Tutkimusten mukaan miesten testosteronitaso on hälyttävästi laskussa. Ei sitä olisi tarvinnut tutkia, olisivat kysyneet minulta.

Pitkän empiirisen tutkimusjaksoni perusteella voin sanoa, että suomalaisten miesten testosteronitaso on nykyään todella alhainen. Asian voi ihan silmämääräisestikin havaita jokaisella ABC-asemalla tai lähi-Alepan kassalla.

Nuoret miehet istuvat lähiöiden ja kirkonkylien kuppiloissa tylsistyneinä, synkkinä ja syrjäytyneinä. Ruokavalio koostuu pitsasta, ranskiksista, hampurilaisista. Kotiruoka on parhaimmillaan kaupan makaronilaatikkoa. Juomana sokerilimut ja halvin hanaolut. Siinä se kaljamaha kasvaa  vuosien mittaan ja  ennen pitkää ainoa, mikä seisoo on aivotoiminta.

Tutkimusten mukaan testosteronitason laskuun on suurena syypäänä juuri ylipaino, mutta myös stressi ja univaje.  No, stressihän tulee kenelle hyvänsä Kelan kaavakkeita täytellessä ja asumistukia anellessa.

Unirytmit ovat tietenkin ylösalaisin kun pitää ajankuluksi kaiket yöt pelata nettipelejä toisella puolella maailmaa asuvien samanlaisten kanssa. Liikunta tapahtuu sohvan ja jääkaapin välillä.

Lisäksi puolet ikäluokasta syö mielialalääkkeitä ja popsii muitakin kemiat sekoittavia pillereitä ihan huvikseen tai paremman tekemisen puutteessa. Joko  siksi, että tuntuisi joskus joltain tai siksi, ettei hetkeen tuntuisi miltään. Tyttöystävääkään ei löydy,  kun ei ole mitään,  mitä morsiamelle tarjota.

Kun ei miehellä ole ollenkaan seksiä, ei kai sitä testosteroniakaan turhan pantiksi kehity – mitä sillä passivoitunut uunipankkopoika tekisikään? Menisi raitille mellakoimaan?

Entä sitten ne työelämässä pärjäävät miehet? Ensin on täytynyt läpäistä seula: käydä peruskoulut, lukiot ja korkeakoulut, missä kaikki testosteronin tuotantoon viittaavaa toiminta tai käytös on sopimatonta ja haitallista.

Työelämässä on armoton kilpailu päällä, yt-neuvottelut uhkaavat ja päälle päätteeksi tulevat pitkät työmatkat. Usein täytyy työn perässä vaihtaa paikkakuntaakin. Ihme, jollei stressitaso nouse huippuunsa.

Ja kun sen elämänsä naisen vihdoin löytää, alkaa perhe-elämä kauppareissuineen, yövalvomisineen ja vaippakasseineen. Ne onnekkaat miehet, joilla on työ ja perhe, nössöytyvät ihan vain tästä syystä.  Vaimo kieltäytyy kuukausi- jopa vuosikaupalla seksistä ja omistautuu äitiydelle. Miehen tehtävä kotona on olla lähinnä naisen assistentti.

Testosteronista on muutenkin perheenisälle  pelkkää haittaa liikenneruuhkissa ja prismajonoissa.

Toista oli ennen, kun jokaiselle riskille nuorukaiselle löytyi ruumiillista työtä ja joku paikka yhteisössä. Aina saattoi siirtää jotain lautakasaa paikasta toiseen, käydä talkoissa tai remontoida  sukulaisen vajaa.

Muistan lukeneeni, että pitkään jatkuva seksi vain yhden naisen kanssa laskee miehen testosteronitasoa. Hyvinkin mahdollista. Sen yhdenkään kanssa ei myöskään saisi olla yhdyntäkeskeistä urheilua, vaan pikemminkin herkkää hellyyttä ja läheisyyttä sohvannurkassa. Ei semmoiseen mitään mieshormoneja tarvita.

Yhteiskunta perustuu yksiavioiseen parisuhteeseen. Suorittavat työt vähenevät ja kouluttamattomat miehet putoavat kelkasta. Pulaa on lähinnä koodareista ja hoiva-alan työntekijöistä. Nykyinen elämäntapa ja sen mukainen luonnonvalinta siis suosii miehiä, joilla on alhainen testosteronitaso. Ei sen tajuaminen mitään rakettitiedettä ole.

Asian korjaamiseksi pitäisi tehdä vähintäänkin  vallankumous. Sitä odotellessa ihmiskunta varmaan jalostaa itsensä sukupuuttoon ellei ilmastonmuutos ehdi ensin.

Helsingin Sanomien juttu aiheesta:
Linkki