Tyyli

Laukkujen personointi on kauden hitti. Longchampin nettikaupassa (kyllä, tuotteita voi tilata myös Suomeen, Ahvenenmaata lukuunottamatta) Custom bags -palvelussa voi valita laukkunsa koon, hantaakien koon, laukun värin. Kaiken kruunaa omat nimikirjaimet tai nimi (ekstrahinta kympistä pariin kymppiin).

Le Cabas -laukkua saa neljässä eri koossa (50–360 e), kymmenessä eri nahan värissä, kymmenellä erilaisella vuorikankaalla (värivaihtoehdot ovat huomattavasti vaatimattomampia kuin Louis Vuittonin palvelussa, tosin hintakin on huokeampi). Hinta isolle laukulle on 378 euroa.

Myös merkin tunnetuinta laukkua, taitettavaa Le Pliagea saa personoituna (15 eri väriä, 15 eri raitaväriä, 3 vedinmahdollisuutta ja mahdollisuus kirjailla kassiin oma nimi kolmesta eri fonttivaihtoehdosta). Personoitu iso Pliage maksaa 120 euroa.
Laukut luvataan toimittaa kolmessa viikossa. Ei vaihto- tai palautusoikeutta.
Laukkukauppa osoitteessa www.longchamp.com

Eilen aamupäivällä olin Louis Vuittonin Pohjoisesplanadin liikkeessä Ruinart-lasin voimistamana seuraamassa, miten ranskalaisen luksusmatkailutuotteista tunnetun merkin laukkuja valmistetaan. Paikalla oli Louis Vuittonin Asnières'n workshopista ranskalainen käsityöläinen (opiskellut noin viisi vuotta), joka näytti miten kaikki merkin laukkujen hantaakit viimeistellään käsin ommellen. Laukkujen muut saumat taas ommellaan pääosin ompelukoneella "käsin" (ei siis automaatilla).
Tilaisuudessa käsiteltiin myös Louis Vuittonin perustamisesta – 1854 – saakka toiminutta Special Orders -yksikköä (oma ilmaisu, tiedän kuulostaa vähän FBI:n elimeltä), joka valmistaa tilauksesta kaikkea matkailuun liittyvää, esimerkiksi sikariarkkuja ja sellokoteloita. Erikoistilaukset valmistetaan täysin käsin.

Viime syksynä Louis Vuittonin Special Orders -yksikkö teki kuusi erikoistuotetta, jotka myytiin Lontoon Sothebyn huutokauppakamarissa Punaisen ristin hyväksi. Tuotteita olivat suunnittelemassa muun muassa Louis Vuittonin pääsunnittelija Marc Jacobs, maailman paras kokki? (no, ainakin sillä on ollut maailman paras ravintola) Ferran Adrià ja taiteilija Damien Hirst (muistatte hänet niistä miljoonien puntien eläin formaldehydissä -duuneista).

Maaliskuussa Louis Vuitton lanseerasi Savoir faire -kampanjan, jossa esitellään yhtiön käsityöläisten työtä. Kuvat otti Désirée Dolron, New Yorkin Guggenheimin ja Lontoon Victoria and Albert -museon seiniltä tuttu, eli taiteilija hänkin.

P.s. Helmikuussa mainitsin suosituksissani, että Louis Vuittonin Monogrammi-laukkuja saa nyt omilla nimikirjaimilla ja haluamillaan väreillä. Eilisestä lähtien palvelu on toiminut myös Suomen liikkeessä. Allekirjoittaneen suosikki: keltainen ja valkoinen raita. Mallivalikoima, johon kirjaimet saa on rajattu. Odotusaikakin vähintään kaksi kuukautta. Lisähintaa esimerkiksi Speedyyn, maailman ensimmäiseen Weekender-laukkuun, tulee pari sataa euroa.

Kesäkuussa Yle Teema (kas, lukijat minä kun katson vain Teemaa ja uutislähetyksiä televisiosta;)) esittää ranskalaisen neliosaisen sarjan Muotinäytös huomenna, jossa jokaisessa 50-minuuttisessa osassa seurataan yhden muotitalon viime hetken valmisteluja ennen muotinäytöstä. Dokkarisarja on kohtuullisen tuorekin: se valmistui viime vuonna.

