Blogi

Merkintä pohjautuu Radikaaleinta on arki -pamflettiin, jonka olen kirjoittanut yhdessä Anna Kontulan (ehdolla Pirkanmaalla), Jukka Peltokosken (ehdolla Pirkanmaalla), Miika Saukkosen ja Tero Toivasen (ehdolla Keski-Suomessa) kanssa.

Yhteiskunta ei voi kaataa ihmisiin onnellisuutta, mutta se voi pyrkiä luomaan ympäristön, jossa onnellisen elämän rakentaminen on helpommin mahdollista. Toisaalta yhteiskunta voi myös hankaloittaa kaikkien paitsi pienen eliitin onnen tavoittelua.

Näin on toimittu viimeisen 20 vuoden aikana kun yhteisesti rakennettua vaurautta on kasattu harvojen käsiin rikkaita räikeästi suosivalla veropolitiikalla, jäädyttämällä sosiaaliturva ja siirtämällä erilaisia maksuja työnantajalta kotitalouksien ja työntekijöiden maksettavaksi miljardien edestä.

Suomi on noin kaksi kertaa vauraampi kuin 20 vuotta sitten. Samana aikana tuloerot ovat kasvaneet valtavasti, jonka seurauksena Suomessa on eri tilastojen mukaan 700 000 – 1 000 000 köyhää. Vuosina 1995-2008 palkat kasvoivat 39 prosenttia ja osinkotulot peräti 425 prosenttia.

Ihmisten onnen ehdot ovat pääasiassa hyvin arkisia asioita. Haluamme elää rauhassa ja lähipiirimme arvostamana, terveenä ja ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Saada aikaa olla läheisteme kanssa ja puuhata omia juttujamme. Tehdä työtä, jossa koemme kehittyvämme ja olevamme hyödyksi. Silti tämä kaikki on vakavasti uhattuna, vieläpä aikana, jona Suomi on rikkaampi kuin koskaan.

Leppoisan arjen mahdollistamiseksi tarvitaan kohtuullinen toimeentulo ja, että työ tai siihen valmistautuminen ei syö suurinta osaa valveillaoloajastamme. Nykyinen työelämä tarjoaa meille aivan päinvastaista, jatkuvaa tunnetta kiireestä ja ansiotyön tunkeutumisesta kaikkeen elämään. Tutkinto ei takaa työpaikkaa – siksi elämästämme tulee cv-merkintöjen keräämistä ja itsensä työllistettäväksi tekemistä ja markkinointia. Työsuhteen jatko on jatkuvasti vaakalaudalla – siksi olemme nöyriä ja paiskomme palkattomia ylitöitä tai ilmaisduunia harjoittelun muodossa. Emme tiedä ensi viikon tai huomisen työvuoroja – siksi odotamme kännykän päässä emmekä osaa sanoa ystävillemme, milloin olisi aikaa tehdä jotain yhdessä.

Parhaiten mielekäs arki ja koko yhteiskunnan downshiftaaminen jatkuvasta kiireestä mahdollistetaan jakamalla työtä, eli lyhentämällä työaikaa kuuteen tuntiin. Olennaista on, että tämä tehdään ansiotasoa vähentämättä. Tämä kustantaa itsensä nopeasti takaisin työttömyyden vähenemisellä, tuottavuuden parantumisella ja ihmisten parantuneella elämänlaadulla, eli vähentyneillä terveysongelmilla.

Tilanteet, jossa ihmisten toimeentulo johtuu liian vähäisestä työtuntien määrästä pitää tietenkin myös ratkaista. Itse näen haitallisena vaatia lisää tunteja kun työtä pitäisi jakaa. Tämän takia palkankorotukset ovat mielestäni oikea vaatimus. Säätämällä työehtosopimusjärjestelmän rinnalle 10 euron minimituntipalkkalaki saadaan Suomesta pikkuhiljaa kitkettyä työtätekevien köyhien luokka. Suomella on tähän varaa, kysymys on vain valinnoista, edellämainitut luvut talouden kasvusta sekä palkka- ja osinkotuloista osoittavat tämän hyvin.

