Päivät ovat erilaisia, mutta maistuvat monesti samanlaisilta. Elämää eletään aivan kuin se ei koskaan loppuisi. Joskus se kuitenkin loppuu. Toisinaan tämä elämän ainutkertaisuus ja rajallisuus tulee ajatuksiin. Hetki tuntuu erilaiselta, jotenkin väkevämmältä, hauraammalta ja arvokkaammalta. Kiitollisuus kumpuaa siitä, mitä elämässä nyt on läsnä.
Kunpa vain osaisi rakastaa, niin kuin huomista ei tulisi ja tehdä töitä niin kuin ei koskaan kuolisi. Sillä tavoin sitä kaiketi olisikin jollain tavalla kuolematon. Lapset jatkavat elämää geneettisesti siitä, mihin itse on päässyt ja voihan siinä käydä jopa niinkin, että he jatkavat sitä työtä, joka on jäänyt kesken. Niin minä ainakin olen jatkanut ja tiedä vaikka rakentajatyttärenikin jatkaisivat. Omaa perintöä toisille ovat myös ajatusten siemenet, joita on tullut kylvettyä tarkoituksella tai hieman tahattomastikin. Idea, jonka on saanut itämään toisen elämässä, voi saada mittasuhteet, jotka ylittävät vilkkaimmat kuvitelmatkin. Lopulta elämässä on kuitenkin kyse siitä, mitä me merkitsemme muille ja millaisiksi me kasvamme ajan saatossa. Elämä on kuin vesi, joka muovaa meitä kuin kalliota. Hitaasti se hioo meitä uuteen muotoon.
Eletty elämä jättää meihin jokaiseen jäljen. Mikään ei iske niin kuin elämä. Se jonka sydän ei ole vielä murtunut, tulee murtumaan, se joka ei ole vielä menettänyt on tuomittu menettämään. Elämästä ei voi selvitä ilman pelkoa, kipua ja suurta surua. Toisaalta ilman niitä, elämässä ei olisi kauneutta ja arvoa. Vain reunalla käynyt voi todella tuntea elämän arvon. Syntymä ja kuolema ovat molemmat niitä erikoisia hetkiä, jolloin meille aukeaa näky ajan rajallisuuteen. Tämä päivä on lyhyt loma ikuisuudesta.
Rajallisuuden hetkillä me usein löydämme toisemme. Olemme läsnä ja yhtä. Elämä on silloin väkevää ja kaiken täyttävää. Samalla tavalla kuin elämänihme ja kuoleman lopullisuus meidät pysäyttävät, kauneus salpaa sielumme. On sanottu, että puusielut kaipaavat kauneutta. Kyllä vuorelle kiivennyt tai koskea tuijottanut elämän tunnistaa. Siellä missä ihminen muuttuu pieneksi, kasvaa elämä isoksi.
Huomenna, kun kohtaan töissä ihmisen, katson häntä suoraan syvälle sisimpään. En anna ulkokuoren ja arjen suojakuoren hämätä, annan katseeni porautua niiden lävitse. Jokaisessa on ihminen tavattavissa, vaikka sitä itse emme aina muistaisikaan.
Rakastelkaahan toisianne ystäväiseni, siten se elämä jatkuu,
Matias
Yrittäminen ja yrittäjyys ovat paljon tapetilla. Tarvitaan ja halutaan menestyviä yrityksiä, jotta työpaikkoja syntyy. Menestys on hyvästä. Ajatus kääntyy nopeasti verotukseen. Sehän se on yrittäjän arjen tärkein asia. No ei muuten ole. Kyllä sekin vaikuttaa elämään ja päätöksiin, mutta ei se mielessä päällimmäisenä ole.
Yrittäjyyttä sivuavissa keskusteluissa harvoin puhutaan sitä millaista yrittäjän elämä on yritystoiminnan ulkopuolella. Millaiseen paineeseen parisuhde joutuu, puhumattakaan siitä, jos lisäksi on lapsia. Mietin omaa ei aina niin täydellisesti kuljettua mutta hyvin värikästä yhteiselämää vaimoni kanssa. Olemme olleen yhdessä 15 vuotta ja meillä on pari lasta. Lisäksi olemme tehneet enemmän tai vähemmän samassa firmassa töitä koko yhdessäoloaikamme. Meillä ei siis ole ollut yhtä firmaa vaan pitkästi toistakymmentä erilaista bisnestä, joissa olemme olleet yhdessä mukana. Ajan saatossa olemme nähneet taloudellista menestystä ja toisaalta myös tuijottaneet turmion tummaan puroon.