9.6. Sonia Rykiel ja 40-vuotisjuhlanäytös
Neuleiden kuningattaren näytöksestä voi bongata Jean-Paul Gaultierin ja Dita Von Teesen. Jaksossa opitaan myös, miten Rykielin talossa malleille valitaan huulipunat.
16.6. Jean-Paul Gaultier
Madonnan Blonde Ambition -tötteröasun isä ja Hermès'n pääsuunnittelija. Tunnetaan myös sini-valko-raitapaidastaan. Dokkarissa esillä muutakin.
23.6. Proenza Schouler
Vuosituhannen alun juhlittu amerikkalainen lupauskaksikko esittelee syyskokoelmansa.
30.6. Fendi
Turkisten taikaa. Pääsunnittelijana Karl Lagerfeld ja asemapaikkana Rooma.
Muotinäytös huomenna 9.–30.6. kello 21 Yle Teema

Uusimmassa City StyleGuidessa (ilmestyi tänään) julkaistiin Sinkkuelämää 2 -veikkauskuponki. Olemme listanneet kuponkiin väitteitä, joiden toteutumista elokuvassa peräämme. Ja voittonahan on tietenkin hyvä mieli, kun voi päteä kaveripiirissä taitavana turhan tiedon arvaajana. Taikauskoiset sanoisivat myös, että nyt kannattaisi lotota. Visapäällikkönä lupasin kirjata tänään oman veikkaukseni. Tässä siis (ja saa peesata). Ja perheen herkkätunteisimmat varokaa, juttu saattaa sisältää spoilereita, en osaa vielä sanoa!

Carrie ja Big eroavat. Kyllä (siis vähäksi aikaa, mutta palaavat yhteen)
Elokuvassa esiintyy suomalaistuote. Ei
Samantha menee naimisiin. Ei
Carriella ja Aidanilla on suhde. Kyllä (lasketko pussailun pettämiseksi Big? Vaikea veikattava, kun elokuvassa ei voi kuitenkaan näyttää, kuinka pitkälle, "ei ollut sisällä vielä", menisivät)
Joku Diorin tuote näkyy. Kyllä
Manolo Blahnik mainitaan. Ei
Miley Cyrus esiintyy leffassa. Ei
Charlotte rakastuu entiseen mieheensä. Ei (Ja kehen niistä? Kuka tän veikkauksen on oikein tehnyt?)
Joku nelikosta tulee raskaaksi. Kyllä
Samanthasta tulee työtön. Kyllä (Luotetaan puskaradioon. Kuinka osuva termi Samanthan kohdalla!)
Smith palaa. Ei (I wish!)
Penélope Cruz esiintyy leffassa. Kyllä
Lopussa kerrotaan kolmososan ensi-iltapäivä. Ei
Samantha löytää uuden toyboyn. Kyllä (Tietenkin!)
Joku nelikosta menee naimisiin. Ei

Te kaikki, jotka kurkitte etuoikeutettuun elämään ja katsoitte O.C.:n täydelliset naiset -sarjaa, Ruotsin televisiossa pyörii sarjan "extreme-versio" Svenska Hollywood-fruar!
14.9.2009 TV3:lla alkanut sarja on ollut ohjelmapaikallaan (kello 21–22) Ruotsin tämän hetken suosituin ohjelma 600 000 katsojallaan. Sarjan kakkososaa katsoi miljoona ruotsalaista. Ja nyt TV3:lla pyörivät jo toisen tuotantokauden jaksot. Suosio on helppo ymmärtää; rikkaat miehet naineet ruotsalaiset blondit esittelevät elämäntapaansa: veneitä, Rolls Royceja, tupsuja, Keltaista leskeä ja Roberto Cavallin mekkoa. Toisella tuotantokaudella kurkitaan 800 neliön beverlyhillsiläiskämpässä asuvan Päivin elämään (kyllä, syntynyt Suomessa) ja esitellään Versailles-kopiossa olevan Suzannen kotia. Tässä sarjassa oikeansävyisen huulipunan etsiminen on ohjelma-aihe! Ja kehittäväkin se on, jos haluaa treenata kouluruotsiaan. Jaksoja voi katsoa TV3:n nettisivuilla.
http://www.tv3.se/svenskahollywoodfruar

