Luksusongelmia

Suuri ikäero parisuhteessa herättää uteliaisuutta ja kummeksuntaa. Minua se ei oikeastaan haittaa, sillä en muutenkaan välitä sulautua massaan.

Luin juuri Imagesta toistamiseen toimittaja Venla Rossin kirjoittaman erittäin hyvän artikkelin omasta ikäerosuhteestaan. Hänen liitossaan ikäero on aika iso, 24 vuotta, mutta ”perinteiseen” suuntaan eli mies on vanhempi. Itselläni asia on toisin päin. Mies on 30 vuotta nuorempi.

Venla Rossin jutussa ikäeron raadollisista puolista puhutaan asiallisesti ja realistisesti. Nuorempi esimerkiksi varautuu henkisesti vanhemman osapuolen varhaisempaan kuolemaan jo suhteen alussa. Samoin puolison heikkenevä terveys askarruttaa. Joutuminen IT-tukihenkilöksi ärsyttää, samoin kuin puolison ja hänen ystäviensä muistelutuokiot.

Arvostan kirjoittajan rehellisyyttä.

Rossikin tunnustaa heti jutun alussa, että ikäero ei ole yhdentekevä asia, mutta samalla moitiskelee sitä, että ympäristö kiinnittää asiaan turhaa huomiota. Minulle jäi hiukan epäselväksi, näkeekö hän ikäerosuhteessa sinänsä juurikaan muuta positiivista kuin sen, että se sopii hänen nykyiseen tilanteeseensa ja päätökseensä olla hankkimatta lapsia.

Juttu kylmäsi, koska vanhempana osapuolena voin kertoa, että iso osa oman suhteeni dynamiikasta ja kiehtovuudesta perustuu juuri ikäeroon. Se ei ole suhteen valuvika vaan sen kiinnostava särmä.

On mielenkiintoista tarkkailla ihmisten reaktioita julkisilla paikoilla ja kutkuttavaa välillä hiukan ärsyttääkin ympäristöä. Mietin, millaisia keskusteluja meistä käydään, kun poistumme paikalta. Minua ei lainkaan häiritse olla huomion kohteena. Ystäväni eivät ole olleet asiasta moksiskaan eikä oikeastaan perheenikään. Ovat kai tottuneet odottamaan minulta outoja ratkaisuja.

Minusta ikäero on kuin jännittävä aikamatka tai virtuaalitodellisuus. On äärettömän mielenkiintoista pohtia, että kumppani on syntynyt vuotta myöhemmin kuin tyttäreni ja tarkkailla, millainen maailmankuva aivan eri ympäristössä kasvaneella miehellä on.

Ikäero suhteessa on näköalapaikka. Saan laajemman perspektiivin siihen, mikä ihmisille on yhteistä iästä riippumatta ja mitkä asiat taas vaativat elämänkokemusta. Olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

En tiedä, kokeeko ikäerosuhteen nuorempi henkilö yleensä vanhemman kumppanin olevan statusta itselleen. Nuoret naiset ehkä kokevat. Ajatus, että vanhempi nainen olisi nuorelle miehelle statusta nostava tekijä, on kulttuurissamme aika vieras. Ainakaan siitä ei puhuta. Se voi silti olla totta. Itseäni ainakin imartelisi sellainen mahdollisuus, että seurani toisi jollekin statuksen kohennusta.

Omalle egolleni nuorempi kumppani on hyväksi, sillä en jostain syystä koe olevani ikäiseni. Mieluiten unohtaisin koko ikäkysymyksen. Nuori seura on siinä avuksi – se ikään kuin tasaa tilannetta ja vie ainakin kymmenen vuotta painolastia pois.

En myöskään ikinä ajattele, että joku vakavissaan pohtisi, onko seurassani kenties huijari, onnenonkija tai maksettu seuralainen. Usein meitä luullaan varmaan äidiksi ja pojaksi, ihan ymmärrettävästi.

Kun vietimme lomapäiviä lapsenlapseni kanssa, mietin, millaisia johtopäätöksiä seurueestamme tehdään. Äiti, poika ja pojantytär?  Vai jotain ihan muuta? Se oli vitsikkäämpää kuin olla normimummo ikäisensä papan seurassa. Ja leikkipuistossa joku muu sai juosta!

Omahyväistä? Varmaankin. Epäkypsää? Enpä tiedä. Kypsyyttä voi olla myös valita oma tiensä ennakkoluuloista piittaamatta.

Linkki Imagen juttuun:
Linkki

Yleensä ei kannattaisi lukea netissä saamaansa palautetta. Siitä tulee hetkeksi ikävä olo. Toisaalta, jos jotkut väitteet toistuvat usein, niitä voi alkaa pohtia.

