Vastentahtoisen soturin Amerikanvalloitus - kasvua ja uusia ystäviä

USA:n asuntomarkkinoiden pudottua polvilleen velipoikani yritti puhua minua ympäri lähtemään taloja ostamaan Amerikasta. Oltiin silloin Töölö Gymillä treenaamassa, aivan kuten meillä useimpina päivinä ohjelmaan kuuluu. Olin todellinen pain in the ass enkä millään halunnut nähdä mitään hyvää USA:n asuntomarkkinoissa. Pakkohuutokauppojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja olin muutoinkin jotenkin poterossani. Kypärä päässä, sormet korvissa ja nenä omassa navassa.

Vastustin koko ajatusta lähteä ostamaan taloja Amerikasta aivan suu vaahdossa. Minulla oli ajatusta vastaan ainakin miljoona syytä, faktaa ja varmaa tietoa sekä päälle vielä mielipiteeni. Tunnen itseni sen verran hyvin tältä kulmalta, että asiat, joita kovimmin vastustan, ovat niitä, joista aivan kohta innostun. Tämän tietää myös veljeni.

Niin siinä kävikin, että velipoika hyppäsi koneeseen, lensi syvälle Amerikan sydänmaille ja aloitti myyräntyöt. Palattuaan istutti minut alas ja sanoi, että nyt on sellainen juttu että suu tukkoon ja koneeseen. Me mennään ja ostetaan iso pala Amerikkaa. Se on nyt polvillaan ja jos se tuohon kuolee, ei ole täälläkään enää mitään elämää. Se on jumankauta Amerikka, ei mikään Andorra.

Pari viikkoa myöhemmin löysin itseni Amerikan maaperältä. Siitä hetkestä ei mennyt kuin hetki kun ostin ensimmäisen taloni, lennätin perheeni mantereelle ja jatkoin ostamista. Tyhjensin arvo-osuustilini, trading tilini ja firman tilin ja ostin taloja. Tuntui siltä, että on pakko vain ostaa nämä kaikki. Rahat loppuivat todella nopeasti ja piti ryhtyä myymään asuntoja Suomesta. Samaan aikaan osa kavereistani alkoi kyselemään, että mikä siellä Amerikassa on niin kiinnostavaa, että meinaa suurin osa vuotta siellä kulua.

Alkuun sanoin vain tykkääväni maasta. No jokainen, joka minut tuntee ymmärsi varmasti välittömästi tämän suoranaiseksi valheeksi. Vaikka kovasti Amerikasta tykkäänkin, niin kuka kumma nyt oikeasti voisi muka rakastaa pakkohuutokauppataloissa juoksemista? Yllättävää kyllä mutta, minä kyllä pidän siitä. Oli helposti nähtävissä, että burgerinhimon lisäksi tarjolla oli suloista tuottoa.

Muutamaa kuukautta ja pitkiä suostuttelusessioita myöhemmin kerroin mitä olimme löytäneet. Ei aikaakaan kun päätimme tehdä jälleen vähän sijoituksia yhdessä. Kaava oli vanha tuttu ja hyväksi havaittu. Meillä oli jokin kultakaivos josta kaivaa, me osasimme kaivaa ja kaverit pitivät huolen siitä, että oli riittävästi rahaa kaivaa. No tässä tapauksessa tietenkin ostettiin taloja, remontoitiin niitä ja vuokrattiin uuden uutukaisina upeiksi kodeiksi hädän keskellä oleville ihmisille.

Minun sijoitusfilosofiassani on aina ollut hyvin tärkeänä osana halu saada muutosta aikaan. Juu toki sijoitan rahan takia, mutta pidän sellaisista kohteista, joissa voin oikeasti luoda jotain konkreettista, työtä, koteja ja parantaa naapurustoa.

USA:n asuntomarkkinat tarjosivat minulle jälleen paikan toteuttaa itsenäni ja samalla tuottaa arvoa mukanani oleville kanssasijoittajille sekä niille alueille, joilla toimimme. Nyt vuosia myöhemmin on ollut upeaa nähdä kuinka asuntolaman runtelemat alueet ovat lähteneet pikkuhiljaa toipumaan ja siistiytymään.

Minut pitää pitkälle liikkeellä se hyvänolon tunne, joka tulee kun tiedän tekeväni hyvää ja tärkeää työtä ja vielä samalla hyvää bisnestä. USA:n hankkeessa on mukana pääosin sellaisia