Perusajatuksena kuulostaa hyvältä ja kivalta. Hyviä puolia tässä onkin, mutta kaikilla kolikoilla on se toinenkin ja harvemmin puhuttu puoli. Alullaan oleva ja vielä heikoissa kantimissa oleva liiketoiminta ja yhdessä työn tekeminen muuttavat parisuhdetta ja kommunikaatiota luoden melkoisia suhteen huoltovaateita. Varsinkin parisuhteen ensimetrit, jotka ovat aina jänniä ja mielenkiintoisia aikoja, saavat aivan uutta makua, kun mukaan sotketaan yrittämisen riemua ja taloudellisia paineita.
Aikanaan kun meillä ei vielä ollut lapsia, teimme molemmat myyntityötä samalle firmalle omilla toiminimillämme. Emme olleet vielä naimisissa vaikka asuimmekin ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa omistusasuntokodissamme. Viikot tehtiin kovasti töitä ja lähes jokainen työviikko päättyi perjantaina riitaan. Aina perjantaiksi oli suunniteltu jotain kivaa yhdessä tekemistä, mutta löysimme itsemme lähes poikkeuksetta viikoittain samasta tilanteesta. Riita oli pystyssä viimeistään iltaseiskalta. Kaava toisti itseään melko tarkasti. Jälkikäteen on helppoa nähdä, että riidat johtuivat valtaosaksi väsymyksestä. Minua kiukuttivat typerät asiakkaat, jotka eivät tajua ostaa, saavuttamattomat tavoitteet sekä hiljaa pihanurmikolla hipsivä muurahainen. Työmoodista laskeutuminen vapaa-aikaan tarvitsi aikaa. Pelkkä solmion poistaminen kaulasta ei riittänyt.
Viikon raskaan ja välillä pettymyksellisenkin työnteon jälkeen ei heti ole virittynyt romanttiselle taajuudelle, jossa keskustelut soljuisivat hattaraisina ja elämää syleilevän kevyinä. Väsyneenä ei vain kannata yrittää keskustella mitään kovin syvällistä eikä ainakaan ole syytä keskustella suhteesta ja sen tilasta. On vain parempi etsiä energisempi hetki, jossa on edes teoreettinen mahdollisuus pysyä oikealla polulla. Ilmeiset vaaranpaikat kannattaa välttää. Elämässä ajoitus ja rytmi ovat tärkeitä.
Yhteiselon opettelun kun yhdistää yhdessä yrittämisen opetteluun, joudutaan vääjäämättä ongelmiin. Elämä ei ole pelkkää ongelmien välttämistä ja väistelyä vaan ongelmien ratkaisua ja niistä selviämistä. Perjantairiidat vaihtuivat ajan myötä lauantaikiukutteluun ja myyntityö uuteen liiketoimintaan ja sen vuosia kestävään kasvattamiseen. Bisneksen vaatimukset muuttuvat ja ihminen joutuu kasvuhaasteen eteen. Kiukuttelut karsiutuivat, mutta keskinäiset jännitteet eivät katoa.
Työssä törmätään aina ristiriitaisuuksiin ja ongelmiin. Työympäristössä kommunikointi on helposti asiakeskeistä. Työ ja vapaa-aika sotkeutuvat keskenään ja parisuhteen kommunikointi muuttuu helposti muistuttamaan työssä käytettyä. Työkengässä hiertävät kivet kaivertavat helposti myös parisuhdetta. Paketti pysyy koossa käymällä 2-4 kertaa vuodessa parin viikon lomamatkalla, ja golfaamalla yhdessä 40 kierrosta kesässä. Lomilla tai kentällä työasioista ei puhuta halaistua sanaa. Ilman välttämätöntä parisuhteen määräaikaishuoltoa ei vain pärjää. Pitää olla tilaa ja aikaa nauraa ja nauttia. Silloin on mahdollisuus elämän ihmeisiin.