Työ on kuitenkin myös paljon muuta kuin palkkatyö eivät nämä muutokset riitä. Tarvitaan siis elämiseen riittävä perustulo. Perustulon lupaus on sen jatkuvuudessa. Suurelle osalle ihmisiä rahan puute ei ole aina suurin ongelma, vaan pysyvä epävarmuus riittävän toimeentulon jatkuvuudesta. Myös pienillä tuloilla voi tulla toimeen, jos tietää, että ne saa varmasti ja että yllättävienkin tilanteiden varalta on olemassa mutkaton turvajärjestelmä. Taattu tulo turvaisi itsenäisen elämänhallinnan, mikä ei toteudu tapeltaessa opintotuesta, työmarkkinatuesta, muista Kelan palveluista tai toimeentulotuesta sosiaalitoimiston kanssa.

Useimmille perusturvallisuus sisältää myös mahdollisuuden verrattain pysyvän kodin rakentamiseen. Nykyään hankitaan omistusasuntoja ja sitoudutaan kymmenien vuosien velkoihin, koska se on halvempaa kuin vuokralla asuminen. Perustulo olisi universaali ja taattu tulo, joka olisi vastavoima kotitalouksien velkaantumiselle, joka ei kuitenkaan korvaisi asumistukea. Perustulo olisi vastaisku pikavippimarkkinoille, jotka repivät voittonsa juuri köyhimpien selkänahasta.

Perustuloa voidaan perustella myös palkkiona palkattomasta työstä. Bruttokansantuotteen näkökulmasta työksi määritellään vain ansiotyö tai yrittäjyys. Kuitenkin suuri osa ihmisten hyvinvointinsa eteen tekemästä työstä on palkatonta. Osallistumme anopin puutarhatalkoisiin, toimimme järjestöissä, kirjoitamme yhdessä wikipediaa, teemme pikkuaskareita ilman verokorttia ja huolehdimme perheestämme. Suuri osa työstä on monimuotoista tekemistä, jolla on itsetarkoituksellinen merkitys.

Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan esimerkiksi kotitalouksissa tehdyn “tuottamattoman” työn laskennallinen arvo oli vuonna 2006 65,6 miljardia euroa – reilusti yli kolmannes virallisesta bruttokansantuotteesta. Eikä siihen ole laskettu läheskään kaikkea mitä ihmiset tekevät byrokraattien tilinpidolta näkymättömissä.

Jotta perustulo todella lisäisi ihmisten autonomiaa, sen on oltava riittävän suuri. Elämiseen riittämätön perustulo vaikuttaisi päinvastaisesti. Se pakottaisi myymään työvoimaa hinnalla millä hyvänsä ja vahvistaisi matalapalkkayhteiskuntaa. Tasaiset tuloerot ja riittävän suuri perustulo tekisivät yhteiskunnasta kaikin puolin nykyistä turvallisemman.

Solidaarinen tulonjako toimisi ylivoimaisen enemmistön etujen mukaisesti ja kääntäisi nykykehityksen suunnan. Perustulomallin on rakennuttava osana tätä tavoitetta. Samalla sen olisi parannettava työntekijöiden neuvotteluasemaa, palkittava hoivatyöstä sekä mahdollistettava itsensä työllistäminen, yrittäminen ja vapaa kansalaistoiminta täysin uusin tavoin. Palkkojen suhde voittoihin on kuitenkin käännettävä päälaelleen, ettei perustulolla luoda vain uutta matalapalkkaista työvoimaa ja tueta uusia tapoja kasata vaurautta.

Maailman muuttumisesta huolimatta materiaalisista eduista kumpuavan politiikan tarpeellisuus ei ole kadonnut minnekään. Olennaista on edelleen, kenen haltuun yhteisesti tuotettu rikkaus päätyy ja minkälainen itsemääräämisoikeus ihmisillä on.

