Blogi

Kolumni Kansan uutisissa 1.4.

Julkisia palveluita on puolustamisen lisäksi kehitettävä eteenpäin sopimaan paremmin tämän päivän prekaareille työmarkkinoille ja muuttuneeseen arkeen. Pelkällä puolustustaistelulla meille ei pitkässä juoksussa jää käteen kuin yksityisten terveysyritysten maksamat jättiosingot harvoille ja tuloerojen rinnalle kasvaneet terveyserot.

Nykyjärjestelmä ei toimi ja julkista palvelua kehittääksemme yksityislääkärien tukeminen Kela-korvauksilla on lopetettava. Myös yksitystämisvimma, jossa firmat käärivät perusterveydenhuollolla valtavat voitot samalla kun palvelutaso laskee on lopetettava. Peruspalveluiden yksityistämistä markkinoidaan toistuvasti kustannusssäästöillä, vaikka vastakkaisia todisteita on runsaasti. Oikeistolaisten ehdokkaiden kanssa saa näin vaalien alla tapella päivittäin yksityistämisestä, joka heille kuulemma ei ole ideologinen asia vaan tehostamista.

Kunnallishallinnon kehittämissäätiön vuonna 2009 ilmestyneessä tutkimuksessa osoitetaan, että yksityistäminen tuo lisäkustannuksia kunnille samalla kun palveluvalikoima niukkenee. Joissain tapauksissa, kuten Carema Oy:n kohdalla Karjaalla, on käynyt ilmi, että terveydenhuollon yritykset ovat lisäksi rikkoneet kunnan kanssa tehtyjä sopimuksia esimerkiksi palkkaamalla vähemmän lääkäreitä kuin on sovittu. Ensihoito tai sairaankuljetus jää terveydenhuollosta käytävän keskustelun ulkopuolelle vaikka sitä kilpailutetaan paljon useammin kuin esimerkiksi terveykeskuksia.

Haastattelemani ambulanssissa työskentelevän sairaanhoitajan mukaan potilaan ja henkilökunnan oikeuksien polkeminen on arkipäivää koko alalla. Hänen mukaansa yksi yleisimmistä ensihoitopalvelun tuottamiseen ja kilpailutukseen liittyvistä epäkohdista on varallaolo, jota tapahtuu etenkin pienimmissä kylissä, mutta myös kaupungeissa ja suuremmissakin taajamissa.

Varallaolo tarkoittaa, että ambulanssi on osan vuorokaudesta, usein virka-ajan ulkopuolella, 15 minuutin lähtövalmiudessa. Työntekijät päivystävät kotonaan ja keikan tullessa lähtevät vartin kuluessa hälytyksestä tehtävälle. Esimerkiksi sydänpysähdyspotilaalla selviytymismahdollisuudet voivat tällaisilla viiveillä olla olemattomat. Jokainen voi myös kuvitella tilanteen, jossa lapsi on vetänyt karkin henkitorveen ja ambulanssi lähtee liikkeelle vasta 15 minuutin kuluttua hätäpuhelun soitosta.

Syy varallaoloon on tietenkin raha. Kunta saa ostettua palvelun halvalla, koska varallaoloajalta ei henkilökunnalle tarvitse maksaa kuin pieni osa peruspalkasta. Ensihoidon yksityistämisellä ja työehtoshoppailulla eli oikeistopolitiikalla voi siis olla tappaviakin seurauksia.

Laiha lohtu on, että ambulanssin myöhästyessä jonkun tarpeeksi isokenkäisen omaisen kohdalla asia ehkä nousee julkiseen keskusteluun. Ensihoito on nimittäin sikäli universaali palvelu, että hyväosaisetkaan eivät voi äänestää jaloillaan tai palveluseteleillä, vaan saavat juuri sellaista palvelua kuin mitä hätäkeskus lähettää.

erussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin valmistellessa 1,5 vuoden ajan [ctrl-c][ctrl-v] -näppäinyhdistelmän painamista ilmastolinjan vetämiseksi, hänen kenttäväkensä on häärännyt omien askareiden kimpussa. “Työväenpuolue ilman sosialismia” esittelee jatkuvasti yhä erikoisempia ajatuksia työväen edun ajamisesta. Selvää on, että siirtolainen ei täytä puolueen kriteereitä työläisyydestä. Viimeisimmän linjauksen mukaan ei myöskään ikääntynyt.

