Lattialla ja levällään

Raha ja sijoittaminen ovat yksinkertaisia aiheita, niistä on vain tehty monimutkaisia ja vaikealta kuulostavia. Vaikka aiheet ovatkin melko yksinkertaisia, ei se vielä tarkoita sitä, että ne olisivat helppoja.

Esimerkiksi osakesijoittamisen periaatteet ovat yksinkertaisia. Muutama esimerkki niistä.

Osta osakkeita, jotka ovat nyt edullisia tulevaisuuden arvoonsa nähden.
Osta sellaisia osakkeita, joiden hinta nousee ja jotka maksavat hyvin osinkoa.
Osta sellaisten yritysten osakkeita, jotka kasvavat, joiden kannattavuus paranee ja jotka kestävät talouden tyrskyjä.

Helppo juttu. Miksi kaikki eivät ole jo rikkaita?
Asuntosijoittamisen nyrkkisäännöt ovat vastaavalla tavalla helppoja.

Ota lainaa, osta asunto ja maksa laina pois vuokratuloilla
Osta asuntoja alueelta, joka kasvaa
Osta asunnot alle markkinahinnan
Osta sellaisia, joiden hinta nousee
Osta sellaisia, joissa on hyvä vuokratuotto.

Sijoituskirjallisuus, kurssit, seminaarit ja itsensäkehittämisopukset ovat täynnä hyviä yksinkertaisia peukalosääntöjä, joita toteuttamalla toden totta pääsee pitkälle. Ongelmana ainakin omalla kohdalla on ollut se, että helpon ohjeen noudattaminen voi olla uskomattoman vaikeaa.

Esimerkiksi meidän USA:n asuntosijoituksissa ei ole mitään monimutkaista tai mystistä. Kovien tuottojen taustalla ovat naurettavan yksinkertaiset asiat. Kaikkein tärkeimmät asiat mahtuvat yhdelle A4-paperille ja voisi opettaa vartin mittaisessa seminaarissa otsikkotasolla, niin että kuulija tietäisi aivan tarkasti periaatteet.

Ajatellaanpa, että vartin seminaarini jälkeen päätät lähteä kultaa vuolemaan Amerikan asuntomarkkinoille tai Britteihin tai mihin ikinä sitten päätätkään lähteä. Myyt Suomessa olevat 5 sijoitusasuntoa ja makselet lainoja pois. Käteen jää vielä 300 000 euroa. Seuraavaksi pitäisi keksiä mihin osavaltioon ja kaupunkiin kannattaisi mennä. Päätät lentää tänne Las Vegasiin palmunalle miettimään sijoittamisen seuraavia siirtoja. Päästyäsi tänne perustat yrityksen, avaat pankkitilin, tutustut kaupunkiin ja etsit sopivat alueet, joista taloja haluat ostaa. Etsit sopivan kiinteistövälittäjän, propertymanagerin, title companyn, kirjanpitäjän ja remonttikaverit. Tutustut paikalliseen lainsäädäntöön ja asuntokauppatapaan. Alat ampua tarjouksia sopivista asunnoista ja saat ostettua ensimmäisen talon. Nyt loppuu matkalle varattu aika, sillä kolme viikkoa sattuu olemaan vain 21 päivää.

Lennetään 20 tuntia kotiin ja hoidetaan asioita puhelimella ja sähköpostilla 10 eri ajassa olevaan kaupunkiin viikon verran aikaerosta kärsien. Talon kaupat tehdään kahden viikon kuluttua ja lennät jälleen 20 tuntia paikalle allekirjoittamaan kauppapaperit ja maksamaan talon. Remonttikaverien kanssa tehdään tehdään remonttisuunnitelmat ja remontti alkaa. Lennät kotiin. Perhe iloitsee paluustasi.

Seuraavan kuun alussa lennät takaisin kahdeksi viikoksi tekemään uusia löytöjä ja valvomaan käynnissä olevaa remonttia. Löydät kaksi mielenkiintoista taloa ja tarjoat molemmista. Valitettavasti joku toinen on valmis maksamaan taloista huomattavasti enemmän ja käteen jää tyhjä kortti.