Jos nämä ovat sinulle tärkeitä asioita, käy äänestämässä numeroa 57 Helsingin vaalipiirissä.

Nuoren vasemmiston palvelumanifesti: Asiaton oleskelu sallittu!

Suomella on ainutlaatuinen aarre, julkiset palvelut. Niiden ansiosta olemme saaneet nauttia etuoikeuksista, jotka historiallisesti ovat kuuluneet vain eliitille.

Nuori vasemmisto tietää, ettei aarre pudonnut syliimme taivaasta. Se kasvoi vuosikymmenten kuluessa sellaisten ihmisten toimesta, jotka uskoivat solidaariseen yhteiskuntaan. Vanhempiemme ja isovanhempiemme aherruksen ansiosta me saimme d-vitamiinia neuvolasta, antibiootit terveyskeskuksesta ja lapsilisällä uudet kurahousut. Tuhansien ja taas tuhansien työtuntien myötä nousivat koulut, kirjastot ja sairaalat. Meidän sukupolvemme oppi lukemaan ja sai useimmiten valita ammattinsa – ja saatamme nyt ottaa vastuun.
Me emme katso hyvällä, miten yhteinen rikkautemme hupenee päivä päivältä. Emme hyväksy sitä, että onnemme, vapautemme ja tulevaisuutemme takeena olevat palvelut uhrataan kapitalismin kyltymättömälle nälälle. Vaikka kuntien kotisivut lupaavat mielenterveyskuntoutusta, hammashoitoa ja sosiaalityötä, käytännössä eivät toistuvien leikkausten riuduttamat palvelut jaksa kantaa edes lain minimivaatimuksia.

Käynnissä on valtava ryöväys tavallisilta ihmisiltä kansainvälisille palveluketjuille. Tien päässä on se kohtuuton järjestelmä, jossa yhdet tekevät työt mutta toiset keräävät varallisuuden. Me haluamme kääntää kehityksen suunnan, jotta osaksemme tullut huolenpito säilyisi meidän jälkeemme tuleville.
Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä taistelu yhteisten palvelujen puolesta voi olla vain vanhan säilyttämistä. Siksi haluamme rakentaa myös uusia palveluja, jotka tunnistavat prekaarin työn pirstaloiman aikakäsityksen ja yksilöllisen elämän. Meille yhteisessä tuotannossa ei ole enää kyse vain ihmisten välisestä tasa-arvosta, vaan myös ympäristöämme tuhoavan ylikulutuksen hillitsemisestä:

1. Yhteisin varoin maksetut palvelut on tuotettava ilman voitontavoittelua. Yksityisen terveyssektorin kela-korvauksen kaltaiset yritystuet voidaan lakkauttaa.

2. Palvelujen on oltava saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. On kehitettävä ilta-ajan aukioloaikoja. Lasten hoitopalveluissa on mukauduttava siihen, että hoidontarve vaihtelee nopeissakin sykleissä vanhempien työtilanteen mukaan.

3. Kouluissa on vihdoin luovuttava masokistisesta tehdastyökurista. Ainakin murrosikäisten koulupäivien alkamisaikoja on myöhennettävä. Kouluruoan rahoitus on saatettava samalle tasolle kuin aikuisten työmaaruokaloissa. Opetusmenetelmät on rakennettava ja resurssoitava kannustamaan oppilaslähtöiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Peruskoulu on myös demokratian ja kansalaisvaikuttamisen koulu.

4. Palvelut kuuluvat kaikille. Liikkumisen lisääntymisen vuoksi on aika luopua asumisperustaisuudesta – väärässä kunnassa tai maassa sairastuminen ei voi olla syy hoidon eväämiselle.

5. Kaupunkiliikenteen on perustuttava sujuvalle ja maksuttomalle joukkoliikenteelle. Valtakunnallisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös paikallisesti on suosittava raideliikennettä.

6. Kuntien on kaavoitettava ja rakennettava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kaikenkokoisille kotitalouksille.

