Millainen julkkis kelpaa suomalaisille? Miespuolinen urheilija tai muusikko, joka ei herätä kateutta kenessäkään. Saavutukset ja hyvät ominaisuudet pitää kompensoida esimerkiksi juomisella, sairaudella tai konkurssilla.
Matti Nykäsen kuolema sai minut miettimään asiaa, jota usein pohdin. Mäkikotkan kuolinuutinen oli kenties odottamaton, mutta reaktiot siihen odotettuja. Veikkaan, että kansallissankari on nyt rakastetumpi kuin koskaan ja julkista suremista kestää hautajaisiin saakka.
Matti Nykänen kelpasi kylläkin kansalle jo eläessäänkin, koska hän ei herättänyt kateutta muissa miehissä. Julkkiksen pitää olla sellainen, jota jokainen jätkä voi mennä olalle läiskimään baarissa tai huoltoasemalla. Sellainen, jonka saavutukset ovat kaikkien ymmärrettävissä, kuten euroviisuvoittaja tai urheilusankari.
Mikään ydinfyysikko tai nykytaiteilija ei kelpaa kansallissankariksi, korkeintaan hetkellisesti, jos sattuu voittamaan jotain Nobel-tasoista.
Oikea, hyvä julkkis on kuten Vesa-Matti Loiri tai vaikkapa Kari Tapio-vainaja. Herkästä ja hienosta artistiminästään huolimatta vähän rumanpuoleinen ja helposti lähestyttävän oloinen. Sössöttävä ja huumeiden syömä hampaaton rock-legenda kelpaa myös.
Jos julkkisartisti on vähänkään komea, se pitää kompensoida alkoholismilla, ikääntymisellä, konkurssilla tai sairaudella, joihin jokainen meikämandoliini voi samastua.
Danny ei näistä syistä yhtä ole hieno mies kuin edellä mainitut. Vaikka hän vanheneekin, hänen bisneksensä näyttävät menestyvän ja kainalossa on entistä nuorempia naisia. Semmoinen on kadehdittavaa ja ärsyttävää.
Älykkyys julkkiksessa on myös epäilyttävää ja sitäkin pitää kompensoida. Esimerkiksi Jari Tervo on selvästi liian älykäs koko kansan julkkikseksi, vaikka ei olekaan komea. Tervo on kompensoinut älykkyyttään olemalla hauska televisiossa.
Älykkyys pitää tavalla tai toisella valjastaa koko kansan viihdyttämiseen. Ainoastaan silloin se on hyväksyttävää.
Nainen ei julkkiksena voi ikinä edetä “hieno mies” tai sankariluokkaan eikä voi myöskään kompensoida vanhenemistaan oikein mitenkään. Vanheneminen ei ole naisjulkkikselle hyväksi. Siksi kaikken lenitojen, vickyrostien ja hannelelaurien pitää pysyä naftaliinissa, tukka ja meikit samantyylisinä hautaan saakka. Miespuolinen julkkis voi rauhassa rapistua, kaljuuntua ja kasvattaa kaljamahaa. Se on jopa toivottavaa.
Paras julkkis on siis mies ja ehdottomasti juuri sellainen kuin Matti Nykänen oli. Urheilu-ura on onnellisesti takana ja mitalit säilötty kansakunnan muistiin. Mies itse törttöili jatkuvasti ja pysyi siksi otsikoissa generoiden vitsejä ja tarinoita. Millään sähläämisellään hän ei kuitenkaan voinut ottaa suomalaisilta mitaleja eikä aikanaan tuottamaansa kunniaa pois ja siksi hän sai kaiken anteeksi.
Tärkeää on myös, että sankarijulkkis on tehnyt koko ikänsä yhtä ja samaa asiaa, sitä josta hänet tunnetaan. Muutokset herättävät suomalaisella epäluuloja. Urheilija tai ex-missi voi kyllä ruveta “artistiksi”, koska se on enemmänkin semmoista puuhastelua, mutta ei mihinkään vakavampaan. Jos Matti Nykänen olisi mennyt politiikkaan ja vaikka jotenkin pärjännyt siellä, hän olisi luultavasti herättänyt ärtymystä tai halveksuntaa tai molempia.