Kahta päivää ennen kotiinpaluuta löytyy vielä yksi HUD:in omistama talo, josta saat tarjottua. Lennät kotiin ja parin päivän päästä tulee vastatarjous. Saat hoidettua 8 tuntia voimassa olevan vastatarjouksen kuin ihmeen kaupalla sähköpostitse keskellä yötä. Lähettämäsi vastatarjous hyväksytään ja alkuperäiset allekirjoitetut paperit pitää toimittaa FedEx:in edullisella 240 euron kyydillä HUD:ille.

Lennät tekemään kaupat kahden viikon päästä, ihastelet valmistunutta remonttia, joka sujui ilman ensimmäistäkään ongelmaa. Kaupantekoa ennen selviää, että talossa on edelleen selvittämätön laina sekä maksamattomia kiinteistöveroja rasitteena. Titteliyhtiö auttaa asiassa ja saa lopulta talolle puhtaan tittelin. Nimet paperiin, rahat myyjälle ja uusi remontti käyntiin ja uutta taloa etsimään. Jatkat alueeseen tutustumista neljän viikon ajan, jotta varmasti tiedät miten kaupunki toimii ja millaisia erityispiirteitä eri alueilla on. Saat ostettua vielä yhden talon ennen kotiinpaluuta.

Kolmen kuukauden päästä lennät jälleen Vegasiin tarkastamaan remontteja. Jostain syystä kolmannen talon remontti on edelleen kesken ja toisen talon sisäpintojen yksityiskohdat ovat kuin kolmivuotiaan viimeistelemiä. Ohjeistat sujuvalla raliikuskienglannilla Meksikosta maahan muuttanutta remonttikaveria, jonka äidinkieli on espanja ja englannin sanavarasto suhteellisen suppea.

Asiat kuitenkin hoituvat ja elämä etenee. Ensimmäinen talo on vuokrattu mukavalle mammalle, mutta toisessa talossa asuva heppu on jättänyt epähemulimaisesti vuokransa maksamatta. Onneksi Nevadassa häätäminen on suhteellisen sutjakkaa. Etsitään vain sopiva lakimies ja paperit vetämään. Viiden päivän huomautusajan jälkeen saadaan parin päivän päähän court day, jossa vuokralaisen todetaan rikkoneen vuokrasopimusta ja hänelle annetaan määräys lähteä asunnosta. Sheriffin kaverit tulevat mukaan asunnolle ja siirrät asukkaan jättämät huonekalut 30 päiväksi säilytykseen omalla kustannuksellasi. Seinään tullut reikä korjataan ja uusi vuokrausprosessi käyntiin.

Kotiin palattuasi asiat sujuvat melko mukavasti monta kuukautta. Laskeskelet sormia yhteen sähäkän sijoitustoiminnan kuluista. Lentoihin, auton vuokriin, ruokiin, asumiseen ja satunnaisiin muihin kuluihin on palanut noin 8 prosenttia alkuperäisestä sijoitussummasta eli melkein yhden vuoden vuokratuoton verran.

Sijoitus rullailee mukavasti ja käyt 2-3 kertaa vuodessa hoitamassa sijoituksiisi liittyviä asioita kohdealueella seuraavat 5 vuotta. Huomaat matkakulujen, asumisen, ajoneuvojen ja muiden kulujen olevan 6 - 8 tuhatta euroa vuodessa, eli 2-3 prosenttia sijoitetusta pääomasta. Onneksi suurempia ongelmia ei kuitenkaan ole ollut ja palkkaamasi property manageri on hoitanut hommat kerta kaikkiaan loistavasti.

Esimerkin kautta on helppoa ynnäillä kuinka yksinkertainen asia ei välttämättä ole käytännössä helppo tai edes taloudellisesti järkevästi toteutettavissa. Todellisuudessa kun vielä törmätään siihen, että paikkoja tuntematonta ulkkaria yritetään varmuudella vedättää ja isolla kädellä. Erilaiset Turn Key operaattorit myyvät kyllä helppoutta ja heidän kauttaan on mahdollista saada ihan kelpo sijoituksia. He ostavat talot itse 14-15 prosentin vuokratuotolla ja myyvä ne sitten eteenpäin 7-8 prosentin kassavirralla. Mikäli ei tunne markkinaa hyvin tai tämä ei muutoin häiritse, voi olla aivan hyvä idea tarttua kasiprosenttiseen, vaikka samaa tavaraa olisi saatavilla tuplatuotolla ja huomattavasti edullisemmin.