7. Kirjastoista tulee laajentaa paikallisia olohuoneita, joista löytyy laadukkaiden kirjastopalvelujen lisäksi riittävästi päätepaikkoja, tiedon ja kulttuurin latauspisteitä sekä kokoontumistiloja kansalaistoimijoille. Kirjastojen yhteyteen tulee perustaa myös lainastoja sellaiselle tavaralle, jota ihmiset tarvitsevat verrattain harvoin ja jota siten on järkevämpää lainata kuin ostaa omaksi.

8. Baarikaraoken suosio sen todistaa, ihmiset haluavat olla myös kulttuurin tekijöitä. Tarvitsemme korttelikenttiä höntsäilyyn, bändikämppiä väestönsuojiin sekä seiniä maalattavaksi. Ammatillisten taidelaitosten tuotantoa on vietävä osallistavampaan suuntaan. Suurin osa kulttuuri- ja urheilutiloista on rakennettu yhteisin varoin, niinpä niiden on oltava myös yhteisessä käytössä.

9. Myös kommunikaatio on perusoikeus. Ainakin kaupunkialueilla sitä tuetaan kattavalla ja avoimella langattomalla verkolla.

10. Tietoyhteiskunnassa oppimisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksia tulee laajentaa ja avata, ei sulkea ja yksityistää. Kaiken verovaroin tuotetun tiedon tulee olla vapaasti saatavilla netistä. Uuden avoimuuden kulttuurin on läpäistävä kaikki hallinnon elimet ja palvelut oppimateriaaleista ohjelmistoihin.

Nuori vasemmisto muistuttaa, ettei hyvinvointivaltio syntynyt yhteisymmärryksessä, vaan lukuisten etukamppailujen seurauksena. Aina on ollut rahan kätyreitä, joiden katsannossa ei mikään ole sen vaarallisempaa kuin ihmisten välinen vapaa yhteistyö ja jakaminen. Siksi palvelujen rakentaminen ei ole vain työtä, vaan myös työstä kieltäytymistä, lakkoja, mielenosoituksia ja arkista solidaarisuutta.
Me emme suostu luopumaan perintöosastamme, vaan vaalimme ja rakennamme sitä lapsiamme varten.

Anna Kontula, Tampere
Dan Koivulaakso, Helsinki
Jukka Peltokoski, Tampere
Tero Toivanen, Jyväskylä
Minna Minkkinen, Tampere
Pia Lohikoski, Kerava
Marissa Varmavuori, Vihti
Juuso Aromaa, Hyvinkää
Henrik Nyholm, Helsinki
Antti Hartikainen, Vantaa
Joona Mielonen, Kotka
Li Andersson, Turku
Mirka Muukkonen, Turku
Julia Vatanen, Pieksämäki
Katri Immonen, Helsinki
Iiro Arvola, Raasepori
Tiia Meuronen, Lappeenranta
Heidi Komulainen, Kuopio
Johannes Kuhmonen, Jyväskylä
Raisa Ranta, Pori
Hanna Sarkkinen, Oulu
Matti Kapanen, Turku
Silvia Modig, Helsinki
Markus Korjonen, Kemi
Jan-Mikael Hakomäki, Tornio
Reko Ravela, Vantaa
Hansi Harjunharja, Turku
Severi Helle, Tampere

erussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin valmistellessa 1,5 vuoden ajan [ctrl-c][ctrl-v] -näppäinyhdistelmän painamista ilmastolinjan vetämiseksi, hänen kenttäväkensä on häärännyt omien askareiden kimpussa. “Työväenpuolue ilman sosialismia” esittelee jatkuvasti yhä erikoisempia ajatuksia työväen edun ajamisesta. Selvää on, että siirtolainen ei täytä puolueen kriteereitä työläisyydestä. Viimeisimmän linjauksen mukaan ei myöskään ikääntynyt.

