitä maksetaan ollenkaan. Vaikka ulkomaalaisella olisikin ollut hallussaan passi, turvapaikanhakijalta se takavarikoidaan koko turvapaikkaprosessin ajaksi, ja sitä on hankala saada ulkomaalaispoliisista haltuun edes tilapäisesti tilin avaamista varten. Mikäli hakijalla on voimassa oleva käännytyspäätös kielteisen turvapaikkahakemuksen vuoksi, mutta yhä työlupahakemus vireillä työnteon perusteella, poliisi ei luovuta passia missään tapauksessa ulkomaalaiselle. Jäljelle jää ohjata palkat jonkin suomalaisen tukihenkilön tilille, joka puolestaan toimittaa ne eteenpäin ulkomaalaiselle.

Olemme Vapaa liikkuvuus -verkoston kautta viime aikoina kuulleet lukuisista Suomessa työskentelevistä ulkomaalaista, joilla kaikilla on sama tarina. Heidän turvapaikkahakemukseen on annettu kielteinen päätös sekä päätös käännyttää henkilö maasta, mutta he ovat työllistyneet etupäässä siivousalalle ja hakeneet työlupaa. Nykyään maahanmuuttovirasto antaa kuitenkin jopa siivoustyön perusteella työlupaa hakeville kielteisiä lupapäätöksiä. Perusteena on, että alalle löytyy suomalaista työvoimaa. Itse työolosuhteet siivousalalla ovat kuitenkin joissain tapauksissa sellaiset, ettei suomalainen työntekijä ota työtä vastaan. Kotimaansa vainoa pakeneva ulkomaalainen kyllä tekee siivousvuoron kello viiden ja seitsemän välillä aamulla, mutta ei suomalainen työntekijä. Kun maahanmuuttovirasto antaa kielteisen päätöksen työlupahakemukseen, työt eivät välttämättä suinkaan lopu siihen, mutta mikäli ulkomaalainen onnistuu välttelemään poliisin käännytystä, henkilöstä tulee paperiton.

Eräs Vapaa liikkuvuus -verkoston tukema turvapaikanhakija käännytettiin tällä viikolla maasta. Hän oli hakenut turvapaikkaa, saanut kielteisen päätöksen hakemukseensa ja hänellä oli vireillä työlupahakemus. Hänen palkanmaksunsa hoitui moitteettomasti ja laillisesti ja hän täytti toimeentulokriteerit työluvan saamiseksi. Poliisi kuitenkin käännytti hänet ennen kuin hän ehti saada päätöksen työlupahakemukseensa. Hän oli maksanut veroja Suomeen useita kuukausia. Hänen jouduttuaan säilöönottokeskukseen ennen käännytystä työnantaja ilmoitti, että turvapaikanhakijalla pysyy työpaikka, vaikka hän ei voinutkaan käydä töissä koska oli säilöönotettuna suljettuun laitokseen. Lain mukaan poliisi saa käännyttää ulkomaalaisen, vaikka hän odottaisi yhä päätöstä työlupa-asiassa. Suomessa turvapaikanhakijat saavat työskennellä rajoituksetta 6 kuukauden maassa oleskelun jälkeen.

Vasemmistossa on ollut valitettavana tapana reagoida ulkomaalaisten työntekijöiden hätään ilmoittamalla, että se vastustaa kaksien työmarkkinoiden syntymistä. Suomessa, kuten muissakin Euroopan unionin maissa, on jo nyt kahdet työmarkkinat. Tätä ei voida kiistää tai tilannetta purkaa taistelemalla abstraktia epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tarvitaan konkreettista tukea ja pysyviä oleskelulupia. Välinpitämättömyys ja silmien ummistaminen johtaa yhä härskimpään riistoon. Ajankohtaisessa kakkosessa tämä ilmenee PAMin edustajan puheessa: mitään ei voida kuulemma tehdä, koska riistetyt siirtolaiset eivät ole liiton jäseniä.

Vaikuttaa siltä, että yleinen rasismi ja muukalaisviha yhdistettynä porvarihallitukseen synnyttää tilanteen, jossa järjestelmän tarkoituksena on työntää ihmiset paperittomuuteen ja työnantajien riistettäviksi. Heitä voidaan palkata hetkeksi, ja sen jälkeen heidät voidaan heittää ulos maasta kuin roskat. Jos ihmiset ovat huolissaan siitä, että ulkomaalaiset polkevat palkkoja, kannattaisi kohdistaa huomio siihen, miksi nämä ihmiset ovat niin riippuvaisia paskoista työnantajistaan. Kysymys on politiikasta.

Hallituksen esitys viiden vuoden oleskeluluvasta työn perusteella tyrehtyi valitettavasti eduskunnan valiokuntakäsittelyissä. Tämä olisi mahdollistanut siirtolaisille edes jonkinlaisen pakotien ongelmallisten työnantajien mielivallasta, koska ulkomaalainen olisi voinut vaihtaa työpaikkaa ilman pelkoa käännytyksestä.

Oleskelulupapolitiikalla on systemaattinen rooli paperittomuuden luomisessa myös Suomessa. Tämä on erityisesti sellaisten työnantajien etu, joiden lähtökohtana on riistää ihmisiä kuinka törkeästi tahansa. Koska työnantajat tietävät, että vain harva ulkomaalainen uskaltaa valittaa asiasta käännytyspelon vuoksi, asia on selvä. On tunnustettava, ettei ole työmarkkinoita ilman poliittista vallankäyttöä ja työläisten pakottamista. Pakkokeinot vain ovat erilaiset suomalaisten ja ulkomaalaisten kohdalla.