Blogi

Alla mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin aamun Hesarissa. Juttelin viikonloppuna Jaana Pelkosen kanssa Vuosaaren Columbuksessa. Silloin hän meinasi, että nuoren toimeentulotuen ehdoksi voisi laittaa työnteon, esimerkiksi mummoja ja pappoja hoitamalla eli sivuuttaa täysin työehtosopimukset. Tälläista politiikkaa ei voi ymmärtää muuten kuin, että kokoomuksen ehdokas haluaa lisää työtätekeviä köyhiä ja levottomuuksia Suomeen.

Kokoomuksen Jaana Pelkonen kirjoitti (HS 22.3.) nuorten toimeentulotuesta sivuttaen kokonaan toimeentulotuen tarkoituksen. Toimeentulotuen perusosa on yhteiskunnan takaama 417 euron vähimmäisetuus, jota pienemmillä tuloilla ei tulee toimeen. Vaikka tämäkin on täysin riittämätön ja jälkeenjäänyt taso, Pelkonen ei pidä sen leikkauksia minkäänlaisena seurauksena.

Todellisuudessa toimeentulotukea voidaan leikata myös aktiivisilta nuorilta jos nämä yrittävät esimerkiksi suorittaa iltalukiossa loppuun aiemmin keskeyttämänsä opinnot. Jos alle 25-vuotias on työharjoittelussa ja jättää hakematta opiskelupaikkaa yhteishaussa häneltä voidaan viedä työmarkkinatuki ja tämän jälkeen myöntää vielä leikattua toimeentulotukea. Tämä vaikka syksyn yhteishaussa ei ole edes mahdollisuutta hakea läheskään kaikille ammattialoille.

Hallituspuolueiden eduskunnassa hyväksymä laki mahdollistaa nuorten toimeentulotuen leikkaamisen 20-40 prosentilla. Tämäkään ei näytä riittävän Pelkoselle, joka haluaa lisätä nuorten valvontaa entisestään ja kutsua sitä aktivoinniksi. Todellisuudessa juuri ja minimitoimeentulon leikkaus, pakkotyö ja erilaiset ilmaisharjoittelut syrjäyttävät ja vieraannuttavat nuoria työmarkkinoilta tehokkaamin kuin mikään muu.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajusen romanivastainen kampanja jatkui torstaina 24.3. sosiaalikeskus Sataman pihassa Satamassa. Kun Pajunen ei ole normaalissa poliittisessa päätöksenteossa onnistunut häätämään romaneja hän on pistänyt virkamiehiä asialle.

Tällä kertaa Pajusen apuna oli pelastuslaitoksen johtoporrasta, jotka uhkasivat häätää romanileirin klo 10.00 alkaen. Paikalla oli kuitenkin myös runsaasti romanien tukijoita, tiedotusvälineiden ja kaupungin edustajia, mikä antoi tilaa keskustelujen jatkamiselle. Neuvottelujen jälkeen päästiin väliaikaisratkaisuun yli viikonlopun. Maanantaina kokoontuu kaupunginhallitus, joten Jussi Pajusella olisi jälleen paikka osoittaa edes alkeellista demokratian kunnioitusta ja käsitellä romanien majoitusasiaa. Jos sosiaalikeskuksen piha ei kerran kelpaa voi kaupunki osoittaa vaihtoehtoisen paikan.

Häätöuhan poliittinen luonne ja paloturvallisuuspuhe tekosyynä käy hyvin ilmi torstain tapahtumista. Jo aiemmin Sataman väki oli ilmoittanut halukkuudestaan paikata mahdollisia epäkohtia sähköjen suhteen. Täysin samanlainen prosessi on jo aiemmin käyty läpi ympäristömääräyksistä. Tiedotusvälineissä tehtiin näyttävä juttu siitä, että Sosiaalikeskuksen käyttäjät rakensivat barrikadia estääkseen romanileirin häätöä. Huomattavasti vähemmälle huomiolle jäi pelastuslaitoksen vaatimus rakentaa oma barrikadinsa tilalle. Se, että pelastuslaitos omalla ajoesteellä estää ajoneuvojen ajamisen pihaan, jotta pihaan ei ajettaisi lisää ajoneuvoja osoittaa koko operaation tarkoitusperän olevan ainoastaan romanien häätäminen, eikä paloturvallisuus. Pelastussuunnitelmat tuskin suosittelisivat ainoan pihaanajoreitin tukkimista.

