Lattialla ja levällään

Tiedätkö mitä ystäväsi, kaverisi, duunikaverisi, yrittäjäkaverisi tai asiakkaasi yrittää saada aikaiseksi elämän eri osa-alueilla?

Jos lähdetään liikkeelle siitä, että meillä itsellä on selvillä se mitä me haluaisimme saada aikaiseksi, muuttaa elämässämme, olisiko hyödyllistä tietää mitä muut tavoittelevat. Jokainen meistä tuntee todella monta ihmistä, jotka ovat jossain todella hyviä tai ainakin tekevät jotain työkseen. Jos tietäisimme mitä kukin vastaan tuleva ihminen tavoittelee ja millaista apua olisi vailla ja mitä hän osaa, olisi erittäin helppoa parittaa apua ja avun tarvitsijoita.

Mietin omia bisneksiäni. Olen aivan onneton ottamaan puhelinta käteen ja soittelemaan summamutikassa tuntemattomille ihmisille, mutta olen mielelläni tekemisissä minulle tuttujen kanssa. Olen aina päässyt eteenpäin kertomalla siitä, mitä haluaisin saada aikaiseksi ja kysymällä osaisiko kaveri auttaa tai sattuisiko tuntemaan jotain joka voisi ehkä tietää jonkun joka voisi auttaa.

Menestyksessä yksi suurimpia tekijöitä on se, kenet satumme tuntemaan ja kenen kanssa meillä on mahdollista päästä puheisiin. Onneksi emme ole tuomittuja vain nykyisiin kontakteihimme vaan voimme luoda jatkuvasti uusia. Mikäli meillä on jotain relevanttia annettavaa, olemme reiluja, reippaita mukavia ja kiinnostuneita siitä mitä muut haluavat saada aikaiseksi, pääsemme melko varmasti luomaan tuttavuutta meille toistaiseksi tuntemattomien ihmisten kanssa.

Auttamalla toisia, tulemme usein myös itse autetuiksi. Jos olemme arvokkaita muille ja olemme jossain todella hyviä, sana kiirii varmuudella. Aivan samoin kuin, jos olemme erityisen motivoituneita tekemään jotain, apu löytyy varmasti. En tarkoita nyt sitä, että yritämme väkisin neuvoa toisia tai tuputtaa apuamme. Jos sattuisimme tietämään mitä muut haluavat olisi helppoa aivan kuin ohimennen auttaa. Kun vastaan sattuu vaikka sopiva linkki, kontakti tai kirja, voisimme sen lähes vaivatta lähettää sille, joka siitä hyötyisi.

Taidankin ottaa syksyn teemaksi selvittää mitä itse kukin haluaisi saada aikaiseksi, millaisten ongelmien parissa painii ja miettiä miten voisin heitä auttaa tai tuntisinko ketään joka voisi opastaa eteenpäin. Tiedä vaikka samalla löytäisin pari uutta polkua kohti omia tavoittelemiani asioita.

Matias

USA:n asuntomarkkinoiden pudottua polvilleen velipoikani yritti puhua minua ympäri lähtemään taloja ostamaan Amerikasta. Oltiin silloin Töölö Gymillä treenaamassa, aivan kuten meillä useimpina päivinä ohjelmaan kuuluu. Olin todellinen pain in the ass enkä millään halunnut nähdä mitään hyvää USA:n asuntomarkkinoissa. Pakkohuutokauppojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja olin muutoinkin jotenkin poterossani. Kypärä päässä, sormet korvissa ja nenä omassa navassa.

Vastustin koko ajatusta lähteä ostamaan taloja Amerikasta aivan suu vaahdossa. Minulla oli ajatusta vastaan ainakin miljoona syytä, faktaa ja varmaa tietoa sekä päälle vielä mielipiteeni. Tunnen itseni sen verran hyvin tältä kulmalta, että asiat, joita kovimmin vastustan, ovat niitä, joista aivan kohta innostun. Tämän tietää myös veljeni.

Niin siinä kävikin, että velipoika hyppäsi koneeseen, lensi syvälle Amerikan sydänmaille ja aloitti myyräntyöt. Palattuaan istutti minut alas ja sanoi, että nyt on sellainen juttu että suu tukkoon ja koneeseen. Me mennään ja ostetaan iso pala Amerikkaa. Se on nyt polvillaan ja jos se tuohon kuolee, ei ole täälläkään enää mitään elämää. Se on jumankauta Amerikka, ei mikään Andorra.

Pari viikkoa myöhemmin löysin itseni Amerikan maaperältä. Siitä hetkestä ei mennyt kuin hetki kun ostin ensimmäisen taloni, lennätin perheeni mantereelle ja jatkoin ostamista. Tyhjensin arvo-osuustilini, trading tilini ja firman tilin ja ostin taloja. Tuntui siltä, että on pakko vain ostaa nämä kaikki. Rahat loppuivat todella nopeasti ja piti ryhtyä myymään asuntoja Suomesta. Samaan aikaan osa kavereistani alkoi kyselemään, että mikä siellä Amerikassa on niin kiinnostavaa, että meinaa suurin osa vuotta siellä kulua.

Alkuun sanoin vain tykkääväni maasta. No jokainen, joka minut tuntee ymmärsi varmasti välittömästi tämän suoranaiseksi valheeksi. Vaikka kovasti Amerikasta tykkäänkin, niin kuka kumma nyt oikeasti voisi muka rakastaa pakkohuutokauppataloissa juoksemista? Yllättävää kyllä mutta, minä kyllä pidän siitä. Oli helposti nähtävissä, että burgerinhimon lisäksi tarjolla oli suloista tuottoa.

Muutamaa kuukautta ja pitkiä suostuttelusessioita myöhemmin kerroin mitä olimme löytäneet. Ei aikaakaan kun päätimme tehdä jälleen vähän sijoituksia yhdessä. Kaava oli vanha tuttu ja hyväksi havaittu. Meillä oli jokin kultakaivos josta kaivaa, me osasimme kaivaa ja kaverit pitivät huolen siitä, että oli riittävästi rahaa kaivaa. No tässä tapauksessa tietenkin ostettiin taloja, remontoitiin niitä ja vuokrattiin uuden uutukaisina upeiksi kodeiksi hädän keskellä oleville ihmisille.

Minun sijoitusfilosofiassani on aina ollut hyvin tärkeänä osana halu saada muutosta aikaan. Juu toki sijoitan rahan takia, mutta pidän sellaisista kohteista, joissa voin oikeasti luoda jotain konkreettista, työtä, koteja ja parantaa naapurustoa.

USA:n asuntomarkkinat tarjosivat minulle jälleen paikan toteuttaa itsenäni ja samalla tuottaa arvoa mukanani oleville kanssasijoittajille sekä niille alueille, joilla toimimme. Nyt vuosia myöhemmin on ollut upeaa nähdä kuinka asuntolaman runtelemat alueet ovat lähteneet pikkuhiljaa toipumaan ja siistiytymään.

Minut pitää pitkälle liikkeellä se hyvänolon tunne, joka tulee kun tiedän tekeväni hyvää ja tärkeää työtä ja vielä samalla hyvää bisnestä. USA:n hankkeessa on mukana pääosin sellaisia