Pride-viikon kunniaksi sateenkaariliput ja -värit ovat näkyneet nyt kaikkialla postilaatikoita myöten. Hieno homma sinänsä.

Pride antaa aiheen kesäiseen karnevaaliin hilpeässä hengessä. Yleinen suvaitsevaisuus on tietenkin hyvä asia ja sen merkeissä sopii juhlia ja siitä sopii muistutella kerran vuodessa. Itse kannatan muutoinkin juhlimista aina, jos on vähänkään aihetta.

Mutta. Kun yritykset alkavat käyttää jonkun aatteen tunnuksia markkinoinnissaan, olisiko silloin ehkä syytä myös huoleen? Onko kyseinen aate jo tyystin menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja muuttunut yhdentekeväksi pullamössöksi? Jos seksuaalinen kirjo on nyt näin yleisesti hyväksytty asia, kannattaako sitä nyt enää sen kummemmin julistaa?

Mietin vain, että ovatko nämä sateekaariväreillä flirttailevat yritykset oikeasti työyhteisöinä ihan niin tasa-arvoisia ja suvaitsevaisia kuin sanovat olevansa. Toivottavasti ovat.

Pride-marssia katsellessa kävimme seurueeni kanssa myös keskustelun, jossa ilmeni, että bi-miehet eivät kuulemma aina ole olleet tervetulleita marssimaan, koska he voivat poimia rusinat pullasta eli elää julkisesti heterosuhteessa ja siten välttyä samalta paheksunnalta kuin homot tai lesbot. Kuulostaa kyllä a) järjestötouhulta b) muinaisen maailman meiningiltä. Toivottavasti sateenkaaren alla ei enää käydä tällaisia keskusteluja!

Olen jo jonkin aikaa pohtinut myös homokulttuurin muuttumista ja rapistumista ja näen, että on tapahtunut tai tapahtumassa jonkinlainen homojen henkinen kastrointi. Kun homoutta ei millään nykymaailmaan sopivilla argumenteilla voida enää kieltää, tuomita tai paheksua, rangaistaan heitä sitten pakottamalla heidät siihen samaan ankeaan parisuhdevankilaan, missä me normiheterotkin olemme.

On ihan okei olla homo, kunhan elää vakituisessa yksiavioisessa parisuhteessa tai ainakin pyrkii sellaiseen, sen sijaan että hiippailisi salaisten klubien darkroomeissa ja nahkapukuorgioissa.

Taas yksi paheiden pesä on siivottu, ikkunaverhot avattu ja voimme kurkistella toisten elämään kuin kunnon kalvinistis-luterilaisten kuuluukin. Kun koko perhe nukkuu Tom of Finland-lakanoissa, on siitä synti ja erotiikka kaukana.

Haluamme nähdä söpöjä ja herttaisia homopareja ja niin mielellämme suomme heille kirkkohäät. Haluamme homojen tulevan kaapista, jota ME voimme antaa heille suvaitsevaisen siunauksemme. Lapsiakin toivomme heidän adoptoivan, sillä homopari varmasti on toivonut hartaasti saavansa tulla vanhemmiksi. Koska heille se on edelleen isompi askel kuin muille, he ovat sitä varmasti harkinneet enemmän kuin me normiheterot, joille sattuu vahinkoja edelleen. (Tällä perusteella voimme muuten mielestäni hyvin perustellusti otaksua, että homo- ja lesboparit ovat keskimäärin parempia vanhempia kuin heteroparit.)

Ydinperhe on aikanaan syntynyt taloudellisista syistä, lasten huoltamisen ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi. Kaupungistuminen ja teollistuminen tuki ydinperhettä, kun agraariyhteiskunnan yhteisöllisyys mureni. Kristinuskolla on ollut ratkaiseva osuutensa perhemallin pönkittämisessä ja on edelleen. Homous on ollut synti, häpeä, rikos tai sairaus, koska se on uhannut ydinperheen asemaa yhteiskunnan keskiössä ja tähdännyt perheen perustamisen sijasta hedonistiseen seksuaaliseen nautintoon.

Kirkolla ja valtiolla on aina ollut suuri tarve kontrolloida ihmisten seksuaalisuutta. Koska ihmisen pitää lisääntyä, sallittakoon se siis vain avioliitossa, ettei asiaan liittyisi mitää turhanpäiväistä nautintoa tai itseisarvoista, holtitonta seksuaalisuutta. Homouteen sellaista liittyi, mutta nyt sitä ollaan pesemässä pois kovaa vauhtia.

Kun tunnustaa väriä tai suuntausta, ja vaatii sille yleistä hyväksyntää, alistuu samalla yhteiskunnan kontrolloitavaksi. En tarkoita tätä yksilötasolla vaan massojen tasolla. Hintana homouden hyväksymisestä on homouden muovaaminen enemmistön elämäntapaan sopivaksi. Niin se vain menee aikojen saatossa kaikkien vähemmistökulttuurien kohdalla.

Mietin toisinaan, että aikoina, jolloin seksuaalisuus yleisesti oli tabu, se mahtoi olla myös jännittävämpää puuhaa kuin nykyään. Pelkkä nilkan vilahdus saattoi nostaa sykettä. Nyt kun kaikki on esillä ja esimerkiksi bdsm-kulttuuriin liittyvä pukeutuminen on rantautunut muotimaailman trendiksi, on entistä vaikeampi tehdä vaikutusta millään.

Puhuin hiljattain homoystäväni kanssa ja totesimme, että ainakin yksi ero on vielä homo- ja heterokulttuurissa. Homobaareissa käy nuoria miehiä, jotka etsivät avoimesti itseään vanhempaa seuraa. Heterobaarien miehet taas etsivät pääsääntöisesti itseään nuorempaa naisseuraa. Ja nyt en sano, että eläköön se pieni ero vaan vaikkapa, että annetaan kaikkien kukkien kukkia.