Huhtikuun 27. päivä ilmestyy englanniksi Sinkkuelämää-kirjailija Candace Bushnellin uusin kirja The Carrie Diaries. Kirja kertoo maailman kuuluisimman fiktiivisen muoti-ikonin Carrie Bradshaw'n viimeisestä lukiovuodesta. Teini-Carrie asuu pikkukaupunki Castleburyssa isänsä ja kahden pikkusiskon kanssa, äiti on kuollut syöpään. Ja sitten tulee se ensirakkaus ja sen nimi on Sebastian Kydd, eikä se ole kiva poika. Nyyh! Amazonissa kirjan kansiliepeen ja seitsemän ensimmäistä sivua voi jo lukea. Kirja maksaa 10 dollaria. Ja kansi muistuttaa laukkua!
http://www.amazon.com/Carrie-Diaries-Candace-Bushnell/dp/0061728918

Suomeksi Carrie ystävämme seikkailee jo marraskuussa ja nimellä Carrien nuoruusvuodet (tulee nimestä muuten mieleen Anna-kirjat!). Kustantaja on Tammi.

Eilen pidetyssä Suomen ja Bukowskin huutokauppakamarin ensimmäisessä vintage-muodin huutokaupassa myytiin sitten Hermès'n Kelly-laukku Ilta-Sanomien mukaan huutokauppakuluineen vähän yli 2000 eurolla. Lähtöhinta oli 800 euroa.

Tukholmassa vintage-muodin huutokaupat ovat olleet hitti jo hetken ja Briteissä on jopa yksi antiikki- ja vintage-muotiin muotiin erikoistunut "huutokauppatalo", vuonna 2003 perustettu Kerry Taylor Auctions. Sotheby'silla uransa tehnyt Taylor on huutokaupassaan myynyt muun muassa huippumalli Jerry Hallin vaatekokoelmia ja prinsessa Dianan käyttämän puvun. Muuten vuonna 2004 Kerry Taylor Auction House myi krokonahkaa olevan Kelly-laukun vuodelta 1965 4 693 punnalla.

Eilisen Bukowskin huutokaupan toteutuneet hinnat voi kurkata bukowski.fi-osoitteesta. Suosikistani Hermès'n inkkari-huivista (kohde 250), jonka hintahaarukaksi oli pistetty 90–120 euroa, maksettiin 400 euroa! Koska Bukowskilla kävi muoti kaupaksi ja tarjontaa myytävistä laukuista heidän mukaansa on, lienee ilmeistä, että vintage-muodin huutokauppa järjestetään Suomessa toistekin. Ehkä jo syksyllä?

P.s. Kurkkaa Kerry Taylorin valikoima tästä: http://www.kerrytaylorauctions.com. Seuraava huutokauppa 18.5. Maaliskuun huutokaupassa oli muuten Kate Mossin käyttämä mekko.

H&M laajentaa tänä keväällä "hyväntekeväisyysrepertuaariaan".
Huhtikuussa kauppoihin tullut Garden Collection (se, jossa on se ruusumekko) on valmistettu kierrätysmateriaaleista ja luomupuuvillasta.
Maaliskuussa H&M sai kauppaan luomukosmetiikkasarjan.
Toukokuussa ruotsalaiskuvittaja, muun muassa Kenzolle aiemmin kuvittanut Lovisa Burfitt suunnittelee kassin, jonka hinnasta 30 prosenttia menee Unicefille. Kyseessä on H&M:n suurin Unicef-projekti ja kohteena Etelä-Intian puuvillatuotantoalueen lapset. Kokoelmaan tulee toinenkin kassi, joka on kaupoissa elokuussa.
Kevään uimapukukokoelman, jossa on muun muassa batiikki-bikineitä (valitettavasti, todellinen ysäri-flashback), myynnistä kymmenys menee WaterAid-järjestölle. Järjestön tavoitteena on puhdas vesi kaikille.
Tämän lisäksi H&M on tehnyt muita sitoumuksia: vuoteen 2013 mennessä 50 prosenttia sen käyttämästä puuvillasta tulisi olla luomua.
Aika lista. Yhtiö kertoo tiedotteessaan, että kyseessä on enemmän kuin trendi. Käykö niin, että 2010-luvun lopussa luomupuuvilla ja reilun kaupan kahvi ovat standardeja vai onko kyseessä vai ohimenevä ilmiö? Tyyliin tätä me länsimaiset kuluttajat nyt haluamme, huomisesta ei tiedä. Mitä uskotte?

