Ihmisarvo on nykyajan ongelma – siis sen puute. Se on niin suuri ongelma, että tuskin yksilötasolla löytyy suurempaa. Ihmisen itsensä arvottomaksi kokeminen johtaa suunnilleen kaikkiin ongelmiin – näin näkee ja kokee moni asian, myös kädestäkatsoja vuosisatojen viisauksia tulkiten. Miten se on mahdollista? Ihmisarvo, ihmisoikeudet ja tasavertaisuus nostettiin kunniaan jo Valistusajan aatteissa, jotka huipentuivat 1700-luvulla, kirjattiin perustuslakeihinkin, samaa aikakautta kuvaa maalaus tässä alla.
Onnetton mieliala – en sano masennus, vaan käytän vanhaa sanaa ”onneton” – viittaa siihen, että ihmiselle on tapahtunut asioita, joiden takia hän ei voi kokea onnea ja tasapainoa elämässään. Hyvin yksinkertaista. Näin on ajateltu vuosisataisessa historiassa Euroopassakin. Onneton mieliala ja oman itsen arvottomaksi kokeminen kulkevat usein yhdesssä.
ONNETTOMAKSI ITSENSÄ KOKEVA OMISTAA SAMAN IHMISARVON KUIN MUUT
Sille, joka on onneton ja tarvitsee apua, vääryyksien korjaaminen voi tuoda apua konkreettisesti. Psykologia tarjoaan monenlaisia keinoja ihmisen olon parantamiseen silloinkin kun olosuhteet eivät ole kovin paljon korjattavissa. Sitä ei missään tapauksessa pidä väheksyä. Vertaistuki on yksi parhaiksi koetuista lajeista.
Nykynuorten oireilusta puhuttaessa pistää todella miettimään – siltikin, vaikka tietää, että tuskansa purkamisessa pyörivä nuori on varmasti erittäin haastava autettava – millaisen ihmiskäsityksen yhteisö, ympäristö antaa. Ihmisarvon antama rohkeus ei vilahda toivon antajana monienkaan nuorten kertomuksissa. Sitä ei ole ollut löydettävissä, mistään sieltä mistä terve yhteisö sen antaa, siis kuuluisi antaa! Ihmistä kunnioittavat perusoikeudet ovat harvoin näkyneet arjessa näille nuorille muiden ihmisten keskellä. Päinvastoin, vähättelyä on helppo pistää kiertämään, usein sitä vielä jaetaan aikuisemmalta polvelta nuoremmille, vaikka melkein näkymättömin keinoin, kunnioituksen puutteena. Ikävä sanoa, että se on paikoitellen ehkä jopa vanha maan tapa.
Väitän että melko suuri osa ihmisistä meillä kokee tavalla tai toisella samaa, mutta on siitä hiljaa. Antropologissa puhutaan rakkauskulttuureista ja vihakulttuureista. Enempää ei tarvise mainita, kunkin ajatus kulkee tästä eteenpäin ihan omia ratojaan. Ihmiset osaavat edelleen vetää ihan omia johtopäätöksiä.
KÄSITÄTKÖ IHMISARVOSI – OIKEUTESI YKSILÖLLISYYTEEN
Niin hassu, hömppänä pidettävä laji – siis nykyaikaan – kuin käsien tulkinta, todistaa ihmisarvon, yksilöllisyyden puolesta ja jokaisen oikeudesta ainutlaatuiseen persoonallisuuteen. Kokeillaan:
Katso kättäsi, avaa kämmenesi. Mitä näet: ”Olen olemassa. Olen ainutlaatuinen, ihan ainoa laatuaan tällaisena yksilönä maailmassa.”
Samalla näet, että sinulla on ne perusominaisuudet, joilla tuhansia vuosia on kyetty elämään maailmassa jo niinä aikoina, jolloin pelkkä metsä antoi suoraan kaiken mitä ihminen tarvitsi: Oli opittu poimimaan kaikki tarpeellinen luonnosta. Sinulla ei ole pelkästään tarttumaan kykenevä käsi, vaan myös persoonalliset käden muodot, merkit ja viivat.