Minua on moitittu kirjoitusteni perusteella siitä, että esineellistän ihmisiä, siis miehiä. En ihan tajua tuota moitetta, sillä rakastan esineitä. Etenkin kauniita esineitä. Esineet ovat myös hyödyllisiä ja käyttökelpoisia. Mitä tarkoittaa ihmisen esineellistäminen?

Tällaisia syytöksiä tuli etenkin kolumnistani, jossa kerroin maksaneeni joskus takavuosina seksistä nuorelle miehelle. En varsinaisesti haluaisi palata aiheeseen, mutta luultavasti saamani leima pysyy minussa ikuisesti. Käytinkö siis valtaa häntä kohtaan ja esineellistin häntä?

Minusta tilanne oli joko tasa-arvoinen tai sitten hän ”esineellisti” ja käytti hyväkseen minua. Hän myi sellaista, mistä arveli minun voivan maksaa ja tarjosi oma-aloitteisesti palveluksiaan. Minä olin tuolloin vielä sellaisen harhan vallassa, että yli viisikymppinen nainen ei voi saada seksiä maksamatta siitä. Katsoisin, että miehellä oli tuossa tilanteessa enemmän valtaa ja hän käytti sitä hyödykseen. Ei siinä minusta silti kumpikaan ollut minkään ”esineellistämisen” tai muunkaan vääryyden uhri.

Olen ehkä ollut elämässäni liian kauan taloustoimittaja, koska minusta on ihan luonnollista tarkastella myös ihmissuhteita vaihdannan välineinä.

Valuutan ei tarvitse olla rahaa, se voi olla ihan mitä tahansa, mitä toinen tarvitsee. Valtaa, statusta, hellyyttä, ymmärtämystä… Hyvässä ihmissuhteessa puntit menevät osapuolten kesken tasan. Elämässä ja suhteissa tulee vaiheita, jolloin vaakakuppi voi heilahtaa tilapäisesti, mutta elinkelpoinen suhde korjaa itse itsensä taas tasapainoon.

Äitini sanoi minulle, kun olin teini-ikäinen, että onnistuneissa parisuhteissa osapuolet ovat yleensä ulkonäköstatukseltaan samanveroisia. Olen tarkkaillut pariskuntia ja tullut siihen tulokseen, että äiti oli aika lailla oikeassa. Hän oli tämän varmaan katkerasti saanut kokea omassa parisuhteessaan, jossa isä oli turhamainen ja komeana pidetty naistenmies ja äidillä oli taas paljon niin sanottua sisäistä kauneutta. Nämä ”valuutat” eivät olleet heidän pelissään samanarvoisia. Ero siitä tuli.

Mietin myös usein keski-ikäisiä pariskuntia, joita näen kadulla tai kahviloissa. Paljon näkee sellaisia, joissa toinen on vanhentunut, lihonut tai muuten rähjääntynyt selvästi toista nopeammin.

Pariskunta, joka oli alun alkaen tasaveroinen, voi vuosien myötä eriparistua niin, että suhteen dynamiikka ei enää toimi, ellei joku muu seikka toimi puskurina.

Usein toimii, eikä kaikki ole sitä, miltä ulospäin näyttää. Toisella voi olla heittää peliin jotain, mikä tasaa eriparisuutta.

Itselläni on kokemusta ikäerosuhteista, tälläkin hetkellä elän sellaisessa. Kumppanini on minua puolet nuorempi. Pidän erittäin todennäköisenä, että meidät vaikkapa kadulla näkevät vastaantulijat hämmentyvät tai ärsyyntyvät. Itse tunnen oloni normaaliksi ja tilanteen luonnolliseksi. Tarjoaisin kummastelijoille vaikkapa sellaista selitystä, että suhteessa, joka herättää paljon pahennusta, täytyy olla jotain erityistä, jotta osapuolet altistavat itsensä sosiaaliselle paineelle.

Tullaanpas nyt kaapista ulos heti alkuun, niin tiedetään missä mennään. Olen nimittäin semmoinen puuma. Kumppanini on minua puolet nuorempi - siis 30-vuotias. 

Eikö hän olekaan sun poika? Onkos toi sun uusi toyboy ? Näitä on kuultu.

Tässä olisi tyrkyllä se normitapa lähestyä asiaa. Että antakaa pliis meidän olla rauhassa. Olemme kuin mikä tahansa pariskunta.

