Meidän taloudessa on jo pitkään panostettu pullaukkojen ja -akkojen tasa-arvoon.
Aikaisemmin ne olivat sukupuolettomia, mutta nyt etenkin ulkomaalaiset jouluvieraat ovat hihittäneet, kun ovat keittiössä niitä emännän kanssa valmistaneet.
Suomen suuret menestystarinat ovat kuihtuneet kasaan ja siksi on opittava seulomaan uutuuksia entistä pienemmällä seulakoolla.
Maailma muuttuu vinhaa vauhti, kohta robotit syövät viimeisimmätkin perusduuninpaikat. Jutta Urpilaisen demarit ovat helisemässä. Paperikoneen käyttäjät eivät enää äänestä SDP:tä.
Työväenliikkeen konkarit ovat siirtyneet perussuomalaisiin. Puheenjohtajan vaihtaminen ei auta demareita.
Vasureiden puheenjohtaja yritti nostaa imagoaan kokoomusräppäri Cheekiä mollaamalla. Sekin hanke meni pieleen, kun Cheek lahjoitti sata tonnia yksityiselle Lastensairaalalle.
Minä uskon edelleen teknologian mahdollisuuksiin, vaikka viime aikoina ei ole kuulunut muuta kuin rovion räsähtelyä, vihaisten lintujen twiittailua ja poliitikkojen soutamista ja huopailua.
Hassua sekin, että uskon Talvivaaran nousuun. Vuonna 2020 sotkamolainen nikkelijätti saattaa olla entistä paremmassa iskussa. Mutta ensin on saatava primäärikasat kuntoon, vesitase hallintaan.
Meidän on pakko tuijottaa Aasiaan ja Itään, koska muuten vientihaaviin ei tule mitään.
Ensin meni maatalous, sitten kompastui perinteinen teollisuus, metsän jalostaminen ei kannata, sahaaminen ei tuota riittävästi, puurkanentamisen nousua odotetaan kuin kuuta taivaalle.
Eurooppa on kriisissä, rakentaminen ei kannata, ICT notkahti sekin ja pankit ovat lirissä.
Suomen talous etsii kuin Dips itseään. Talvivaaran kaivoksella kaikki on suurta: lupaukset, päästöt, tappiot ja ongelmat.
Pelaaminenko on ainut mahdollisuus? Onneksi pikkuleijonat voittivat eilen Ruotsin. Revitään siitä lohtua uuteen vuoteen.
