Blogi

Kolumni Libero-lehdessä.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa kuulee usein valitettavan epätarkkoja ja ylimalkaisia ilmaisuja tapahtumista tai kehityksen kulusta. Kaikkein yleisin heikennyksiä kuvaava epätäsmällisyys on subjektin, eli tekijän, puute. Lehtien otsikoissa viime vuosina vilissyt väite "Tuloerot ovat kasvaneet", sivuuttaa kokonaan kysymykset vastuusta ja vallasta. Tuloerot eivät ole kasvaneet, niitä on päätetty kasvattaa. Aina kun porvarien rakastamaa arvonlisäveroa, tai muita tasaveroja nostetaan, verotuksen tuloja tasaava vaikutus heikentyy. Oikeisto peittelee tuloerojen kasvattamista puhumalla kulutuksen verottamisesta työn sijaan. Totuus on kuitenkin toinen.

Verotus on omistussuhteiden ohella tärkein tulonjakoa ohjaava tekijä. Eniten tienaavan yhden prosentin keskimääräinen veroprosentti laski vuosina 1987-2004 kymmenen prosenttiyksikköä 44,4:stä 34,4:n prosenttiin. Keskituloisten (mediaanitulo) kohdalla veron alenivat vain reilulla prosenttiyksiköllä 20,8 prosenttiin. Varakkaiden veronkevennyksiä ja tulonsiirtoja suuryrityksille on jatkettu myös viime vuosina esimerkiksi tuloveroa sekä yritysverotusta laskemalla ja viimeisimpänä yritysten KELA-maksun poistolla. Matti Vanhasen, Mari Kiviniemen ja Jyrki Kataisen Suomessa tämä on kaiken lisäksi tapahtunut lainarahalla.

Suomessa tuloeroja on viimeisen 20 vuoden aikana kasvatettu enemmän kuin missään muussa läntisessä teollisuusmaassa. Oikeisto on näin pyrkinyt mitätöimään työväestön menneet yhteiskunnalliset kamppailut, lakkotaistelut ja muun liikehdinnän, jonka avulla rakennettiin mahdollisimman tasaisesti jakautuvaa hyvinvointia. Hyvinvointivaltion rakennusvuosiksi miellettynä aikana vuosina 1966-1990 alimpien tuloluokkien ansiot kasvoivat nopeammin mitä alemmasta tulokymmenyksestä oli kysymys. Vuosien 1990 ja 2007 välillä tilanne oli päinvastainen. Mitä rikkaampi henkilö sen nopeammin tulot kasvoivat. Verojen lisäksi ansioiden eriytyminen näkyy myös siinä, että aikavälillä 1995-2008 palkat kasvoivat vajaa 40% ja osinkotulot yli 400%.

Tuloerokasvun alkusoitoksi voidaan yksilöidä Esko Ahon porvarihallituksen pääomatulojen ja ansiotulojen erityttäminen toisistaan verotuksessa vuonna 1993. Jo verouudistusta toteutettaessa tiedettiin hyvin, että seurauksena olisi kova tuloerojen kasvu, mutta tämä ei porvaria haitannut. Samana vuonna arvonlisäverouudistus siirsi välillisiä veroja yrityssektorilta kuluttajien maksettavaksi ja palkansaajilta alettiin periä työeläkemaksua, jonka maksuprosentti ei myöskään kasva tulojen myötä. Nykyään enää kymmenes veroista kerätään tuloverotuksella, joka on progressiivinen.

Jos haluamme tasaista tulonjakoa, joka on paras tapa rakentaa kestävää hyvinvointia, ehkäistä syrjäytymistä ja kaventaa terveyseroja, meidän on verojärjestelmää uudistettava perusteellisesti. On aika rohkeasti tunnustaa väriä ja vaatia kaikkia tuloja verotettavaksi samalla progressiivisella prosentilla riippumatta siitä ovatko ne pääoma- vai palkkatuloja ja nostaa yritysveroja. Silloin pääsemme myös eroon keinottelusta, jolla yrittäjät muuttavat ansiotulojaan pääomatuloiksi. Mahdollisimman tasainen tulonjako hyödyttää suurinta osaa ihmisistä. Yhteisestä edusta ei kuitenkaan kannata puhua, sillä tuloeroja tasataksemmme on rikkaimmilta otettava.

erussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin valmistellessa 1,5 vuoden ajan [ctrl-c][ctrl-v] -näppäinyhdistelmän painamista ilmastolinjan vetämiseksi, hänen kenttäväkensä on häärännyt omien askareiden kimpussa. “Työväenpuolue ilman sosialismia” esittelee jatkuvasti yhä erikoisempia ajatuksia työväen edun ajamisesta. Selvää on, että siirtolainen ei täytä puolueen kriteereitä työläisyydestä. Viimeisimmän linjauksen mukaan ei myöskään ikääntynyt.

