Pin the Fuck Ups

Tättärää, tällä viikolla alkoi minun lomani! Palasin juuri Berliinistä yllätyssynttärimatkalta. Hauskaa oli, siitä myöhemmin lisää! Loman kunniaksi kirjoitankin teille siitä, mitä olen touhunnut tämän syksyn. Pin the Fuck Upsinsa osaavat lukijamme varmaankin tietävät jo, että olen suomen kielen opiskelija ja että kun aloitin blogin kirjoittamisen, olin jo töissä äidinkielen opena. Itseasiassa on ollut ihan virkistävää palata itse opiskelemaan tuon 1,5 vuoden jälkeen, jonka vietin työelämässä, vaikka sekin oli tosi kivaa aikaa.

Nyt olen suorittanut opettajan pedagogisia opintojani eli tehnyt kouluharjoittelua. Ja koska teillä kaikilla on ollut äikäntunteja, tiedättekin jo varmaan, että äidinkieli on paras oppiaine, eikö niin? :) Jos ette jo olleet sitä mieltä, olette kohta, sillä aion esitellä teille inspiroivimmat ideamme.

Opettaja on kyllä niin aliarvostettu ammatti. Olemme vähän niinkuin tonttuja. Tontut tekevät hirveösti taustatöitä: he urkkivat, kurkkivat ja laskelmoivat, mitä lahjoja lapset toivoisivat ja toisaalta ansaitsisivat. Lopulta kaiken kunnian saa silti joulupukki ja tonttujen työ unohdetaan kokonaan. Pukki saa kaikki piparit. Samoin me opettajat näemme hirveän vaivan, kun suunnittelemme mielenkiintoisia oppitunteja ja pidämme itsemme ajantasalla opetussuunnitelmien, pedagogisten menetelmien ja oman oppiaineemme uusien sisältöjen kanssa. Ja sitten julkisesti keskustellaan siitä, onko opettajien kesäloma liian pitkä! En nyt tiedä, kuka tässä vertauksessa on joulupukki, mutta ihan varmasti joku siellä jossain vie meidän gloorian. Ketuttaa.

Mutta ennenkuin kyynistymme ja leipäännymme, olemme innostuneita ja nuoria. Äidinkieli on aika parjattu aine, joten meidän pitää yrittää kahta kauheammin tehdä aineestamme mielenkiintoista. Tässä muutamia keinoja, joilla minä ja opiskelijaystäväni olemme yrittäneet virkistää tunteja.

Usein ei tarvitse edes väkisin vääntää mitään vitsiä, vaan kun löytää hauskan aineiston, loppu hoituu itsestään. Esimerkiksi tämä erään opiskelijaharjoittelijan löytämä vanhalla kirjasuomella käyty keskustelu on hauska ihan itsessään:

Itse olen käyttänyt humoristista aineistoa esimerkiksi kun opetan suomen sukukieliä. Jaoin oppilaille sanat virolaiseen räppibiisiin Bemmi Gummid, ja sitten katsoimme yhdessä kappaleen musiikkivideon, joka on hulvaton. Pohdimme yhdessä, mitkä sanat ovat tunnistettavissa, ja sitten jatkoimme siitä sukukielten teoriaan.

Lemppariaiheeni on mainos tekstilajina. Pidin siitä opiskelijakaverini kanssa esityksenkin, ja löysimme ihan mieletöntä materiaalia. Tässä muutama esimerkki:

Yläasteikäisille on tärkeää puhua kriittisestä suhtautumisesta mediaan ja mainoksiin. Tykkään itse hirveästi aiheesta. Blogimainontakin pääsi esitykseemme mukaan ja olen siitä oppilaille puhunutkin. On erittäin tärkeä taito osata tunnistaa mainos ja sen vaikuttamiskeinot. Omassa blogissa mainitsen aina selkeästi, että NYT TÄSSÄ ON MAINOS, jos olen jonkin postauksen tehnyt "yhteistyössä", enkä tee yhteistyötä vain yhteistöiden takia. Kaikki tuotteet tai palvelut, jotka mainitsen tässä blogissa, ovat sellaisia, joita käyttäisin ilman yhteistyökuvioitakin. Mutta oppilaille opetan, että näin eivät tosiaankaan kaikki bloggaajat toimi. Tätä blogikirjoitusta näytin varoittavana esimerkkinä.

