Mitä mahdollisuuksia voisi sisältyä leppoistettuun deittailuun ?
Erään nimeltämainitsemattoman kanavan verkkosivuilla oli jälleen kerran juttua nykydeittailun piirteistä. Kiihtyvällä tahdilla nopeammaksi järkeistettyä deittailua väitetään harrastettavan yhä enemmän. Meno on kuin Chaplinin Nykyaika-elokuvan liukuhihna-elämäntyylissä, joka oli uutta sata vuotta sitten: Tehokkuus tuo useita tuttavuuksia, joista valita jatkokisaan sopivimmat; valkkaamisen asetelmat on saatu haltuun, tietenkin onnellisuus tähtäimessä, joka pitäisikin olla meillä taitolaji. - (Tässä viime tutkimuksessa, jota media hehkuttaa, kyllä ei onnellisuudesta edes kysytty, fake news meilläkin?)
KEEP IT SLOW
Mutta millaista olisi ihan päinvastainen asenne, aito downshiftaus käytännön deittailussa?
Erilaisia viehättäviä näkymiä nousee mieleen:
- Ekoilla treffeillä halailtaisiinkin puita, eikä toisiaan.
- Bongailtaisiin perhosia, nuuhkittaisiin luontoa, kädestä toisiaan pidellen vienosti hymyillen vilkuiltaisiin toisen reaktioita perhosen pyrähdykseen.
- Tai käveltäisiin yhdessä rantatietä, käsikynkkää, tähyltäisiin merelle, laskettaisiin laivoja.
- Notkuttaisiin vain - lingering sanoo engelsmanni – hengiteltäisiin ja jonoteltaisiin jäätelökioskille.
- Tai istuttaisiin iltanuotiolla kuuta katsellen.
- Hymyillen lähdettäisiin omille suunnilleen, tavattaisiin uudelleen, monesti, tutustuttaisiin toisen luonteeseen ja ajatuksiin; näistähän on hienoja tarinoita kirjallisuudessa – ai niin, mutta niistä kirjoistahan monet ovat jo 1800-luvun puolelta, romantiikan aikakaudelta.... mutta, mutta, mutta... - entä sitten?
Kuvassa Eugene Boudin´in maalaus Ranta Trouville´ssa vuodelta 1869
Tämä deittaus-tyyli voisi muuten sopia myös nuorisolle, joka on kyllästynyt pehmopervoporno-sisältöihin ja -ohjeistukseen, joita hyppää silmille uutisten lukemisen ohessa.
MINÄKIN TAHDON OIKEAA IDYLLIÄ – MANSIKKA SEN TEKEE
Varmaan slow-deittailu sisältäisi slow foodia, ehkä pikku picnicin lähialueelle, nautiskellen lähiruokaa. Ajatelkaapa lähisaaristoa, jonne pikku paattimatkan jälkeen dallattaisiin kori pakattuna herkkuihin, mieluiten tietenkin omasta kauppahallista haetuin lisukkein – ja mikä loistava tapa kehitellä ensimmäisiä keskinäisiä live-repliikkejä, kun ihmettelee ja vertailee erilaisia voileivän päällisiä, soosseja ja dippejä.
Tähän väliin Tiia vaati selostuksen klassisen picnic-korin must-valikoimasta, jonka varaan siis ranskalainen picnic rakennetaan: Juustoja, viinirypäleitä ja suolakeksejä sekä viiniä, joka niiden kanssa sopii, maku ratkaisee, ei prosentit, non-alkohol on muotia. Ja tietenkin mansikkaleivoksia, sanoo Tiia, kakkumestarimme, (erinäisiä ohjeita niistä tammi-helmikuun bogi-teksteissämme).
Ruokaisan picnicin perustana ovat usein keitetyt kananmunat, ne pitäisi tuoda mukanaan. Ne sopisivat erityisesti niille downshiftaajille, joilla on ollut taipumusta etukäteen lähetellä mielijohteesta mitä-sattuu-kuvia toiselle. Nyt voisi speed-toipuja vaihtaakin kuvaamaan kanamunia, joista voisi henkevästi kysäistä deitattavalta haluaako munat maalais-, luomu- vai omega-metodilla, kovaksi keitettyinä vai kolmen minuutin munina. Siinäpä puuhaa, oppikirjojenkin mukaan addiktoitunut tarvitsee jotain tilalle huonoille taipumuksilleen.
