Astuessa ulos hotellin ovesta Karlstrassella, Frankfurtin narkkariongelma lyö suoraan päin pärstää. Enintään viidentoista metrin päässä, muusta maailmasta vähääkään välittämättä rähjäinen, lian peitossa oleva alle kolmekymppinen narkkari kietoo kumiletkun olkavartensa ympäri ja piikittää itseään ja jättää käytetyn piikin pienen aukean nurmikolle.
Kun kävelet Karlstrassea risteävää Moselstrassea eteenpäin, vastaan tulee yhä enemmän rähjäisiä, muissa maailmoissa olevia hahmoja, tyhjä alistunut katse silmissään.
Nuorella parikymppisellä miehellä paljas sääri on täynnä tulehtuneita piikinjälkiä. samalla ohikulkeva narkkari yrittää räkäistä päällesi, onneksi osumatta, ja nauraa räkäisen naurun jälkeesi.
Oletettavasti hiv, hepatiitti ym. taudit ovat hyvin tavallisia tässä ympäristössä.
Moselstrassen toisella puolen on ilmeisesti jonkinlainen tukipiste, jonka liepeillä parveilee lukuisia samanlaisia hahmoja, itse asiassa he ovat enemmistö koko kadulla, sattumoisin sekaan eksynyt turisti haluaa nopeasti pois. Aseman lähikaduille näyttää myös kerääntyneen lukuisat muut osattomat, mielenterveysongelmaiset, asunnottomat niin oman maan kansalaiset kuin maahanmuuttajat jne.. Meikäläiseen katukuvaan tottuneelle tällainen kaupunkikuva vähintäänkin herättää ihmetystä.
Kotimainen huumekeskustelu tuntuu hyvin kaukaiselta. Täällä on vain kusta, paskaa, räkää, sairautta, kärsimystä ja kuolemaa. Täällä on tosi kyseessä, ei minkäänlaista hohtoa tai romantiikkaa.
Ei tosiaan ole kysymys mistään viattomasta ”pikku pössyttelystä”.
Kaikki tämä vain 150 metrinpäässä Frankfurtin rahakeskuksen korkeista lasi-teräs pilvenpiirtäjistä ja niiden liituraitapukuisista työntekijöistä.
Verratessa kahden suurkaupungin, Kölnin ja Frankfurtin, rautatieaseman ympäristöä, ero on huomattava. Kölnissä asemanseutu, vaikka onkin vilkas, on etupäässä turistien ja muiden matkalaisten kansoittama.
Suurena ”turistirysinä” Kölnissä on aivan aseman kupeessa sijaitseva mahtava tuomikirkko, Milanon Dom’eakin suurempi, erinomainen roomalais-germaaninen museo, sekä Kölnin filharmoonikkojen konserttisali ym. ym. .
Onko tämän seudun puhtoisuuden syy se, että alue on haluttu rauhoittaa sadoilletuhansille matkailijoille ja epätoivottu aines hoideltu muualle.
Frankfurtissa asemanseutu on vain asemanseutu, ilman suurempia turistihoukutuksia. Tämänkö vuoksi ei ole tarvetta hoidella yhteiskunnan syrjäytyneintä joukkoa pois näkyvistä, vai annetaanko Frankfurtissa yhteiskunnan äärilaitojen tarkoituksellisesti olla lähellä toisiaan?