oleilua. Exä hakee hempukan kuhan pääsee töistä ja minä se menin buukkaamaan kaksi tapaamista päällekäin. Piti nähdä bender, mutta olin jo aikaisemmin luvannut nähdä neiti vompatin( entinen neiti magnusti), joten bender joutuu nyt hetkisen jakamaan mun huomion ja tyytymään kohtaloonsa=).tarkoitus on ilta käytää lehvan katsomiseen. Ja ajoissa nukkumaan, onhan huomenna duunipäivä.ainiin, pitänee selvittää kumman kämpillä leffa katotaan...
se elämä kuitenkin ihan kivaa=)...viimeiset kolme viikkoa on ollut taas normaalin pirtsakka olo. Erakkokausi virallisesti ja täysin päättynyt. Vapaapäivät melkein buukattu kamusia täyteen ja pienetkin vapaa-ajat on varattu...*salaperäinen ilme*=)
tällä hetkellä suurin odotuksen aihe (kalenteriinkin merkittyinä) nosturinkeikka 9 pvä (painia ja pändejä=).Suurin mietinnän aihe taas on mihin kouluun hakea kun yhteishaku pärähtää päälle, mikä linja, mikä koulu ja ihan normitutkinto vai oppisopimuskoulutus.Suurin ilonaihe on mun pikku hempukka, joka on ollut jo kaksi viikkoa pahemmin kiukuttelematta.suurin kamunnappaamistemppu koittaa huomenna kun soitan rakkaalle bilbo reppulille pitkästä aikaa. Suurin menestys oli taas pari viikkoa sitten kun kunnostauduin keilausmatsissa (meidän tiimi vs pomot) ja olin illan pistekuningatar=)...pomotkin on mainostaneet sitä koulutuksissa ahkeraan=D.sain nimeni viikkokirjeeseen, jote olen sitten julkkis jo eläessäni.
suurin haaste on saada seuraavat tuntivuorolistat ja kesälomalistat tehtyä(sinänsä hullua, eletään helmikuuta ja meikä suunnittelee jo toukokuun listoja).Suurin ällikällä lyönti on se että hylkäsin selibaattini=D. ei siitä sen enempää sitten...=)
Suurin naururäkätyskäkätyskohtaus sattui tänään työnkehityspäivillä. Meillä oli hillitön luento iltapäivällä=).suurin ja hienoin esitys jonka viimeaikoina tullut nähtyä oli kamunkamun 30 wee juhlilla, jossa pari pändiä soittamassa ja ensimmäisen pändin esitykseen kuulu9i extra hieno performanssitanssi esitys=).pisteet sille...esittäjälle terkkuja, näemme lyckyssa=).
ja viimeiseksi, suurin selviytyminen...selvisin aallonpohjalta takaisin ja olen siitä onnellinen=)
soitin rakkaalle ystävälle. Ja tietty valekiukutelin miksei se ole ihmetellyt missä olen(erakkokausi). Jaa, eipä se ole tärkeää loppujen lopuksim koskapa kyseinen hemmo vannoi välittävänsä musta maailman loppuun (usko sen=)...)ja hänellä itsellä ollut samanmoinen meno ja erakoitummmisvauhe kuin miullakin. teki silti hyvää olla yhteyksissä ystäväään, heti kun kuuli ystävän äänen, tuli parempi mieli.ei silti voi katua erakoitumisvaihdetta, koska joskus tekee erittäin hyvää olla kaukana kaikista, En kadu,en!!!!=)
paljon parempi olo kuin luulisi...tai odottaisi. Tällä viikolla aurinko alkaa pikku hiljaa paistaa.tai ainakaan olo ei tunu siltä, että haluaisi vetää itsensä jojoon.Huono henkinen olo pahentunut koko viime vuoden ja nyt kun päästää ulos kaiken ns.piilossa olleet ahdistuksen aiheet, jotka päässä on pyörineet, elo on helpompaa.viime viikot allekirjoittanut on elänyt melkein erakkona. Ei missään tekemisissä kamujen (paria lukuunottamatta) kanssa.Hirmuinen halu sulkea kaikki läheiset pois. Ja vain sen takia, että ei halua kenenkään huolestuvan tai murehtivan vuokseni.mielessä näinä viikkoina käynyt jopa itsemurha-ajatuksia, joskin tiedän, että sellaista en tekisi. ajatuksilleen ei voi mitään kun väsyy tarpeeksi.
hassua silti, vaikka ystävilta tullut viestiä olenko kuollut (kun en ole soitellut/viestinyt)niin kamuset joita malmilla näkee, ei huomaa eroa entiseen. No, ehken näytä sisimpiä tuntemuksia heille. Pelkkää hymyä ja suunsoitantaa. miksi? koska se miten tunnen ei kuulu kenellekään muulle kuin itselleni.toivon vain, että vaikka en ehkä keksi ratkaisua itseäni ahdistaviin pulmiin, niin sekin auttaa että tiedostan ne ongelmat...
