VOITONTEKOKYKY NÄPEISSÄ - CAMBRIDGEN TUTKIMUS PALJASTAA

Financial Times otsikoi etusivullaan 13.1.2009: “It´s all in the Fingers – top traders hold clue to success in their hand
Scientists link ratio of digits to profitability.”
Kaikki on sormissa - huippumeklarien menestyksen salaisuus näkyy käsissä. Tiedemiehet yhdistävät sormien pituudet henkilön voitontekokykyyn.

Cambridgen yliopisto on havainnut vahvan tilastollisen yhteyden Lontoon miespuolisten meklarien käsissä; sormien pituuserot kertovat meklarin tuottavuuden. Henkilöt, jotka näin erottuvat, ansaitsevat 11 kertaa enemmän kuin muut meklarit ja he pysyvät myös kauemmin ammatissa.

"The longer the fourth digit in relation to the second, the more money the traders are likely to make" kirjoittaa Financial Times. Kysymys on siis nimettömän ja etusormen selkeästä pituuserosta verrattuna toisiinsa. Sitä ilmiötä on nähtävissä sekä miehillä että naisilla, vaikka Cambridge löysi meklareista vain miehiä tällä ominaisuudella.
Perinteisessä käsientulkinnassa ilmiö tunnetaan kummankin sormen suhteen erikseen. Melkein keskisormen mittainen nimetön on ”Uhkapelurin nimetön” ja lyhyt etusormi ”Myyntitykin etusormi”. Aika tehokas yhdistelmä ”indeed” noin pörssikauppaa ajatellen!

Perinteisen käsientulkinnan ajattelussa juuri lahjakkuudet ja taipumukset näkyvät käsissä.Pitkästä nimettömästä on tehty yli 100 tutkimusta maailman yliopistoissa ja niiden tulokset käyvät melko lailla yhteen perinteisen käsientulkinnan kanssa. Pitkä nimetön itsessään on eri ilmiö kuin edellä mainittu melkein keskisormeen yltävän nimettömän ja lyhyen etusormen yhdistelmä. Tieteen tekijät ovat aiemmin olettaneet ilmiön syntyvän jo raskauden aikana ja liittyvän hormonimääriin, mikä on nykyään kyseenalaistettu, riittävästi todisteita ei ole. Pitkän nimettömän tarinaa kerrotaan tällä palstalla, kun saadaan jututettavaksi vaikkapa Waltteri Torikka, Maria Veitola, Jonne Aaron tai Alpo Suhonen, jotka ovat varsin mallikkaita edustajia pitkän nimettömän menestyksekkäistä ominaisuuksista.

Vertailu ikivanhan tutkimustiedon ja Cambridgen tutkimuksen välillä
pistää miettimään, miten paljon tutkimusta on tehty maailmassa ennen meidän aikaamme, ilman että sitä silloin on tieteeksi edes kutsuttu.

Vaikka historian tutkinnasta jätetään pois kaikkein merkillisimmät ilmiöt – kuten vaikka Gizan kahdeksankulmainen pyramidi, jonka rakennusmetodeja ei tänä päivänäkään pystytä tyhjentävästi selittämään –ja mietitään vaikkapa tähdistä suunnistamisen taitoa, jonka avulla seilattiin maailman meriä, on pakko tarkentaa yleistä ajatusmallia, jonka mukaan vasta 1700-luvulta lähtien on opittu tutkimaan pätevästi ja tekemään oikeita keksintöjä. Silloin Euroopassa vapautui ajattelu ja tutkimus kirkon vallan alta; sen jälkeen nykyään tuntemamme vapaa, tieteellinen tiede keksittiin. Eihän toki historiantutkimus kiellä, etteikö tuhansia vuosia on tehty kaikenlaista varsin toimivaa ja tehokasta, vaikka matematiikka tästä esimerkkinä. Mutta menneiden aikojen alkeellisuudesta arjen tasolla on kuitenkin olemassa mielikuva, jota kuvaa hyvin ”Suomi putos puusta”-hokema. Sillä kuvaillaan oletettuja primitiivisiä oloja meillä ennen viimeistä vuosisataa.