MITÄ PITÄISI OTTAA HUOMIOON DEITTAILUTYYLIN VALINNASSA? HIILIJALANJÄLKI?
Miten leppoistetuilla treffeillä liikkuminen sopisi parhaiten isossa kuvassa hiilijalanjäljen pienenä pitämiseen? Olisiko ärjydiesel biopolttoaineella parempi kulkuneuvo kuin aggressiivinen tandem-polkupyöräily, jonka horjuvilla käänteillä saatetaan toimittaa monta sydärin partaalle ja ties minne hoitoon? Biopolttoaine nimittäin tehdään kokonaan biojätteestä, myös Suomessa - ja sitä on myynnissä ihan oikeasti. Vai sopisivatko Helsinkiin hankitut uudet sähköpotkulaudat paremmin menopeleiksi treffeillä? Niillä tasapainoillessa sähköakkujen valmistuksen riskejä luonnolle ei varmaankaan ehtisi mietiskellä.
Tässä kohden voisi kuitenkin miettiä mitä sitten alituinen speed-deittailu aiheuttaa muutoin hiilijalanjäljelle? Onko kulutus siinä suurempaa kuin olisi hitailijalla? Ainakin pitäisi harkita omia kierrätysastioita luonnonkumijätteelle, onkohan niitä jo? Ei ainakaan meidän taloyhtiössä vielä, vaikka minun takiani ei kyllä tarvitse hankkia...
Alati nopeutuvaan diettailuvauhtiin palaten, vanha mediaguru Marshall McLuhan sanoi: ”Väline on viesti” tarkoittaen, että mikä on viestin välittämisen laite, sen tapa toimia ohjaa lopulta myös viestin sisältöä. Niinköhän tässä on käynyt? ”Mites olis...? Ja mieluummin heti tänään, ei nyt jaksa turhia runoilla...” Näin se kuulemma menee entistä useammin palstoilla, väittävät. Lieneekö huhupuhetta.
Voisiko terveysvaikutuspuoli speed-deittailussa olla sama kuin pikaruoassa: Täyttää nopeasti, mutta on pitkän päälle epäterveellistä?
Helposti liian tiukkaan ahdetut aikataulut vaihtuvien deittikumppanien kanssa voivat johtaa yllättävään burn outiin, aivan kuten työelämässäkin. Oma kuva itsestä loputtoman tehokkuuden toteuttajana silloin ensimmäiseksi joutuu kyseenalaiseksi: ”Enkö pystykään samaan mitä media esitteli? Miksi menee maku? ”
Oikean, koko terveyteen vaikuttavan burn outin kustannukset ovat kovat, jos ei aina yhteiskunnalle, niin ainakin kärsivälle itselleen. Nimittäin, jos vielä käy niin onnekkaasti kuin on joillekin käynyt, että Kela ei suostukaan maksamaan sairaspäivärahoja, vaikka lääkäri on kirjoittanut sairaslomaa, kukkaro voi kevetä sille tasolle, että katuoja häämöttää. Vain ne, joilla ei ole mitään omaisuutta, voi olla onni saada Kelalta sairaspäivärahan tilalle edes toimeentulotukea. Muut voi Kelan edustaja toivotella vain leipäjonoon – näinkin olen kuullut toimitun – tai myymään vaikka suvun yhteisen ikiaikaisen kuolinpesän osuuksia, sepä onkin helppoa. Ja ne katuojaan päätyneet tulevat yleensä sitten jo yhteiskunnallekin hyvin kalliiksi, jos katuoja-osasto menee riittävän pitkälle. Täysihoito raitapuvussa valtion piikkiin on arvokkainta lajia...
Minnekähän tämä ajatuspolku johtaa? Lipsahdettiinko johonkin, mitä ei kannata ajatella ollenkaan? Vai olisiko tässä jotain laajempaa mietittävää näin vaalinalusviikkoina, saisikohan jonkun lupauksen kiristettyä huonomuistisilta vaalikojujen makkarantarjoajilta?
