Helge Keitel

Suomi elää metsästä ja metsässä. Vaurastumisemme vaatii vientiä. Hyvinvointivaltiomme rakenteet voivat sortua, jos emme kehitä kilpailukykyisiä ja kiinnostavia tuotteita uusille markkinoille.

Ratsastimme ja rehvastelimme 1990-luvun lamasta nousun jälkeen osaamisellamme, joka oli "numero uunoa" maailmassa. Nyt, kun sitä osaamista tarvittaisiin leveällä rintamalla, tuntuu kuin koulukirjat olisivat unohtuneet reppuun ja usko itseen ja ongelmanratkaisuykyyn olisi tyystin hukassa.

Mitä puusta pudonneelle mobiilikansalle tapahtui 2000-luvun alussa? Missä on leikkivä, uutta luova lapsi? Minne katosivat menestyvät kasvuyritykset? Miksei vienti maista, eikö aurinko enää meillä paista?

Perinteisille toimialoille suosittelisin leikkimielistä heittäytymistä verkkoon. Kyllä konepajan arjesta voi twiitata. Laitevalmistajallakin voisi olla 100 000 frendiä Instagramissa. Facebookilla haravoisimme uusia ystäviä aavan meren tuolta puolelta.

Keksijöitten pitää astua ulos autotallista, on kerrottava, millaisia innovaatioita Satumaan lottovoittajat ovat saaneet aikaiseksi. Tuppisuuna täällä tuvassa murjottaen emme pääse valtion velkakierteestä, vaikka poliitikot nostaisivat veroasteen 100 prosenttiin.

Yritän sopeutua suomalaisen yhteiskunnan ikuisuuden kestävään rakennemuutokseen. Eduskunta lähti lomalle ja kohta on maassamme eduskuntavaalit. Minulla on yllättäen ehdokas.

Naapurini Vladimir Putin pomppasi arvaamattomasti maanantaina julkisuuteen Pietarissa. Jotkut pettyivät ja ydinsalkkujen hoitajat huokasivat helpotuksesta.

Talvi taittuu Sotkamossa. Täällä on ollut aurinkoista heti sen jälkeen, kun etelän hiihtolomalaiset lähtivät. Sotkamossa ullkomaailaisten matkailijoiden osuus on laskenut 20 prosentilla.

Venäläisiä ökyautoja näkyy entistä vähemmän katukuvassa. Kaupat ja matkailuyritykset kärsivät, matkailupitäjän kassakoneet eivät kilise entiseen tylliin.

Sekin on syytä mainita, että Sotkamossa on enemmän leijonia kuin susia. Vuokatissa järjestetään leijoinien 62. vuosikokous 12. - 14.6.2015. Tervetuloa!

Yrittäjillä on vuosikokous täällä syksymmällä.

Herättäjäjuhlat tuovat Sotkamoon 30 000 matkailijaa.

Olin viisi viikkoa Meksikossa ja yritän yhä orientoitua suomalaiseen arkeen.

Meksiko on moni-ilmeinen, rikas ja köyhä samaan hengenvetoon. Upporikkaita siellä on ehkä yhtä paljon kuin meillä on väkeä. Pieni prosentti elää luksuselämää ja suuri joukko muutamalla eurolla päivässä.

Meitä varoitettiin maan väkivaltaisuudesta, mutta selvisimme matkoista eri puolille maata vammoitta. Meiltä ei varastettu mitään, kidnappaajat eivät työntäneet Transitin peräkonttiin.

Meksiko on kulttuurisesti rikas ja tarjoaa matkailijalle niin paljon nähtävää, että matkamme tuntuu pintaraapaisulta. Ehkä ehdimme täydentämään kokemuksiamme muutaman vuoden kuluttua.

Yritän innosaa itseäni matkaraporting kirjoittamiseen, mutta ajallinen etäisyys on niin lyhyt, että huomio on edelleen matkan yksityiskohdissa ja havaintojen lillukanvarsissa.

Oli kiva tulla kotiin: Helsingin kentällä katselin ällistyneenä väen vähyyttä. Tuntui siltä, ettei täällä asu juuri ketään. Meksikossa on 120 miljoonaa ja meitä lienee vajaa kuusi.