Katsokaa vaikka tasavallan presidenttiä! Eikö ole soma  tuo Niinistö-Haukion perhe. Tai muistatteko Paavo Lipposen  ja Päivin? Entäs Pekka Haavisto ja Antonio?  Eihän ikäero mitään merkitse.

En lähde näin helppoon. Ikäerolla ON merkitystä. Minulle ainakin.  Kun olin  aivan nuori, minua kiinnostivat vanhemmat miehet ja muutenkin itseäni vanhemmat ihmiset. Ihailin, kunnioitin, halusin oppia ja omaksua. Nyt minua kiinnostavat itseäni nuoremmat ihmiset. Huomasin tämän taipumukseni viidenkympin korvilla, silloin kun elämäntilanne salli miettiä asioita uusiksi ja tavallaan myös  pakotti siihen.

Tajusin, että lehti on kääntynyt ja oppi  tuleekin nyt itseäni nuoremmilta. Huomasin myös, että on paljon nuoria miehiä, joita kypsemmät naiset kiinnostavat. Kiitos aviomiehelleni, joka auttoi minua silloin havaitsemaan asian. Siinähän on paljonkin järkeä.

Nainen säilyy toimintakykyisenä keskimäärin pidempään kuin mies, joskaan ei lisääntymiskykyisenä. Kaikki nuoret miehet eivät halua lisääntyä tai se ei ole ainakaan ykkösprioriteetti samassa iässä kuin monille naisille. Kokenut nainen on sinut seksuaalisuutensa kanssa ja nuori mies on loputtoman utelias ja jaksava. Tämän nyt tietää jokainen naistenlehti- ja kyökkipsykologi, ainakin teoriassa. Niin tylsää, ettei viitsisi tässä edes toistaa. Käytännön toteutus on kuitenkin jäänyt harvojen harteille.

Mitä uutta syntyy kahden samanlaisen kohtaamisesta? Firmoissakin kammotaan “siiloutumista”  ja keksitään keinoja olla vuorovaikutuksessa naapuridivisioonan kanssa. Erilaisuudesta syntyy uutta ja kiinnostavaa. Kun puhutaan ikäeropareista, nuorempi leimataan helposti onnenonkijaksi. Sana sinänsä on muuten hauska, miksei onnea saisi onkia? Onnen tavoittelu on ihmisoikeus. Mutta tällä tarkoitetaan taloudellisen hyödyn tavoittelua. Vanhemmalla osapuolella on tyypillisesti enemmän rahaa tai statusta, josta nuorempi voi hyötyä. Jos se sopii molemmille ja tuottaa molemmille iloa, sehän on vain hyvä. Ei tarvitse hampaat irvessä taistella jokaisesta sentistä.

Kokemuksesta on myös hyötyä ihmissuhteissa. Monet kompastuskivet ovat jo tuttuja eikä maailma kaadu yhtä helposti kuin nuorena. Vanhempana osaa olla myös aidosti kiitollinen siitä mitä saa, koska tietää jo, että ihan kaikki ei elämässä onnistu.

Ikäero on kiehtova. Puhun nyt vain omasta, en kumppanini puolesta. Häntä saattavat minussa kiehtoa muutkin asiat, niinkuin hänessäkin minua.

Mutta melko varmaa on, että jos olisin häneen törmännyt saman ikäisenä, ei siitä olisi mitään suurempaa syntynyt. En siis ole hänen kanssaan ikäerosta huolimatta vaan lähtökohtaisesti ikäeron vuoksi.

Nyt kun olen ajat sitten täyttänyt osuuteni lisääntymisketjussa, voin katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Kun en alitajuisesti, biologisesti tai käytännössäkään etsi isää tuleville lapsilleni, voin etsiä jotain ihan itselleni vain eikä tarvitse miettiä kauanko tämä kestää. Mikään tässä iässä ei enää kuitenkaan kestä kauhean kauan.

Ennen naureskeltiin homoille. Nyt homot kelpaavat kunhan vain menevät naimisiin ja luopuvat moraalittomasta vaihtoehtokulttuuristaan ja  hämäristä klubeistaan. Vammaisseksi, vanhusseksi, esineisiin kohdistuva seksuaalisuus, itsensä kanssa naimisiin meneminen. Lesbot, transut, transseksuaalit, biseksuaalit, aseksuaalit ja mitä näitä nyt on.

Kun naureskelette minulle, niin muistakaahan, että naureskelette yhdelle seksuaaliselle suuntautumiselle ja saatatte jonain päivänä hävetä sitä. Toistaiseksi yritän ottaa kaiken ilon irti friikkinä olemisesta. Jonkunhan se pitää tehdä.