Blogi

tänään allekirjoittanut teki elonsa ensimmäistä työvuorolistaa meidän tiimille. Onnistui suhteellisen hyvin, vaikka itse sanonkin. Mutoin olisi saattanut puutevuorojen takia kasvaa stressauksesta peikonhäntä (kielikuva huom=)!!!), mutta koskapa laitoin itselleni mahottomasti vuoroja, ne jäi aikas vähäisiksi. Kahden viikon aikana tulen tekemään siis 115 tuntia uutteraa aherrusta (en nyt, vaan kesäkuussa).Jos tulee puutevuoroja lisää (eli jos joku sairastuu) niin saattaa tulla lisääkin duunia vielä....

uudessa duunissa on muutenkin mennyt hyvin, tänään sain ensi kertaa tehdä aamuhommat (elikkäs vihdoin muhun luotetaan=)...).lisäksi on se bomus että ex-duunikamu pohjanneito (kamu muutenkin) on tuolla kans töissä. Tänäänkin aamulla höpöteltiin ennenkuin se lähti kotiinsa nukkumaan.

yhden päätöksen jouduin eilen tekemään, elikkäs päätin jättää erinäisten töpinöitten takia naamiaismiitin väliin.Menisi turhan vaikeaksi ja kalliiiksi, joten no...näin nyt vain päätin=).Tuleehan noita uusia miittijä=)

on se kumma kun ei ihminen tiedä mitä haluaa, vai haluaako ollenkaan mitään, vai tai jotain...jostain kumman syystä se yksi ikuinen "kiusanhenki" palaa mun mieleen. Vaikka jo taas kerran luulin, että olen siitä päässyt eroon (tunteesta, en ihmisestä=)...).Se ei paljoa mielessä käynyt, kotkan reissun aikana, päinvastoin.
Ja sitten lisää outoutta. Vaikka uolevi on ollut nyt siis mielessä, en ole unhoittanut miitti-ihastustakaan...ei kai kahdesta pojasta voi tykätä samaan aikaan??? Mä varmasti kuvittelen jommankumman tykkäyksen, tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Toisaalta, nyt on valinnanvaraa ajatella sitä joka paremmin sopii meneillä olevaan fiilikseen=).
stressaan taas varmasti ihan turhaan, nythän on kevät, ja kevääseen kuuluu kevytmieliset ihastukset, yksi tai useampi. ja keväthän on vasta nuori...ties mitä tulossa vielä=).

huomenna tai ylihuomen aamulla pitää käydä ostamassa hempun synttärilahja, kohta armas muksuni täyttää ruhtinaalliset 5 v=)...

eilen palailtiin porukoiden kyydissä kotka-citystä. Vappu meni hipatessa ja kamusia näkyillen.Selvisi mielenkiintoisia asioita ja parisuhde-draamoihinkin jouduin todistajaksi(onneksi en minään osapuolena).Nyt taas kerran paluu arkeen. Kohta pitäisi jo hippailla tarhalle viemään hempukkaa ja sitten töihin pirteyttä (?) uhkuen. Onneksi on aamuvuoro, joten meneepi suurin osa päivästä istuen ja kirjaa lukien.

onneksi vappu on vain kerran vuodessa... =)

kotkaan jo vie kisun tie,
vappua juhlimaan se kai vie.
Palloja, huiskia, serpentiiniä yllä,
simaakin saattaa maistaa kyllä.
ystäviä nähdä saa,
se onkin aivan ihanaa,
aliasta varmasti porukka pelaa,
oikeaa selitystä päässään kelaa.
saattaa humaltua yksi ja toinen,
kotiin jonkun taluttaa voinen.
Vaikka räntää sataa, se ei haittaa,
koska vappusipsit kaikille maittaa.
mutta yksi lupaus tehdä täytyy,
tai vappupäivänä sielu räytyy.
Enää en hukkaa vappuna laukkua,
ei tartte partsien ikkunat yöllä paukkua.
Hupaisaa vappua teille ja heille,
kaikille vappua odottaneille.

*halitus* =D

tulin kotiin...ovella odottaa pari kirjekuorta. Toisessa on palkkakuitti edellisestä duunista. Ja sitten olikin helvetti irti...pystyttiin kyllä laskemaan paljonko irtisanomis ajanpalkan vähennys oli, muuttei sitä, paljonko lisistä JA kesälomapäivistä tulisi korvausta, esim. pääsiäisen pyhät huomioimatta täysin.mä en jaksa tätä tappelu rumbaa uudestaan!!!!!! Vihoviimeinen minkä hoitajana enää ikuna teen on että menen yksityiseen lafkaan töihin!!!! Jo työehtosopimuksessa on, että vikassa palkassa pitää olla KAIKKI loput rahat mitkä sulle kuuluu, tai....ja nyt joudun maanantaina tappeleen niistäkin...millä mä maksan vuokran ja laskut jos mulle maksetaan loput joskus kk:n päästä??????en millään....vittu, hoitajan ammatti on paskin ammateista! en suosittele kellekään. Kusetetaan minkä pystytään, ja jossei pystytä, niin ollaan muuten vittumaisia.kiitti mulle riitti...meitsi vaihtaa alaa...

eilen illalla ei tehnyt (lue uskaltanut) ihan helpolla käydä nukkumaan.Taas odotti pahoja unia. Ja muutenkin oli ikävä mieli.Joten itkaisin hieman ja olo parani.Kaippa tuo paikan vaihto kuitenkin loi jonkinlaista epävrmuutta ja stressinpoikuetta, (jota ei tietenkään voi myöntää itselleen vaan piilottaa sielun nuhjaisiin nurkkiin).Ja nyt kun sai varmasti sen uuden pikan teki oikein hyvää itkeä itkemttömät pahisfiilikset pois. Tuntuu hyvältä kun kaikkii taas on hyvin=).