Kaikkein räikeimpiä ovat erilaiset sijoitusseminaarit, joissa opetetaan kuinka flippaamalla taloja saadaan nopeasti helppoa arvonnousua ja jotta varmasti onnistutaan, kannattaa ostaa heidän ammattilaistiimiltään mentorointia, ostaa heidän osoittamiaan diilejä, käyttää heidän kiinteistövälittäjäkontakteja ja remonttilinkkejä. Näihin törmäämme lähes viikoittain. Osassa on ihan hyvää asiaa ja perustietopaketti voi olla jopa ihan rautaa, mutta aina pitää ymmärtää mihin peliin on lähtemässä ja mitkä ovat apureiksi tarjoutuvien ansaintalogiikat ja motiivit. Kaikki kun eivät ole kirkasotsaisia ja suoraselkäisiä, vaikka innostavia ja mukavalta vaikuttavia voisivatkin olla.

Hyvää on se, että kun asiat osaa pitää yksinkertaisina, ne on mahdollista oppia ja opettaa. Kun teoria on jotenkin hallussa, sitten on tehtävä se kaikkein rankin työvaihe, eli kenttäharjoittelu. Vasta kokemuksen kautta voi oikeasti syntyä osaamista. Kannattaa olla itselleen armelias ja hyväksyä se, että jokainen maksaa kaikissa uusissa asioissa oppirahat sekä käytetyn ajan, että rahan muodossa. Jos käyttää aikaa paljon, pääsee todennäköisesti vähemmällä rahalla. Tämä on totta niin osakemarkkinoilla kuin asuntosijoittamisessakin, yritystoiminnasta puhumattakaan.

Pidetään hommat yksinkertaisina ja tuotot moninumeroisina!
Matias

USA:n asuntomarkkinoiden pudottua polvilleen velipoikani yritti puhua minua ympäri lähtemään taloja ostamaan Amerikasta. Oltiin silloin Töölö Gymillä treenaamassa, aivan kuten meillä useimpina päivinä ohjelmaan kuuluu. Olin todellinen pain in the ass enkä millään halunnut nähdä mitään hyvää USA:n asuntomarkkinoissa. Pakkohuutokauppojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja olin muutoinkin jotenkin poterossani. Kypärä päässä, sormet korvissa ja nenä omassa navassa.

Vastustin koko ajatusta lähteä ostamaan taloja Amerikasta aivan suu vaahdossa. Minulla oli ajatusta vastaan ainakin miljoona syytä, faktaa ja varmaa tietoa sekä päälle vielä mielipiteeni. Tunnen itseni sen verran hyvin tältä kulmalta, että asiat, joita kovimmin vastustan, ovat niitä, joista aivan kohta innostun. Tämän tietää myös veljeni.

Niin siinä kävikin, että velipoika hyppäsi koneeseen, lensi syvälle Amerikan sydänmaille ja aloitti myyräntyöt. Palattuaan istutti minut alas ja sanoi, että nyt on sellainen juttu että suu tukkoon ja koneeseen. Me mennään ja ostetaan iso pala Amerikkaa. Se on nyt polvillaan ja jos se tuohon kuolee, ei ole täälläkään enää mitään elämää. Se on jumankauta Amerikka, ei mikään Andorra.

Pari viikkoa myöhemmin löysin itseni Amerikan maaperältä. Siitä hetkestä ei mennyt kuin hetki kun ostin ensimmäisen taloni, lennätin perheeni mantereelle ja jatkoin ostamista. Tyhjensin arvo-osuustilini, trading tilini ja firman tilin ja ostin taloja. Tuntui siltä, että on pakko vain ostaa nämä kaikki. Rahat loppuivat todella nopeasti ja piti ryhtyä myymään asuntoja Suomesta. Samaan aikaan osa kavereistani alkoi kyselemään, että mikä siellä Amerikassa on niin kiinnostavaa, että meinaa suurin osa vuotta siellä kulua.