Jo aiemmin on käynyt selväksi, että eläkeiän nostaminen ei ole ongelma perussuomalaisille. Nyt puolueen yrittäjistä koostuvan muutosryhmän mukaan ikääntyneiden kohdalla ei tarvitsisi noudattaa työehtosopimuksiakaan: ”Työntekijän ja työnantajan on mahdollisuus sopia joustavasti työajoista ja työkorvauksesta molempien intressien mukaisesti sen jälkeen kun henkilö on täyttänyt 60 vuotta.” Itselleni on varsin käsittämätön ajatus, että olisi työntekijän ja työnantajan etu maksaa sopimuksia alempia palkkoja tai, että työväen puolustaminen tarkoittaisi palkkojen alentamista.

Muutosryhmän linjaus ei tosin erityisemmin yllätä kun lueskelee muiden perusehdokkaiden vaalimateriaalia. Eräs perusslogan kuuluukin: ”Tiesitkö, että Kokoomuksen voi korvata, äänestä perusporvaria.”

Jussi Halla-aho sanoi vaalikampanjansa avauksessa haluavansa pienentää työnantajamaksuja. Niitä samoja, joita nykyhallitus on jo keventänyt miljardilla eurolla vuositasolla lakkauttamalla työnantajan KELA-maksun. Tämä on linjassa hänen Kauppalehden vaalikoneelle antamien vastausten kanssa. Halla-aholla ei ole mielipidettä eläkeiän nostamisesta, hänen mielestään ansiosidonnaisen päivärahan kestoa pitää lyhentää ja yli tavoiteajan opiskelevilta voidaan periä lukukausimaksua. Lisäksi hän haluaa laskea yritysveroa ja kasvattaa tasaveroja kulutuksen verottamisen muodossa. Työehtosopimuksiakaan ei tarvitsisi miehen mielestä kunnioittaa (lähde: Kauppalehden vaalikone katsottu 14.2.).

Ilmeisesti kaikki voimavaransa maahanmuutton keskittävillä ehdokkailta puuttuu kyky selvittää mitä työnantajamaksut pitävät sisällään. Kun katsomme halvan yrittäjäpopulismin taakse huomaamme, että työnantajan sivukulut koostuvat valtaosin TyEL-vakuutusmaksusta, eli työntekijöiden eläkemaksuista. Vertailun vuoksi todettakoot, että TyEL on keskimäärin 22,4 prosenttia palkasta. Työnantajan sosiaaliturvamaksu (2,12 % palkasta) ja työttömyysvakuutusmaksu (0,8% palkasta) muodostavat siis ainoastaan noin 10% työnantajamaksuista. Kivalta kuulostava palkkaamisen helpottaminen ja sivukulujen pienentäminen tarkoittavat siis käytännössä työeläkkeen rahoituksen leikkaamista.

Suuri osa Perussuomalaisten ehdokkaista täysin samoilla linjoilla oikeistosiiven kanssa; työntekijöiden oikeuksia halutaan polkea. Tämä ei kuitenkaan saa huomiota, koska maahanmuuttajista, EU:sta ja vanhoista puolueista pidetään niin paljon meteliä ja uutisointi keskittyy puolueen kannatuslukemiin eikä politiikkaan.

Lopuksi vielä puolueen vasenta laitaa edustavan puheenjohtajan Timo Soinin näkemyksiä. Persupomo ei ole Kauppalehdelle perustellut mitään näkemyksistään, eikä hänellä ole mielipidettä lukukausimaksuista, yritysverotuksesta tai työehtosopimusten noudattamisesta. Etenkin jälkimmäinen tuntuu erikoiselta henkilöltä, joka telkkarissa joka väliin huutaa ”suomalaisen työmiehen puolesta.” Työväen eduista puhuminen onkin puolueelta pelkkää fuulaa. Tämä on syytä pitää mielessään kun tekee lopullista äänestyspäätöstään.