Annoin taas haastattelun, heh. Toimittaja oli oikein fiksu ja meillä oli hyvä keskustelu. Mielestäni sanoin paljon asioita, mutta hän toivoi enemmän “yksityiskohtia”.

Kuulemma niistä lukijat pitävät. Sanoin miettiväni asiaa, mutta en ole vieläkään keksinyt, millaisia yksityiskohtia osaisin kertoa. Yksityiskohtia mistä? Seksikokemuksistani?

Mitä kiinnostavaa olisi siinä, että kerron, että joku oli liian hermostunut eikä hommasta tullut mitään? Tai että joku jaksoi viisi kertaa putkeen? Tai että pisin seksisessio, mihin olen osallistunut, keksi neljä tuntia viisitoista minuuttia? En itse jaksaisi lukea sellaisia luetteloita. Sitä paitsi yleistykset ovat kiinnostavampia kuin yksityiskohdat.

Kuten Tolstoi sanoi perheistä, myös hyvät seksikokemukset ovat aina samanlaisia ja huonot ovat huonoja kukin omalla tavallaan.

Hyvässä seksissä on mielestäni kyse kemiasta ja vuorovaikutuksesta – siitä että osallistujat jakavat jotain aidosti keskenään. Sanoin toimittajalle, että minulla ja kumppanillani on mielestäni hyvää seksiä muun muassa siksi, että “kuvitamme “sitä samoin. Koen, että vaihdamme fantasioita ja mielikuvia – että voin lähettää hänen päähänsä ikään kuin filminpätkiä ja koen, että hän lähettää minulle omiaan.

Se ei luultavasti ole konkreettisesti totta, mutta riittää että siltä tuntuu. Tuntumisestahan seksissä on kyse, vaikka tärkein sukupuolielin onkin korvien välissä. Niin kauan, kun kumppanini ei riko tätä kokemustani tekemällä tai sanomalla jotain siihen sopimatonta, voin ihan rauhassa uskoa siihen.

Hyvä seksi on kuin ajatusten lukemista, kuin tanssia. Toinen tekee tai sanoo jotain, mitä toivoit tai mikä vielä parempaa, jotain, mitä et ikinä osannut edes toivoa, saati odottaa. Siinä se muistuttaa hyvää ja sujuvasi polveilevaa keskustelua, joka parhaimmillaan johtaa asiasta toiseen. Minä ainakin haluan tulla yllätetyksi, sopivassa määrin. Kuten paritanssissa (missä muuten olen tosi huono) on tärkeää mukautua toisen askeliin ja improvisoida, jos ne eivät mene ihan kohdalleen, samoin seksissäkin pitäisi mukautua kumppanin menoon ja fiilikseen, ihan jo omankin nautinnon vuoksi.

Hyvä seksi vaatii mielikuvitusta ja luovuutta. Ainakin minulle se on kokonaisvaltainen elämysmatka, josta ei voi tietää mihin se johtaa.

Tärkeää on, että voi luottaa siihen, ettei matkalla auto suistu tieltä. Siksi kokemus ja tietynlainen varmuus on hyväksi seksissä. Jollei sitä ole itsellä, sitä olisi hyvä olla toisella.

Tästä pääsenkin taas polittisesti epäkorrekteihin asioihin eli kokemusten hankkimiseen. Olen ihmetellyt, miksi vanhemmat niin kovasti haluavat varjella lapsiaan seksikokemuksilta ja seksiterapeutit ja psykologit laulavat samassa kuorossa. Ei ole kiire hankkia kokemuksia, ei kannata katsoa pornoa ja niin edelleen. Unohdetaan nyt ne taudeilta suojautumiset ja ehkäisyt. Niiden pitää olla kunnossa. Mutta kun ne on mahdollista hoitaa, miksi sukukypsyyden saavuttaneita ihmisiä pitää varjella opettelemasta elämän tärkeää taitoa vielä nykyaikana?

Nuoria pitäisi pikemminkin kannustaa harjoittelemaan seksiä, tietysti itselleen mieluisten ja turvallisten kumppanien kanssa. Jos asia ei olisi niin tabu, vanhemmatkin pysyisivät paremmin kärryillä teiniensä puuhista. Jos sitä ensimmäistä kertaa lykkää liian pitkälle, voi tulla estoja tai kokemus saa liian suuret mittasuhteet.

Olen lukenut, että Antiikin Kreikassa ja Roomassa, tietenkin siellä joutilaan ylhäisön parissa, oli tavallista, että ihmisillä (lue: ainakin miehillä) oli nuoria suojatteja, joita he mentoroivat myös seksitaidoissa. Sillä, että saattoivat olla enimmäkseen samaa sukupuolta, ei ole nyt tässä yhteydessä merkitystä.

Myös ainakin elokuvien perusteella ihan vielä nykypäivänkin Italiassa on ollut tapana viedä poikia bordelliin kokeneiden naisten opetettaviksi. Miksei tytöillekin voitaisi suoda samaa mahdollisuutta? Neitsyyden “menettäminen” kun ei ole kovinkaan miellyttävää. Itse toivoisin, että olisin päässyt omastani hiukan osaavammassa käsittelyssä, kuin mihin aikoinani jouduin. Tai en niinkään joutunut, vaan varta vasten hankkiuduin. Olin silloin järkeillyt, että neitsyydestä pitää päästä eroon mahdollisimman pian, jotta se ei ole haittana sitten, kun löydän jonkun, jonka kanssa haluan oikeasti seurustella. Ihan loogista, eikö?