mursin sydämeni. Sattuu hirmusti, mutta kai se osoittaa että on edelleen elossa kun koskee.onneksi huomenna pääsee pois helsingistä, kotkaan pakoon, jos voisi edes yritttää saada joulumieltä. Vaikkakin todennäköisesti tästä tulee paskin joulu ikinä.kassi pakattu, huomenna duunin jälkeen suoraan kamppiin. vanhojen ystävien seura jos vaikka piristäisi.
minun sydämeni on särkynyt by: cmx
Kuule kuinka se sanoo
jätä lapsenkasvosi tähän
paina kätesi multaan
jää odottamaan valonnousua
murhe tässä kuin köyhyys
kuin lupaus autiomaan
kangastusten kalkki
eikä kipu mene pois
Kirjoita se hiekkaan
hiekka pitää sanansa
kirjoita se virtaan
vesi matkaa kotiinsa
kirjoita se ilmaan
linnut nousevat siivilleen
kirjoita se muistoihin
ne haarautuu kuin tie
Katso missä on viisaus
joka rakensi kaupungin
kirjoitti kirjastot
täyteen yksinäisyyttä
kun erämaan tuuli
nuolee jokesi uomaa
ja mahtavat lauseet
kuivuu kitalakeen kii
Kirjoita se valoon
valo matkaa tyhjyyteen
kirjoita se iltaan
ilta yöhön laskeutuu
kirjoita se pelkoon
pelko kavahtaa itseään
kirjoita se sanoihin
sanat muuttuu toisikseen
Kun muistosi ei enää satuta ketään
silloin särkyy sydämeni
kun muistosi ei enää satuta ketään
sydämeni kulkee yli rauhattoman maan
minun sydämeni hajoaa
tuulen kanssa kulkemaan
Kirjoita se hiekkaan
hiekka pitää sanansa
kirjoita se virtaan
vesi matkaa kotiinsa
kirjoita se ilmaan
linnut nousevat siivilleen
kirjoita se muistoihin
ne haarautuu kuin tie
jokelan tapaus iski minuun pahasti. Samalla tavalla kuin konginkangas ja melkein yhtä paljon kuin tsunami. Heti minut luokiteltiin jeesustelijaksi.Jeesustelijaksi ,koska koko ajan maapallolla kuolee ihmisiä erinäisistä syistä, enkä niitä sure.
Kaksi päivää olen itkeskellyt tapahtunutta. Se on tragedia. Myötätunto ulotuu niin uhreihin, heidän omaisiinsa ja ystäviinsä, mutta myös ampujaan.Samoin kuin itsemurhan tekijät yleensä, hänkin varoitti aikaisemmin,, ja ne ilmoitukset olisi voinut joku ottaa vakavasti. Mutta kukaan ei tehnyt mitään. Hän jäi yksin. Jos joku olisi reagoinut jo ennalta tulleisiin viesteihin, tätä ei ehkä olisi tapahtunut.Jos joku ei olisi mielummin kuin määrännyt hemmetin radikaaleja masennuslääkkeitä kuin keskustelua IHMISEN kanssa , tätä ei ehkä olisi tapahtunut.
Suren turhia ihmmiskuolemia, ja suren myös ampujaa.Ei pysty kuvittelemaan kuinka yksin ja kuinka paskana hän on ollut, että näin voi tehdä.Vaikka ensin itsekin tunsin vihaa ampujaa kohtaan, nyt tunnen vain surua. Ääretöntä surua. Kaikkien uhrien puolesta.Ja myös luen tähän ampujan. Hänkin oli uhri.Yksi kuolleista.Etukäteis viesteillään hänkin pyysi ehkä apua, mutta kukaan ei auttanut. Tämä oli viimeinen mitä hänelle jäi. JOS joku miettii miksi hän ampui itsensä vessassa...tod.näk hän sanoi itselleen hyvästit samalla kuin ampui itseään, peiliin katsoen.
ehkä jokaisen tulisi nyt katsoa itseään peiliin ja todeta rehellisesti onko itse syyllistynyt kiusaamiseen tai syrjintään jne...vaikka olen ateisti, niin tähän toimii lause : kohtele muita, kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan....jo tällä voi ehkäistä paljon.
anteeksi kaikilta jotka kokivat liikaa jeesustelua, mutta kaikki tämä on suoraan sydämestä tullutta.
vapautta jäljellä. Kaksi vapaapäivää humahtanut ohi nopsasti. Huomen ei onneksi ole kuin tiimipalaveri ja mun kehityskeskustelu.valmistautuminen kehityskeskusteluun pyöreä nolla. ehkäpä tuo menee ihan omalla painollaan.
viime viikot on menneet jatkuvan väsymyksen vallassa. Tänäänkin oisin voinut nukkua vaikka kuinka pitkään. Ostin sitten ladyvitaa, jos saisi vitamiineilla olon virkummaksi. Ei kai tuo unirytminkin normalisoituminenkin olisi pahitteeksi. Sairastelu ja epäsäännöllinen työvuororytmi ovat tehneet tehtävänsä. Ajantajukin on ihan pielessä. Aina tuntuu kuin olisi eripäivä kuin onkaan. Nytkin tuntuu maanantailta. No, tästä on hyvä lähteä parantamaan tilannetta.
