Tyyli

Torstaina ilmestyvässä City-lehdessä on kirjoittamani juttu vaateguru Tommy Hilfigeristä. Haastattelun tekemisen yhteydessä olin Lontoossa Hilfigerin prep pop up -kaupan avajaisissa. Feikkipuutarhatunnelmissa kysäisin samalla tekonurmella viihtyvän Gossip Girl -tähdeltä Ed Westwickilta hänen vinkkejään prep-pukeutumiseen (tyyli viittaa yhdysvaltalaisia yksityiskouluja käyvän luokan laifstailiin). Ja näin ne kuuluivat:
"Vahvat värit, tsäpäkät kengät ja selkeät leikkaukset."

Juhlissa kävi myös Rollari Ron Wood, jonka omasta vaatemerkistä on juoruttu netissä. Näissä bileissä Ron kuitenkin vain tyytyi juomaan Red Bullia ja olemaan kuvattavana.
Maailmankiertueella oleva kauppa avaa perjantaina Tukholmassa Kuninkaanlinnan edustalla.

P.s. Suosikkini kaupan valikoimasta ovat merimiessolmumalliset sini-punaiset (täydelliset vaikka uudelle hallitukselle) Know your knots -kalvosinnapit

Miehiä tulee ja menee, mutta Sinkkuelämää-sarja on ikuinen. Huhtikuun lopussa Sinkkuelämää-sarjan äiti Candace Bushnell julkaisi Yhdysvalloissa toisen Carrie Bradshaw'n nuoruudesta kertovan kirjan. Suomessa se ilmestyy lokakuussa ja julkaisija on Tammi. Carrien nuoruuden ensimmäinen (Carrien nuoruusvuodet) osa ilmestyi englanniksi ja suomeksi viime vuonna, ja nyt sitä saa pokkarina.
Kirjallisuuden mestariteoksia nämä eivät ole, mutta kelpoja ajankuvia. Yhdyvaltalaisarviotkin ovat olleet lähes helteen puolella. Eikä viihdearvoa sovi vähätellä. Carrien nuoruusvuosia luki ihan mielellään, vaikka omista "lukiovuosista" on jo liikaa aikaa. Lukukelpoista siis. Tosin ehkä vähän ihmettelen yli kolmekymppisiä naisia, jotka lukevat Carrien nuoruudesta muun kuin työn vuoksi (tai väittävät näin tekevän;)).
Carrie on muuten nyt elänyt jo 15 vuotta. Aika hyvin fiktiiviseltä hahmolta.

P.s. Molempien kirjojen amerikkalainen kansiversio on muuten huomattavasti hauskempi vai mitä sanotte?
http://www.candacebushnell.com/books.html
P.s.s. Kuvassa kirjailija nuorena

Kuten vakkarilukijani tietävät/tietää (hei, äiti!) (vanha vitsi, mutta niin on hänkin) olin työmatkalla Lontoossa haastattelemassa Tommy Hilfigeriä (se, jonka kolmivärinen leima teillä on paidassanne).
Haastattelun lisäksi ehdin ostaa hammasharjan, hiusharjan ja uusimman britti-Grazian, jossa käsiteltiin seikkaperäisesti Katen ja Willsin häitä.
Poimin teille kesähäihinne muutaman tipsin.
- William lähetti Katelle hääaamuna Katen sviittiin lähetillä rakkauskirjeen. (kustannus sinulle, mies, noin 20 e)
- Morsian kostutti kielenkärjellään ennen vihkimistä Pol Roger -samppanjaa (voit toki ottaa vähän enemmän, kun kerran olet tilannut sen pullon, et ole kuninkaallinen ja sulhanenkin näyttää paremmalta. 0,75 cl 45,90 e)
- Ennen kirkkoon menoaan morsian myös luotti muodikkaaseen kemialliseen joogaan ja tiputti tipan Rescue Remedya kielelleen (voit myös rauhoittua tällä, jos tuli juotua hieman liikaa edellistä rentouttavaa. Sitä saa Whole Foodista Yhdysvalloista.)
- Kirkko koristeltiin muun muassa kolmellakymmenellä Jo Malonen kynttilällä. Tuoksuina Grapefruit ja Orange blossom (Jos haluat kokeilla 260 punnan hintaista 2,5-kiloista savumerkkilaitetta: http://www.jomalone.com/templates/landing/candles.tmpl?ngextredir=1)
- Häävastaanotolla tarjolla oli myös prinssin suosikkia Chocolate Biscuit Mc Vitie's -kakkua. (Ihan totta. Mikä kuninkaallinen maku! Jos kaikki rahat menivät jo kynttilöihin, Mc Vitie'sin Digestive-keksitkin ovat ok)

Hyvää häätä!

