Ensin meni maatalous, sitten kompastui perinteinen teollisuus, metsän jalostaminen ei kannata, sahaaminen ei tuota riittävästi, puurkanentamisen nousua odotetaan kuin kuuta taivaalle.
Eurooppa on kriisissä, rakentaminen ei kannata, ICT notkahti sekin ja pankit ovat lirissä.
Suomen talous etsii kuin Dips itseään. Talvivaaran kaivoksella kaikki on suurta: lupaukset, päästöt, tappiot ja ongelmat.
Pelaaminenko on ainut mahdollisuus? Onneksi pikkuleijonat voittivat eilen Ruotsin. Revitään siitä lohtua uuteen vuoteen.
Talvivaaralla on miljardi velkaa. Harva suomalainen tietää, ettei urakoitsijoille ja yrittäjille ole maksettu pennin killinkiä viime kuukausina.
Istuin keskiviikkona linja-auton takaosassa ja kuulin suoraa puhetta yrittäjältä, joka oli tehnyt työtä Talvivaaralle, maksanut omille aliurakoitsijoilleen, mutta oma saatava on nyt saatavien listalla.
Tunnen lukuisia pk-yrittäjiä, joilla on isot saatavat. Kaivosyhtiön jatkosta puhutaan suu vaahdossa. Poliitikot ja asiantuntijat eivät ole sanallakaan maininneet tuhatta alihankkijaa, jotka eivät ilmeisesti koskaan saa korvausta tekemistään töistä.
Toinen menettäjä on lähes 80 000 piensijoittajaa: Maan Anti myytiin heille sinisillä silmillä. Harva ymmärsi, että rahoilla maksettiin erääntyvä velka ja saatiin pienet toimijat uskomaan toiminnan jatkumiseen.
Poliitikot ovat valtamedioissa kannanotoillaan tukeneet toiminnan jatkumista. Piensijoittajalla ei ole keinoja sisäpiiritietojen hankkimiseen.
En ole koskaan aikaisemmin varautunut myrskyn tuloon. Tänään tein Irjan tahdosta poikkeuksen. Ensin keräsin pihalta ja terassilta irtoesineitä talteen ja lukkojen taa.
Kävimme saunassa, varasimme vettä sankoihin sähkökatkosten varalle. Valmistimme ruoat ennen puolta päivää, ettei tule pimeässä nälkä. Läppäreiden, kännyköiden ja tablettien akut on ladattu. Antaa myrskyn tulla.
Oikeastaan en toivo tälle päivälle kynttiläillallista. Asumme alueella, jossa tuuli pääsee puhaltamaan kahden järven suunnalta. Puita on kaatunut ennenkin. Salama iski kerran isoon mäntyyn. Luonnon kanssa ei ole leikkiminen.
Olemme vedenjakajalla. Talvivaara ilmoitti tänään hakeutumisestaan yrityssaneraukseen. Syvään kuoppaan langennut nikkelintuottaja tarvitsee kipeästi riihikuivaa selviytyäkseen vielä pahemmasta vaihtoehdosta: konkurssista.
Talvivaara työllistää suoraan Kainuussa toistatuhatta ihmistä ja Pekka Perän mukaan välillisesti viisituhatta. Talvivaaran konkurssi koskettaa viiveellä tuhansia kotitalouksia, koska vaikutusalueeseen kuuluvat urakoitsijoiden lisäksi myös Kajaanin ja Sotkamon palvelualan yritykset.
Lähteekö leivän isä (Kajaani Oy) toistamiseen Kainuusta ja tilalle on kehitettävä jotain aivan uutta?
Kaukana ei tuokaan skenario ole, mutta oma ennustukseni on, että Talvivaarasta puhutaan näillä leveysasteila Katinkullan esimerkin valossa vielä 2020.
Sotkamo on suomalaisittain monipuolinen matkailupitäjä kesät talvet. Vuokatissa on tarjolla on yli 8 000 vuodepaikkaa ja palveluita kehitetään jatkuvasti.
Lomapäivät sujuvat täällä rattoisasti, kun valittavan on lukuisia vaihtoehtoja safareihin, ulkoiluun, peleihin ja sisäliikuntaan.
Kuva innoitti minua miettimään, miten vähän kiinnitämme huomiota kotikuntamme matkamuistoihin. Monen mielestä kortit ja pinssit ovat tarpeetonta krääsää, mutta kyllä niilläkin tienaa, jos sadattuhannet niitä ostavat.
Budapest on miljoonakaupunki
Tonava virtaa kaupungin halki ja jakaa sen kahteen osaan: läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin. Vietimme Budapestissa kaksi ikimuistoista viikkooa. Olisimme voineet viipyä kauemmin.
