Blogi

eilen oli henkilökunnan (siis meidän tiimin) virkistysilta....meitä nyt on vain kolme tiimissä ja koskapa yksi meistä oli kipeänä lähdimme virkistäytymään kokonaista kahden tytön voimin. Heti luennon jälkeen tietenkin. Kampin keilahallissa tunti ja sitten iloinen baarikierros keskustan rafloissa. jälleen tutustuimme uusiin ihmisiin ja oli aivan mahtavaa.
täytynee myöntää ettei tänään aamulla ollut yhtään virkistynyt olo, päinvastoin...makasin pedissä kun raaka lahna ja kärsin. olipa hirmu kivaa siinä olossa lähteä luennolle. Menin silti=).

soittelin tänään kaksi tärkeää puhelua ( juu muutenkin hölötin luurissa, mutta niitä ei lasketa!!). Toinen yli tunnin puhelu meni bestikselle (muistutukseksi...ollaan tunnettu 20 vuotta, saan kutsua sitä vaikka vesinokkaelukaksi jos haluan=)...). Käsiteltiin taas asioita maan ja taivaan väliltä. Kerrankin oikein ajan kanssa.
toinen puhelu meni yhdelle...enpäs voi tässä kertoa mistä puhuttiin, miksi soitin jne...mutta sanotaanko että se puhelu sai mut itkemään ja silti mulle tuli hyvä mieli olla yhteydessä. Niin oudolta kuin se kuullostaakin.Taas huomasin kuinka paljon voikaan toisesta välittää, ja kuinka kovasti sekin havainto aina uudlleen yllättää.

tänään alkoi sitten avoin yliopisto. Varsinaista luentoa ei ollut, vaan käytiin läpi opetussuunnitelmaa ja saatiin ohjeistusta opintopäiväkirjan tekoon. Huomenna on sitten ensimmäinen virallinen luento. nyt jo ajatukset on opintopäiväkirjassa ja kova tuumiminen millä teemalla sen ns. sitoisi yhteen....

yö meni jokseenkin unettomasti. Juuri kun olin käymässä nukkumaan hempukka tepsutteli omasta huoneestaan mun viereen. Eihän se olisi valvottanut että toinen viekussa nukkuu, vaan se, että hempukka oli kehittänyt jostain todella kuivan ja hurjan kuulloisen yskän. Hempukka nukkui ja yski, ja minä huolissani havahdun jokaiseen yskäkohtaukseen ja kokeilen otsaa, onko kuumetta jne...aamuyöstä vasta myöhään joskus nukahdin.

päivä on mennyt löhöillessä ja piirrettyjä katsoessa.Kiitän jokaista hyvää henkeä kun sub juniorin näyttäminen katkeaa. Olen "löytänyt" maailman ärsyttävimmän lastenohjelman!! vielä ahdistavamman kuin teletapit (ja teletapitkin on hauska pienissä osissa). Sarja jonka nimi on Teo...ahdistavin,ällöpiilosiirappisin alkutunnari jonka olenmissään kuullut ikuna koskaa!!!! " tee-o, tee-o, häntä kaikki rakastaaaaaaa...." argh!!!! minä en rakasta!!PISTE!! hempukka ikävä kyllä tykkää moisesta, joten ei kun tyynyn alle pää ja ahdistuksen korinaa...

tässä on koneen ääressä tullut pähkäiltyä ja mietiskeltyä melkein tunti. Mihin haen yhteishaussa??siis mihin kouluun ja mille linjalle?? mieli palaa koulunpenkille mutta eipäs se olekaan niin yksinkertaista. jo keväällä hain sosionomilinjalle, mutta en päässyt edes valintakokeeseen. Ikävä kyllä suurin osa jotka pääsevät ammattikorkeaan, ovat suoraan lukion penkiltä ja keskiarvo 4 tai 5...vain yksi kolmasosa on meitä joilla on jo ihan oikea koulutus alla ja tietotaitoakin...mietinkin siis pitäisikö hakea terveydenhoitaja-linjalle myös, tuon sosionomi-tutkinnon rinnalla...tässä on pyöritellyt hyviä ja huonoja puolia ja niin eespäin. Aivot kärähtää kohta!!! kun en mä halua oikeasti terkkariksi vaan sosionomiksi!! Mutta voisi käyttää sitä ponnahduslautana...tai jotain.