Alkuun sanoin vain tykkääväni maasta. No jokainen, joka minut tuntee ymmärsi varmasti välittömästi tämän suoranaiseksi valheeksi. Vaikka kovasti Amerikasta tykkäänkin, niin kuka kumma nyt oikeasti voisi muka rakastaa pakkohuutokauppataloissa juoksemista? Yllättävää kyllä mutta, minä kyllä pidän siitä. Oli helposti nähtävissä, että burgerinhimon lisäksi tarjolla oli suloista tuottoa.

Muutamaa kuukautta ja pitkiä suostuttelusessioita myöhemmin kerroin mitä olimme löytäneet. Ei aikaakaan kun päätimme tehdä jälleen vähän sijoituksia yhdessä. Kaava oli vanha tuttu ja hyväksi havaittu. Meillä oli jokin kultakaivos josta kaivaa, me osasimme kaivaa ja kaverit pitivät huolen siitä, että oli riittävästi rahaa kaivaa. No tässä tapauksessa tietenkin ostettiin taloja, remontoitiin niitä ja vuokrattiin uuden uutukaisina upeiksi kodeiksi hädän keskellä oleville ihmisille.

Minun sijoitusfilosofiassani on aina ollut hyvin tärkeänä osana halu saada muutosta aikaan. Juu toki sijoitan rahan takia, mutta pidän sellaisista kohteista, joissa voin oikeasti luoda jotain konkreettista, työtä, koteja ja parantaa naapurustoa.

USA:n asuntomarkkinat tarjosivat minulle jälleen paikan toteuttaa itsenäni ja samalla tuottaa arvoa mukanani oleville kanssasijoittajille sekä niille alueille, joilla toimimme. Nyt vuosia myöhemmin on ollut upeaa nähdä kuinka asuntolaman runtelemat alueet ovat lähteneet pikkuhiljaa toipumaan ja siistiytymään.

Minut pitää pitkälle liikkeellä se hyvänolon tunne, joka tulee kun tiedän tekeväni hyvää ja tärkeää työtä ja vielä samalla hyvää bisnestä. USA:n hankkeessa on mukana pääosin sellaisia

Ihmisen rahoille suurin riski on ihminen ihan itse.
Tämä on kutakuinkin kahden vuosikymmenen rahaan ja varallisuuteen liittyvän pohdintani ainoa merkityksellinen oivallus.

Minulle rahan suhde elämään aukesi ajateltaessa metaforaa juoksumatosta. Kulut liikuttavat mattoa niin, että paikallaan pysyäkseen on hiljalleen käveltävä eteenpäin, eli ponnisteltava ansaitakseen rahaa. Jos ei kävele päätyy taaksepäin ja pian kellahtaa kumoon. Päästäkseen eteenpäin on käveltävä todella kovaa.

Elämän edetessä jokaisesta meistä tulee jonkin sortin oman elämän toimitusjohtajia. Pomollahan pitää luonnollisesti olla Bemarit, purkkarit ja paritalot. Näiden myötä juoksumatto alkaa mennä melko kovaa vauhtia väärään suuntaan.

Jostain syystä toisten täytyy juosta tuhottoman kovaa matolla, kun toiset kävelevät hiljakseen tai seisoskelevat ihan paikallaan ja silti vaikuttavat menevän eteenpäin. Minulle suuri oivalluksen kohta oli se, kun ymmärsin että kulut kiihdyttävät hihnaa ja investoinnit tulevaisuuteen hidastavat sitä. Kun rahan saa tekemään työtä silloinkin kun me itse emme työskentele, alkaa hihna hidastumaan ei hengästytä yhtään niin paljoa enää.

Tapoja saada raha ja muut ihmiset tekemään työtä puolestamme on monia. Minulle havahtumisen hetki tuli kuitenkin aikaan asuntojen kohdalla. Ne tuntuivat olevan perustarpeeseen nojaava elinkeino, johon oli mahdollista saada oman rahan kaveriksi vielä hieman pankinjohtajan myöntämää lainaa.