tänään kävin kahtomassa uutta paikkaa etukäteen ja aloitan virallisesti huomenna. lauantaina olen keikalla aamun toisessa paikassa ja illan uudessa paikassa ja sunnuntaina lähdemmekin kotkaan viettämään neljän päivän lomaa.Vappu, vappu hei!!!!=D

niin ja hempukka juuri röyhtäisi, pyysi anteeksi ja totesi sitten " me tarhassa ei röyhtäillä, me sikaillaan" =D

hitsi mikä yö...näin ihan kamalan ahdistavaa unta.Tai sellaista unta jossa olin osaittain hereillä, mutta kuitenkin unessa.Ensin näin ihan tavallista unta, joskin sekin ahdistava.Mutta yhtäkkiä jossain kolahti ja säpsähdin hereille, osittain.Kuulin kuinka joku käveli rappiksessa ja jäi mun oven taa. Jo se oli pelottavaa.Kuitenkaan ei pystynyt liikkumaan, saati puhumaan. Sitten avasin silmät (en varmaan oikeasti vaikka siltä tuntui, vaan unessa) ja tajusin etten ollut omassa huoneessa,enkä sängyssä vaan jonkun toisen ja tiesin, että huoneessa on jotain todella pahaa. Edelleenkään en pystynyt liikkumaan, puhumaan, vain kamala pakokauhu valtasi pään. Vihdoin ja viiimein sain oikeasti silmät auki, mutta heti kun suljin ne (ja suljin melkein heti, väsy kun olin) ja olin taas samassa huoneessa, pimeässä. Loppujen lopuksi sain omat silmät taas auki ja hetken ajan en pystynyt edes silloin liikkumaan, piti taistella itsensä unesta irti....Sitten en uskaltanutkaan nukkua, vaan valvoin pari tuntia, vaikka olin kuolemanväsynyt. Hirveä uni...yleensä kauhuunet(esim sarjakirvesmurhaajista olevat unet ovat vain mielenkiintoisia) mutta unet joissa ei pysty itse hallitsemaan asioita, vaan on avuton, saavat mut poissa tolaltaan.

nyt on pahoja unia ollut sitten jo kahtena yönä peräkkäin, joskaan ei edellisenä tässä määrin. Luulin jo että tänä keväänä ei olisi painajaisia, mutta näköjään olin väärässä. Juuri nyt tuntuu siltä että voisi käydä seurustelemaan vain sen takia että olisi joku lähellä jos ja kun herää pahaan uneen ja omaan huutoon. Pelko haihtuu paljon nopeammin kuin on joku lämmin ja vakaa vieressä, jonka kainaloon voi käpertyä ja oikeasti tajuta, että se oli vain unta.

...eilen sitten irtisanoin ihteni, kylmän julmasti=D...ja tänään aamulla hippailin vanhaan duuniin keikkaileen.hauska aamu. Ketään en tuntenut ennalta ( meitä palloili siellä sentään 5 hoitsua ja hoitoapulainen), mutta kivoja tyyppejä oli. Töitä ei vain rittänyt kunnolla kun meitä oli semmoinen joukkio, ja kolmisen tuntia meni aika väsyssä, tekemisen puutteessa.

sieltä seikkailin vanhaan duuniin palauttamaan avaimia, ja siivoamaan kaappini.Tosi moni tuli hyvästelemään ja .osastonhoitsua lukuunottamatta, kaikki oli hirmu ihkuja, ja toivottivat hyvää jatkoa=).

sieltä sitten sinkoilin hymy huulilla, virnuillen kuin hangon keksi iho ja allergiasairaalaan työhaastatteluun, ja nyt mulla on kirjoitettuna tuossa kahden seuraavan listan duunivuorot.Tuli hyvä ja helpottava fiilis=).

eikä asioita ja virnuilua vähentänyt mun ihastus, vaikka onkin varmaan kevätihastusta vailla aitoa syvyyttä.Silti jonkun ajatteleminen saa vain sen pikku virneen penskan suupieleen...citymiitit on selvästi vaarallisia mielenterveydelle=). Vaikka muuten tekee varmasti hyvää...jos tämä auttaa mua lopullisesti hautaamaan uolevi tykkäyksen niin sen parempi.

huonojakin uutisia sain...Bestis on päivystysvuorossa vapun, joten peruutimme perinteisen piknikin, mä en mene ilman bestistä.Mutta sovin sitten kummipojan äipän kanssa että mennään kamupariskunnan peikkopojan ja punapään pippaloihin aattona sitten.joten ehkei hätä nyt niin paha ole=).

kotiin on vihdoin päästy miitistä ja sillain...kotona en käynyt kuin kääntymässä, lähdin nimittäin uolevin kanssa kauppatorin rantaan istuksimaan hetkeksi...eikä ole huvittanut palata kotiin...ennekuin nyt...haikea olo.ja silti hyvä.huomenna jää duunipaikka taa, itsensä irtisanomisen juhlaa ilmassa.mutta sen sentään tein (hitsi mtä menin retkahtamaan) että ihastuin miitissä cityläiseen, ja olen nyt ihan taivaassa, eikä ihmisellä ole pienitäkään tietoa asiasta=D...eikä tarvitse ollakkaan...

mua on ottanut päähän eilisestä asti.Selvisi, että mulle luvattua palkatonta vapaata ei kesäkuussa tule, mun toivomaan aikaan ( ja muulla ajalla en mitään tee).Tämä tarkoittaa, että työpaikan vaihto on nyt ajankohtainen.Taas...
kai olen turhan ehdoton, mutta ainoa minkä nyt haluan työnantajalta on rehellisyys.