Siksi konkreettisesti näkyvän, ainutlaatuisen taidokkaasti toimivaksi kehittyneen raajan lisäksi kättä katsoessa on näkyvissä – käsientulkinnan näkökulmasta:
Sinulla on perusominaisuudet, joilla on kyetty selviytymään; ominaisuudet myös selviytyä niistäkin ajoista, jolloin joku muu on halunnut antaa ymmärtää, että toisen ihmisen vallan alla olet paremmassa turvassa – ja samalla nämä ihmiset ovat halunneet samalla viedä sinulta kaiken, mikä heitä voi hyödyttää. Näitä ilmiöitä on ollut kautta aikojen, liian usein ja liian monien yksilöiden historioissa. Ja aina on ollut ymmärrystä ihmisillä luikahtaa pakoon näitä hyväksikäyttäjiä – ja rakentaa elämä taas toimivaksi.
AINUTLAATUINEN PERSOONASI ON LAHJA MUILLE
Aristoteles sanoi, että kädessä ei ole viivaa, jolla ei ole merkitystä. Jokainen viiva kertoo omista kokemuksistasi tai esi-isiltä perityistä ominaisuuksista.
Jatka nyt oman kätesi katsomista: Näet paljon viivoja, toiset selkeämmät viivat perimää, toiset kapeammat taas mietinnän tulosta; pienten viivojen uskotaan olevan aivoista johtuvia, hermoratojen iholle hitsaamia ajatusten heijastumia. Missä on paljon pieniä viivoja, siellä on paljon pohdintaa siitä, miten maailmassa pitää toimia niissä ainutlaatuisissa oloissa, joissa yksilö juuri nyt joutuu koettamaan selviytyä. Isot viivat kertovat, että ne selviytymiskeinot ovat perusteiltaan olleet jo kaukaisilla sukupolvilla.
JÄRKI JA TUNNE – SYDÄMEN JA PÄÄN YHTEISTYÖ
Sydämenviiva edustaa tunnetta ja kertoo jotain kunkin luontaisesta tunteiden ilmemisestä, mutta tästä viiva kertoo kuitenkin vain suhteellisen vähän. Samoin viiva voi kertoa, miten noita tunteita on kolhittu – mutta siitäkin vai melko vähän. Päänviiva kertoo jotain ajattelun tavasta, siitä, miten ihminen soveltaa ajattelukykyään ympäristössä selviämiseen. Mutta tämäkin viiva näyttää siitä vain joitakin puolia, muu kädessä lisää.
Ihmisen tapa kokea ja ajatella ynnä tunne-elämä ovat valtaisa kokonaisuus, josta koko käsi antaa viitteitä. Koko käden tutkiminen, viivat, merkit, sormet, kämmenen muodot, kynnet, kertovat näistä lisää. Kaikki yhteenlaskettuna antavat jo hahmoa siitä, mitä ihmisen luonteessa on päällimmäisenä, siis persoonallisuudesta. Ja pitää muistaa, että viivat muuttuvat koko ajan. Elämäntilanteen kohentuessa, viivatkin muuttuvat, paljonkin. Käsi kertoo paljon, mutta, rehellisyyden nimissä, ei ole täysin avoin kirja sielun salaisuuksiin, siihen ihminen on liian suuri arvoitus, onneksi.
Kuvassa ylin viiva on sydämenviiva, alempi vaakasuora päänviiva. Niiden suhde toisiinsa kertoo sydämen ja järjen tasapainoisesta yhteistyöstä. Kaartuva päänviiva on yksi monista luovuuden merkeistä. Peukalon ympärillä laajasti kaartuva elämänviiva kertoo ”A Big Heart” ilmiöstä, sydäntä riittää avoimesti osoittaa empatiaa muille. Oletteko nähneet Timothy Daltonin ilmeitä? What a sweet smile! Koko kasvot osoittavat ilmeillä herkkää empatiaa silmät tuikkien.
LUOVUUS ON JÄRJEN APULAINEN – JOSKUS TAAS TUNTEEN TULKKI
Luovuus on jotain, mitä eniten näkyy kädestä. Luovuuden lajit, joita on suuri määrä, ovat joiltain osin myös päänviivalla näkyvänä. Piilevänä uinuvan luovuuden merkit ovat mielestäni innostavin katsomisen aihe kädessä. Niitä on aivan kaikilla. Ongelmanratkaisutaitokin on yksi luovuuden ilmenemismuoto. Tottahan sellainen on kehittynyt ihmisille vuosituhansien varrella; sen soveltaminen vaatii harjoittelua jo lapsuudesta lähtien – siihenkin voi ihminen ihan itse tarkemmin tutustua, miettiä: Miten olenkaan ratkaissut ongelmia ennen, miten sitä taitoa voisi soveltaa uusiin tilanteisiin?