Jo aiemmin on käynyt selväksi, että eläkeiän nostaminen ei ole ongelma perussuomalaisille. Nyt puolueen yrittäjistä koostuvan muutosryhmän mukaan ikääntyneiden kohdalla ei tarvitsisi noudattaa työehtosopimuksiakaan: ”Työntekijän ja työnantajan on mahdollisuus sopia joustavasti työajoista ja työkorvauksesta molempien intressien mukaisesti sen jälkeen kun henkilö on täyttänyt 60 vuotta.” Itselleni on varsin käsittämätön ajatus, että olisi työntekijän ja työnantajan etu maksaa sopimuksia alempia palkkoja tai, että työväen puolustaminen tarkoittaisi palkkojen alentamista.

Muutosryhmän linjaus ei tosin erityisemmin yllätä kun lueskelee muiden perusehdokkaiden vaalimateriaalia. Eräs perusslogan kuuluukin: ”Tiesitkö, että Kokoomuksen voi korvata, äänestä perusporvaria.”

Jussi Halla-aho sanoi vaalikampanjansa avauksessa haluavansa pienentää työnantajamaksuja. Niitä samoja, joita nykyhallitus on jo keventänyt miljardilla eurolla vuositasolla lakkauttamalla työnantajan KELA-maksun. Tämä on linjassa hänen Kauppalehden vaalikoneelle antamien vastausten kanssa. Halla-aholla ei ole mielipidettä eläkeiän nostamisesta, hänen mielestään ansiosidonnaisen päivärahan kestoa pitää lyhentää ja yli tavoiteajan opiskelevilta voidaan periä lukukausimaksua. Lisäksi hän haluaa laskea yritysveroa ja kasvattaa tasaveroja kulutuksen verottamisen muodossa. Työehtosopimuksiakaan ei tarvitsisi miehen mielestä kunnioittaa (lähde: Kauppalehden vaalikone katsottu 14.2.).

Ilmeisesti kaikki voimavaransa maahanmuutton keskittävillä ehdokkailta puuttuu kyky selvittää mitä työnantajamaksut pitävät sisällään. Kun katsomme halvan yrittäjäpopulismin taakse huomaamme, että työnantajan sivukulut koostuvat valtaosin TyEL-vakuutusmaksusta, eli työntekijöiden eläkemaksuista. Vertailun vuoksi todettakoot, että TyEL on keskimäärin 22,4 prosenttia palkasta. Työnantajan sosiaaliturvamaksu (2,12 % palkasta) ja työttömyysvakuutusmaksu (0,8% palkasta) muodostavat siis ainoastaan noin 10% työnantajamaksuista. Kivalta kuulostava palkkaamisen helpottaminen ja sivukulujen pienentäminen tarkoittavat siis käytännössä työeläkkeen rahoituksen leikkaamista.

Suuri osa Perussuomalaisten ehdokkaista täysin samoilla linjoilla oikeistosiiven kanssa; työntekijöiden oikeuksia halutaan polkea. Tämä ei kuitenkaan saa huomiota, koska maahanmuuttajista, EU:sta ja vanhoista puolueista pidetään niin paljon meteliä ja uutisointi keskittyy puolueen kannatuslukemiin eikä politiikkaan.

Lopuksi vielä puolueen vasenta laitaa edustavan puheenjohtajan Timo Soinin näkemyksiä. Persupomo ei ole Kauppalehdelle perustellut mitään näkemyksistään, eikä hänellä ole mielipidettä lukukausimaksuista, yritysverotuksesta tai työehtosopimusten noudattamisesta. Etenkin jälkimmäinen tuntuu erikoiselta henkilöltä, joka telkkarissa joka väliin huutaa ”suomalaisen työmiehen puolesta.” Työväen eduista puhuminen onkin puolueelta pelkkää fuulaa. Tämä on syytä pitää mielessään kun tekee lopullista äänestyspäätöstään.

