Metsään tahoisin mennä nyt. Keväällä 2020, kun Covid-19, hengenvaarallinen virus pamahti pandemiaksi, ajattelin, että pikät ulkomaanmatkat ovat enää vain muisteloita päässäni ja kuvia gallerioissani.
Toisin kävi, nyt suostun jo tiirailemaan matkailumainoksia netissä, vaikka järki sanoo, että pysy kotona, hoida puutarhaa ja tee remppaa ja sen sun muuta. Järkivalintani on yhä voimassa. Puolen tunnin kuluttua olen jälleen pihalla.
Sotkamossa on tänään tämän kevään 2022 kaunein päivä. Ulkotyöt kutsuvat ja avaamme myös grillikaudeen. Kutsukaamme tätä lähimatkailuksi.
Kotimaan matkailulle ennakoidaan parasta aikaa pitkään aikaan. Sitä pidän tärkeänä ja terveenä. Nyt, jos koskaan, kannattaa tutustua kansakuntaan, jonka toinen jalka on Natossa ja vasen jalka Neuvostoliitossa.
Kohta olemme kokonaan lännessä ja täysin finlandisoituna.
Pandemia-uutisointi hellitti hetkeksi, mutta Euroopassa tuodaan rautaa rajoille.
Mitä tästä ajasta pitäisi ajatella?
Paluuta entiseen ei tunnu tulevan. Joka ikinen päivä on rakennettava uutta normaalia raunioista, uhista, ahdistuksista, peloista ja. pommituksista huolimatta.
Mielikuvitus ei yltänyt ennkoimaan tällaista maailmaa muutama kuukausi takaperin.
Nyt on tarjolla tosi-TV:tä youtubessa, jossa sotakonetetaat mainostavat tappokoneitaan kuin suositut matkailukohteet aikoinaan.
Nyt ei näe ruskettuneita auringonpalvojia hiekkarannoilla, mutta palanneita ruumiita moottoriteiden varsislla; romuksi ammuttuja tankkeja ja miehistönkuljetusautoja.
Aamukahvilla googlataan, miten ja milli mahdollisesti laajeenee.
Postilaatikkooni tupsahti Kajaanin Teatterin syyskauden 2019 ohjelmisto. Päätin arkistoida ja yritän varata aikaa ainakin yhden kappaleen katsomiseen. Ulkovarastossa on paljon vanhoja papereita ja muistiinpanoja. Innostavin löydös oli “En reseberättelse Sydamerika 1978” , johon aion uppoutua osana suurempaa K2030 –kertomusta.
Kaikkea muutakin on tapahtunut.
On kevät, Kainuussa ei enää tarvitse ajella talvirattailla. Sain raivattua polkupyörät vihreälle nurmelle ja pumppasin kumeihin ilmaa, että pääsemme baanalle. Keväinen ilma on petollinen; työskentelin pihalla t-paidassa ja nyt nenä tuhisee.
Suomi ei pärjää euroviisuissa. Olemme maailman onnellisin kansa, mutta eurooppalaiset eivät anne meille ääniään; kateellisia ovat siitä, että olemme ykkösiä lähes kaikessa. Aamulla luin, ettei meihin pure feikkiuutiset.
Uutta hallitusta veivataan demareiden separaattorilla. Betonimylläreiden varjobudjetissa on tarjolla miljardin tulonsiirto sakilaisille. Upporikkaat oikeistolaiset ovat kauhuissaan ja huolta kantaa myös alempi keskiluokka. Veroja ei rakasta kukaan, paitsi betonimylläri.
Yrittäjille luvataan kylmää kyytiä, jollei sipililäiset saa Rinteen mallista niskalenkkiä. Lupausten ja vaatimusten yhteensovittamisesta tulee vielä vaikea kansantanssi. Askelmerkkejä piirrellään ja kaiketi Kanki-Kaikkonen on tulevana puheenjohtajan koreograafina neukkarissa mukana.
Minua tuleva hallitus ei aiheuta surua, ei murhetta, koska voin koska tahansa nostaa kytkintä ja karata johonkin veroparatiisiin, jossa palmun alla naukkailen bacardicolaa. Viileetä, eikö?
