Konsulttien luvatussa maassa on taas kerran ilmestynyt uusilla toimintatyylien nimityksillä varustettu opus. Työntekijätyyppejä on jaoteltu neljään aiemminkin. Konsulttien käyttämä jaottelu kertoi toimintatyylin, mihin jokainen kuuluu tai joista paremminkin voi jokainen löytää oman hallitsevimman toimintatapansa.
Kirja ”Idiootit ympärilläni” tekee jaon jostain syystä ikivanhan kiinalaisen elementtijaottelun mukaan, suomennettuina: Vetinen Tunteilija, Ilmava Lepertelijä, Maanpoven Tunnollinen ja Tulinen Tekijä. Nämä hahmot on sorvailtu meillä pitkään tunnettua länsimaista konsulttioppia myötäillen: Tunneosaaja, kommunikoija, järkevä puurtaja ja kiivas toimija, joka täkäisessä konsulttijaossa oli ideoitsija. Siinä tunneosaaja oli sosiaalinen sovittelija, joka hoiti ryhmää. Siis sosiaalisesti osaajat, kommunikoinnin mestarit, toiminnan loppuunviejät ja aloitteelliset toiminta-aktiivit.
Kakkumestarimme Tiia konsultoi kirjan sisällöstä, kertoi, että on melkoisen asiallinen ja esittelee, miten neljää toimintatyyliä voisi hyödyntää parhaiten. Samaa asiaa, josta minäkin olen joutunut joskus 20v. sitten työn puolesta kuulemaan viisailta konsulteilta. Siis eipä siinä mitään.
Tyyli ja kielenkäyttö tyypityksessä ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Toivon mukaan kirjassa on myös huomioitu nykyajan työelämän vaatimukset näiden tyyppien toiminnan kritisoinnissa. Kuvaavaa on että uusi tyyppi on Tulinen Toimija, joka kuvataan liian kovaa kulkevaksi sählääjäksi. Kukapa paahtaa tuhatta ja sataa, jos sitä ei joku odota paahtajalta, vai? Mikä mahdollistaa, että ennen ideoitsijan roolissa nähty tyyppi saa säheltää koko työpaikan sekaisin, kuten kuvauksissa esitetään? Kertooko tyyppien nimitys enemmän työelämän tilasta kuin siellä toimivista ihmisistä?
Halveeraavassa tavassa tuoda ihmisen toimintaa esiin, on myös jotain ajassamme niin tyypillistä. Ehkä tarkoitus on olla hauska, piilevät vaikutukset eivät voi silti olla huolestuttamatta. ”Joo, tuossahan on ihan minun helmasyntini, ilmankos minun pitää tehdä vapaa-ajallakin duunia ilmaiseksi ja päivystää kaiken varalta viestejäni yötä myöden. Olenhan tuollainen toheltaja ja enempi riesa kuin hyöty työpaikalla.” Eikö ajatus ala kulkea noin jo pelkän kirjaesittelyn perusteella? Ei kai siihen ole tarkoituksella pyritty, syyllistämään yksilöä yhteisön ongelmista? Eihän sellaista meillä ole ennenkään tehty kenenkään kanssa, ainakaan työttömien, kiusaamista sairastuneiden kanssa tai, tai, tai... pitäisköhän lopettaa tähän.
Nykyään ihmisten stereotyyppeihin jakaminen ei jää pelkästään työpaikoille. Pikatreffeillä jo muutamassa minuutissa arvioidaan, mitä tyyppiä kukin on: tuppisuu, onneton hiipari, joka ei saa sanaa suustaan; leveilijä, joka ilman muuta valehtelee kaiken aikansa; ripustautuja, pissismissi, kontrollifriikki ym. ym. Nopeastihän nämä tulevat esiin, eikö?