Kannattaa ehkä kumminkin varoa, että ei polta itseään loppuun ihmissuhteissa eikä muussakaan, sillä ”aika on paha”, kuten eräässä vanhassa kirjassa sanotaan.
NO OHHOH JA PALATAAN ASIAAN
Kuvitellaanpa itsemme takaisin sille idylliselle slow-deittaus-tuokiolle, mielikuvaharjoittelu on nimittäin puoli voittoa. Johtaisiko matka Korkeasaareen ihailemaan kanssanisäkkäitä? Siellä monenlaiset ihanat eläimet solmivat parisuhteita ikiaikaisen luonnon järjestyksen mukaan. Siliteltäisiinkö siellä yhdessä seeproja? Luonto vie oikean todellisen elämän äärelle, lähelle toisia luontokappaleita, kuten vaikka deittikavereita.
Aikakaudesta riippumatta jokainen ihminen on oikeutettu ainutlaatuisessa elämässään kaikkeen siihen kivaan, mitä toisen ihmisen silmiin katsominen voi tuoda tullessaan. Eikö vain? Romantiikka on tyylilaji, downshift-dating voi olla juuri se puuttuva tyyli, jolla löytyy hukkaan joutuneet tunne-elämykset.
Kaikella on aikansa ja aikansa, minkä kukin asia ottaa kypsyäkseen, siihen ei välttämättä viimeisin muoti pysty todellista muutosta tuomaan. Se miten ihmisten väliset hienovaraiset viestit kulkevat, kun ollaan henkilökohtaisesti nokakkain; mitä tapahtuu, kun peilisolut tekevät havaintojaan omia aikojaan, synergia hakee muotoaan ihan ilman kaavoja – siihen eivät auta nopeat loikat mihinkään suuntaan.
Downshift-dating, kelle se sopii, kertokaa siitä kokemuksia ja mielikuvituksen luomuksia toteutuksessa.
Ja ainahan, jos niin kävisi, että deiteillä jutustelupuoli omasta takaa ei kulkisikaan yhtä henkevään kuin ajatukset, osaksi voi liittää vaikka ikiaikaisen käsien tulkinnan, jossa pääsee luontevasti keskustelemaan omista ja toisenkin ominaisuuksista, lahjakkuuksista ja luonteenpiirteistä – ja niiden merkityksestä onnellisuudelle.
Ollaanpa tässä juuri suunnittelemassa Tiian kanssa Downshift-dating-tilaisuuksia isommallekin porukalle, Tiian kakkuherkkujen kanssa tietenkin – ilman keitettyjä kananmunia.
Kevättä ja picnic-kelejä odotellessa
Henriette Sola
aristoteleläinen käsien tulkitsija
[i]Kädestäkatsojan Ystäväpiirin ytimestä löytyvät itse Henriette ja kakkumestari, catering-yrittäjä Tiia.
Käsien tulkitsija tilattavissa erilaisiin tilaisuuksiin: ystävien kokoontumisiin, virkistys- ja TYHY-päiviin, yrityksen tai yksityisiin juhliin, syntymäpäiville, polttareihin ja sinkkutapahtumiin. Räätälöimme sisällön, myös muusikoilla lisättynä. Sekä tietysti tilattavissa Tiian loihtimat herkut juhliinne, kakku-buffetista erilaisiin lämminruokatarjoiluihin[, jos juhlatilasta löytyy kunnon keittiö varusteineen. Ja Tiiaa erikseen tietenkin voi myös kysyä, toimintapiiri Helsingistä Hankoon. /i]
Käsientulkintojen ja tarjoilujen tilaukset ja tiedustelut kohta uudesta osoitteesta.
Henriette Solan humoristisesta romantiikkaromaanista "Italialainen nimipäiväkalenteri": Päähenkilö Sarah downshiftaa ja lähtee kädestäkatsojaksi Italiaan, löytää reissussa oman itsensä ja mitä muuta siinä ohessa... Kirjaa saatavilla kirjastoissa ja kirjakaupoissa.
P.S.
Juttu Henrietten käsientulkinnasta ILTALEHDESSÄ:
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/995c63ee-b33d-4b13-aa90-1338c3d9c7a3
Kirjoitettaessa soi Paul Anka: You are my destiny...