Elinkustannukset tulevat nousemaan. Tämä sukupolvi pannaan maksamaan tulevia katastrofeja, joista ilmastonmuutos ei ole vähäisin. Pikkunassikkana maailmanlopunennusteet tuntuivat pelottavilta, koska elämä oli vielä aluillaan. Paikallisilla kiihkouskovaisilla oli tarkat tiedot siitä, milloin paskasakki (uskottomat) joutuu helvettiin ja pieni vähemmistö jää juhlimaan Eedenin puutarhaan. En kuulutunut kumpaankaan.
Vanhemmiten olen suhtautunut lopun ennustajiin rauhallisemmin. Kyllä maailmaan puhetta ja viihdettä mahtuu. Hiilidioksidipäästöjä saa puolestani vähentää. Tavaroiden ylituotanto on hanurista, palveleminen ei kaiketi ole yhtä vaarallista.
Kirjan kirjoittaminen on jumalaton työ. Hyvän kirjan runoileminen on yksi vaikeimmista tehtävistä. Kaikki asiat on julkaistu monen monta kertaa. Täysin uuden kertomuksen synnyttämiseen tarvitaan monipuolinen elämä, huono muisti, yksityiskohtien välttelyä ja väärien asioiden korostamista.
Menneitten asioiden realistinen kuvaus on mahdoton tehtävä. Nykyisyys on aiheena arka, koska muistivirheet eivät tepsi. Tulevaisuudesta on helppo kirjoittaa, koska kriitikoilla ei ole huomisesta hajuakaan; ei myöskään kirjailijalla.
Välttelen tätä hetkeä, koska maailmassa on paljon hyviä journalisteja.
Poliittisesta syksystä tulee kylmä, runsasluminen ja vähä-älyinen. Tilastojen valossa talous on nyt yhtä hyvässä kunnossa kuin 2008 eli ennen finanssikriisiä.
Suomessa täystyöllisyyteen päästään 7 prosentin työttömyysasteella. USA:ssa työttömiä on ”minä-ite-presidentti-Trumpin” ansiosta 3,5%. Kirittävää riittää.
Ennustajat ovat sitä mieltä, ettei Euroopalla ole hätää, kun jäsenvaltiot laativat budjettinsa sopimusten sallimissa rajoissa.
Ensimmäisenä ruodusta irtautunee Italia, jonka populistihallituksen maailmankuvaan säännöt on tehty rikottaviksi.
Tulevana viikonloppuna ruotsalaiset ajavat Volvoillaan vaaliuurnille ja valitsevat Sverige Demokraterna sellaiseen jytkyyn, josta suomalaiset selvisivät PS:n hajoamisella ja Sinisen tule-vaisuuden kukkakaalipirtelöinnillä.
Suomi on hallituksen mielestä (sen ansiosta) toimintakykyisempi kuin aikoinaan.
Punaviherhurrien mielestä kaikki on mennyt pieleen: töihin ei kannata mennä, verotus on vedettävä tappiin, yrittäjiltä vietävä toimintaedellytykset heti, sosiaaliturvaa parannettava,
ilmainen koulutus turvattava kaikille alle 80-vuotiaalle.
Ulkoministeri Soini haluaa muuttaa aborttilainsäädäntöä siten, että uskontovyöhykkeen porsimoista saadaan ratkaisu pahenevaan työvoimapulaan.
Pääministerikisa käy kuumana. Ehdokkaita on yhtä paljon kuin puolueita. Takasuoralla demareiden Jutta Urpilaisen voittaja lönkyttää kärjessä. Orpo kakkosena ja sen jälkeen puuskuttaa epämäärinen joukko puoluekentän äärilaidoilta kohti takakaarretta.
Kannattajat huutavat hurraata katsomoista. Vain yksi on joukoista poissa. Juha Sipilä ei ole heittänyt pyyhettä kehään. Viime metreillä jännitetään, tuleeko maakuntia monta ja saako kapitalisti valinnanvapauden.
Järjestöjyrät lataavat hirvikivääreitään! Suurlakolla tästä selvitään. Rinne nostetaan paalupaikalle, Suomi saa mitä tilaa. Punaviherkristillinen hurrilandia kokoomusvahvistuksella nousee valtaan ja elämä jatkuu entisellään.
