Ajankohtainen kakkonen (katsottavissa 18.2. asti) käsitteli tiistaina 18.1.2011 työntekijöitä, jotka ovat saapuneet Euroopan unionin ulkopuolelta Suomeen. Ohjelma kiteytti Suomen ulkomaalaispolitiikan ja työmarkkinoiden epäkohtia. Siivoojina työskentelevät aasialaiset ja afrikkalaiset siirtolaiset kertovat ohjelmassa orjatyöstä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kiristyksestä. Välikäsinä häärää joissain tapauksissa muita ulkomaalaisia. Asia ei ole millään tavalla uusi, mutta osoittaa jälleen kerran minkälaiseen ahdinkoon siirtolaiset joutuvat, kun oleskeluoikeus maassa perustuu täydelliseen riippuvaisuuteen työnantajasta.
Ohjelma kokosi onnistuneesti ulkomaalaisten ongelmia. Esimerkiksi jos ulkomaalainen on saapunut Suomeen ilman passia (kuten useimmat turvapaikanhakijat), hän ei voi avata pankissa tiliä, jolle palkka maksetaan. Tämä saattaa johtaa siihen, että ulkomaalaiset ajautuvat hämäriin työsuhteisiin, joissa palkat maksetaan käteisellä, mikäli niitä maksetaan ollenkaan. Vaikka ulkomaalaisella olisikin ollut hallussaan passi, turvapaikanhakijalta se takavarikoidaan koko turvapaikkaprosessin ajaksi, ja sitä on hankala saada ulkomaalaispoliisista haltuun edes tilapäisesti tilin avaamista varten. Mikäli hakijalla on voimassa oleva käännytyspäätös kielteisen turvapaikkahakemuksen vuoksi, mutta yhä työlupahakemus vireillä työnteon perusteella, poliisi ei luovuta passia missään tapauksessa ulkomaalaiselle. Jäljelle jää ohjata palkat jonkin suomalaisen tukihenkilön tilille, joka puolestaan toimittaa ne eteenpäin ulkomaalaiselle.
Olemme Vapaa liikkuvuus -verkoston kautta viime aikoina kuulleet lukuisista Suomessa työskentelevistä ulkomaalaista, joilla kaikilla on sama tarina. Heidän turvapaikkahakemukseen on annettu kielteinen päätös sekä päätös käännyttää henkilö maasta, mutta he ovat työllistyneet etupäässä siivousalalle ja hakeneet työlupaa. Nykyään maahanmuuttovirasto antaa kuitenkin jopa siivoustyön perusteella työlupaa hakeville kielteisiä lupapäätöksiä. Perusteena on, että alalle löytyy suomalaista työvoimaa. Itse työolosuhteet siivousalalla ovat kuitenkin joissain tapauksissa sellaiset, ettei suomalainen työntekijä ota työtä vastaan. Kotimaansa vainoa pakeneva ulkomaalainen kyllä tekee siivousvuoron kello viiden ja seitsemän välillä aamulla, mutta ei suomalainen työntekijä. Kun maahanmuuttovirasto antaa kielteisen päätöksen työlupahakemukseen, työt eivät välttämättä suinkaan lopu siihen, mutta mikäli ulkomaalainen onnistuu välttelemään poliisin käännytystä, henkilöstä tulee paperiton.
Eräs Vapaa liikkuvuus -verkoston tukema turvapaikanhakija käännytettiin tällä viikolla maasta. Hän oli hakenut turvapaikkaa, saanut kielteisen päätöksen hakemukseensa ja hänellä oli vireillä työlupahakemus. Hänen palkanmaksunsa hoitui moitteettomasti ja laillisesti ja hän täytti toimeentulokriteerit työluvan saamiseksi. Poliisi kuitenkin käännytti hänet ennen kuin hän ehti saada päätöksen työlupahakemukseensa. Hän oli maksanut veroja Suomeen useita kuukausia. Hänen jouduttuaan säilöönottokeskukseen ennen käännytystä työnantaja ilmoitti, että turvapaikanhakijalla pysyy työpaikka, vaikka hän ei voinutkaan käydä töissä koska oli säilöönotettuna suljettuun laitokseen. Lain mukaan poliisi saa käännyttää ulkomaalaisen, vaikka hän odottaisi yhä päätöstä työlupa-asiassa. Suomessa turvapaikanhakijat saavat työskennellä rajoituksetta 6 kuukauden maassa oleskelun jälkeen.
Vasemmistossa on ollut valitettavana tapana reagoida ulkomaalaisten työntekijöiden hätään ilmoittamalla, että se vastustaa kaksien työmarkkinoiden syntymistä. Suomessa, kuten muissakin Euroopan unionin maissa, on jo nyt kahdet työmarkkinat. Tätä ei voida kiistää tai tilannetta purkaa taistelemalla abstraktia epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tarvitaan konkreettista tukea ja pysyviä oleskelulupia. Välinpitämättömyys ja silmien ummistaminen johtaa yhä härskimpään riistoon. Ajankohtaisessa kakkosessa tämä ilmenee PAMin edustajan puheessa: mitään ei voida kuulemma tehdä, koska riistetyt siirtolaiset eivät ole liiton jäseniä.
Vaikuttaa siltä, että yleinen rasismi ja muukalaisviha yhdistettynä porvarihallitukseen synnyttää tilanteen, jossa järjestelmän tarkoituksena on työntää ihmiset paperittomuuteen ja työnantajien riistettäviksi. Heitä voidaan palkata hetkeksi, ja sen jälkeen heidät voidaan heittää ulos maasta kuin roskat. Jos ihmiset ovat huolissaan siitä, että ulkomaalaiset polkevat palkkoja, kannattaisi kohdistaa huomio siihen, miksi nämä ihmiset ovat niin riippuvaisia paskoista työnantajistaan. Kysymys on politiikasta.
Hallituksen esitys viiden vuoden oleskeluluvasta työn perusteella tyrehtyi valitettavasti eduskunnan valiokuntakäsittelyissä. Tämä olisi mahdollistanut siirtolaisille edes jonkinlaisen pakotien ongelmallisten työnantajien mielivallasta, koska ulkomaalainen olisi voinut vaihtaa työpaikkaa ilman pelkoa käännytyksestä.
Oleskelulupapolitiikalla on systemaattinen rooli paperittomuuden luomisessa myös Suomessa. Tämä on erityisesti sellaisten työnantajien etu, joiden lähtökohtana on riistää ihmisiä kuinka törkeästi tahansa. Koska työnantajat tietävät, että vain harva ulkomaalainen uskaltaa valittaa asiasta käännytyspelon vuoksi, asia on selvä. On tunnustettava, ettei ole työmarkkinoita ilman poliittista vallankäyttöä ja työläisten pakottamista. Pakkokeinot vain ovat erilaiset suomalaisten ja ulkomaalaisten kohdalla.