päivä on muuten ollut oikein antoisa. Isukki haki meidät puoliltapäivin ja mentiin sitten porukalla rossoon syömään. Isukki tarjosi(ihana isi=)...). Sitten hurautettiin kirkkonummelle siskonpojan synttäreille ja päivänsankari (3wee) ilahtui pikkutraktorista jonka ostin sille ( heti kun saatiin se pois sängyn alta lymyämästä). Ylläri oli kun keskisuomeasta pöllähti paikalle serkku perheineen ja isoveikka avokkeineenkin tuli paikalle.Varsinainen sukukokous...mun hempukka ja päivänsankarin isoveikka kiitivät pitkin kämppää ja pitivät enemmän metakkaa kuin me muut yhteensä. kakku oli hyvää ja muutenkin oli oikein lystiä=). Mitä nyt isukki viihdytti kaikkia kertomalla "hupaisia" juttuja mun ja isoveikan lapsuudesta. miten porukoiden on aina kerrottava mahdollisimman nolot jutut muille??? ei vaan mene jakeluun=)...

jonkin päivän tässä on ollut huolekas olo. mulle tärkeällä ihmisellä on huolia, ja tiedän, että sillä ja sen perheellä on rankkaa, vaikkei se siitä puhu, saati näytä. tulee mietittyä miten se jaksaa...kun ei itse voi oikein mitenkään auttaa, niin tulee sitten vain murehdittua toisen puolesta. no, aika näyttää mihin suuntaan asiat kääntyy.

syksy saa, tanssitaan, tai jotain=)....päätin sitten palata ah, niin ihanan blogini pariin uusin innoin (vanhoin rinnoin=)...).
Pienenä yllykkeenä toimi ystäväni magnustitar joka oli jokunen päivä sitten käynyt lueskelemassa vanhoja blogimerkintöjä (etenkin niitä missä puhuttiin hänestä itsestään) ja oli hykerrellyt niitä ihan onnessaan. Ainakin sen käsityksen sain=).

Kesä on ohi, ja syksy pakkaa päälle. Synttäritkin lähestyy uhkaavasti. Ei sitä itseään tunne näin vanhaksi, jos totta puhutaan. ja ainakin bussikuskit pitää mua ihan pentuna, kyselevät tuleeko mulle aikuisten vai lasten lippu (herää kysymys, pitäisikö joka hemmetin aamu meikata ettei näin pääsisi tapahtumaan???). Aina voi lohduttautua sillä (jos käy ahdistumaan) että isoveikka täyttää jo 30 ja sisko täytti 40...mullahan tuohon maagiseen 30 ikävuoteen on vielä runsaasti matkaa (kröhöm!!).

Ensi maanantaina alkaa avoimen yliopiston kurssit. Päätin hankkia lisää stressiä elämään ja muun elon lisäksi vielä koulussakin käydä. Ei vaineskaan...duunikamusen kanssa oli puhetta että ilmoittaudutaan jollekin kurssille ja näin tehtiin. Tässä kun on 4 vuotta ( vai 5...hmmm)tehnyt duunia niin koulunkäynti innostaa kummasti.Erilaisia virikkeitä ne simpanssitkin tarvitsee=).
mutta maanantaina koulu kuitenkin alkaa...tänään kävin jo kiilu simmussa ostamassa koulutarpeita (ah, mitenolenkaan tuota entistä syksyistä traditiota kaivannut!!!), jopa uuden penaalin!!!! mihin miestä enää tarvitsee jos on uusi penaali=D???kysyn vaan...

tänään olisi ollut kamusen lady L:n levyjulkkaribileet...en kuitenkaan mennyt, vaan jäin hempukkani kanssa kotiin viettämään perheiltaa.Viikonloppu vapaana ja huomennakin on perhekeskeistä ohjelmaa tiedossa.Isukki hakee meidät kämpiltä, käydään raflassa syömässä ja sitten suunnataan kirkkonummelle siskonpojan synttäreille(hyvästi laihdutuskuuri!!).Sunnuntaina tulee ehkä kaveripariskunta kahville. Ovat muuttaneet tänne jo keväällä, mutta en ole ehtinyt näkemään, niin hektinenelämä ollut koko kesän. mr porthos ja nti peppi ovat kamusiani jo vuosien takaa. Aikoinaan meitä oli ns.kolme muskettisoturia minä, mr porthos ja mr aramis.Sittemmin hajaannuttiin erillemme (syynä naiset ja eri kaupungit=D...), onneksi yhteyksiä pidetty, vaikkakin harvakseltaan.

eiköhän tässä nyt ollut jonkinverran läpätystä yhteen blogiin. Jatkanen huomenna=)...

on tullut pidettyä taukoa blogaamisesta ja sama meno jatkuu. TJään siis viralliselle kesätauolle, ehkä palajan syksyllä kirjaamaan eloa uudella ja paremmalla innolla, (tai sitten en=)...).
Nyt on vaan niin paljon asioita tapahtunut joita ei voi eikä halua jakaa kaiken kansan kesken.Olenkin turvautunut vanhanaikaiseen päiväkirjaani johon voin vuodattaa sieluni salat=).