halloweensuunnitelmat on ihan auki...ainakin hautuumaalla ois kiva käydä, mutta kun on iltavuoroa, niin pitäisi mennä päivällä.Joko pe tai la -iltana pitäis kai jonnekin lähteä/tehdä, kun saa nukkua sitten ja mennä vasta iltaan.Elättelen toivoa että eräs ihminen haluaisi mun kans lähteä jonnekin, mutta saapi senkin nähdä.Pitäisi kai kamusilta tiedustella kuka minnekin ois menossa/onko missään menoa, ei vaan ole jaksanut.Tai sitten teen ex-temporet ja keksin vasta duunista lähtiessä minne menen ja mitä teen.
...etenkin kun eivät ole omia.
tänään käytiin entisen duunikamusen luona ihailemassa sen 4 viikkoista tyttöä. Oli kyllä soma kuin mikä...ja niin pieni. Kamunen kysyi herääkö vauvakuume, mutta ei herännyt. Mulle riittää tuo miun hempukka. Olihan sitä vaavua kiva sylitellä, mutta yhtä kivaa oli antaa se äidilleen kun toinen alkoi kitistä=).
matkat hakunilaan ja takaisin hempukka höpötti taukoamatta (mistä lie suulautensa perinyt???=)...). Jossei muuta keksinyt niin selosti mulle liikennemerkkejä ja mitä ne tarkoittavat. Isänsä on kertonut...mahtoi olla kanssamatkustajilla hymy herkässä=).
hitsi kun ei yhtään nukuta. Ja tv-ohjelmatkin on kaikki loppuneet. Noh onneksi netissä voi hengailla=).
viime viikot olleet yhtä suurta draamaa ja sairastelua jne...nyt on taas kaikki hyvin kaikinpuolin.
Eilen oli vapaailta. Hempukka oli isällään ja kerrankin aamuvuoron jälkeen vapaata. Saihan sitä tehtyä jotain järkevääkin. Kävin kirjastossa kirjoittamassa viimeisen sivun luentopäivikseen. Ja meinasin saada sydärin, kun sitä ei sitten ensin tiskin takaa tulosteena löytynyt. Tietty olin jo poistanut kirjoittamani tekstin...löytyihän se vihdoin, kun olin jo hakkaamassa päätä tiskiin.
sitten hippailin keskustaan ja törsäsin (lue: vingutin korttia) uuteen don rosa ankkikseen ja pariin kirjaan.sitten letit tanassa boot hilliin, mun oman magnustittaren uuteen duunipaikkaan. Oli kiva ilta ja mukavia ihmisiä. Loppuillasta mm. muusikkopoikien kanssa kerrottiin kilpaa basistivitsejä sekä vertailtiin kummat on pahempia, basistit vai rumpalit...pilkkuunhan se meni, mutta ei silti väsyttänyt, vaan magnustittaren kanssa sitten samaa matkaa himaan.
perjantai siintää jo iloisena horisontissa. Lähdetään uolevin ja hempukan kanssa lintsille valokarnevaaleilemaan. Pakkohan se on ottaa joku mies matkaan, että on joku voittamassa meille pehmoleluja...ei vaines, on kivaa kun uolevi tulee mukaan, siitä on ajan kanssa tullut ihminen jota voi sanoa ystäväksi, ja siispä sitä on aina kiva nähdä.Ei se varmaan tajua kuinka suurena tukena se on ollut, kun terveys rassasi ja mielikin oli aika maassa. onneksi se on nyt ohi, koko rumba ja normaalielo voi taas jatkua.
vanhuus vaan lisääntyy, kun vuodet vierii...ensimmäinen synttäripäivä, kun en ole lähtenyt oikeasti juhlimaan minnekään. Tämän illan vietin paikallisessa ja luin kirjaa ja nautin jokusen siiderin.huolet pakkaa liikaa päälle, että voisi löytää bailufiilistä.siinä myös syy miksi en tänne ole kirjoitellut. Jotkut asiat ovat liian isoja leviteltäviksi täällä. Sanon vain , että mua koskee (fyysisesti), ahdistaa, pelottaa ja vituttaa...se varmaan riittää.
jotain hyvääkin on tästä seurannut. Sisäiset tuntemukset ovat seljeneet.mitä, ketä (en ketään=)...)haluan jne...
Luin eilen kirjaa jossa oli kohta joka iski kovaa.kaippa nyt kirjoitan sen hitusen muunneltuna ( ei nimillä jne...tms=)...)
-Minä olen minä. Ihmiset ovat olemassa. Minä kohtaan heidät.Ennemmin tai myöhemmin tiemme eroavat. Sen minä tiedän.
Kerran minä näin sellaista, mitä en ollut ennen nähnyt. Rakkautta kahden ikäihmisen välillä. Rakkaus lienee merenaalto, joka on olemassa vain sitä rantaa varten,jota vasten se lyö.Minä olen minä. En voi antaa veden huuhtoa ylitseni.-