Vuonna 1872 Buda, Pest ja Óbuda yhdistettiin Budapestin kaupungiksi, joka kehittyi nopeasti, ja 1900-luvun vaihteessa se oli väkiluvultaan Euroopan kuudenneksi suurin.
Budapestin nykyinen kaupunkikuva, kuten suuret bulevardit ja kertaustyyliset rakennukset, on peräisin tältä ajalta.
Toisen maailmansodan jälkeen Unkari joutui Neuvostoliiton etupiiriin, ja sinne luotiin sosialistinen järjestelmä. Poikkesimme "Kauhujen talossa", joka laajensi ymmärrystämme: Suomi selviytyi toisesta maailmansodasta ja kylmän sodan vaiheista pienin vaurioin, Unkarin uhrauksiin verrattuna.
Vuonna 1948 alkoi Unkarissa tuotantovälineiden kansallistaminen ja maan nopea teollistaminen maatalouden kustannuksella. On arvioitu, että neljäsosa Budapestin aikuisväestöstä joutui oikeustoimien tai poliisikuulustelun kohteeksi ja kaupungista karkotettiin 20 000 ihmistä.
Kaupunki kärsi pahoin sekä toisessa maailmansodassa että Unkarin kansannousussa 1956.
Vapautuminen
1990-luvulta lähtien väestö on muuttanut yhä enemmän metropolialueelle ja kaupungin väkiluku on laskenut. Vuonna 2010 Budapestissä oli 1 721 556 asukasta.
Vuonna 2001 koko metropolialueen väkiluku oli 2 434 603. Kaupunki on säilyttänyt asemansa Unkarin merkittävimpänä taloudellisena ja kulttuurisena keskuksena.
Vuonna 2002 yli kolmasosa Unkarin bruttokansantuotteesta syntyi Budapestissä. Kaupungissa on arvioitu käyvän yli 2,5 miljoonaa matkailijaa vuodessa.
Budapestin sillat
Budapestin sillat vievät Tonavan yli yhdistäen kaksi aikoinaan itsenäistä kaupunkia. Budan puolella maisemaa hallitsee linnakukkula madjaarien pitkästä historiasta todistavine jyhkeine monumentteineen. Joen itärannalla Pest henkii Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian aikaista loistoa.
Shoppailijaa kutsuvat Budapestin modernit ostoskeskukset sekä Váci utca -kävelykatu tyylikkäine liikkeineen. Ostoskatu johtaa Vörösmartyaukiolle, missä on kaupungin kuuluisin kahvila, 1870 perustettu elegantti Gerbeaud.
Budapestin upeat kylpylät ovat elämys! Kylpyläkulttuurin juuret ulottuvat aina 1500-luvulle ottomaanien hallituskauteen. Kylpylöissä nautitaan maan uumenista pulppuavien termaalisten vesien voimasta ja erilaisista rentouttavista hoidoista.
Olisin voinut kirjoittaa monta postitusta tälle kanavalle Unkarissa ollessamme, mutta halusin hiukan etäisyyttä. Nyt huomaan, että pää on täynnä kysymyksiä. Vastaukset rakennettava vähistä ainespuista.
- Millainen maa?
- Mikä valuutta?
- Millainen hallitus?
- Maan vahvuudet ja heikkoudet
- Miten Unkari on irrottautunut venäläisherruuden menneisyydestä?
Sulattelen edelleen tekemiäni havaintoja. Käytössäni on runsas kuva-galleria, jolla voin verestää muistiani. Otin niitä tabletilla, kännykällä ja järkkärillä.
Minulta kysyttiin, miten paljon Unkarissa on työtömiä. En ole vielä ole hakenut vastausta.
Tein muistiinpanoja ja keräsin tausta-aineistoa, mutta tuleviin postauksiin jouduun googlaamaan lisätietoja. Kaiken purkamiseen tarvitsen pidemmän ajan. Nähtäväksi jää, miten syvälliseen analyysiin innostun.
- Riittääkö motivaatio?
- Löydänkö innostavia näkökulmia?
- Kiinnostaako aihepiiri ketään?
- Entiset SEV-maat ovat harmaata aluetta
Purettavaa riittää myös aiemmilta matkoilta:
Ranska
Italia
Itävalta
Sveitsi
Saksa
Espanja
Eesti
Latvia
Liettua
Ruotsi
Budapest on kaunis kaupunki. Siinä on paljon Pariisia. Unkarista en vielä ole muodostanut kokonaiskuvaa. Se vaatinee toisen matkan; mentävä maaseudulle.
Tapasin ihmisiä, joiden mielestä Unkarista kehittyy eurooppalainen tuotantokeskittymä. Tarjolla on osaavaa ja edullista työvoimaa.
- voisimme ostaa elintarvikkeita ja viinejä
- miksi tuomme naudanlihaa Argentiinasta?