Ajankohtainen kakkonen (katsottavissa 18.2. asti) käsitteli tiistaina 18.1.2011 työntekijöitä, jotka ovat saapuneet Euroopan unionin ulkopuolelta Suomeen. Ohjelma kiteytti Suomen ulkomaalaispolitiikan ja työmarkkinoiden epäkohtia. Siivoojina työskentelevät aasialaiset ja afrikkalaiset siirtolaiset kertovat ohjelmassa orjatyöstä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kiristyksestä. Välikäsinä häärää joissain tapauksissa muita ulkomaalaisia. Asia ei ole millään tavalla uusi, mutta osoittaa jälleen kerran minkälaiseen ahdinkoon siirtolaiset joutuvat, kun oleskeluoikeus maassa perustuu täydelliseen riippuvaisuuteen työnantajasta.

Ohjelma kokosi onnistuneesti ulkomaalaisten ongelmia. Esimerkiksi jos ulkomaalainen on saapunut Suomeen ilman passia (kuten useimmat turvapaikanhakijat), hän ei voi avata pankissa tiliä, jolle palkka maksetaan. Tämä saattaa johtaa siihen, että ulkomaalaiset ajautuvat hämäriin työsuhteisiin, joissa palkat maksetaan käteisellä, mikäli niitä maksetaan ollenkaan. Vaikka ulkomaalaisella olisikin ollut hallussaan passi, turvapaikanhakijalta se takavarikoidaan koko turvapaikkaprosessin ajaksi, ja sitä on hankala saada ulkomaalaispoliisista haltuun edes tilapäisesti tilin avaamista varten. Mikäli hakijalla on voimassa oleva käännytyspäätös kielteisen turvapaikkahakemuksen vuoksi, mutta yhä työlupahakemus vireillä työnteon perusteella, poliisi ei luovuta passia missään tapauksessa ulkomaalaiselle. Jäljelle jää ohjata palkat jonkin suomalaisen tukihenkilön tilille, joka puolestaan toimittaa ne eteenpäin ulkomaalaiselle.

Olemme Vapaa liikkuvuus -verkoston kautta viime aikoina kuulleet lukuisista Suomessa työskentelevistä ulkomaalaista, joilla kaikilla on sama tarina. Heidän turvapaikkahakemukseen on annettu kielteinen päätös sekä päätös käännyttää henkilö maasta, mutta he ovat työllistyneet etupäässä siivousalalle ja hakeneet työlupaa. Nykyään maahanmuuttovirasto antaa kuitenkin jopa siivoustyön perusteella työlupaa hakeville kielteisiä lupapäätöksiä. Perusteena on, että alalle löytyy suomalaista työvoimaa. Itse työolosuhteet siivousalalla ovat kuitenkin joissain tapauksissa sellaiset, ettei suomalainen työntekijä ota työtä vastaan. Kotimaansa vainoa pakeneva ulkomaalainen kyllä tekee siivousvuoron kello viiden ja seitsemän välillä aamulla, mutta ei suomalainen työntekijä. Kun maahanmuuttovirasto antaa kielteisen päätöksen työlupahakemukseen, työt eivät välttämättä suinkaan lopu siihen, mutta mikäli ulkomaalainen onnistuu välttelemään poliisin käännytystä, henkilöstä tulee paperiton.

Eräs Vapaa liikkuvuus -verkoston tukema turvapaikanhakija käännytettiin tällä viikolla maasta. Hän oli hakenut turvapaikkaa, saanut kielteisen päätöksen hakemukseensa ja hänellä oli vireillä työlupahakemus. Hänen palkanmaksunsa hoitui moitteettomasti ja laillisesti ja hän täytti toimeentulokriteerit työluvan saamiseksi. Poliisi kuitenkin käännytti hänet ennen kuin hän ehti saada päätöksen työlupahakemukseensa. Hän oli maksanut veroja Suomeen useita kuukausia. Hänen jouduttuaan säilöönottokeskukseen ennen käännytystä työnantaja ilmoitti, että turvapaikanhakijalla pysyy työpaikka, vaikka hän ei voinutkaan käydä töissä koska oli säilöönotettuna suljettuun laitokseen. Lain mukaan poliisi saa käännyttää ulkomaalaisen, vaikka hän odottaisi yhä päätöstä työlupa-asiassa. Suomessa turvapaikanhakijat saavat työskennellä rajoituksetta 6 kuukauden maassa oleskelun jälkeen.