Aiemmin mainitun kaltaisille kovia kokeneille nuorille tulee varhain katunokkeluutta, se kehittyy kun ei ole ketään kehen turvautua. Sekin on ongelmien ratkaisutaitoa ja selviytymistaitoa – ehkä usein keinoilla, jotka pitkän päälle eivät ole ihmiselle ihan niitä parhaita tai kovin terveellisiä – mutta ne ovat auttaneet selviämään juuri siinä tilanteessa. Uusien keinojen oppiminen on aina mahdollista. Se on mahdollista niillekin, jotka ovat lapsuuden ja ehkä aikuisuudenkin olleet niin toisten vallan alla, että vain mykkä totteleminen on tuntunut toimivan. Heitäkin on paljon.
JOULULAHJA ITSELLESI – UUSI NÄKÖKULMA ITSEEN
Kättäsi katsoessa tunnistat, että omistat sekä järjen ja tunteet. Se on kiistämätön tosiasia. Nekin voivat olla vain paljolti piilossa, ihmisen mielessä huomaamattomampina kuin miltä todellisuudessa vaikuttavatkaan. Tai joku ulkopuolinen on voinut kiistää jomman kumman olemassaoloa, niin että ihminen itsekin alkaa epäillä itseään, molemmat väitteet yhtä ihmisyyttä loukkaavia. Joten kerran kuulemani vitsikäs, mutta tosissaan esitetty lausahdus: ”Älä sä ajattele, kun sulla ei ole siihen välineitä” osoittaa vain, että mainittu lausuja ei suostunut sillä hetkellä kuuntelemaan omaa järkeään. Kaikenlaisia vinoiluja on helppo kerran väistää, mutta jatkuvana virtana ne käyvät turhan kuluttaviksi. Muiden väheksyntä usein kielii omista huonoudentunteista.
On kämmeniä, joissa on myös sydämen ja pään viivojen yhdistelmiä, joissa molempia on vaikea erottaa erikseen. Silloinkin ne ovat olemassa; ihminen on aina varustettu järjellä ja tunteilla. Silloin kun pystyy tunnustamaan, tunnistamaan omistavansa sekä järjen että tunteet, pystyy harjoittelemaan niiden erottamista omissa motiiveissaan, syissä, miksi on toiminut, miten toimii. Kyse on samasta, missä tieteen tekijän objektiivisuuden tavoittelu vaatii, että tunnistaa omien tunteidensa ja ennakko-odotustensa vaikutuksen juuri siinä, missä pyrkii olemaan mahdollisimman puolueeton. Tutkimuksen teossa se edistää pääsemistä kohti objektiivisuutta.
Jokaiseen järkipäätökseen vaikuttaa ihmisen tunne. Puhutaanpa asenteista, periaatteista, tms. tunne on ollut mukana niiden muodostumisessa. Tunnetta ei kannata silti vähätellä, tunteena voi ilmetä intuitio, joka taas muodostuu tuhansista havainnoista, joiden alkuperää ei pysty jäljittämään, mutta niiden tuoma kokemus antaa sen ”gut feeling”-nimellä kulkevan intuition, jolta ihminen kokee hyväksi ottaa neuvon toimintaansa. Se voi olla joskus paras järjen ilmenemismuoto.
JOULUN TOIVEPAKETTI – KIEDO IHMISYYDEN PARHAAT PUOLET SILKKINAUHAAN
Tunne voi kertoa myös siitä luontaisesta kyvystä erottaa oikea ja väärä, jota kutsutaan nimellä omatunto. Lapsilla se on erityisen voimakas, iän myötä se voi himmetä, kun opittua viisautta kertyy kerroksittain ajatteluun. Liialla opittujen mallien tuomalla järjen käytöllä voi hämärtyä tarve oikean järkeilyn käyttöön, ihan omilla aivoilla harkittuna. Ei enää näe metsää puilta, kuten vanha sanonta kuuluu.