Apinakin tietää, että kuntosaleilla voi juostessaan katsella televisiota ja että joidenkin autojen takapenkillä voi seurata vaikka piirrettyjä. Olen parin viikon aikana törmännyt televisioon kahdessa uudessa paikassa.

Kampaaja
Helsinkiläisen Clippany Hairin kampauspöytien yhteydessä on televisioruudut. Pahimmillaan kolme tuntia kestävän raidoitus/leikkaus/kampaus-operaation aikana voi seurata vaikkapa hieman vaativampia leikkauksia omalta Greyn anatomia -boksiltaan.
http://www.clippanyhair.fi/

Hotellin kylpyhuone kylpyammeen yhteydessä
Vierailin viikon päätteeksi Lontoossa, jossa majoituin uuteen Corinthia-hotelliin Thames-joen varrella. Siellä kylpyhuoneissa oli ammeen yhteydessä telkku. Mutta sori vaan, ihan niin kauan en jaksa lämpimässä vedessä lillua, että katsoisin edes Pyhimyksen loppuun.

Mielenkiintoista, että televisio levittäytyy aikana, jolloin yhä harvempi meistä länsimaalaisista katsoo varsinaista televisiota. Yhdysvalloissahan vastaanottimien määrä kääntyi ensi kertaa laskuun 20 vuoteen (kertoi HS). Suomessakin telkuttomien talouksien määrä on lisääntynyt.

Oletteko te törmänneet televisioon jossain mielikuvituksellisemmassa paikassa? Oliko kokemus hyvä vai huono?

Pyysin äitiäni kirjoittamaan ajatuksiaan äiteydestä.

"Lapsilleni:

Kukaan meistä ei ole syntynyt valmiina ihmisyyteen, ja sen tähden teillä on oikeus olla keskeneräisiä, ongelmallisia ja oppia vailla.
Teillä on oikeus tunteisiinne ja ajatuksiisi – luovathan ne perustan henkiselle kasvulle. Ennen kaikkea teillä on oikeus hyväksyntään ja itsenne kohtaamiseen juuri sellaisena kuin olette.

Toivon, että olette huomanneet, ettei onnellisuus ole jotain, jota voi pitää kädessä tai vaikkapa laittaa taskuun tai kirjahyllyyn. Onnellisuus asuu sydämessänne ja kulkee mukananne kaikkialle. Onnellisuus ei ole tila, vaan tapa suhtautua asioihin.

Ongelmien keskellä olen aina sanonut: “Tästä seuraa jotakin hyvää, ja näin on tarkoitettu tapahtuvaksi”.

Toivon, että uskoisitte vaikka epäily valtaisi mielenne. On rauhoittavaa muistaa, että “minulla on rohkeutta, viisautta ja voimaa selvitä tästä kaikesta, ja olen taas valmiimpi kohtamaan elämäni uudelleen ja uudelleen".
Muistattehan, että toisinaan kaikkein rakkaimmat lahjat ovat melko rumassa lahjapaperissa. Älkää antako sen hämätä.

Muistattehan, ettei itsetuntonne ja ihmisarvonne ole kiinni siitä, mitä te teette tai saatte aikaan. Olette arvokkaita ja ainutlaatuisia ihmisiä.

Toivon, että olen antanut lapsieni kertoa toiveensa ilman torjuntaa; "ei se nyt käy, se on järjetöntä, mahdotonta, tyylitöntä, epäterveellistä, vaarallista, lihottavaa, likaat kätesi, sotket sohvan, ei sellaista ole tapana tehdä, kunnon ihmiset eivät teen niin, kiltit tytöt, reippaat pojat eivät tee niin."
No varmasti olen joskus sanonut myös näin, mutta kaiken kasvun keskellä toivon, että olen kuunnellut teitä.

Rakkaudella Äiti"

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille !

Suomalainen Riikka Koski on avannut viikoksi Jopo pop up -kaupan Genevessä. Pop upin sulkeuduttua pyöriä kaupataan Urbanbikestore.comissa.
Usko Jopoon syntyi, kun Sveitsissä asuvan suomalaispariskunnan Jopot herättivät kaupungilla pyöriessään huomiota. Ostopaikaakin kyseltiin.
Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Jopoa myydään näin suurissa erissä ulkomailla. Riikan Jopo-varastossa on 200 pyörää.