P.s. Asiahan ei tähän kuulu, mutta kuitenkin. Suosituksissani on libanonilaisen filosofin Nassim Nicholas Talebin kirja The Black Swan. Kirja käsittelee epätodennäköisyyden merkitystä maailmanhistoriassa. Talebin mukaan yritämme jälkeen päin rationalisoida noita epätodennäköisyyksiä, esimerkiksi toteamalla että merkit olivat nähtävissä. Ihmisellä on tarve ja halu luoda mielessään kaavoja, jotka selittävät asioita; epävarmuus on ahdistavaa. Nämä kaavat ja yksinkertaistukset jättävät kuitenkin asioita huomioimatta. Mikä mielenkiintoisinta: selittäviä kaavoja (astrologia, mallinnokset yms.) muita innokkaimmin käyttävät ihmiset, joiden aivoissa on paljon keskushermoston välittäjäaine dopamiinia.

Viime torstaina illalla istuin Taideteollisen korkeakoulun (anteeksi Aalto yliopiston) Mediakeskus Lumen täydessä auditoriossa seuraamassa Marimekon syksyn ja talven 2010 uusia vaatteita.
Marimekon pääomistaja Mika Ihamuotila rykäisi pari sanaa hiljaisuuden tärkeydestä. Paikalla oli myös Helsingin yliopiston (ei wave!) entinen kansleri Risto Ihamuotila (wave, muttei se yliopisto), Mikan isä. Hiljaisuuden vilinässä nähtiin myös Huippumalli haussa -kokelaita (noin kuusi) ja jalkapalloilija Aki Riihilahti.

Sitten niihin mekkoihin: huomiota näytöksessä tuntuivat saavan vain kaikkein erikoisimmat asut: lopussa tulleet Derek Lawlorin seitsemän uniikkia pukua. Neuledesignistaan tunnettu britti oli tehnyt Marimekolle signatuurityylinsä mukaisia asuja: naruja kerällä (kuva 1). Hienoa taidetta, mutta kun mallikin näyttää ne päällään jonkin verran leveältä, pistää miettimään olisiko asuihin saatu vähän sex appealia "lankahyttyrää" vähentämällä (mikäli uniikkipukuja halutaan muokata myyntitarkoituksiin). Ymmärrätte, mitä tarkoitan, kun kurkkaatte tähän ikkunaan: http://dereklawlor.com

Suosikkini talven mallistosta olivat Joanna Vanderpuijen ja Chary Westbergin vaatteet (Vanderpuije on tehnyt töitä muun muassa Alexander McQueenille ja Diane von Furstenbergille). Westbergilla oli hyvännäköisiä mekkoja (kuva 2), Joannalla hauskoja Kivet-printista tehtyjä asuja.

Cityssäkin kollektiivista ärtymystään purkavat Pasa ja Atpo ovat kirjoittaneet kolmannen "terapiakirjansa" Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki. Onneksi muoti ja ostaminen ovat löytäneet vitutuksen sijaa poikien sydämissä. Ja esimerkkeihin:

Se, että normaalit vaate- ja kenkäkoot on aina loppu
Kysypä kenkäkaupassa miesten nelikakkosta, niin vastaus on, että ne on loppu, koska kyseistä kokoa menee eniten. Jos te kuunaamakaupustelijat kerran tiedätte, mikä paska myy, niin kannattaisko ehkä tilata sitä?

Se, että punaisista vaatteista lähtee niin vitusti väriä ekalla pesukerralla
Samaan aikaan on kuitenkin mahdollista valmistaa värjäämättömiä punavalko-raidallisia paitoja.

"Ole nopea, sillä tavara riittää vain ensimmäisille" -mainonta
Jos olisi tiedossa, että kama myy loppuun, niin miksi sitä pitäisi mainostaa ylipäätään?