Eli jääkö mitään käteen näiden risteilevien huomioiden jälkeen? Jää kämmen, joka edelleen kertoo tärkeimmän: Olen olemassa, olen ainutlaatuinen, en ole klooni, mitätön kopio tuhansien joukossa, vaan ainutlaatuinen yksilö, jolla on järki ja tunteet, molemmista paljon annettavaa, ainutlaatuista jaettavaa ympärille, ihmisille, ihmiskunnalle. Kukaan muu ei ole arvokkaampi tai vähäarvoisempi kuin juuri tämän käden omistaja.
LAHJA 1700-LUVULTA: JOKAINEN ON YHDENVERTAINEN....
– Ihmisten yhdenvertaisuuden suurista ovalluksista löytyy Euroopan 1700-luvun Valistusajan kirjoituksissa, ne vyöryivät valtavana aaltona ihmisten tajuntaan, varmaankin ties kuinka monennen kerran uudestaan ihmiskunnan pitkän historian aikana – ja tulevat vyörymään uudelleen. Johan ne jo silloin merkittiin perustuslakeihin, juuri 1700-luvulla useissa maissa, mm. Euroopassa ja Amerikassa, suorastaan suuren ihmisarvo-villityksen vallassa.
Ystävyys ilmenee usein niin, että kokee toisen ainutlaatuiseksi, että juuri sellaisena toinen on ihan sopiva ystävä. Jos ystävä puuttuu, ympärillä on ehkä ollut liikaa ihmisiä, jotka ovat harhautuneet tavoittelemaan muuta kuin aitoja, tärkeimpiä asioita elämässä – hekin vielä joskus palaavat ”back to the basics”.
Ystävyyttä, ihmissuhteita ilman hyötyä haluavia ihmisiä pitää joskus etsiä kuin marjoja mättäistä. Heitä löytyy sieltä, missä eletään jo – tai vielä – ”back to the basics”, jonka voisi suomentaa: takaisin tärkeimpien äärelle. Heidän joukossaan on hoksattu, että mikään brändi, tavara, joukkojen mielipiteiden myötäily tai klikkailu ei ole sitä ihmisyyden perusainesta, jolla elämää aidosti eletään ja saadaan toisilta parhaiten voimaa. Suurin lahja toiselle lieneekin ihmisenä vierellä olo – vaikka vanhanajan kirjeen kautta.
Pidä kiinni oikeudesta omistaa omat tunteesi, kiinni oikeudesta käyttää omaa järkeäsi. Avaa kämmenesi – näe ihmisarvosi, luovuttamaton oikeus, ihmisyyden lahja, lahjoista parhaimpia Joulunakin.
Kynttilänvalon heijastuessa mustepullon kyljestä,
sulkakynän suhistessa paperilla,
lumihiutaleiden leijaillessa iltahämärissä,
tähtien vilkahdellessa verhon takaa,
aisakellon soidessa vain muistoissa
Teidän
Henriette Sola
Käsien tulkintaa kuvien perusteella voi kysellä tästä e mail-osoitteesta.
P.S.
Aihetta sivuavat:
https://www.city.fi/blogit/henriettesola/your+hand+is+a+mirror+of+your+personality/136611
Blogikirjoituksissa on paljon mielikuvien hyväätekevistä vaikutuksista, romantiikasta huumorilla, näissä myös musiikin onnellisuutta lisäävästä voimasta:
https://www.city.fi/blogit/henriettesola/hyvan+elaman+mysteeri+1/134486
Tässä haastattelu podcastina:
https://www.city.fi/blogit/henriettesola/hande+nurmio+ja+liisa+romantiikkamusamme+on+luomua/134321
Ja täältä löytyy biisejä:
https://www.city.fi/blogit/henriettesola/sydamet+sulattavaa+valentinen+viettoa+musaviestein+ja+maukkain+ihanuuksin/136733
P.S. 2
Lisää käsientulkinnasta on Henrietten humoristisessa
romaanissa Italialainen Nimipäiväkalenteri. Se kertoo nuoresta naisesta, joka tekee elämänmuutoksen, lähtee käsiä tulkitsemaan Italiaan isoäitinsä jalanjäljille, mutta yllättäen tutustuukin omiin tunteisiinsa, luonteeseensa ja ihmisyyteensä – ja saa hämmästyä minne ne häntä ohjaavat. Romantikkakulttuuri yllättää Sarahin, nuoren uraohjuksen pörssimaailmasta.
Löytyy kirjastoista koko Suomessa..
Kirjoitettaessa soi Jingle bells, jingle bells all the way