Tässä on hauska televisiomainos, jota olen näyttänyt. Se herättää oppilaissa (ja meissä opettajissakin) riemua, koska yläasteikäiset ovat yleensä aina kiinnostuneita seksuaalisuudesta ja juopottelusta. Siksi Kalevalaa ja Seitsemää veljestäkin kannattaa heille kaupitella näiden aiheiden kautta :D

Huumorin ja mielenkiintoisen aineiston lisäksi tunnit tekee mielestäni kivoiksi se, kun opettaja pistää persoonansa peliin eikä tyydy helppoihin tai valmiisiin materiaaleihin. Minä esimerkiksi yritän olla oma dorka itseni tunneillakin. Eräällä oppitunnilla pidin oppilaille murretietokilpailun (jossa soitin mm. Verjnuarmua), jonka palkinnoksi olin tehnyt voittajajoukkueen jäsenille omat kruunut. He olivat sitten luokan murrekuninkaita. Ajattelin, että ysiluokkalaiset nauravat kruunuilleni ja pitävät niitä tyhminä, mutta kun kerroin, että olin tehnyt kruunuja sormet verillä koko yön, he laittoivatkin ne päähänsä kun lähtivät viikonloppua viettämään. Silloin oli hyvä mieli, vaikka vähän olinkin kertonut valkoisia valheita :D

Opiskelijakaverini taas oli keksinyt aivan uudenlaisen tavan kiinnittää oppilaiden huomio sijamuotoihin! Ihan parasta, haluan itsekin tuollaisen paidan.

Tässä siis sijamuodot on lyhennetty ja niiden perään on laitettu kunkin sijamuodon tunnus. Esimerkiksi partitiivi on partia (kissaa, opettajaa) ja translatiivi on translaksi (kissaksi, opettajaksi). Hehee, tälle nauravat ehkä vain äidinkielen opettajat, mutta eikö olekin kekseliästä!

Olen opetusharjoittelussa oppinut käyttämään myös luovia keinoja opin iskemiseksi oppilaiden päähän. Esimerkiksi eräällä tunnilla käytin sellaista menetelmää, että ensin rentoutin oppilaat rentoutusharjoituksen ja hiljaisen musiikin avulla. Kun he olivat laskeneet muurinsa alas, istuivat silmät kiinni aivan rentoina ja heidän mielensä olivat heikkoina ja avoimina, iskin tiedon miekkani heidän aivoihinsa, nopeasti kuin käärme! Aloin lukea heille rauhallisella äänellä tekstiä maailman kielitilanteesta. Kun sitten tämän metodin jälkeen aloimme käsitellä asiaa, he muistivat tekstin aivan törkeän hyvin. Onnittelin itseäni: "MRV, sinä vanha kettu, aina hyväksikäyttämässä varomattomia nuoria!".

Postauksen opetus siis on: älä väheksy opettajiasi, he tekevät kaikkensa vuoksesi. Ainakin aluksi. Nuoret ja innokkaat opettajat usein väsyvät jatkuvaan meluun, vanhempien valituksiin ja byrokratiaan. Jos olet vielä oppilas tai opiskelija, muista olla kiltti opettajallesi ja aina välillä kiittää häntä kivoista tunneista! Tähän vielä oma filosofiani paitsi opettajana, myös ihmisenä:

Siis jos haluat olla fiksu, unohda vaikeat lauserakenteet ja sivistyssanat. Yritä olla mahdollisimman yksinkertainen ;) Lomafiiliksissä,

ps. Vaikka jotkut nimittäisivät minua kielinatsiksi, en sellainen koe olevani. Itsekin teen virheitä, enkä tarkkaile esimerkiksi netissä krijoittaessani jokaisen pilkun paikkaa. Älkää siis pelästykö, voitte jatkaa kommentointia ihan vapaasti, en käytä punakynää täällä :)

Oletteko sattuneet huomaamaan sellaista pientä asiaa, että Suomessa ollaan usein vaatimattomia? Kyllä, totta se on! Uskokaa pois. Vaatimattomuus kaikille sallittakoon, mutta jos sitä aletaan vaatia muiltakin, syntyy ongelma. Olen törmännyt usein sellaiseen, että jos olen tyytyväinen itseeni, muut kokevat sen jotenkin vääräksi. Olen itserakas, omahyväinen tai jopa ilkeä. Ilkeä?! En sano muista ihmisistä mitään, jos sanon olevani kiva, nätti tai fiksu. Tai hyvä jossakin. Sen ei pitäisi koskettaa ketään muuta mitenkään. En tajua, miten siitä, että olen tyytyväinen itseeni, voi joku toinen sydänjuuriaan myöten loukkaantua.