Mexico Cityssä näin aika ajoin niin paljon väkeä, etten ole vastaavaan ihmismereen törmännyt missään aikaisemmin.

Osallistuin Presstek ry:n jäsenenä Tampereella joka toinen vuosi järjestettävään Energia 2014 -näyttelyyn.

Mitä sieltä irtosi?

Ydinvoimaa
Tuulivoimaa
Biovoimaa
Lämpövoimaa
Turvevoimaa
Vesivoimaa
Jätevoimaa
Hiilivoimaa
Lauhdevoimaa
Lähilämpöä
Kaukolämpöä
Ilmapumppuja
Maalämpöä

Ja näihin liittyviä ja kytkeytyviä kestävän ja kestämättömän kehityksen teknologioita.

Energia on politiikkaa, joten paikan päällä oli politiikan konkareita ja untuvikkoja vasemmalta äärioikeaan. Perussuomalaisia ja EU:n kannattajia.

Tulevaisuuden energia on "cocktail", joka sekoitetaan kunnissa, kaupungeissa ja kiinteistöyhtiöissä sekavaksi sopaksi, josta kukaan ei ota selvää.

Omakotitalon omistaja voi valita itselleen sopivan öljyä korvaavan lämpölähteen. Sinä voit asentaa katollesi oman aurinkosähkövoimalan ja laskeskella ROI kaikessa rauhassa toistakymmentä vuotta.

http://www.piksu.net/artikkeli/tampereen-energia-2014

Ehdin vuosikalenterini katoamisen takia kehitellä syys-lokakuun aikana lukuisia kriisinhallinta- ja ongelmanratkaisuskenaarioita. Paperikalenterissani on yksityiskohtaisia merkintöjä työstäni, arjestani, ihmisistä ja erilaisista ihmetyksen aiheista.

Tietenkään en muistanut, mitä olin kalenteriin kirjoittanut, mutta katoaminen kuitenkin harmitti. Hain sitä Katinkullasta ja muista kokouspisteistä. Kokouspaikkojen respoissa kysymyksiini suhtauduttiin ymmärtäväisesti, mutta joka paikasta tuli vesiperä.

Mihin ihmeeseen olin kalenterini kadottanut? Hip, hej, hurraa! 15 minuuttia sitten se löytyi työhuoneeni ylähylyltä, jonne se oli kaatunut muiden kalentereiden taakse.

Elämäni on jälleen järjestyksessä, koska ylähyllyllä on 10 vuoden menneisyys ja tuossa vasemmalla on 20 vuoden kalenteritiedot.

Selailin löytämäni vuoden 2014 kalenterin merkintöjä ja suurin osa ei varmuudella aukene kenellekään. Osa ei edes itselleni, joten kalenterin joutuminen vääriin käsiin ei olisi järkyttänyt maailmanrauhaa tai edes omaa mielenrauhaani.

Silti lupaan, etten hukkaa tätäkään. Kalenterini väliaikainen katoaminen teki vuodesta 2014 uudella tavalla merkittävän ja merkityksellisen.

Aavistin, että se on tässä huoneessa, mutta en tajunnut kurkottaa kaikista korkeimmalle hyllylle, jossa kaikki muut kalenteri olivat hyvässä järjestyksessä.

Se kaatui pottuillakseen muiden taakse ja osoitti, että sitä saa hyljätä tai jättää huomioimatta.

Viimeiset merkinnät ovat 13.08.2014:

16:00 Jäätelötehdas
19:00 Päätoimikunnan kokous

"2,5 kg lohta valmistellaan kalakeittoa varten."

Nyt on 20.10.2014 eli kalenterini ehti olla kadoksissa kolmatta kuukautta. Joka päivä olen miettinyt sitä.

Nyt lupaan täyttää puuttuvat päivät ja huolehtia "päiväkirjastani" entistä paremmin.

Olen elämäni aikana törmännyt lukuisiin näkymättömiin muureihin, joiden rakentamiseen olen itse aktiivisesti ja intohimoisesti osallistunut.

Muureja syntyy helposti ihmisten ja asioiden väliin. En tiedä, mistä rakennusaineet löytyvät, mutta hyvin toimivia ratkaisuja olen onnistunut luomaan. Puhumatta paras.

