Nyt on kuulkaas oikea luksusongelma! Minä ja Amex emme tule toimeen.

Tykkään käyttää Amexia. Palkintopisteillä voi maksaa kaikenlaista kivaa. Pidän myös sen ihanan dollarinvihreästä ulkoasusta, joka vielä 90-luvulla merkitsi kuulumista parempien ihmisten joukkoon.

Ihan jokapojalla tai -tytöllä ei tuota maagista korttia silloin ollut ja sitä myös paheksuttiin, vähän kuten painavaa Mobira Citymania, jonka kanssa tein ostoksia Stockan palvelutiskillä. Sain puhelimessa mieheltäni tietoa jääkaapin sisällöstä ja kanssaihmisiltä murhaavia tuijotuksia.

Mutta Amex siis. He eivät suostu kertomaan, mikä on käyttörajani - mutta jos ylitän sen, korttini menee hyllylle. Tiedättekö, vähän niin kuin yllätyskyykky. Isoveli valvoo ja kurittaa.

Ensimmäisen kerran näin kävi joulunalusmatkalla New Yorkissa. Yksi matkan idea oli ostaa perheen joululahjat glamoröösisti Manhattanilta. Ostokset oli siksi Helsingissä jätetty tekemättä. No, siellä hienon kirjakaupan kassalla, pitkien ja huolellisten valintojen jälkeen se iski. Yllätysjäähy. Amex ei toiminut ja sinne jäivät ostokset.

Soitin korttiyhtiön asiakaspalveluun. Sain kuulla, että olin käyttänyt korttia enemmän kuin aikaisemmin. No toki olin, ihan tarkoituksella, ja luulisi sen olevan yhtiölle hyvä uutinen.
“Mikähän mahtaa käyttörajani sitten olla?”, tiedustelin.
“Ei sitä ole.”
“ Köh… Hmm. Siis ei ole? Onko minulla rajaton luotto siellä teillä?”
“Periaatteessa kyllä. Huomasimme vain muutoksen käyttöhistoriassa.”

Mikä ihme sitten on ongelmana siinä, että olen käyttänyt korttia enemmän kuin aikaisemmin? Miksi kukaan ei ilmoittanut, että käyttövarani on ylittynyt? Miksi kukaan ei tiedustellut, olenko itse tehnyt ostokseni?

Nöyryyttävän tapahtuman seurauksena olen testaillut asiaa ja hivuttanut hiljaa, ihan huomaamatta, käyttörajaani ylemmäs. Limiitti kun siis määräytyy käytön mukaan. Kun ostat enemmän, korttisi käyttövara nousee. Näin on minulle kerrottu.

Ei kuitenkaan pidä ostaa enemmän kerralla, koska siitä alkaa joku hälytyssignaali vilkkua kohdallasi. Pitää ostaa enemmän vähitellen, ihan pikkuhiljaa. Olenkin kesyttänyt Amexiani tällä menetelmällä hiljaa ja kärsivällisesti vuosikausia.

Nyt sitten kaiken työn ja vaivan jälkeen kävi näin: Amexini on automaattiveloituksessa kakkostililläni. Sieltä puuttui eräpäivänä parisataa, joten maksu hylkääntyi. Haluisin varjella hyvin kehittynyttä suhdettani Amexiin ja soitin asiakaspalveluun. Tarjouduin maksamaan puolet laskusta heti ja loput seuraavassa kuussa.

Tämä oli virhe. Nyt valpas systeemi oitis kiinnitti huomiota kolme päivää myöhässä olevaan laskuuni ja uhkasi kortin käyttökiellolla, kunnes lasku on maksettu. “Jos maksatte sen tänään, ei käyttökieltoa tule.”

Ahaa. Jos en olisi soittanut, olisivat ynnänneet erääntyneet seuraavaan laskuun eikä olisi tullut paha mieli kenellekään. Näin on pari kertaa käynytkin. Pitkähkön neuvottelun ja inttämisen seurauksena sain viikon maksuaikaa. Näin Amex palkitsee lojaalin asiakkaan asiallisen tarjouksen.

Omituisinta on se, että en edelleenkään tiedä käyttörajaani. Koska olin itsepäinen, asiakaspalveluhenkilö suostui tutkimaan korttihistoriaani ja sen perusteella arvioi käyttövarani. Aika suurpiirteisesti kylläkin, nimittäin kolmentuhannen euron tarkkuudella. Tiedän nyt, että käyttövarani on jotain 2000 ja 5000 euron väliltä tai mahdollisesti juuri tasan tuo yläraja.

On minulle siis edelleen mysteeri, koska punainen valo algoritmissa räpsähtää päälle ja kortti singahtaa hyllylle. Jos elämästä puuttuu jännitystä, ota siis Amex.

Olen saanut isolta ja pelottavalta korttiyhtiöltä näpeilleni ja ottanut vihdoin opikseni. En koskaan ikinä enää soita Amexin asiakaspalveluun.