Musta tuntuu siltä, että nykyään kaikilla on tatuointeja, tai ainakin tosi monilla.
Ei välttämättä mitään isoja kuvia vaan pieniä tekstinpätkiä tai symboleita. Pointti on kuitenkin se, että tatuointeja on monilla.
No mutta silti huomaan joutuvani vähän väliä erilaisiin tilanteisiin ja keskusteluihin liittyen tatuointeihini.
Mulla on niitä muutama, muttei tosiaankaan liikaa – ainakaan omasta mielestäni.
En ajattele tatuointejani sen erikoisemmin, kannan niitä ihollani siinä missä kannan esimerkiksi hiuksia päässäni.

No mutta asiaan.
Ihmiset, monet ihmiset, tai ainakin monet tapaamani ihmiset alkavat helposti puhua tatuoinneistani tai yleisesti vaan tatuoinneista, kun näkevät mut.
Luulisi, että aihe on yhtä läpikoluttu kuin viime viikolla ostettu puruluu.
Saatan olla duunissa, baarissa, ulkomailla, kävelyllä – missä vaan.
Mutta tatuoinneista on aina puhuttava.

Kerron pari "ihanaa" esimerkkiä. Ja ei sillä, en mä ole ihmisvihaaja, tää on kaikella rakkaudella kirjoitettu.

Esimerkki 1.
Jos sulla on tatuointeja, olisi se sama kuin sun otsassa lukisi:Tule juttelemaan avoimesti tatuoinneista, mielellään myös esittele omat tatuointisi.
Olen baarissa, ehkä tanssimassa, kavereiden kanssa seisoskelemassa tai (nyt tulee varmin nakki) baaritiskillä.
Ja eikun samantien joku joko kännissä oleva kundi tai sitten muuten vaan joku hiippari aloittaa keskustelun tatuoinneista.
Kysytään, että missä ja milloin otin tatuointini. Olen siis joutunut CIA-agenttin tenttiin. Vastaan ystävällisesti kysymyksiin, ja toivon, että juttutuokio loppuisi.
Mutta vaan ei lopu. Tyyppi kertoo, että on suunnittelemassa pientä tribaalia vasempaan reiteen. Tekisi mieli sanoa, ettei kiinnosta vittuakaan sun tatuointisi, mutten sano.
Joudun siis vähän väliä olemaan kuuntelemassa ja "suunnittelemassa" ihmisten tulevia tatuointeja.
Koska mulla on tatuointeja, haluan myös AINA, poikkeuksetta puhua niistä. Seksin aikanakin. Missä vain.

Esimerkki 2.
Jos sulla on tatuointeja, olet yhtä kuin infopisteen asiakaspalvelija. Tiedät automaattisesti vastaukset kaikkeen.
Multa kysytään usein, todella usein, että mikä on Helsingin taikka sitten Suomen paras tatskamesta tai kuka on Suomen paras tatuoija.
Ja mähän tiedän absoluuttisen totuuden, koska olen käynyt kahdessa eri paikassa Helsingissä. Toki mä voin suositella paria paikkaa, yhtä paikkaa en suosittelisi, mutta siinäpä se.

Esimerkki 3.
Sattuuko se?
Dear Laura, olen pian menossa pitkän harkinnan jälkeen ottamaan ensimmäistä tatuointiani kylkeen. Siihen tulee siili.
Ajattelin vaan kysyä sattuuko se? Ja paljon luulisit, että peukalon kokoinen kuva tulee maksamaan?
Vastaus on, että en ole mikään kaikkitietävä oraakkeli. En tiedä, sattuuko se kylkeen tatuoiminen juuri sua, ja mikä helvetin kävelevä hinnasto mä olen?
Jos tatuointia haluaa oikeasti, niin onko kivulla väliä? Jos on, niin sitten kannattaa ottaa hennatatuointi.
Ja kerran, kun sanoin, ettei sormeen tatuoiminen sattunut, niin eräs tyyppi veti hiekat pimppiinsä ja sanoi, että varmana kuule sattuu, kun Kat Von D niin sanoi, ja kuule eiköhän hän ammattilaisena tiedä sattuuko vai ei.

Esimerkki 4.
Muiden tatuoitujen ihmisten kohtaaminen. En tiedä muista, mutta tiedän itsestäni.
En tykkää mennä esimerkiksi tatuointimessuille hengailemaan "laumani" kanssa.
Jos näen tyypin, jolla on paljon leimoja, niin olen mieluusti puhumatta tästä "yhdistävästä siteestä".
Näihin tällaisiin tilanteisiin törmää hyvin usein esimerkiksi jonkun bändin keikalla. Joskus saan tatuoidulta kundilta "hyväksyvän" ilmeen.
Ihan kuin tyyppi hyväksyisi mut, koska mulla on pari tatuointia. Hahahah, ehkä mielikuvitukseni laukkaa vaan..