Muurien taakse voi kätkeytyä, ei ole tarvetta puhua tai lähetellä viestejä. Älykännykätkään eivät tuota itse omaehtoisia sisältöjä.

Lukuisat suomalaisyritykset ovat taitavia muurinrakentajia. Hekin haluavat suojautua ulkopuolisilta vaikutteilta; tuotteista ja palveluista ei puhuta, ei pukahdeta. Tätä puolta ostajat eivät tahdo tajuta, vaikka kuinka visusti vaikenemme.

Miksi emme uskalla keskustella asiakkaiden, kumppaneiden, rahoittajien, tuotteiden käyttäjien kanssa?

Mikä vitsi on vaikenemisessa? Onko vientimme heikkouden syytä tää, ettei porukoilta aukea jutunjuuri, vaiko se, että syksy tulee, on pimeää, ja ulkona on kolea sää?

Sano sää!

Tämä mies ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa, vaikka monet veikkasivat hänen puolesta. Hän oli ehdokkaista tunnetuin, vihatuin ja tietyissä piireissä ihailluin.

Tämän vuoden jaetun palkinnon saajien nimeä en vielä muista, mutta Talibanien murhayrityksen kohteeksi joutuneesta nuoresta pakistanialais-naisesta kertovan dokumentin olen nähnyt. Hurja likka, jolla on hienot tavoitteet. Kannatan tyttöjen ja poikien koulutusta.

Intialaista miestä en tunne nimeltä, mutta hän on tehnyt arvokasta työtä kauan lapsiorjien vapauttamiseksi. Rohkeaa, raskasta ja vaarallista rauhantyötä.

Rauhanpalkintojen saajat ovat usein onnistuneet brändäämään itsensä maailmanlaajuisiksi julkkiksia. Palkinto on annettu järjestöille. Lääkärit ilman rajoja on tehnyt hyvää työtä, mutta EU?

Presidentti Ahtisaaren palkinnosta olemme tyytyväisiä ja onneksi emme tiedä, kuka suomalainen huippupoliitikko yritti laittaa kapuloita rattaisiin. Erkki Tuomioja ei pitänyt meidän Marttia kovinkaan suuressa arvossa.

Aivan posketonta touhua. Ystävämme laittavat viestiä North Carolinasta. Osa porukasta on Whatsup-viestien mukaan kalassa, mutta eivät ole vieläkään palanneet saaliinsa kanssa.

Rakastan Pariisia. Osaan kieltä niin paljon, että selviän arjen tilanteista ja nolaan kaikki ne, jotka ovat minua parempia.

Sanotaan, että suurkaupungit eivät nuku. Väite pitää paikkansa pinnallisesti, mutta kymmenet miljoonat kuorsaavat aivan kuten me.

Pinnan alla tapahtuu. Tavaroita toimitetaan, logistiikka toimii, mutta harvalla on kosketusta arkeen silloin kun muut nukkuvat ja kun tavaroita sijoitetaan kauppahuoneiden hyllyihin.

Olemme tutkineet sitä Pariisia, jota useimmat eivät näe. Pariisin parhaat puolet näkyvät, kun punaiset lyhdyt sammutetaan.

Pariisi pääkaupunkina ja poliittisen päätöksenteon keskuksena ei ole koskaan kiinnostanut minua, koska fantian arkea ja tavallisuutta.

Sotkamossa on maailman suurin Angry Birds Puisto; ainakin sisäleikkipuisto oli. Uutisissa kerrottiin tänään, että Rovio käynnistää yt-neuvottelut irtisanoakseen toistasataa henkilöä: Rovion business ei ole kasvanut toivotulla vauhdilla.

Sotkamolaiset ja kainuulaiset kantavat huolta Talvivaaran jatkosta. Epävakaa tilanne jatkuu näillä näkymin vuoden 2014 loppuun. Kaivosyhtiön toiminta jatkuu yrityssaneerauksen raameissa, velkojien suojassa, kunnes alihankkijat ja velkojat päättävät, miten pieniksi jäljelle jäävät saatavat pilkotaan.

