Hallitustunnustelija Sipilä ilmoitti eilisiltana, että suurella panostuksella yritetty Yhteiskuntasopimus ei onnistu.
”Pessimisti ei pety” oli Sipilä jo aiemmin lausunut, eikä liene kenellekään kovin suuri yllätys, että sopimusta ei syntynyt.
Kenen syy ja kuka hyötyy, on sitten hieman hankalampi kysymys. Työntekijöitä edustavat työmarkkinajärjestöt sekä Demarit ovat julistaneet, että työolojen ja ehtojen tuleva huononeminen olisi heidän osaltaan ollut suurin syy.
Näin voipi hyvinkin olla, mutta sopimuksen kaatumisen seuraukset, eivät liene työntekijäpuolelle yhtään vähäisempiä. Eikä työnantajapuolikaan juuri hurraata huuda.
Miksi siis ei?
Ilmeisesti valtakunnan tilanne ei olekaan niin huono, eikä velkaantuminen niin vakavaa, että moiseen sopimukseen kannattaisi ryhtyä.
Mieluummin kestetään usean miljardin menoleikkaukset ja etuuksien karsimiset ylhäältä annettuina. Mediassa on jo väläytelty jopa 6 – 10 mrd:n €:n leikkausten tarvetta.
Valtakunta joutuu näillä näkymin nielemään todellisen matokuurin, eikä tämä lääke maistu hyvältä, pikemminkin oksettavan katkeralta.
Puolisen tunnin kuluttua hallitustunnustelija Sipilä ilmoittaa ketkä varsinaisesta hallitusohjelmasta neuvottelevat ja sitten lopulta tuon ”katkeron” kansalaisille syöttävät.
Silloin on myöhäistä haikailla Yhteiskuntasopimuksen perään, vaan lääke on kokonaan nieltävä ja saatava myös pysymään sisällä.