"Tämä oli tosi kallis, mutta kestää vuosikausia". Kuinkakohan monta kertaa olen tuon lauseen kuullut tai lukenut ja lähes aina viittauskohteena on vaate.
Kaksi kommenttia. Ei säily. Jos käytät mekkoa kaksi kertaa, mutta se roikkuu komerossasi kymmenen vuotta, se ei ole ollut hyvä ostos. Kymmenessä vuodessa vaate näyttää vanhentuneelta tai sitten sinä et mahdu siihen. Joo, ja tietenkin luonnonoikkujakin on.
Tähän mennessä elämässäni tapahtunutta: alle 20-vuotiaana ostin kaikki mahdolliset ihanat vaatteet (nekin, jotka eivät ehkä olleet edustavimpia vartalotyyppini päällä), ja myös käytin niitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Uskokaa tai älkää: jakkupuku oli ihan hyvä vaate lukiolaiselle. Yli 20-vuotiaana ostin paljon sitku-vaatteita. Tyyliin: "Tää on hyvä, sitku on juhlat" tai "jos mä löydän tähän hyvän alaosan". Vaatteet jäivät käyttämättä.
30-vuotiaana minusta tuli wanna be -mies (ei siis silleen, että siinä olisi tarvittu kirurgia). Ihastuin nimittäin miesten tapaan ostaa vaatteita (nämä siis keskimääräisiä huomioita; en ole Audi-mies, pikemminkin taksinainen). Kuvio menee jotenkin näin:
a: mies tarvitsee vaatteen
b: mies menee kauppaan (usein liikkeeseen, jonka uskollinen asiakas hän on)
c: mies käyttää myyjän apua
d: mies ostaa kokonaisuuden arjessa käytettäviä laadukkaita, kalliita vaatteita. Mies ei mieti onko tämä hyvä tarjous ja satsaa arkivaatteeseen.
e: miehen vaatteet kuluvat, koska hän on vaatteiden hevijuuseri.
f: mies ostaa uudet vaatteet
Tuntumani on, että miehet käyttävät laadukkaita arkivaatteitaan useammin ja enemmän loppuun kuin naiset. No, se tarkoittaa sitä, että ainakin puolen vuoden ajan esiintyy toimistossa aika samannäköisenä. Mutta mitä siitä, muut miehet eivät ainakaan huomaa.
Älä enää laske vaatteelle "arvoa" sen mukaan kuinka kauan se roikkunut henkarillasi ("Ostin ton vuonna 2004, se oli kallis, se ei mahdu päälle. Ehkä joskus.") tai missä tilaisuudessa sitä käytät ("käytin tätä Janin ja Hanin häissä kerran"), vaan sen mukaan kuinka monta kertaa käytät sitä. Parasta tuottoa sijoitetulle pääomalle vaatekomerossani ovat tässä mielessä antaneet muun muassa kalliit kaulahuivit, huivit, talvitakki ja laukut, mutta myös erittäin halpa villatakki (H&M:n alesta). Lyhyellä matikalla kaava menee: vaatteen hinta jaettuna käyttökerroilla.
Huippukalliit farkut voivat osoittautua edullisemmaksi ostokseksi kuin halvat prässihousut tai kallis häämekko. Edullinen villatakki voi olla parempi ostos kuin kallis jakkupukusatsaus. Ja kunnon talvikengät ovat Suomessa aina parempi ostos kuin kalliit sandaalit.
Tästä näkökulmasta: mikä on paras vaatteenne?
P.s. Olen muuten iloinen, että kolme vuotta vanhoista Tod'sin kengistäni ovat pohjanappulat jo melkein kuluneet. Ovat olleet hyvät. Kannattaa ostaa uudet. Kengät maksoivat enemmän kuin häämekkoni, jonka somisteena minulla oli 1970-luvun valoverhoista tehty huntu.
