Lattialla ja levällään

Tiedätkö mitä ystäväsi, kaverisi, duunikaverisi, yrittäjäkaverisi tai asiakkaasi yrittää saada aikaiseksi elämän eri osa-alueilla?

Jos lähdetään liikkeelle siitä, että meillä itsellä on selvillä se mitä me haluaisimme saada aikaiseksi, muuttaa elämässämme, olisiko hyödyllistä tietää mitä muut tavoittelevat. Jokainen meistä tuntee todella monta ihmistä, jotka ovat jossain todella hyviä tai ainakin tekevät jotain työkseen. Jos tietäisimme mitä kukin vastaan tuleva ihminen tavoittelee ja millaista apua olisi vailla ja mitä hän osaa, olisi erittäin helppoa parittaa apua ja avun tarvitsijoita.

Mietin omia bisneksiäni. Olen aivan onneton ottamaan puhelinta käteen ja soittelemaan summamutikassa tuntemattomille ihmisille, mutta olen mielelläni tekemisissä minulle tuttujen kanssa. Olen aina päässyt eteenpäin kertomalla siitä, mitä haluaisin saada aikaiseksi ja kysymällä osaisiko kaveri auttaa tai sattuisiko tuntemaan jotain joka voisi ehkä tietää jonkun joka voisi auttaa.

Menestyksessä yksi suurimpia tekijöitä on se, kenet satumme tuntemaan ja kenen kanssa meillä on mahdollista päästä puheisiin. Onneksi emme ole tuomittuja vain nykyisiin kontakteihimme vaan voimme luoda jatkuvasti uusia. Mikäli meillä on jotain relevanttia annettavaa, olemme reiluja, reippaita mukavia ja kiinnostuneita siitä mitä muut haluavat saada aikaiseksi, pääsemme melko varmasti luomaan tuttavuutta meille toistaiseksi tuntemattomien ihmisten kanssa.

Auttamalla toisia, tulemme usein myös itse autetuiksi. Jos olemme arvokkaita muille ja olemme jossain todella hyviä, sana kiirii varmuudella. Aivan samoin kuin, jos olemme erityisen motivoituneita tekemään jotain, apu löytyy varmasti. En tarkoita nyt sitä, että yritämme väkisin neuvoa toisia tai tuputtaa apuamme. Jos sattuisimme tietämään mitä muut haluavat olisi helppoa aivan kuin ohimennen auttaa. Kun vastaan sattuu vaikka sopiva linkki, kontakti tai kirja, voisimme sen lähes vaivatta lähettää sille, joka siitä hyötyisi.

Taidankin ottaa syksyn teemaksi selvittää mitä itse kukin haluaisi saada aikaiseksi, millaisten ongelmien parissa painii ja miettiä miten voisin heitä auttaa tai tuntisinko ketään joka voisi opastaa eteenpäin. Tiedä vaikka samalla löytäisin pari uutta polkua kohti omia tavoittelemiani asioita.

Matias

Päivät ovat erilaisia, mutta maistuvat monesti samanlaisilta. Elämää eletään aivan kuin se ei koskaan loppuisi. Joskus se kuitenkin loppuu. Toisinaan tämä elämän ainutkertaisuus ja rajallisuus tulee ajatuksiin. Hetki tuntuu erilaiselta, jotenkin väkevämmältä, hauraammalta ja arvokkaammalta. Kiitollisuus kumpuaa siitä, mitä elämässä nyt on läsnä.

Kunpa vain osaisi rakastaa, niin kuin huomista ei tulisi ja tehdä töitä niin kuin ei koskaan kuolisi. Sillä tavoin sitä kaiketi olisikin jollain tavalla kuolematon. Lapset jatkavat elämää geneettisesti siitä, mihin itse on päässyt ja voihan siinä käydä jopa niinkin, että he jatkavat sitä työtä, joka on jäänyt kesken. Niin minä ainakin olen jatkanut ja tiedä vaikka rakentajatyttärenikin jatkaisivat. Omaa perintöä toisille ovat myös ajatusten siemenet, joita on tullut kylvettyä tarkoituksella tai hieman tahattomastikin. Idea, jonka on saanut itämään toisen elämässä, voi saada mittasuhteet, jotka ylittävät vilkkaimmat kuvitelmatkin. Lopulta elämässä on kuitenkin kyse siitä, mitä me merkitsemme muille ja millaisiksi me kasvamme ajan saatossa. Elämä on kuin vesi, joka muovaa meitä kuin kalliota. Hitaasti se hioo meitä uuteen muotoon.

Eletty elämä jättää meihin jokaiseen jäljen. Mikään ei iske niin kuin elämä. Se jonka sydän ei ole vielä murtunut, tulee murtumaan, se joka ei ole vielä menettänyt on tuomittu menettämään. Elämästä ei voi selvitä ilman pelkoa, kipua ja suurta surua. Toisaalta ilman niitä, elämässä ei olisi kauneutta ja arvoa. Vain reunalla käynyt voi todella tuntea elämän arvon. Syntymä ja kuolema ovat molemmat niitä erikoisia hetkiä, jolloin meille aukeaa näky ajan rajallisuuteen. Tämä päivä on lyhyt loma ikuisuudesta.

Rajallisuuden hetkillä me usein löydämme toisemme. Olemme läsnä ja yhtä. Elämä on silloin väkevää ja kaiken täyttävää. Samalla tavalla kuin elämänihme ja kuoleman lopullisuus meidät pysäyttävät, kauneus salpaa sielumme. On sanottu, että puusielut kaipaavat kauneutta. Kyllä vuorelle kiivennyt tai koskea tuijottanut elämän tunnistaa. Siellä missä ihminen muuttuu pieneksi, kasvaa elämä isoksi.

Huomenna, kun kohtaan töissä ihmisen, katson häntä suoraan syvälle sisimpään. En anna ulkokuoren ja arjen suojakuoren hämätä, annan katseeni porautua niiden lävitse. Jokaisessa on ihminen tavattavissa, vaikka sitä itse emme aina muistaisikaan.

Rakastelkaahan toisianne ystäväiseni, siten se elämä jatkuu,
Matias