Puheet auttamisesta Romaniassa tai heidän suojelu itseltään viranomaistoimenpitein peittää alleen romanisiirtolaisten oman toimijuuden ja oikeuden ihmisarvoiseen elämään, eikä ole mikään ratkaisu liikkeellä olevien ihmisten elämään. Maanantaina osoitamme jälleen mieltämme romanien oikeuksien puolesta ja Jussi Pajusta ja Helsingin kaupungin ahdistelupolitiikkaa vastaan.

Nuoren vasemmiston palvelumanifesti: Asiaton oleskelu sallittu!

Suomella on ainutlaatuinen aarre, julkiset palvelut. Niiden ansiosta olemme saaneet nauttia etuoikeuksista, jotka historiallisesti ovat kuuluneet vain eliitille.

Nuori vasemmisto tietää, ettei aarre pudonnut syliimme taivaasta. Se kasvoi vuosikymmenten kuluessa sellaisten ihmisten toimesta, jotka uskoivat solidaariseen yhteiskuntaan. Vanhempiemme ja isovanhempiemme aherruksen ansiosta me saimme d-vitamiinia neuvolasta, antibiootit terveyskeskuksesta ja lapsilisällä uudet kurahousut. Tuhansien ja taas tuhansien työtuntien myötä nousivat koulut, kirjastot ja sairaalat. Meidän sukupolvemme oppi lukemaan ja sai useimmiten valita ammattinsa – ja saatamme nyt ottaa vastuun.
Me emme katso hyvällä, miten yhteinen rikkautemme hupenee päivä päivältä. Emme hyväksy sitä, että onnemme, vapautemme ja tulevaisuutemme takeena olevat palvelut uhrataan kapitalismin kyltymättömälle nälälle. Vaikka kuntien kotisivut lupaavat mielenterveyskuntoutusta, hammashoitoa ja sosiaalityötä, käytännössä eivät toistuvien leikkausten riuduttamat palvelut jaksa kantaa edes lain minimivaatimuksia.

Käynnissä on valtava ryöväys tavallisilta ihmisiltä kansainvälisille palveluketjuille. Tien päässä on se kohtuuton järjestelmä, jossa yhdet tekevät työt mutta toiset keräävät varallisuuden. Me haluamme kääntää kehityksen suunnan, jotta osaksemme tullut huolenpito säilyisi meidän jälkeemme tuleville.
Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä taistelu yhteisten palvelujen puolesta voi olla vain vanhan säilyttämistä. Siksi haluamme rakentaa myös uusia palveluja, jotka tunnistavat prekaarin työn pirstaloiman aikakäsityksen ja yksilöllisen elämän. Meille yhteisessä tuotannossa ei ole enää kyse vain ihmisten välisestä tasa-arvosta, vaan myös ympäristöämme tuhoavan ylikulutuksen hillitsemisestä:

1. Yhteisin varoin maksetut palvelut on tuotettava ilman voitontavoittelua. Yksityisen terveyssektorin kela-korvauksen kaltaiset yritystuet voidaan lakkauttaa.

2. Palvelujen on oltava saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. On kehitettävä ilta-ajan aukioloaikoja. Lasten hoitopalveluissa on mukauduttava siihen, että hoidontarve vaihtelee nopeissakin sykleissä vanhempien työtilanteen mukaan.

3. Kouluissa on vihdoin luovuttava masokistisesta tehdastyökurista. Ainakin murrosikäisten koulupäivien alkamisaikoja on myöhennettävä. Kouluruoan rahoitus on saatettava samalle tasolle kuin aikuisten työmaaruokaloissa. Opetusmenetelmät on rakennettava ja resurssoitava kannustamaan oppilaslähtöiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Peruskoulu on myös demokratian ja kansalaisvaikuttamisen koulu.

