Sauvakävely on mainio varttuneemman tuulipukukansan kuntoilulaji, mutta se sopii myös nuorille, vaikka se ei olekaan niin muodikasta kuin Body Pump, Spinning tai Cross Training ym. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että sauvakävely on aivan liian älyllinen laji kansan suurelle enemmistölle.
Ensimmäinen älyllisen suorituskyvyn ylittävä kysymys kuuluu, jo ennen kävelyn aloittamista: Mitä minä näillä sauvoilla teen?
Vaikka kysymyksen osaisikin asettaa itselleen, mikä on jo puolet ongelmallisen lajin hyvää suorittamista, ei vastausta mitenkään tahdo löytyä.
Oikean vastauksen löytymistä voisi helpottaa monivalintatehtävällä.
a) sauvat ovat pystyasennon tukemiseksi
b) sauvat ovat liukastumien estämiseksi
c) sauvoja kuljetetaan mukana lisäpainon ja siitä johtuvan lisärasituksen vuoksi
d) sauvoilla työnnetään kävelijää eteenpäin
No niin, kun ne pari prosenttia vastanneista ovat osanneet valita d-vaihtoehdon, on kysyttävä toinen kysymys.
Mihin suuntaan sauvoillani työnnän?
Nyt täytyy vastauksen löytämiseksi avata peruskoulun fysiikan kirja.
Ja sieltähän löytyy tietoa: Kun kappale A vaikuttaa kappaleeseen B, niin kappale B vaikuttaa kappaleeseen A yhtä suurella mutta vastakkaisuuntaisella voimalla. Joten jos haluaisimme saada optimaalisen tehokkaan työnnön suoraan menosuuntaan, täytyisi meidän työntää mahdollisimman vaakatasossa suoraan taaksepäin ja lisäksi täytyisi meillä olla alati takanamme jokin, mielellään pystysuora seinä, mihin sauvamme tukea. Valitettavasti tällaista kiinteää seinää ei ole saatavilla joten joudumme tyytymään seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon. Kun sauva on mahdollisimman pitkä (jota voi vielä käsitellä) työntökin suuntautuu mahdollisimman hyvin suoraan eteenpäin.
Siis riittävän pitkät sauvat, ei niin kuin monet vähä-älyiset ohjeistajat ja ohjeet väittävät.
Lisähuomautuksia: Sauvakävely on sorapohjaisten polkujen laji, minkä vuoksi kumitutit Huut Hemmettiin! Sauvoissa on myös oltava kovateräspiikit, mitkä pureutuvat kunnolla polun pintaan, estäen liukumisen.
Lisäksi kaikista tehokkaimman työnnön saat kun otat sauvasta otteen pikkusormella, nimettömällä ja keskimmäisellä ja etusormi ja peukalo asetetaan sauvan kädensijan päälle. Näin kyllä tottumattomalta sormet menevät rakoille ensi kertojen jälkeen, mutta asia korjaantuu muutaman harjoitusjakson jälkeen. Tällä otteella vältytään myös sauvan liiallisesta puristamisesta. Sauvan käsilenkkiä ei tarvita muuhun kuin sauvan maasta irti vetämiseen, sen mahdollisesti maahan tarttuessa.
Se, että jotkut liikuntaorganisaatiot edelleen pitävät kiinni perusteettomista sauvan pituuden ohjeistaan (mistä lie keksittyjä, haiskahtaa perityiksi eräältä sauvavalmistajalta, joka luuli omaavansa salattua sauvaviisautta, mitä vain heillä on ja tietysti oman myynnin edistämis-tarkoituksessa), ei tee niistä yhtään viisaampia, päinvastoin, voi sanoa, että nämä organisaatiot ovat vastuussa sauvakävelyn surkeasta alennustilasta.