Ensimmäisen lapsen syntyminen muuttaa kaiken. Sen kun yhdistää vielä hetkeen, jolloin pankkikriisi vie pohjan pois liiketoiminnoilta ja oma taloudellinen tulevaisuus joutuu vahvasti kyseenalaistettuun asemaan, on resepti vähemmän miellyttäviin kokemuksiin valmis. Lapsi valvottaa eikä ole kokemusta vanhemmuudesta. Kaikki tuntuu vaikealta, sakkaavat bisnekset ja tilalle harsittavat uudet ovat viedä järjen. Mitä kovempaa yrittää puristaa, sen enemmän rystysiin sattuu ja huonompaa tulosta tulee, kiukuttaa ja väsyttää. Tummat pilvet ovat kertyneet sekä maailman- että omantalouden taivaalle. Päivät ovat tasapainoilua vanhojen bisnesten alasajon ja uusien pystyyn nostamisien välillä. Aikaa tai mahdollisuutta lomiin ei ole, puhumattakaan yhteisistä golfkierroksista.
Perhe muuttaa puolisoiden välistä kommunikointia ja sotkee elämän sekä kämpän. Vaimosta tulee äiti ja tissi on muuttunut maitobaariksi. Miehen tila kotona on muuttunut. Nyt kun tähän yhtälöön lisätään jälleen uusi alkuvaiheen yritys tai pari, mutta ilman parisuhteen huoltohetkiä, on selvää, että tunnelmalla on vaarana kiristyä. Muutama vuosi kovaa työtä, eksyksissä oloa ilman, että tuloksia vielä näkyy ei helpotu toisen lapsen hankkimisella. Lapset ovat aivan ihania, mutta tekevät parisuhteen huoltamisesta vaikeampaa. Se pitää suunnitella etukäteen. Muuten se jää tekemättä. Pitää järjestää yhteistä aikaa, jossa nainen on nainen eikä äiti, mies on mies eikä isä eikä kumpikaan ole perkeleen toimitusjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja, graafinen suunnittelija tai konsultti.
Lasten kasvaessa, meidän kohdalla kasvavat yllätykseksi kyllä bisneksetkin. Ehkä se johtuu siitä, että lapset alkavat nukkua yönsä, ehkä on käynyt vain tuuri tai sitten kovasta työstä alkaa syntyä tuloksia. Ollaan jälleen vanhan tutun kasvuhaasteen edessä. Alkuvaiheen ponnistus on jäänyt taakse ja liikkeellä olevaa kelkkaa pitää vain saada kovempaan liukuun. Yrittäjän monitahoiset roolit korostuvat. Pitää osata kaikkea ainakin vähän. Päässä on monia eri hattuja, mutta aamulla villapipo unohtuu kuitenkin kotiin. Kasvavan bisneksen innostus pitää liikkeellä. Se auttaa jaksamaan muun elämän vaikeuksia. Nyt on kuitenkin vaaran paikka, sillä bisneksen tuoma tyydytys ei korjaa muun elämän osa-alueiden epätasapainotiloja.
Yhdessä erilaisia yritystoimintoja sekä perhettä pyörittäessä ei automaattisesti ole tilaa yhteiselle ajalle, jossa parisuhdetta hoidetaan. Kotona tehdään iltaisin työtä ja kämpässä juoksee pieniä ihmisiä, joilla on oma mieli ja touhut. Huutoa, riitaa, sotkua ja rähinää. Päivälläkin käy helposti niin, että työasioista puhuttaessa parisuhteen kireys siirtyy työhön ja riitaa syntyy sellaisesta työasiasta, josta ei koskaan kenenkään muun työkaverin kanssa tulisi. Itsestään selvästi tärkeät bisnesasiat saavat pahan värin, kun vaikeiden asioiden käsittelyssä ei voi puhua vain asiasta vaan eriävä mielipide koetaan helposti loukkauksena. Päivällä väärässä tunnelmassa käydyt työkeskustelut siirtyvät hyvin kitkattomasti illaksi kotiin, jolloin parisuhdekin on kitkerässä tilassa. Näiden asioiden kanssa kannattaa olla tarkkana sillä väärään suuntaan osoittava luiska ei ilman toimenpiteitä suuntaa muuta.