Esimerkki 5.
Tatuointien peittäminen.
Tulee tilanteita, kun ei halua näyttää tatuointejaan. Esimerkiksi jotkut sukujuhlat tai kavereiden vanhempien tapaaminen.
Vanhempi sukupolvi ei vaan ymmärrä. Ja tämäkin on absoluuttinen fakta – not.
Juuri näissä tapauksissa en löydäkään kaapista pitkähihaisia vaatteita, joten menkööt ja olkoot.
Tai sitten olet yrittänyt pitää vanhemmiltasi salassa sitä, että kädessäsi on tatuointi. Kun vanhempasi kysyy, että mikäs tuo kuva tuossa kädessä on?
Vastaat, että purkasta mukana tullut leikkitatuointi.

Esmerkki 6.
Rumat tatuoinnit. Joo makuja on monia, niin saa olla mielipiteitäkin.
Omistan varmasti monien mielestä rumia tatuointeja.
Ennen omistin todella ruman tatuoinnin. Otin sen 13-vuotiaana, ja vasta viime vuonna sain siihen päälle peittokuvan.
Silloin häpesin tatuointiani niin paljon, että peittelin sitä kaikin keinoin.
Ja ruman tatuoinnin omistaminen kun ei ole aina ottajan vika, vaan nimenomaan tekijän vika.
Se on sitten vaan voi voi.

Esimerkki 7.
LAATIKOITUMINEN.
Tätä mä vihaan! Tatuoinnit määrittelevät helposti kantajansa.
Etenkin, jos on tietyntyyppistä kuvaa ja näkyvillä. Nyt ollaan tatskajengiä.
No ei muuten olla.

Esimerkki 8.
Mitäs sitten kun sua alkaa kaduttaa? (Etenkin vanhemmat sukupolvet.)
Tätä on kysytty varmaan sata kertaa.
Niin mitä sitten? No, mä varmaan sahaan ton käden irti ja sitten heitän happoa muihin kohtiin.
En tiedä kysytäänkö tätä vittuillen, että hahhah minkäs menit tekemään vai luullen, että tatuointi ei ole ikuinen.
En ole varma, että alkaako mua vituttaa itse kysymys vai se fakta, että niitä ei tosiaan saa helposti pois, ja kaduttaakin saattaa alkaa...

Esimerkki 9.
Mikä merkitys tolla sun tatuoinnilla on?
Tosi monilla on pitkä stoori tatuointiensa takana. Ja se on kunnioitettavaa mun mielestä.
Mulla ei oikeastaan ole mitään diippiä stooria liittyen esimerkiksi siihen, että miksi tatuoin vartaloni näkyvimmälle paikalle jonkun yrityksen logon.
Otin, koska juuri silloin huvitti. Monet haluaisivat kuulla jonkin tosi koskettavan ja sydäntäriipaisevan kertomuksen, mutta kun niitä ei vaan ole tarjolla!

10.
Kausitatuoinnit. Onhan noita ja onhan näitä. Sitten niitä joko peitellään, poistellaan ja muistellaan (joka päivä) surulla tai huumorilla.
Tietynlaisia tatuointeja alkaa ilmestyä ihmisten ihoille syklittäin.
Ei siinä ole mitään pahaa. Mutta kyllä mä ainakin muistan, kun tribaalit oli ihan helkkarin hienoja. No onko ne edelleen?..
Ja pahoittelut niille, joiden mielestä ne on hienoja ja niille, joilla niitä on.. Hahahhaha!

Hyvää vappua kaikille!

http://uk.eonline.com/uberblog/royals/index.html

Terveisin
Princess Heini Calthorpe Larrosberton of Helsinkipool

Kotiini muutti lauantaina köyhän miehen/naisen yksityispankki.
Kuva alla.

40 euron possu on Rivièra Maisonin uutuus.
http://www.rivieramaison.com/index.cfm?/artikeldetails_FI_EN&iid=CU-artikel-7E1F6F21-1F29-0BD1-72D318995AFDEA24&artcat=&prodcat=CU-subcategorie-54D59768-1F29-0BD1-7263160E749EE724&offset=2&soort=cat

Tämä saattaa kyllä hokeman, "miehet ovat sikoja", ihan uuteen valoon. Tätä sikaa ei jätetä! Eikä myöskään kohta paisteta.

Monkilta tulee ensimmäinen uikkarikokoelma ever/koskaan. Luvassa on 1960-luvun tyyliin leikattuja kangaskappaleita, esimerkiksi korkeaa vyötäröä ja bandeau-yläosaa. Suosikkini mustat vasemmalla ylhäällä.