Mutta myös nuo deittikumppanien toimintamallit kertovat ehkä enemmän siitä, missä ja mihin ko. henkilö on opetettu tai joutunut kasvamaan, kuin siitä millainen on varsinainen koko persoonallisuus, joka saattaa olla käytösmallien alla piilossa. Päällenäkyvä ujous tai syrjäänvetäytyvyys ei ole luonnevikaisuutta sen enempää kuin extrovertti suulaus.
MITÄ SANOO KÄSIENTULKINTA TOIMINTATYYLEISTÄ JA PERSOONALLISUUKSISTA
Aika huvittavaa, tuo kiinalainen jaottelu on ollut käytössä myös kiinalaisessa käsien tulkinnassa. Käden muodon perusteella on jaettu ihmiset neljään tyyppiin: Tulikäsi, vesikäsi, ilmakäsi, maakäsi. Tulikäsi on energinen toimija, vesikäden omistajalla tunteellisuus on eräs tunnusmerkki, maakäsi on käytännönläheinen siinä mielessä. että kykenee "maan pinnalla"-ajatteluun. Ja ilmakäsi kuuluu kommunikoitsijalle. Nämä ovat vain pohjaa varsinaiselle tulkinnalle, johon sisältyy kymmenittäin muita huomioon otettavia asioita.
Voisi ajatella, että niin hassunkurinen yli 2500 vuotta vanha perinnetaito kuin käsien tulkinta, ei voisi tuoda mitään oikeasti ajattelemisen arvoista nykyaikaan. Siinäpä kuitenkin lähestytään ihmistä ilman stereotypioita. Lähtökohta ja oletus on, että jokaisella ihmisellä on melkoinen määrä ominaisuuksia, joista jotkin ovat jopa ristiriidassa keskenään. Ihminen ei ole avoin kirja, joka lukaistaan hetkessä läpi.
Perinnetaito on tullut siihen tulokseen, että jokaisessa kädessä näkyy monenlaisia luovuuden lajeja, jokaisella on sydämen ja pään viivat, siis tunne ja äly, joiden tasapainoa pohditaan. Toimintatyyleistä on tosiaan merkkejä. On nopesti toimivaa tulikättä, joka on tyypillinen yksityisyrittäjän käsi, mutta sopii moneen muuhunkin. On tunteellinen vesikäsi, mutta koska tunne ja taiteellisuus liittyvät toisiinsa, vesikäsi voi olla parhaimmillaan esim valokuvaajana. Esteettinen silmä on vesikäden vahva ominaisuus. Ilmakäsi on harvinainen, vain joillakin poliitikoilla ja toimittajilla löytyvä, mutta todellisten puhujanlahjojen, kommunikoinnin mestarin käsi.
Ja ne puurtajat, usein kyhmyisten sormien omistajia, mikä taito heillä on tutkia, havaita kaikkea mitä monelta jää näkemättä! Sinnikkyys näkyy monin tavoin. Entäpä ne aktiivit touhottajat, he vievät joukkoja eteenpäin, rohkeutta ja huimapäisyyttä, pelkäämättömyyttä näkyy silloin käsissäkin. Ja vielä ne oman tien kulkijat, jotka saavat vanhan ajan nimityksen: Tutkimusmatkailijan käsi. Jo yksi sellainen sormikin tekee ihmisestä omiin johtopäätöksiin luottavan, uusien urien raivaajan.
Ajatus, että monet kyvyt, taidot ja lahjakkuudet voivat uinua piilevinä tai pulpahtaa vasta myöhemmällä iällä, on vuosisatojen aikaisen käsien katsomisen johtopäätös. Ja kuinka monesti tulee sanottua: ”Ei ihan ekaks tulisi ajatelleeksi, mutta tämä käsi näyttää jotain muuta kuin on ulkonainen tapasi toimia.” Ja merkin selityksen jälkeen useimmiten vastaus on ähkäisy: ”Niin, se on ihan totta!”
