Kauas on pitkä matka ja kotona on paljon töitä

Postilaatikkooni tupsahti Kajaanin Teatterin syyskauden 2019 ohjelmisto. Päätin arkistoida ja yritän varata aikaa ainakin yhden kappaleen katsomiseen. Ulkovarastossa on paljon vanhoja papereita ja muistiinpanoja. Innostavin löydös oli “En reseberättelse Sydamerika 1978” , johon aion uppoutua osana suurempaa K2030 –kertomusta.

Kaikkea muutakin on tapahtunut.

On kevät, Kainuussa ei enää tarvitse ajella talvirattailla. Sain raivattua polkupyörät vihreälle nurmelle ja pumppasin kumeihin ilmaa, että pääsemme baanalle. Keväinen ilma on petollinen; työskentelin pihalla t-paidassa ja nyt nenä tuhisee.

Suomi ei pärjää euroviisuissa. Olemme maailman onnellisin kansa, mutta eurooppalaiset eivät anne meille ääniään; kateellisia ovat siitä, että olemme ykkösiä lähes kaikessa. Aamulla luin, ettei meihin pure feikkiuutiset.

Uutta hallitusta veivataan demareiden separaattorilla. Betonimylläreiden varjobudjetissa on tarjolla miljardin tulonsiirto sakilaisille. Upporikkaat oikeistolaiset ovat kauhuissaan ja huolta kantaa myös alempi keskiluokka. Veroja ei rakasta kukaan, paitsi betonimylläri.

Yrittäjille luvataan kylmää kyytiä, jollei sipililäiset saa Rinteen mallista niskalenkkiä. Lupausten ja vaatimusten yhteensovittamisesta tulee vielä vaikea kansantanssi. Askelmerkkejä piirrellään ja kaiketi Kanki-Kaikkonen on tulevana puheenjohtajan koreograafina neukkarissa mukana.

Minua tuleva hallitus ei aiheuta surua, ei murhetta, koska voin koska tahansa nostaa kytkintä ja karata johonkin veroparatiisiin, jossa palmun alla naukkailen bacardicolaa. Viileetä, eikö?

Elinkustannukset tulevat nousemaan. Tämä sukupolvi pannaan maksamaan tulevia katastrofeja, joista ilmastonmuutos ei ole vähäisin. Pikkunassikkana maailmanlopunennusteet tuntuivat pelottavilta, koska elämä oli vielä aluillaan. Paikallisilla kiihkouskovaisilla oli tarkat tiedot siitä, milloin paskasakki (uskottomat) joutuu helvettiin ja pieni vähemmistö jää juhlimaan Eedenin puutarhaan. En kuulutunut kumpaankaan.

Vanhemmiten olen suhtautunut lopun ennustajiin rauhallisemmin. Kyllä maailmaan puhetta ja viihdettä mahtuu. Hiilidioksidipäästöjä saa puolestani vähentää. Tavaroiden ylituotanto on hanurista, palveleminen ei kaiketi ole yhtä vaarallista.

Kirjan kirjoittaminen on jumalaton työ. Hyvän kirjan runoileminen on yksi vaikeimmista tehtävistä. Kaikki asiat on julkaistu monen monta kertaa. Täysin uuden kertomuksen synnyttämiseen tarvitaan monipuolinen elämä, huono muisti, yksityiskohtien välttelyä ja väärien asioiden korostamista.

Menneitten asioiden realistinen kuvaus on mahdoton tehtävä. Nykyisyys on aiheena arka, koska muistivirheet eivät tepsi. Tulevaisuudesta on helppo kirjoittaa, koska kriitikoilla ei ole huomisesta hajuakaan; ei myöskään kirjailijalla.

Välttelen tätä hetkeä, koska maailmassa on paljon hyviä journalisteja.

Kirjoitettaessa soi Bolero