Luin laatujournalistisesta julkaisusta (Iltalehdestä) hyvin luotettavasta ja totuudellisesta tutkimuksesta (Doven "hyväksy itsesi ja osta meiltä saippuaa!" -kampanjaan liittyvästä), että naisista vain neljä prosenttia pitää itseään kauniina. Mitä hittoa, naiset?? Tietenkään tähän tutkimukseen ei voi suoraan uskoa, mutta kyllä se pisti miettimään, miten paljon minunkin lähipiirissäni on naisia, jotka vinkuvat turhasta.

Jos ei itse pysty olemaan tyytyväinen itseensä tai jos ei kehtaa sanoa sitä ääneen, voi kokea uhaksi sen, että joku toinen siihen kykenee. Mutta ei hätää! Nyt kerron kaikille, miten onnistun ajattelemaan itsestäni näin positiivisesti. Älä enää katkerana harakkana kyräile toisten napoja, ryhdy rehellisesti ja ylpeästi tuijottamaan omaasi! Iltalehden artikkelissa oli aivan paskaa liibalaabaa, älä usko sitä. Minä tarjoan teille nyt ihan konkreettisia asioita, joita voitte alkaa toteuttaa. Avain itsensä rakastamiseen tässä karmeassa, vaativassa ja tuomitsevassa yhteiskunnassa on valikoiva ajattelu, ajatuksien aktiivinen muokkaaminen ja armoton itsepetos: toista asiaa tarpeeksi kauan, ja se muuttuu todeksi.

Näin helppoa se on:

1. Etkö ole tyytyväinen siihen, mitä peilissä näet? Vaihda peiliä! En koskaan katso eteisen peilistä itseäni takaapäin, koska siinä takapuoleni ei näytä kovin hyvältä. Peili siis valehtelee. Sen sijaan katselen pyllyäni aina kampauspöytäni peilistä, koska se näyttää siinä ihan törkeän hyvältä. Tämä peili kertoo totuuden, tietysti. Uskon siis mieluummin kampauspöytäni peiliä. Ongelma ratkaistu! Valmiina baanalle.

Varokaa, tässä on blogihistoriani kolmas pyllykuva, ja ai että se on mahtava!

2. Onko sinulla jokin ruumiinosa, joka ei sovi yleiseen ihanteeseen? Vaihda ihannetta! Minulla on ihan julmetun rotevat reidet. Reiteni ympärysmitta on varmaan suurempi kuin Schwarzeneggerin hauis! Se on tosiasia. En voi muuttaa sitä millään järkevillä toimilla. Jos jäisin kauhistelemaan reisiäni, en ikinä saisi mitään aikaiseksi ja olisin onneton lopun elämääni.

Joten muutan tavan, jolla katson/ajattelen reisiäni. Sen sijaan, että puristelisin muhkuroitani ja itkisin kaiket illat, menin itämaiseen tanssiin. Siellä harrastetaan tällaista:

Höh, tuo gif ei näemmä toimi täällä Cityssä. Tässä linkki, jonka pitäisi toimia :)

Lisäksi yritän etsiä sellaisia esikuvia, joissa ihailen jotain muuta kuin ulkonäköä. Tai sitten sellaisia, joilla on samat "viat" kuin minulla. Sitten ihailen kuvia heistä eri vaatteissa, sädehtivinä, tyylikkäinä ja upeina. Kuvittelen, että heidän tähtisateestansa sataa vähän minunkin päälleni.

Olen myös melkein kokonaan luopunut housuista. Ne eivät ikinä istu kunnolla. Sen sijaan käytän hameita ja mekkoja, sillä ne sopivat aina. Tadaa, ei enää mielipahaa! Poissa ovat ne päivät, joina kiskoin tuskanhiessä pukukopissa päälleni makkarankuoria, jotka eivät liikkuneet polvesta ylöspäin, vaikka otin varmuuden vuoksi kokoa isommat.

Kaiken tämän jälkeen nämä reidet alkavat olla aika läheiset. Tai sillee, ~40 senttiä sydämestä :) Ps. tässä kerroin nyt ulkonäöllisestä jutusta, mutta ohje pätee myös sisäisiin ominaisuuksiin: jos esimerkiksi olet ujo, keksi hyviä puolia ujoudestasi ja pyri tilanteisiin, jossa voisit nähdä ujouden hyvällä tavalla. Etsi ujoja idoleita. Pim, sinut on hypnotisoitu!