kiittää, kumartaa ja poistuu takavasemmalle...

miten kesä helliikään mieltä...pitkän matalasuunnan jälkeen paistaa aurinko, näin kuvainnollisesti. Tuska teki hyvää, etenkin kun maanantain kapulasta selvisi.

on se kumma miten kokoo ajan on jotain ohjelmaa, ja menoa, tällä hetkellä aikataulut valmiita (sekä työn , että vapaa-ajan suhteen) lokakuun puoleen väliin saakka.Yllätyksille ei hirveästi ole tilaa. vaikka epäilemättä jotain etemporea kuitenkin ilmaantuu. Melkein tekisi mieli vetäistä kesä-stressin, mutten jaksa millään, liian hyvä fiilis.

ja ei, en ole rakastunut=)...

kolmen päivän työrupeama takana, ja kolme vapaata edessä.

hieno tuska oli ja etenkin jatkot olivat loistavia (omat jatkot=),,,)etenkin lauantaina. Suu leviää hurjaan virnuun kun muisteleekin.
Tänään olo oli heikko, mutta urheasti aamulla vain ylös ja töihin. Siinä se päivä meni hikoillessa ja täristessä kalpeana kuin jääkarhu.

Hempukkakin palasi kotiin, normaalielo voi alkaa.

Nyt makoilemaan petiin, jos ihmismäinen olo joskus palaisi.

hitsi mikä herääminen tänään...ei pitänyt eilen minneen lähteä mutta entinen duunikaveri pikku myy pyysi mua yhdelle ja kuinkas kävi?pilkkuun asti meni...

Piti sitten heikossa hapessa lähteä hakemaan junalippuja pohjoiseen. Epätodellinen olo kertakaikkiaan. Pankissakin piti käydä. Miten aina tällaisina päivinä jonot on niiiiin pitkät??? Pakko oli suunnistaa u.kalevaan limulle.kannatti, kun paikalla oli aina niin ihku paarimikko pohjanpoika (salalempinimi jälleen!!!) Taas tuli vannottua (monennenkohan kerran?) etten ikuna enää koske alkoholiin, ei pisaraakaan valu enää tästä kurkusta alas!!! jos saisin kolikon joka kerrasta kun näin olen sanonut....Harkitsin vakaasti jo, että menisin kotiin taksilla, mutta ruuhkaaika oli käsillä ja selviydyin kuitenkin junalla malmille.

niin, nyt on miullakin pummiajat ohi, ohimennen hain kuukausikortin hkl:n toimistosta (missä muuten ei ollut jonoa).Ah ja voih tätä haikeutta=)!!!!hyvästi pikavoitot, hyvästi jännitys!!!

Ainakin tuli kiltisti istuskeltua kotona tämä ilta, huomenna vakaa päätös lähteä viideltä lenkille, ennen töihinmenoa. 14 tunnin päivä edessä...huoh!!!Tulisipa jo sunnuntai....

...lapseni on ollut jo toista viikkoa maailman tuulissa. Eli viikon isällään ja nyt mökillä mummin ja papan kanssa. Takaisin tulee heinäkuun alussa. Tänään iski hirmuinen ikävä, kävin ihan itkemään ikävää. Ei tämmöiseen ole tottunut,olemaan näin pitkään erossa.

Sitten sain mahti-idean...ensi viikolla lähden toiselle puolelle suomea, mökille, extempore-yllätyksellisesti ja ihan vain pariksi päiväksi. Eli ilmaannun mökille (toivon mukaan tädin miehen kuskaamana veneellä tai hätätapauksessa poliisiveneellä) ja ilmoitan että: "olin tässä lähistöllä ja päätin poiketa" =D...

äiti todennäköisesti antaa mulle selkään kun tuhlaan vähiä rahojani matkoihin (etenkin vain parin päivän reissuun, matkoihin menee eestaas jo vuorokausi), mutta näen hempukkani enkä kuole ikävään...ja aina on kivempi että äiti antaa selkään, kuin että itse viruu epätoivossa tuonen majoille=).

serkkuseni on jo juonessa mukana, tämänhän on tarkoitus olla yllätys,ja tätikin(kohta kaksi).Hirmuinen sisäinen hykerrys kävi kun äsken soitin hempulleni, kun tiesi että ensi viikolla seuraa suuri ylläri=D...tätä ei kukaan osaa odottaa!!!!

Mielikin on selvästi parempi kun päätin tämän,tuntuu hyvältä muutenkin vaihtaa hetkeksi maisemaa.Saa uutta ajateltavaa.