Jo aiemmin on käynyt selväksi, että eläkeiän nostaminen ei ole ongelma perussuomalaisille. Nyt puolueen yrittäjistä koostuvan muutosryhmän mukaan ikääntyneiden kohdalla ei tarvitsisi noudattaa työehtosopimuksiakaan: ”Työntekijän ja työnantajan on mahdollisuus sopia joustavasti työajoista ja työkorvauksesta molempien intressien mukaisesti sen jälkeen kun henkilö on täyttänyt 60 vuotta.” Itselleni on varsin käsittämätön ajatus, että olisi työntekijän ja työnantajan etu maksaa sopimuksia alempia palkkoja tai, että työväen puolustaminen tarkoittaisi palkkojen alentamista.

Muutosryhmän linjaus ei tosin erityisemmin yllätä kun lueskelee muiden perusehdokkaiden vaalimateriaalia. Eräs perusslogan kuuluukin: ”Tiesitkö, että Kokoomuksen voi korvata, äänestä perusporvaria.”

Jussi Halla-aho sanoi vaalikampanjansa avauksessa haluavansa pienentää työnantajamaksuja. Niitä samoja, joita nykyhallitus on jo keventänyt miljardilla eurolla vuositasolla lakkauttamalla työnantajan KELA-maksun. Tämä on linjassa hänen Kauppalehden vaalikoneelle antamien vastausten kanssa. Halla-aholla ei ole mielipidettä eläkeiän nostamisesta, hänen mielestään ansiosidonnaisen päivärahan kestoa pitää lyhentää ja yli tavoiteajan opiskelevilta voidaan periä lukukausimaksua. Lisäksi hän haluaa laskea yritysveroa ja kasvattaa tasaveroja kulutuksen verottamisen muodossa. Työehtosopimuksiakaan ei tarvitsisi miehen mielestä kunnioittaa (lähde: Kauppalehden vaalikone katsottu 14.2.).

Ilmeisesti kaikki voimavaransa maahanmuutton keskittävillä ehdokkailta puuttuu kyky selvittää mitä työnantajamaksut pitävät sisällään. Kun katsomme halvan yrittäjäpopulismin taakse huomaamme, että työnantajan sivukulut koostuvat valtaosin TyEL-vakuutusmaksusta, eli työntekijöiden eläkemaksuista. Vertailun vuoksi todettakoot, että TyEL on keskimäärin 22,4 prosenttia palkasta. Työnantajan sosiaaliturvamaksu (2,12 % palkasta) ja työttömyysvakuutusmaksu (0,8% palkasta) muodostavat siis ainoastaan noin 10% työnantajamaksuista. Kivalta kuulostava palkkaamisen helpottaminen ja sivukulujen pienentäminen tarkoittavat siis käytännössä työeläkkeen rahoituksen leikkaamista.

Suuri osa Perussuomalaisten ehdokkaista täysin samoilla linjoilla oikeistosiiven kanssa; työntekijöiden oikeuksia halutaan polkea. Tämä ei kuitenkaan saa huomiota, koska maahanmuuttajista, EU:sta ja vanhoista puolueista pidetään niin paljon meteliä ja uutisointi keskittyy puolueen kannatuslukemiin eikä politiikkaan.

Lopuksi vielä puolueen vasenta laitaa edustavan puheenjohtajan Timo Soinin näkemyksiä. Persupomo ei ole Kauppalehdelle perustellut mitään näkemyksistään, eikä hänellä ole mielipidettä lukukausimaksuista, yritysverotuksesta tai työehtosopimusten noudattamisesta. Etenkin jälkimmäinen tuntuu erikoiselta henkilöltä, joka telkkarissa joka väliin huutaa ”suomalaisen työmiehen puolesta.” Työväen eduista puhuminen onkin puolueelta pelkkää fuulaa. Tämä on syytä pitää mielessään kun tekee lopullista äänestyspäätöstään.