Yrittäjän kanssa parisuhteessa olo vaatii paljon toiselta. Alkuvaiheen tai kriisiyrityksen hoitaminen on vielä tuplasti rankempaa. Yhdessä yrittäminen vaatii vielä aivan helvetisti enemmän ja on useimmissa tapauksissa silkkaa hulluutta. Sanotaan, että talon rakentaminen tuhoaa parisuhteen. Ovat varmasti oikeassa, en tiedä sillä en itse koske vasaraan. Tiedän vain, että start-up firmat voivat viedä järjen.
Parisuhde on kuitenkin parisuhde ja firma on firma. Niiden välille on syytä tehdä pesäero. Kalenterista on varattava aikaa parisuhteen huoltohetkille, jolloin työasioista ei puhuta. Tätä tarvitaan varmasti kaikissa lapsiperheissä, ei vain yhdessä yrittävien perheissä.
Parisuhteelle tarvitaan parisuhdesäännöt ja huolto-ohjelma. Niille pohjaa löytyy varmasti monesta hyvästä kirjasta mutta minäpä olen kerännyt tähän muutamia ihan itse oivallettuja ajatuksia.
1. Kalenterista kannattaa sopia säännöllisesti aikaa vain kahdestaan ololle.
2. Tarvitaan kerran kuussa hetki, jolloin voidaan puhua siitä mikä on mennyt hyvin yhdessä ja mihin olisi syytä kiinnittää huomiota jatkossa.
3. Sovitaan milloin työasioista saa puhua ja koska niistä ei saa puhua
4. Pyritään olemaan ystävällisiä ja kunnioittamaan toista vaikka väsyttäisi kuinka kovasti
5. Ei etsitä paikkaa pahastua
6. Väsyneenä ei kannata puhua ongelmista
7. Arjesta kannattaa yrittää tehdä mahdollisimman yksinkertaista ja helppoa
8. Jokainen kaipaa joskus aikaa olla ihan yksin
9. Kannattaa olla selvillä siitä, mikä toiselle on tärkeää ja mitkä ovat yhteiset tavoitteet niin bisneksessä kuin parisuhteessakin.
10. Ei kannata koskaan olettaa
11. Koskaan ei ole liikaa naurua, naura lisää
Loma ilman lapsia ja työtä palauttavat nopeasti mieleen sen, miksi joskus on ryhdytty olemaan yhdessä. Mikäli muistutuksia siitä ei tule riittävän usein ja vahvasti, syy voi päästä unohtumaan ja mieleen äljähtää vääränlaisia ideoita.
Pitäkää huolta itsestänne, firmoistanne ja ennen kaikkea toisistanne!
Matias
Ihmisen rahoille suurin riski on ihminen ihan itse.
Tämä on kutakuinkin kahden vuosikymmenen rahaan ja varallisuuteen liittyvän pohdintani ainoa merkityksellinen oivallus.
Minulle rahan suhde elämään aukesi ajateltaessa metaforaa juoksumatosta. Kulut liikuttavat mattoa niin, että paikallaan pysyäkseen on hiljalleen käveltävä eteenpäin, eli ponnisteltava ansaitakseen rahaa. Jos ei kävele päätyy taaksepäin ja pian kellahtaa kumoon. Päästäkseen eteenpäin on käveltävä todella kovaa.
Elämän edetessä jokaisesta meistä tulee jonkin sortin oman elämän toimitusjohtajia. Pomollahan pitää luonnollisesti olla Bemarit, purkkarit ja paritalot. Näiden myötä juoksumatto alkaa mennä melko kovaa vauhtia väärään suuntaan.
Jostain syystä toisten täytyy juosta tuhottoman kovaa matolla, kun toiset kävelevät hiljakseen tai seisoskelevat ihan paikallaan ja silti vaikuttavat menevän eteenpäin. Minulle suuri oivalluksen kohta oli se, kun ymmärsin että kulut kiihdyttävät hihnaa ja investoinnit tulevaisuuteen hidastavat sitä. Kun rahan saa tekemään työtä silloinkin kun me itse emme työskentele, alkaa hihna hidastumaan ei hengästytä yhtään niin paljoa enää.
Tapoja saada raha ja muut ihmiset tekemään työtä puolestamme on monia. Minulle havahtumisen hetki tuli kuitenkin aikaan asuntojen kohdalla. Ne tuntuivat olevan perustarpeeseen nojaava elinkeino, johon oli mahdollista saada oman rahan kaveriksi vielä hieman pankinjohtajan myöntämää lainaa.
