Helge Keitel

Ehdin vuosikalenterini katoamisen takia kehitellä syys-lokakuun aikana lukuisia kriisinhallinta- ja ongelmanratkaisuskenaarioita. Paperikalenterissani on yksityiskohtaisia merkintöjä työstäni, arjestani, ihmisistä ja erilaisista ihmetyksen aiheista.

Tietenkään en muistanut, mitä olin kalenteriin kirjoittanut, mutta katoaminen kuitenkin harmitti. Hain sitä Katinkullasta ja muista kokouspisteistä. Kokouspaikkojen respoissa kysymyksiini suhtauduttiin ymmärtäväisesti, mutta joka paikasta tuli vesiperä.

Mihin ihmeeseen olin kalenterini kadottanut? Hip, hej, hurraa! 15 minuuttia sitten se löytyi työhuoneeni ylähylyltä, jonne se oli kaatunut muiden kalentereiden taakse.

Elämäni on jälleen järjestyksessä, koska ylähyllyllä on 10 vuoden menneisyys ja tuossa vasemmalla on 20 vuoden kalenteritiedot.

Selailin löytämäni vuoden 2014 kalenterin merkintöjä ja suurin osa ei varmuudella aukene kenellekään. Osa ei edes itselleni, joten kalenterin joutuminen vääriin käsiin ei olisi järkyttänyt maailmanrauhaa tai edes omaa mielenrauhaani.

Silti lupaan, etten hukkaa tätäkään. Kalenterini väliaikainen katoaminen teki vuodesta 2014 uudella tavalla merkittävän ja merkityksellisen.

Aavistin, että se on tässä huoneessa, mutta en tajunnut kurkottaa kaikista korkeimmalle hyllylle, jossa kaikki muut kalenteri olivat hyvässä järjestyksessä.

Se kaatui pottuillakseen muiden taakse ja osoitti, että sitä saa hyljätä tai jättää huomioimatta.

Viimeiset merkinnät ovat 13.08.2014:

16:00 Jäätelötehdas
19:00 Päätoimikunnan kokous

"2,5 kg lohta valmistellaan kalakeittoa varten."

Nyt on 20.10.2014 eli kalenterini ehti olla kadoksissa kolmatta kuukautta. Joka päivä olen miettinyt sitä.

Nyt lupaan täyttää puuttuvat päivät ja huolehtia "päiväkirjastani" entistä paremmin.

Olen elämäni aikana törmännyt lukuisiin näkymättömiin muureihin, joiden rakentamiseen olen itse aktiivisesti ja intohimoisesti osallistunut.

Muureja syntyy helposti ihmisten ja asioiden väliin. En tiedä, mistä rakennusaineet löytyvät, mutta hyvin toimivia ratkaisuja olen onnistunut luomaan. Puhumatta paras.

Muurien taakse voi kätkeytyä, ei ole tarvetta puhua tai lähetellä viestejä. Älykännykätkään eivät tuota itse omaehtoisia sisältöjä.

Lukuisat suomalaisyritykset ovat taitavia muurinrakentajia. Hekin haluavat suojautua ulkopuolisilta vaikutteilta; tuotteista ja palveluista ei puhuta, ei pukahdeta. Tätä puolta ostajat eivät tahdo tajuta, vaikka kuinka visusti vaikenemme.

Miksi emme uskalla keskustella asiakkaiden, kumppaneiden, rahoittajien, tuotteiden käyttäjien kanssa?

Mikä vitsi on vaikenemisessa? Onko vientimme heikkouden syytä tää, ettei porukoilta aukea jutunjuuri, vaiko se, että syksy tulee, on pimeää, ja ulkona on kolea sää?

Sano sää!

Tämä mies ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa, vaikka monet veikkasivat hänen puolesta. Hän oli ehdokkaista tunnetuin, vihatuin ja tietyissä piireissä ihailluin.