Hallituksen linjattua että alle 25-vuotiaille, jotka eivät hae kouluihin leikisti,
ei kuulu vihoviimeisintä toimeentulon perälautaa, eli toimeentulotukea päätin haastatella Onnia, parikymppistä kaveria jolla on viimeaikaista kokemusta niin sanotusta aktiivisesta työvoimapolitiikasta, joka riistää perustoimeentulon. Antoisia lukuhetkiä perustuloa odotellessa.

Toimeentulo vietiin vitsihausta kieltäytymisen takia

Vuoden 2009 ylioppilaan Onni Niemisen kokemus työvoimahallinnosta on malliesimerkki, siitä miten valtio kyykyttää nuoria aktiivisen työvoimanpolitiikan varjolla. Onni on aktiivisesti yrittänyt työllistää itseään, kesällä ja syksyllä 2009 hän on esimerkiksi osallistunut kaupunginosista kertovien esittelyviedoiden tekemiseen Helsingin kaupungille.

Pop- ja jazz-musiikin teoriaa sekä lyömäsoittimia Jyväskylän Konservatoriossa koulunkäynnin ohella opiskellut Onni suoritti kirjoitusten jälkeen siviilipalveluksen mielyttävissä puitteissa Aleksanterin Teatterissa Helsingissä elokuusta 2009 syyskuuhun 2010.

Kuva: Ina Mikkola

- ”Sain tehtäväksi keväällä 2010 ajaa valot Ella ja kaverit- lastennäytelmään. Myös muissa näytelmissä kevään aikana sain vastuullisia tehtäviä näyttämömestarista roolitettuun lavasteensiirtäjään. Työ oli mieluisaa ja siviilipalvelus teatterissa opetti minulle paljon teatteritekniikasta, teatterin toiminnasta ja avasi ovia esittävän taiteen maailmasta.”

Elokuussa 2010 Onni jatkoi töitä satunnaisesti Aleksanterin Teatterissa. Hän tekee edelleen ainoana palkkatyönään muutamia vuoroja viikossa narikassa. Palkka on 9,5 euroa tunnissa, mutta työsopimuksen saaminen on ollut kiven alla.
- ”Viihdyn mukavien työtovereiden, tutun ympäristön, laadukkaan teatteritarjonnan ja harvojen vuorojen takia. Teen myös satunnaisia töitä avustajana elokuvissa, mainoksissa ja mallina, jolloin palkkana on usein leffalippu ja lounas.”

Suoritettuaan siviilipalveluksensa Onni hakeutui syyskuussa 2010 työharjoitteluun Sarjakuvakeskukseen.
- ”Olin harjottelussa noin kaksi kuukautta tehden keskimäärin kuuden tunnin työpäiviä. Sopimus oli helmikuun loppuun saakka.Jos keskeytymistä harjottelussa ei olisi tapahtunut, olisin oppinut lisää alasta, lukenut kymmeniä sarjiksia lisää ja tutustunut uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.”

Hyvin alkanut harjoittelu sarjakuvakeskuksessa loppui kuitenkin lyhyeen. Onnilta evättiin työmarkkinatuki, vaikka hän on työvoimapoliittiseen toimenpiteen, eli harjoittelun piirissä. Tämä tulkinta pohjautuu ainoastaan hallituksen esitykseen, eikä lakiin ja on siten hyvin kyseenalainen.

- ”Minulle kerrottiin työkkäristä säännöt työmarkkinatukeen ja työharjotteluun liittyen. Tiesin kyllä, että yhteishaussa pitää hakea edes "vitsillä" myös syksyisin saadakseen tukea. Tein näin jo kerran keväällä hakiessani yliopistoon sekä merenkulun koulutukseen, ja tunsin että se riitti siitä vitsailusta. Halusin sivuuttaa tämän naurettavan säännön ja olla hakematta, koska kiinnostavia alojakaan ei ollut syksyn haussa tarjolla. Ensi kevään yhteishaussa aion hakea opiskelemaan luultavasti lavastusta, ohjausta ja musiikkiteknologiaa."

