Atlanttitunneli

Useat lehdet ja jotkut mediat ovat joitakin viikkoja sitten tienneet kertoa, että koko ajan yhä kuivemmaksi ja sen vuoksi yhä suolapitoisemmaksi käyvää Kuollutta Merta yritetään elvyttää rakentamalla tunneli, pitkä putki ja/tai avoin kanaali Punaiseen Mereen raikkaamman merellisen veden saamiseksi.

Suunnitelma lienee hyvinkin toteuttamiskelpoinen, mikäli se todella auttaa Kuolleen Meren tilan parantamisessa. Suuria kanavia on rakennettu ennenkin ja tunnelin louhiminen kiinteään kallioon ei teknisesti ole kummempaa kuin metrotunnelin louhiminen pääkaupunkiseudulla.

Myös helsinkiläisten vesihuolto on suurelta osalta Päijänteestä Helsinkiin louhitun tunnelin varassa. Tunneli on tiettävästi maailman toiseksi pisin, yli 100 km pitkä. Tunneleita myös koko ajan louhitaan, Espoossa on käynnissä metrotunnelin louhinta ja Tampereelle suunnitellaan kovasti kiisteltyä maantietunnelia. Helsingissä on suunniteltu louhittavaksi tunneli keskustan alitse maanpäällistä autoliikennettä vähentämään. Nämä tunnelit ovat kuitenkin suhteellisen vaatimattomia tuohon juomavesitunneliin verrattuna.

Mutta miten olisi jos tehtäisi oikein mammuttitunneli Pohjanlahdelta Norjan ja Ruotsin vuorten alitse Atlantille, parantamaan meriveden laatua tässä hyvin sulkeutuneessa sisämeressä. Louhittavaa tunnelia kertyisi pisimmilläänkin alle 300 km, eikä sen tekninen toteutus geologien mukaan olisi mitenkään vaikeaa. Tunnelin halkileikkaus pitäisi tietysti tehdä suuremmaksi kuin Päijänne-tunnelissa ja lisäksi tarvittaisiin varmaan erilaisia pumppu ja säätöasemia, mutta projekti ei olisi mitenkään mahdoton. Jopa saastuneen Itämeren vesi saattaisi näin hieman puhdistua. Louhinta antaisi työtä sadoille ihmisille ja räjäytetty kallio voitaisiin käyttää rakentamisen raaka-aineena.

Joitakin ongelmia eliöstöjen ja vieraslajien kanssa saattaisi ilmetä, mutta mahdolliset haitat jäänevät hyötyjä pienemmiksi.

Kirjoitettaessa soi Rod Stewart: Sailing