Helge Keitel

Halki poikki Euroopan yritykset, pankit, yhteisöt ja valtiot digitalisoivat toimintojaan ja palvelujaan. Kohta ei ole enää luukkuja virastoissa tai asiakaspalvelijoita yrityksissä. Terveydenhoitokin siirtyy kännyköihin.

Pankeissa ei ole rahaa, eikä kassaneitejä, joka ikinen asia on hoidettava älykännykällä tai tietokoneella. Digitalisaatio tekee mahdolliseksi palvelujen karsimisen atk-tumpeloilta ja niiltä, jotka palveluja eniten tarvitsisivat.

Olennaista on tuottavuushyppäys, kun hankalimmat asiakkaat tipahtavat kyydistä: jäljellä jäävät kauniit ja rohkeat, joilla on töitä, luottolimitit kondiksessa ja näppärät sormet.

Kuljemme kohti upeita uusia disruptiivisia innovatiivisia maisemia. Ne, joilla on paljon, saavat enemmän, ne joilla ei ole mitään, eivät ole enää tietokantoja sotkemassa.

Kuuntelen korvat punaisina poliitikkoja, jotka lupailevat 100 000 - 200 000 uutta työpaikkaa 5 - 10 vuodessa. Kukaan ei kerro tarkkaa ottaen, miten uudet duunit luodaan.

Juha Sipilä arvuutteli tänään telkkarissa, että Biotalous synnyttää jopa 100 000 työpaikkaa kaunaiseen kotimaahamme.

Vihreitten Ville Niinistö lupaili tv-haastattelussa kymmeniätuhansia Cleantech-työpaikkoja. Tarkempaa tietoa niiden synnystä hänelläkään ei ollut.

Biotalous, Cleantech ja Digitalisaatio ovat poliitikkojen hellimiä mantroja. Kun Äänekoskelle (ehkä) rakennetaan uusi "perinteinen" sellutehdas, se niputetaan Biotalouden alle.

Cleantech-duunit syntyvät muka sillä, että suomalaisella teknologialla puhdistetaan kiinalaisten ja muiden sotkussa elävien vedet. Talvivaaran vesien puhdistamiseen osaamisemme ei kuitenkaan vielä riitä tai taivu. Ehkä muualla on helpommin puhdistettavia nesteitä?

Digitalisaatiolla tavoitellaan kustannussäästöjä rakennemuutostoimialoille. Avoimella datalla luodaan aikaisempaa halvempia tee-se-itse palvelurakenteita. Sote-sotkukin sillä selviää.

2000-luvun alussa me hiljaiset suomalaiset olimme osaavia ja ykkösiä useilla rintamilla. Small-talk sujui huonosti, mutta kauppa kävi, businekset pyörivät ja oli uskoa huomiseen.

Nyt poliitikot ovat uuden työn suhteen yllättävän puheliaita (large-talk muodissa), mutta vientibisneksissä emme ole enää kakkosia, kolmosia tai edes kymmenen parhaimman joukossa.

Silti sanotaan, että vielä se aurinko paistaa tähänkin risupakettiin... Joskus! Työtä kaikille - Arbeit Macht Frei! Toivotaan niin!