Kohta on säästöt syöty, korot nousevat ja maailmankirjat menevät sekaisin.
Hyvät toverit ja porvarit, maanpäälliset kanssakulkijat ja verkkovelhot, toivotan teille Hauskaa Vappua - Glada Vappen.
Eihän tämä yhteiskunta toimi ilman vappusimaa ja tippaleipiä.
Satoi tai paistoi, aina on syytä Juhlaan. Voikaa hyvin ja pitäkää huolta toisistanne.
Kyllä se vielä arki koittaa huomisen jälkeen, uusia poliittisia liikkeitä, puolueloikkauksia ja rajaloukkauksia, sote kaatuu ja maakunnat jäävät torsoiksi -- ehkä.
Väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat aikamme suuria megatrendejä. Pieni maapallomme joutuu elättämään ja vaatetttamaan entistä suuremman väestömäärän..
Jokainen tarvitsee katon päänsä päälle, ruokaa, vettä ja riepuja ihonsa peitoksi. Tämä pakottaa kiertotalouden kehittämiseen.
Tutkijoiden mukaan ihmiskunta tarvitsee selviytyäkseen 100 000 uutta asuntoa per päivä. Suurin osa populaatiosta hakeutuu kaupunkeihin ja jottaa ruoan kasvualustaa ei rohmuta totaalisesti asumisen tarpeisiin, on pakko rakentaa entistä korkeampia taloja.
Olemme tottuneet siihen, että kaupunkirakennukset ja pilvenpiirtäjät ovat terästä ja lasia tai betonia ja rautaa. Nyt myös puurakentajat ympäri maailmaa haluavat oman osuutensa kasvavistta kaupunkimarkkinoista.
Puukerrostaloja saa vielä etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta kohta näemme 40 - 100 metrin korkuisia puutorneja. Woodscrapers. Ennakoin sahateollisuudelle kultaisia aikoja.
Osoitteeni oli Luotsikatu 12. Onhan siitä muutama vuosi aikaa. Täältä muutin Kajaaniin. Kajaanista Sotkamoon. Lyhyt kausi Tukholmassa. Monta vuotta Alsacessa ja eri puolilla Ranskaa. Välillä Loviisassa ja nyt jälleen Sotkamossa.
Tiedä häntä? Suomessa matkailusta ja puurakentamisesta puhutaan aina kun ulkomaankauppa takkuilee tai kun kansalaisten toivotaan matkustavan enemmän kotimaassaan.
Sotkamo on matkailupitäjä, täällä rakennetaan niin sanottua kapasiteettia ja turisteja palvellaan meilellään. Muutama vuosi takaperin venäläisiä tuli paljon ja he käyttivät suruttomasti rahaa matkailupalveluihin.
Boikotista toivutaan hitaasti, mutta onneksi tilalle ovat tulleet kiinalaiset. Alibaba ilmoittaa aikeestaan tuoda 50 000 aasialaista Lappiin.
Kainuun numeroista ei ole tarkkaa lukua, mutta Vuokatin urheiluopisto solmi pitkäaikaisen valmennussopimuksen, joka tuo Sotkamoon talvilajien urheilijoita huippuvalmennukseen.
Kaivoksen ja matkailun välinen ristiriita näkyy entistä laimeampana paikallisissa medioissa. Ehkä toimialat ovat oppivat elämään sovussa ja rinnakkain toisistan välittämättä?
Otin tästä paikasta valokuvan. Vuohelan Herkku Oy:n tarkkaa sijaintia Hartolassa en muista, mutta kohde sopii työn alla olevaan kirjoitussarjaani.
SUOMALAINEN, GLUTEENITTOMIIN TUOTTEISIIN
ERIKOISTUNUT LEIPOMOYRITYS
- Suomen johtava gluteenittomien tuoretuotteiden valmistaja
- Toimitusjohtaja, yrittäjä Pirkko Hämäläinen
- Liikevaihto 6,4 milj. euroa (v. 2015)
- Työllistää noin 75 henkilöä
- Toimii valtakunnallisesti
- Toimitilat Hartolassa
- Osakeyhtiöksi vuonna 2011