- ”Koen Kelan ja työkkärin yhteistyön erittäin jäykäksi. Minulle kerrottiin, että työharjotteluni lopetettiin, koska olen alle 25-vuotias, minulla ei ole ammatillista koulutusta, ja koska en hakenut syksyn yhteishaussa kouluihin. Yksi syy on vielä se, etten ole tehnyt töitä putkeen viittä vuotta. Näiden syiden takia en ole oikeutettu työmarkkinatukeen ollessani harjottelussa tai työttömänä. Toisin sanoen minulta on evätty kaikki oikeudet Kelan tukiin. Asumistukea kyllä saan noin 190 euroa kuukaudessa 370 euron vuokraan.”

Onni ei usko valittavansa päätöksestä.
- ”Aiemmat kokemukseni Kelan muutoksenhakulautakuntaa kohtaan eivät ole kannustavia. Minun sivariaikainen valitukseni asumisasioista on vielä yli vuodenkin jälkeen vireillä. En tiedä oikeastaan, mitä muutoksella asiaan saavuttaisin?”

Myös aiemmat byrokratiasotkut alentavat Onnin motivaatiota valittaa epäselvästä päätöksestä. - ”Minulla on aiempaakin kokemusta tällaisesta. Esimerkiksi vanhentuneet säädökset, kuten oletukset parisuhteista kämppisten kanssa ovat suututtaneet.”

- ”Pahin esimerkki on kuitenkin hiljattain tullut ilmoitus siitä, että työharjottelun aikana tehtävät harvatkin palkkatyöt täytyy ilmoittaa tarkasti. Sain vasta nyt tiedon tästä ja olen luultavasti Kelalle velkaa 400-600 euroa, koska tienasin narikkatöistä sarjakuvakeskuksen työharjottelun aikana. "

- ”Ärsyttävää on sekin, etten saanut marraskuulta penniäkään sossusta, koska minun täytyi vuokran maksun eräpäivän lähestyessä lainata rahaa vanhemmilta vuokraan ja muutamaan ateriaan. Niinpä sitten sain järkytyksekseni huomata, että kyseisen kuun "tuloja" ovat vanhemmilta lainattu raha. "Emme huomioi velkojasi", sanoi viraston täti.”

Myös toimeentulotuen jäykkyys harmittaa Onnia:
- ”Hyvin pienet palkkatuloni vähentävät toimeentulotukea. En usko, että jättäisin narikkatöitäni sillä syyllä, että saisin saman verran rahaa sossusta, mutta se kuitenkin passivoi minua muussa työnhaussa. Miksi hakea muutamia lisävuoroja muista teattereista, jos kuukausituloni pysyisivät silti samoina?”

Onnilla on terveisiä myös päättäjille.
- ”Aktiivista ihmistä ei saa koskaan aliarvioida. Jos on halua ja intoa tehdä tiettyä työtä, pitäisi säädöksiä muokata niin, että aktiivisuus työssä pysyisi. Tämä olisi myös kannattavaa koko yhteiskunnalle.

Kirjoitan blogia kotisivuillani dankoivulaakso.fi sekä Iltalehden blogiportaalissa. Näiden toistamisessa täällä ei ole mieltä, joten päätin hakea jotain uutta.

Aion täällä Cityssä blogata siitä miksi politiikka on tärkeää, eli ihmisten arjessaan kokemistaan epäkohdista, joihin tarvitaan parannusta. Jos en löydä tarpeeksi haastateltavia kerron sitten omista näkemyksistäni.

Ensimmäisinä merkintänä on tulossa haastattelu työmarkkinatuen lainvastaisesta tulkinnasta, eli siitä miten työvoimahallinto pyrkii passivoimaan alle 25-vuotiaita.

Seuraavaksi kirjotain oppilaitosten palkattomista työharjoittelijoista, joita yritykset käyttävät hyväkseen työvoimana. Uusia blogausideoita otetaan vastaan.

Aion tarjota juttuja mahdollisesti myös lehtiin, mutta ainakin nostaa esiin näitä epäkohtia kaikkien minulle mahdollisten väylien kautta. Vinkkaa ihmeessä epäkohdista työelämässä, opiskelumaailmassa, suomalaisessa sosiaaliturvassa tai lisääntyvässä kontrollissa niin yritän nostaa niitä keskusteluun.

Ensimmäinen askel asioiden parantamiseksi on kissan nostaminen pöydälle.