Vasemmistossa on ollut valitettavana tapana reagoida ulkomaalaisten työntekijöiden hätään ilmoittamalla, että se vastustaa kaksien työmarkkinoiden syntymistä. Suomessa, kuten muissakin Euroopan unionin maissa, on jo nyt kahdet työmarkkinat. Tätä ei voida kiistää tai tilannetta purkaa taistelemalla abstraktia epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tarvitaan konkreettista tukea ja pysyviä oleskelulupia. Välinpitämättömyys ja silmien ummistaminen johtaa yhä härskimpään riistoon. Ajankohtaisessa kakkosessa tämä ilmenee PAMin edustajan puheessa: mitään ei voida kuulemma tehdä, koska riistetyt siirtolaiset eivät ole liiton jäseniä.

Vaikuttaa siltä, että yleinen rasismi ja muukalaisviha yhdistettynä porvarihallitukseen synnyttää tilanteen, jossa järjestelmän tarkoituksena on työntää ihmiset paperittomuuteen ja työnantajien riistettäviksi. Heitä voidaan palkata hetkeksi, ja sen jälkeen heidät voidaan heittää ulos maasta kuin roskat. Jos ihmiset ovat huolissaan siitä, että ulkomaalaiset polkevat palkkoja, kannattaisi kohdistaa huomio siihen, miksi nämä ihmiset ovat niin riippuvaisia paskoista työnantajistaan. Kysymys on politiikasta.

Hallituksen esitys viiden vuoden oleskeluluvasta työn perusteella tyrehtyi valitettavasti eduskunnan valiokuntakäsittelyissä. Tämä olisi mahdollistanut siirtolaisille edes jonkinlaisen pakotien ongelmallisten työnantajien mielivallasta, koska ulkomaalainen olisi voinut vaihtaa työpaikkaa ilman pelkoa käännytyksestä.

Oleskelulupapolitiikalla on systemaattinen rooli paperittomuuden luomisessa myös Suomessa. Tämä on erityisesti sellaisten työnantajien etu, joiden lähtökohtana on riistää ihmisiä kuinka törkeästi tahansa. Koska työnantajat tietävät, että vain harva ulkomaalainen uskaltaa valittaa asiasta käännytyspelon vuoksi, asia on selvä. On tunnustettava, ettei ole työmarkkinoita ilman poliittista vallankäyttöä ja työläisten pakottamista. Pakkokeinot vain ovat erilaiset suomalaisten ja ulkomaalaisten kohdalla.

Kirjoitan blogia kotisivuillani dankoivulaakso.fi sekä Iltalehden blogiportaalissa. Näiden toistamisessa täällä ei ole mieltä, joten päätin hakea jotain uutta.

Aion täällä Cityssä blogata siitä miksi politiikka on tärkeää, eli ihmisten arjessaan kokemistaan epäkohdista, joihin tarvitaan parannusta. Jos en löydä tarpeeksi haastateltavia kerron sitten omista näkemyksistäni.

Ensimmäisinä merkintänä on tulossa haastattelu työmarkkinatuen lainvastaisesta tulkinnasta, eli siitä miten työvoimahallinto pyrkii passivoimaan alle 25-vuotiaita.

Seuraavaksi kirjotain oppilaitosten palkattomista työharjoittelijoista, joita yritykset käyttävät hyväkseen työvoimana. Uusia blogausideoita otetaan vastaan.

Aion tarjota juttuja mahdollisesti myös lehtiin, mutta ainakin nostaa esiin näitä epäkohtia kaikkien minulle mahdollisten väylien kautta. Vinkkaa ihmeessä epäkohdista työelämässä, opiskelumaailmassa, suomalaisessa sosiaaliturvassa tai lisääntyvässä kontrollissa niin yritän nostaa niitä keskusteluun.

Ensimmäinen askel asioiden parantamiseksi on kissan nostaminen pöydälle.