4. Palvelut kuuluvat kaikille. Liikkumisen lisääntymisen vuoksi on aika luopua asumisperustaisuudesta – väärässä kunnassa tai maassa sairastuminen ei voi olla syy hoidon eväämiselle.

5. Kaupunkiliikenteen on perustuttava sujuvalle ja maksuttomalle joukkoliikenteelle. Valtakunnallisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös paikallisesti on suosittava raideliikennettä.

6. Kuntien on kaavoitettava ja rakennettava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kaikenkokoisille kotitalouksille.

7. Kirjastoista tulee laajentaa paikallisia olohuoneita, joista löytyy laadukkaiden kirjastopalvelujen lisäksi riittävästi päätepaikkoja, tiedon ja kulttuurin latauspisteitä sekä kokoontumistiloja kansalaistoimijoille. Kirjastojen yhteyteen tulee perustaa myös lainastoja sellaiselle tavaralle, jota ihmiset tarvitsevat verrattain harvoin ja jota siten on järkevämpää lainata kuin ostaa omaksi.

8. Baarikaraoken suosio sen todistaa, ihmiset haluavat olla myös kulttuurin tekijöitä. Tarvitsemme korttelikenttiä höntsäilyyn, bändikämppiä väestönsuojiin sekä seiniä maalattavaksi. Ammatillisten taidelaitosten tuotantoa on vietävä osallistavampaan suuntaan. Suurin osa kulttuuri- ja urheilutiloista on rakennettu yhteisin varoin, niinpä niiden on oltava myös yhteisessä käytössä.

9. Myös kommunikaatio on perusoikeus. Ainakin kaupunkialueilla sitä tuetaan kattavalla ja avoimella langattomalla verkolla.

10. Tietoyhteiskunnassa oppimisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksia tulee laajentaa ja avata, ei sulkea ja yksityistää. Kaiken verovaroin tuotetun tiedon tulee olla vapaasti saatavilla netistä. Uuden avoimuuden kulttuurin on läpäistävä kaikki hallinnon elimet ja palvelut oppimateriaaleista ohjelmistoihin.

Nuori vasemmisto muistuttaa, ettei hyvinvointivaltio syntynyt yhteisymmärryksessä, vaan lukuisten etukamppailujen seurauksena. Aina on ollut rahan kätyreitä, joiden katsannossa ei mikään ole sen vaarallisempaa kuin ihmisten välinen vapaa yhteistyö ja jakaminen. Siksi palvelujen rakentaminen ei ole vain työtä, vaan myös työstä kieltäytymistä, lakkoja, mielenosoituksia ja arkista solidaarisuutta.
Me emme suostu luopumaan perintöosastamme, vaan vaalimme ja rakennamme sitä lapsiamme varten.

Anna Kontula, Tampere
Dan Koivulaakso, Helsinki
Jukka Peltokoski, Tampere
Tero Toivanen, Jyväskylä
Minna Minkkinen, Tampere
Pia Lohikoski, Kerava
Marissa Varmavuori, Vihti
Juuso Aromaa, Hyvinkää
Henrik Nyholm, Helsinki
Antti Hartikainen, Vantaa
Joona Mielonen, Kotka
Li Andersson, Turku
Mirka Muukkonen, Turku
Julia Vatanen, Pieksämäki
Katri Immonen, Helsinki
Iiro Arvola, Raasepori
Tiia Meuronen, Lappeenranta
Heidi Komulainen, Kuopio
Johannes Kuhmonen, Jyväskylä
Raisa Ranta, Pori
Hanna Sarkkinen, Oulu
Matti Kapanen, Turku
Silvia Modig, Helsinki
Markus Korjonen, Kemi
Jan-Mikael Hakomäki, Tornio
Reko Ravela, Vantaa
Hansi Harjunharja, Turku
Severi Helle, Tampere