Selvitysmiehen mielestä Talvivaaran raunioille perustettavalla yhtiöllä on onnistumisen mahdollisuus, kun taseesta siivotaan miljardin verran velkoja poistoputkeen.

Moni yritys menettää suuria summia sekä konkurssissa että mahdollisessa velkajärjestelyssä. Pyramidihuijauksissa luvut ovat olleet paljon pienempiä.

Velkojen nollaaminen ei riitä, koska toiminnan jatkamiseksi tarvitaan 200 - 300 miljoonaa euroa. Miten pitkään sillä summalla päästään?

Suomalainen sosiaalitoiminta on muuttunut. Valtio ja veronmaksajat ovat Talvivaaran rottakokeessa menettäneet parisensataa miljoonaa euroa.

Eikä tässä vielä kaikki. Uutta rahaa tarvitaan, joten lapsilisien kompensoinnista huolta kantaneet joutuvat ottamaan hatun kouraan ja keräämään varansa muilla keinoilla.

Täällä on kaunis ruska!

Poliittinen ilmastonmuutos iskee voimalla Eurooppaan ja Suomeen. Rajan takaisia tunnelmia en osaa tulkita.

Suomen ongelmaksi nousee jälleen Venäjä, Venäjä, Venäjä, jonne ei ole kovin pitkää matkaa kuvan osoittamasta vastarannasta.

Venäläiset asioivat edelleen Sotkamossa, mutta palveluja ostetaan aikaisempaa tiukemmalla budjetilla.

Matkailu- ja palveluyritysten ahdingosta on tarjolla tarkastamatonta urbaanilegendaa, mutta vielä tällä ollaan pystyssä ja palvellaan matkailijoita idästä ja lännestä.

"Asioista perillä olevia tahoja" en ole ehtinyt jututtaa lomakauden ja päättyvän intiaanikesän jälkeen. Heikkoja signaaleja talouden heikkenemisestä on jo nähtävissä.

Ostin tänään norjalaista lohta 4,90 euroa kilo ja se on halvempaa kuin sikanauta tai maksalaatikko.

Näen merkkejä kaupan rakennemuutoksesta myös siinä, että herrojen ja arvon rouvien Stockmann ei tee tulosta. Venäläisten ostosmatkailjoiden säästäväisempi elämäntyyli heijastuu reaaliajassa kassakoneille, joiden kilinän vaimeneminen vetää johtajien naamat vakaviksi.

Presidentti Sauli Niinistö ottaa riskin, matkustaa Sotshiin keskustelemaan Vladimir Putinin kanssa, mutta lupaa viisaasti, ettei halua harteilleen rauhanneuvottelijan manttelia.

Vuoropuhelua venäläisten kanssa pitää jatkaa, vaikka ongelmat Ukrainassa kaiketi tulevat jatkumaan vuosia.

Suomesta ja EU:sta ei ole Ukrainan pelastajiksi ja maailmanpoliisina parikymmentä vuotta keikaroinnut USA ei sekään uskalla demonstroida liipasinherkkyyttä.

Puhumalla nämä tarjolla olevat kriisit eivät ratkea, mutta muitakaan keinoja ei ole tarjolla. Nallipyssyporukatkin ovat "kusi sukassa" ja kenenkään mieleen ei onneksi tunnu nousevan ajatus siitä, että "rautaa rajalle" johtaisi nopeammin kriisin ratkaisemiseen. Valio on pieni uhraus meille. Finnair ilmeisesti välttää pahimman uhkakuvan toteutumisen.

Nöyryytetty Venäjä kopioi 1930-luvun Saksaa ja jokainen, jolla on edes hitunen järkeä päässä tajuaa, ettei nyt kannata tavoitella "suurta ratkaisua",

Kunniallinen perääntyminen säästää osapuolten euroja, ruplia, verta, dollareita... kasvojen menettämisen takia ei kannata maksaa liian isoa hintaa.

REALPOLITIK kunniaan. EU kaivoi Ukrainassa verta nenästä ja onnistui... sekin. Venäjä järjestelee nyt takapihaansa haluamaansa kuntoon ja diplomaattimme joutuvat myöntämään, ettei Ukrainan asia ole meidän, jos tilanne ajautuu ääritilanteeseen.