Perusajatus, johon sijoitukseni perustin oli yksinkertainen, suorastaan kivikautinen. Minulla on tässä kaksi luolaa, jos annat minulle vähän jänöä, voit asua toisessa ensi yön. Jos tuot minulle kolme kertaa viikossa kalaa, voit pitää majaa siellä niin pitkään kun haluat.
Ensin tulee investoinnin vaihe. Taloa rakentaessakin aina pitää ensin kaivaa monttu, josta rakennetaan sitten ylöspäin. Useimmiten elämässä tärkeät ja todella hyvät asiat vaativat ensin pienen lähtöpanostuksen ennen nautinto. Hyvä kunto tulee siitä, kun treenaa, syö hyvin ja lepää sopivasti. Samalla tavalla raha alkaa poikia, kun sitä laittaa ensin hieman sivuun, lykkää luksusta tovin ja antaa varallisuuden kasvaa toisten rahalla ja vaivalla lannoitettuna. Sitten on aika nauttia hedelmistä. Ei kyse ole kieltäytymisestä vaan siitä, että pienellä viiveellä voi saada aivan tolkuttomasti enemmän. Siinä missä toinen voi haaveilla Skoda Octaviasta siirtymistä viitos bemariin ylennysten tullen, on fiksusti merkkinsä pelaavalla mahdollisuus halutessaan vaihtaa vaikka johonkin hieman bemaria päräyttävempäänkin, eikä juoksumatto vielä edes huuda kivusta ja kiukusta.
Moni on rahojen kanssa aivan pihalla. Osataan kyllä parsia kolmessa ämpärissä sairaalaan tuotu kaveri takaisin elävien kirjoihin ja asentaa sille uusi sydän, mutta raha-asiat ovat saattohoidossa. Riippumatta siitä, tuleeko sitä rahaa talouteen kolme tonnia vai viisitoista tonnia kuukaudessa, ei sitä varallisuutta tahdo siltikään kertyä oman asunnon lisäksi muualle. Jotenkin sitä tällaisissa tilanteissa tulee mieleen kysymys, että jos sitä ollaan noinkin fiksuja ja koulutettuja, niin miten siinä taloudellisesti nyt noin hassusti on päässyt käymään.
Tie paremmille poluille on yksinkertainen. Ensin on nöyrryttävä siihen, että vaikka ollaan kuinka suuria päälliköitä, ollaan todellisuudessa persaukisia renkejä. Jos juoksu matolla lakkaisi, nenä osuisi maahan varsin pian. Parhaat ideat ja ajatukset ovat tuoneet tähän pisteeseen. Omilla ideoilla ulos pääsyn todennäköisyys on suunnilleen sama kuin Jopolla pääsy kuuhun. Tarvitaan parempia, tulessa testattuja ideoita ja periaatteita, joiden avulla päästään uudelle tasolle.
Meidän on tutustuttava vieraisiin ajatuksiin ja hyväksyttävä, että vanhan elämämme mielipiteet eivät vie eteenpäin. Uskallaudutaan rohkeasti peloista ja epäilyistä huolimatta vieraille ja oudoltakin tuntuville vesille. Kohdataan omaa todellisuutta loukkaavia ideoita. Jätetään asia hautumaan ja katsellaan sitä sitten myöhemmin uudesta kulmasta. Otetaan pieniä, mutta päättäväisiä ja toistuvia askelia kohti uutta todellisuutta. Näin jokainen suuntaa muuttanut on tehnyt.
Tärkeää on ymmärtää, että raha on vain idea. Saadakseen sitä enemmän, on oltava parempia ajatuksia ja niiden toteutusta. Ei asioissa sen kummemmasta kyse ole. Elääkseen kestävällä pohjalla on vain pitkällä aikavälillä pidettävä huolta siitä, että laariin tulee jatkuvasti enemmän rahaa kuin mitä sieltä sitä karkaa. Suuri elämää järisyttävä muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun juoksumaton hihna ensin pysähtyy ja tämän jälkeen nytkähtää toiseen suuntaan. Jokaista ottamaamme askeleen vauhtia lisää hihna, joka kulkee kanssamme samaan suuntaan.