Tämän vuoden jaetun palkinnon saajien nimeä en vielä muista, mutta Talibanien murhayrityksen kohteeksi joutuneesta nuoresta pakistanialais-naisesta kertovan dokumentin olen nähnyt. Hurja likka, jolla on hienot tavoitteet. Kannatan tyttöjen ja poikien koulutusta.

Intialaista miestä en tunne nimeltä, mutta hän on tehnyt arvokasta työtä kauan lapsiorjien vapauttamiseksi. Rohkeaa, raskasta ja vaarallista rauhantyötä.

Rauhanpalkintojen saajat ovat usein onnistuneet brändäämään itsensä maailmanlaajuisiksi julkkiksia. Palkinto on annettu järjestöille. Lääkärit ilman rajoja on tehnyt hyvää työtä, mutta EU?

Presidentti Ahtisaaren palkinnosta olemme tyytyväisiä ja onneksi emme tiedä, kuka suomalainen huippupoliitikko yritti laittaa kapuloita rattaisiin. Erkki Tuomioja ei pitänyt meidän Marttia kovinkaan suuressa arvossa.

Aivan posketonta touhua. Ystävämme laittavat viestiä North Carolinasta. Osa porukasta on Whatsup-viestien mukaan kalassa, mutta eivät ole vieläkään palanneet saaliinsa kanssa.

Rakastan Pariisia. Osaan kieltä niin paljon, että selviän arjen tilanteista ja nolaan kaikki ne, jotka ovat minua parempia.

Sanotaan, että suurkaupungit eivät nuku. Väite pitää paikkansa pinnallisesti, mutta kymmenet miljoonat kuorsaavat aivan kuten me.

Pinnan alla tapahtuu. Tavaroita toimitetaan, logistiikka toimii, mutta harvalla on kosketusta arkeen silloin kun muut nukkuvat ja kun tavaroita sijoitetaan kauppahuoneiden hyllyihin.

Olemme tutkineet sitä Pariisia, jota useimmat eivät näe. Pariisin parhaat puolet näkyvät, kun punaiset lyhdyt sammutetaan.

Pariisi pääkaupunkina ja poliittisen päätöksenteon keskuksena ei ole koskaan kiinnostanut minua, koska fantian arkea ja tavallisuutta.

Sotkamossa on maailman suurin Angry Birds Puisto; ainakin sisäleikkipuisto oli. Uutisissa kerrottiin tänään, että Rovio käynnistää yt-neuvottelut irtisanoakseen toistasataa henkilöä: Rovion business ei ole kasvanut toivotulla vauhdilla.

Sotkamolaiset ja kainuulaiset kantavat huolta Talvivaaran jatkosta. Epävakaa tilanne jatkuu näillä näkymin vuoden 2014 loppuun. Kaivosyhtiön toiminta jatkuu yrityssaneerauksen raameissa, velkojien suojassa, kunnes alihankkijat ja velkojat päättävät, miten pieniksi jäljelle jäävät saatavat pilkotaan.

Selvitysmiehen mielestä Talvivaaran raunioille perustettavalla yhtiöllä on onnistumisen mahdollisuus, kun taseesta siivotaan miljardin verran velkoja poistoputkeen.

Moni yritys menettää suuria summia sekä konkurssissa että mahdollisessa velkajärjestelyssä. Pyramidihuijauksissa luvut ovat olleet paljon pienempiä.

Velkojen nollaaminen ei riitä, koska toiminnan jatkamiseksi tarvitaan 200 - 300 miljoonaa euroa. Miten pitkään sillä summalla päästään?

Suomalainen sosiaalitoiminta on muuttunut. Valtio ja veronmaksajat ovat Talvivaaran rottakokeessa menettäneet parisensataa miljoonaa euroa.

Eikä tässä vielä kaikki. Uutta rahaa tarvitaan, joten lapsilisien kompensoinnista huolta kantaneet joutuvat ottamaan hatun kouraan ja keräämään varansa muilla keinoilla.

Täällä on kaunis ruska!