Unkarissa on edelleen runsaasti elektroniikan alihankintaa, autonvalmistusta ja muutakin kokoonpanoa.
Nokiallakin oli Unkarissa parhaimmillaan yli 10 000 työntekijää. Suomalaisyritykset työllistivät taannoin yli 15 000. Matkalla lentokentälle bongasin Foxconnin tehtaat.
Ilkeä bakteeri kävi kimpuuni viime viikolla Budapestissa. Ensin yritin hoitaa ongelmaa Apteekin kotikonsteilla.
Tänään todettiin, ettei äijän massu niillä tule kuntoon. Taksi alle ja lääkärin puheille. Matkavakuutuksen lomakkeet täytettin. Maksupuolen ja vakuutuksen varmisitvat. Onneksi se on.
Hoitaja mittasi lämmön ja verenpaineen, ruksasi allergiat ja lääkityksen. Ei mitään. Lääkäri naputteli, kuunteli stetosskoopilla ja tunnusteli pipiä vatsaa.
Ei oo äijä terve. Tiputukseen ohjasivat kuin Lahden suomalaishiihtäjät. Verikuvassa ei sentään ollut mitään uhkaavaa. HYVÄ.
Tunti meni ennenkuin suolalius imeytyi neulan kautta suoneen. Ihailtavan huoellista työtä tekivät. Yksi hoitajista puhui hyvää suomea. Kolmen uoden työkokemus Suomesta.
Läksiäislahjaksi jätin ulostenäytten, josta selviää vatsan sekoittaneen ilkimyksen nimi.
Apteekista pussillin troppeja ja suosituksena runsas juominen. Valitettavasti veteen sekoitettuja lääkeaineita.
Nyt kotona Bokareta Utcalla. Jos tilanne ei parane keskiviikkoon mennessä niin uusi rundi.
Sama hoito vaimolle. Valitettavasti ruokaan tai elintarvikkeisiin piiloutuneita pikkuriiviöitä ei silmillään näe.
Kokemus tämäkin. Matkaamme muuttui arvaamatta terveysturismiks.
Saavuimme tänään ennen puolta yötä majapaikkaamme. Huoneiso oli hyvä. Nuori isäntä oli kohtelias, haki kentältä, puhuu hyvää englantia. Hän on työskennellyt Amerikassa ja Australiassa.
Asettuimme asumaan ja kävimme ulkona syömässä.
Katselen telkkaria, enkä ymmärrä sanaakaan.
Täälläkin oli kiinteistökupla 2003 - 2008.
Kentällä kuulimme hyvinvointialan yrittäjältä, että firman perustaminen on mutkatonta... www.xyz.hu ja siitä vaan oikopäätä liiketoimintaan.
No, se oli yksittäinen kannanotto. Mutta mutkattomuus on huomionarvoinen asia. Meillä ei sitätaitoa kotimaassa ole.
Talvivaara on panostanut julkisuudenhallintaan. Yritys on palkannut kokeneit kriisinhallinnan konsultteja.
Vaikutelmaksi jää, että avoimuus on lisääntynyt, ylimielisyys ja arroganssi on kaikonnut, mutta onnistummeko kuvaamaan monimutkaista prosessia uskottavasti ja oikeita asioita painottaen?
Vesitase
Kassavirta
Vesien puhdistaminen
Ympäristövaikutukset
Sosiaaliset vaikutukset
Kuka tietää, miten varoaltaissa lilluvia vesiä käsitellään? Avoimuus voi toimia myös niin, että kerrotaan ummet ja lammet kaikesta, mikä tuntuu tärkeältä, mutta olennaiset yksityiskohdat lipsahtavat tutkivienki journalistien havaintopiirin ulkopuolelle.
Fokus vesien puhdistukseen
Millaisiin tuloksiin puhdistuksella on päästy?
Miten suuria vesimassoja nykyisellä puhdistusteknologialla hoidetaan?
Kuinka kestävällä pohjalla on kipsisakka-altaan sisältö, joka joskus kääritään valtavaan muovipussiin. Se tuskin kestää ikuisia aikoja.
Katselin eilen illalla All the Presidents Men -elokuvaa. Teema tuntui tuoreelta, vaikka Richard Nixon joutui lähtemään Valkoisesta talosta aikoja sitten.
Olin USA:ssa, kun presidentti Nixonia hivutettiin valtakunnanoikeuteen. Siksi Watergate-skandaali on jättänyt sieluuni syvän muistijäljen.
Amerikkalainen media on parhaimmillaan nautittavan analyyttinen, etsii totuutta, mutta pahimmillaan pelkkää viihdettä ja vaahtokarkkia.
Tutkivan journalismin ydinongelmana on, "Kuka maksaa laskun?"