Perusajatus, johon sijoitukseni perustin oli yksinkertainen, suorastaan kivikautinen. Minulla on tässä kaksi luolaa, jos annat minulle vähän jänöä, voit asua toisessa ensi yön. Jos tuot minulle kolme kertaa viikossa kalaa, voit pitää majaa siellä niin pitkään kun haluat.

Ensin tulee investoinnin vaihe. Taloa rakentaessakin aina pitää ensin kaivaa monttu, josta rakennetaan sitten ylöspäin. Useimmiten elämässä tärkeät ja todella hyvät asiat vaativat ensin pienen lähtöpanostuksen ennen nautinto. Hyvä kunto tulee siitä, kun treenaa, syö hyvin ja lepää sopivasti. Samalla tavalla raha alkaa poikia, kun sitä laittaa ensin hieman sivuun, lykkää luksusta tovin ja antaa varallisuuden kasvaa toisten rahalla ja vaivalla lannoitettuna. Sitten on aika nauttia hedelmistä. Ei kyse ole kieltäytymisestä vaan siitä, että pienellä viiveellä voi saada aivan tolkuttomasti enemmän. Siinä missä toinen voi haaveilla Skoda Octaviasta siirtymistä viitos bemariin ylennysten tullen, on fiksusti merkkinsä pelaavalla mahdollisuus halutessaan vaihtaa vaikka johonkin hieman bemaria päräyttävempäänkin, eikä juoksumatto vielä edes huuda kivusta ja kiukusta.

Moni on rahojen kanssa aivan pihalla. Osataan kyllä parsia kolmessa ämpärissä sairaalaan tuotu kaveri takaisin elävien kirjoihin ja asentaa sille uusi sydän, mutta raha-asiat ovat saattohoidossa. Riippumatta siitä, tuleeko sitä rahaa talouteen kolme tonnia vai viisitoista tonnia kuukaudessa, ei sitä varallisuutta tahdo siltikään kertyä oman asunnon lisäksi muualle. Jotenkin sitä tällaisissa tilanteissa tulee mieleen kysymys, että jos sitä ollaan noinkin fiksuja ja koulutettuja, niin miten siinä taloudellisesti nyt noin hassusti on päässyt käymään.

Tie paremmille poluille on yksinkertainen. Ensin on nöyrryttävä siihen, että vaikka ollaan kuinka suuria päälliköitä, ollaan todellisuudessa persaukisia renkejä. Jos juoksu matolla lakkaisi, nenä osuisi maahan varsin pian. Parhaat ideat ja ajatukset ovat tuoneet tähän pisteeseen. Omilla ideoilla ulos pääsyn todennäköisyys on suunnilleen sama kuin Jopolla pääsy kuuhun. Tarvitaan parempia, tulessa testattuja ideoita ja periaatteita, joiden avulla päästään uudelle tasolle.

Meidän on tutustuttava vieraisiin ajatuksiin ja hyväksyttävä, että vanhan elämämme mielipiteet eivät vie eteenpäin. Uskallaudutaan rohkeasti peloista ja epäilyistä huolimatta vieraille ja oudoltakin tuntuville vesille. Kohdataan omaa todellisuutta loukkaavia ideoita. Jätetään asia hautumaan ja katsellaan sitä sitten myöhemmin uudesta kulmasta. Otetaan pieniä, mutta päättäväisiä ja toistuvia askelia kohti uutta todellisuutta. Näin jokainen suuntaa muuttanut on tehnyt.

Tärkeää on ymmärtää, että raha on vain idea. Saadakseen sitä enemmän, on oltava parempia ajatuksia ja niiden toteutusta. Ei asioissa sen kummemmasta kyse ole. Elääkseen kestävällä pohjalla on vain pitkällä aikavälillä pidettävä huolta siitä, että laariin tulee jatkuvasti enemmän rahaa kuin mitä sieltä sitä karkaa. Suuri elämää järisyttävä muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun juoksumaton hihna ensin pysähtyy ja tämän jälkeen nytkähtää toiseen suuntaan. Jokaista ottamaamme askeleen vauhtia lisää hihna, joka kulkee kanssamme samaan suuntaan.

Rakkautta päivääsi!
Matias