Mutta mitäpä kertovat esim. keskiaikaiset riimusauvat, joihin merkittiin kaikki vuoden työt päivälleen ja jotka toimivat silloin suomalaisten kalentereina? Ties kuinka pitkä historian niillä on todellisuudessa. Entäpä idästä löydetyt tuohikirjeet, joille kirjoitettiin suomea kyyrillisillä kirjaimilla jo satoja vuosia ennen kuin suomen kieltä on virallisesti ollutkaan? Koko ajan Suomesta tehdään löytöjä, että täällä on ollut kehittynyttä toimintaa jo paljon ennen kuin on luultukaan. Mietitäänpä sitäkin, että maanviljelystä on harjoitettu Suomenniemellä jo 6000 vuotta sitten, se on löydetty ihan virallisin tutkimusmenetelmin, paljon varhaisemmastakin on tieteessä jo uumoiluja. Mitä kaikkea se onkaan edellyttänyt ihmiseltä? Innovaatioita tuntevissa piireissä tiedetään, että Suomessa on oltu aina varsin innovatiivisia, koska täällä on tarvinnut kehittää paljon enemmän menetelmiä ja vempaimia voidakseen ympärivuotisesti pärjätä meidän neljän vuodenaikamme kanssa – ja melkein kaikki on osattu myös itse valmistaa.

Käsientulkinnasta on löydetty mainintoja jo n. 3000 vuotta sitten ja Aristoteleen aikaan n. 2400 vuotta sitten se oli tunnettua jo kaikkialla vanhassa maailmassa, ei vielä Euroopassa. Aristoteles sitten korjasi asian ja mm. kaverinsa Aleksanteri Suuri valitsi lähimmät soturinsa käsientulkinnan perusteella.

No, palataanpa pörssimeklarien sormiin ja heidän voitontekokykyynsä. Sen näkyminen sormissa todistaa ainakin siitä, että ihminen on parhaimmillaan saadessaan tehdä sitä, mihin luontaiset taipumukset vetävät. Joka rakastaa pörssin kaltaista pelaamista ei väsy eikä kyllästy. Samoin jokaisen pitäisi löytää omin omansa ja saada toteuttaa sitä, se olisi suuri hyöty paitsi ihmiselle itselleen myös yhteiskunnalle. Jokainen, jota pörssi vetää saa kokeilla sitä työkseen ihan sormista riippumatta eikä edes superpitkän nimettömän omistajaa sovi pakottaa pörssiin, jos ei vaikka sattumoisin hyväksy koko toimintaa. Maailman pitää olla vapaa kaikille toteuttaa itseään. Käsien tulkinta saa ajattelemaan valtavaa kirjoa kykyjä, joita ihmisestä löytyy ja joiden nerokkaasta soveltamisesta on merkkejä jo vuosituhansia.

Henriette Sola
aristoteleläinen käsien tulkitsija

Kädestäkatsojan Ystäväpiirin ytimestä löytyvät itse Henriette, kakkumestari, catering-yrittäjä Tiia, joka loihtii parhaat tarjoilut kaikkiin mahdollisiin pippaloihin ja trubaduuri Kari, jonka repertuaari ulottuu root-musabileistä jazz-standardeihin.

Käsien tulkintaa tilattavissa erilaisiin tilaisuuksiin tai kuvien perusteella kirjallisena, ohjeet ja uusi e mail-osoite tulossa sivuille.

Henrietten humoristisessa romaanissa Italialainen Nimipäiväkalenteri kerrotaan Sarahista, Italiaan kädestäkatsojaksi lähtevästä nuoresta naisesta, joka on alkanut uransa Lontoon pörssissä ja vaihtaa totaalisesti elämänsä uuteen. Muiden käsiä tulkitessaan hän yllättäen tutustuukin omaan luonteeseensa ja ihmisyyteensä–ja saa hämmästyä minne ne häntä ohjaavat.