Käsientulkinnan idea on saada jokin ajatteluprosessi aikaan, jossa ihminen pohtii itselleen sopivaa ympäristöä, missä omat ominaisuudet voisivat parhaiten kukoistaa. Että kenenkään ei tarvistisi olla joukossa, jossa ei ymmärretä niitä luonteenpiirteitä ja kykyjä, joita ihminen edustaa.
Eikö tämä näkökulma ihmiseen aiheuta sen, että ihmisten on helppo nähdä toisensa ja jopa itsensä itsensä arvokkaina kykyinä, joilla on paljon annettavaa toisille, yksityishenkilönä, ystävänä, kumppanina, jopa suvun jäsenenä, kuin myös toimimassa tämän maailman hyväksi, sopivana johonkin toimintaan, joka edistää maailman edistymistä. Tämähän on kehityksen ja yhteiskunnan perusajatus, ei mitään haihattelua, eikö? Emmekö kaikki viihtyisi – ja toimisi – tällaisten näkökulmien ilmapiirissä paremmin?
Jos me huomaamatta luovumme arvostamasta ihmistä ja ihmisen kykyä toimia, kuljemme kohti orjayhteiskuntaa. Sekin on varmaan tullut käsien tulkitsijoidenkin havaitsemaksi tässä 2500-vuotisen historian aikana. Ei siis siirrytä sellaiseen ajatusmaailmaan, jossa vahingossa, edes huumorin tai nasevan kirjoittamisen varjolla vähätellään toisiamme – ta itseämme – ihmiskunnan edustajina, tyypeinä, toimijoina, työntekijöinä. Sen vastapuoleksi kun usein yhtä huomaamatta kehkeytyy joidenkin suuruusharhainen nostaminen arvoon, joka ei ole ihmiselle kohtuullinen.
Tiia huomauttaa vielä tähän, että hän ei nimittäisi ketään idiootiksi, jos henkilö vain kykenee käyttäytymään ystävällisesti, kunnioittavasti ja muita huomioon ottaen. Mitäpä tähän nyt enää voisi lisätä? Kaikkihan me ollaan tätä mieltä. Se vain on hyvä sanoa välillä ääneenkin, eikö?
Hauskaa kevättä!
toivottavat
Henriette, aristoteleläinen käsien tulkitsija ja kakuntekijä Tiia...
.. jonka voi muistaa, kun suunnittelee kevään juhliin tarjoiluja, akselilla Hki -Hanko.
Henriette tulee mieluiten taas kertoilemaan luovuudesta ja teettämään vaikka luovan kirjoittamisen harjoituksia käsientulkinnan oheen. Kaikkia näitä yhdessä ja erikseen voi kysellä kohta ilmoitettavasta osoitteesta.
… myös ystävien kokoontumisiin, virkistys- ja TYHY-päiviin, yrityksen tai yksityisiin juhliin, syntymäpäiville, polttareihin ja sinkkutapahtumiin. Räätälöimme sisällön, myös muusikoilla lisättynä.
Toimintatyyleistä ja luonteenpiirteistä käsientulkinnan valossa lisää aiemmissa blogijutuissa, mm: Elämänvoima ja sisäisen rytmin löytäminen, Hyvän elämän mysteeri 2, Jaa, että tunteellako, Seikkailun estetiikka.
Ja Iltalehden Ilonan jutuissa Henrietten kertomana:
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/53748b51-084d-48e4-8336-4a8142c3a679
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/995c63ee-b33d-4b13-aa90-1338c3d9c7a3
Henrietten humoristisesta romaanista Italialainen Nimipäiväkalenteri: Se kertoo nuoresta naisesta, Sarahista, joka lähtee kädestäkatsojaksi romantiikkaa pursuavaan Italiaan. Sarah saa yllättäen tutustua omiin tunteisiinsa ja luonteeseensa – ja saa hämmästyä minne ne häntä ohjaavat. Kirjaa saatavilla kirjastoissa ja kirjakaupoissa.