Olin viisi viikkoa Meksikossa ja yritän yhä orientoitua suomalaiseen arkeen.
Meksiko on moni-ilmeinen, rikas ja köyhä samaan hengenvetoon. Upporikkaita siellä on ehkä yhtä paljon kuin meillä on väkeä. Pieni prosentti elää luksuselämää ja suuri joukko muutamalla eurolla päivässä.
Meitä varoitettiin maan väkivaltaisuudesta, mutta selvisimme matkoista eri puolille maata vammoitta. Meiltä ei varastettu mitään, kidnappaajat eivät työntäneet Transitin peräkonttiin.
Meksiko on kulttuurisesti rikas ja tarjoaa matkailijalle niin paljon nähtävää, että matkamme tuntuu pintaraapaisulta. Ehkä ehdimme täydentämään kokemuksiamme muutaman vuoden kuluttua.
Yritän innosaa itseäni matkaraporting kirjoittamiseen, mutta ajallinen etäisyys on niin lyhyt, että huomio on edelleen matkan yksityiskohdissa ja havaintojen lillukanvarsissa.
Oli kiva tulla kotiin: Helsingin kentällä katselin ällistyneenä väen vähyyttä. Tuntui siltä, ettei täällä asu juuri ketään. Meksikossa on 120 miljoonaa ja meitä lienee vajaa kuusi.
Mexico Cityssä näin aika ajoin niin paljon väkeä, etten ole vastaavaan ihmismereen törmännyt missään aikaisemmin.