3. Onko sinulla jokin ongelma, jolla mässäilet päivittäin ja jolle voisit tehdä jotain? Vastaus on yksinkertainen: tee nyt hitossa sille asialle jotain! Kuten äskeisessä kohdassa kerroin: jos et voi asialle mitään, hyväksy se. Mutta jos voit, älä jahkaile ja tuhlaa energiaasi murehtimiseen, vaan toimi. Kun saavutat tavoitteesi ahkeralla työllä ja vaivannäöllä, et voi muuta kuin rakastua itseesi. Mitä vaikeampaa se on, sitä parempi.

4. Onko mieli matala, etkä vaan voi pakottaa itseäsi hyvälle tuulelle? Anna jonkun muun tehdä se: kuuntele mieltä ylentävää musiikkia. Musiikki on ihan mielettömän voimakas väline.

Kun aloitan aamuni tällaisella biisillä, päivä ei voi mennä pieleen:

Koska diggaan itseäni
on suuri voima sisässäni
Olen itseeni mielistynyt
Enkä vielä itseeni oo pettynyt

Eppu Normaali - Diggaan itseäni

Jos tunnen oloni nuhjuiseksi, laitan Macklemoren & Ryan Lewisin Thrift Shopin soimaan kuulokkeista ja kävelen kaupungilla rytmikkäin askelin like a boss.

Jos minulla on vaikkapa jokin tärkeä esitelmä tai työhaastattelu, kuuntelen Ragen Set this world on fire -biisiä matkalla sinne. Mahdollisuuksien mukaan laulan täysillä.

Kun eläytyy musiikkiin täysillä, se olo jää päälle silloinkin, kun on pakko ottaa ne kuulokkeet päästä pois. Laitan tän maailman palamaan!

5. Tuntuuko, siltä, että kaikki vaativat sinulta jotakin? Lakkaa itse ensimmäisenä. Huomaat pian, että oma mielipiteesi on tärkein mielipide. Kun lakkaat vaatimasta itseltäsi liikaa, et vaadi enää muiltakaan. Kun alat nähdä itsesi positiivisessa valossa, näet pian muutkin. Jos siedät omia vikojasi, siedät muidenkin. Niin helppoa se on.

Siis syö vielä yksi pulla. Jos ei jaksa siivota, ei tarvitse. Tukan ei täydy aina olla tiptop. Kokeissa riittää se, että pääsee läpi. Kumman itse ottaisit töihin: ahdistuneen ja neuroottisen kympin oppilaan vai itseensä ja maailmaan tyytyväisen seiskan oppilaan? Entä poika/tyttöystäväksesi: tyypin, joka kyttää hulluna omia ja sinun suupaloja ja juoksee jokaisen suklaakonvehdin jälkeen tunnin lenkin, vai vähän pyöreän mutta rennon ja mukavan kaverin?

6. Teetkö virheitä? Ensinnäkin, kaikki tekevät. Toiseksi, unohda koko sana, ja muuta "mokat" loistaviksi tarinoiksi. Olen huomannut, että pieleen menneet reissut ovat jälkeenpäin niitä parhaita juttuja. Joskus virheistä myös oppii ja <muuta filosofista skeidaa>. Joskus lapsina naapurin poika ampui minua, siskoani Siperianhuskya ja serkkuani Plättää kuulapyssyllä. Me veimme hänen postiluukkuunsa pussillisen paskaa, ja hänen äitinsä heilutti meille pihalta. Me heilutimme takaisin, ja juoksimme karkuun. Eipä naapurin täti enää koskaan myöhemmin sitten heilutellut meille, häiriintyneille kakaroille. Mutta nyt minulla on tarina, mitä kertoa! Tosin Plättä jaksaa aina muistuttaa, että tarina on nolo, sitä ei kannata kertoa seurajuttuna eikä siitä kannata olla niin ylpeä. No, kerronpahan kuitenkin ja olen nololla tavalla ylpeä!

Ystäväni polttareissa koko polttariseuruetta suihkutettiin pippurisumutteella. Ilta olisi voinut mennä pieleen, ja kaikki olisivat voineet alkaa itkeä ja mennä kotiin, mutta ei. Tuleva morsian poseerasi kameralle poliisin ja ambulanssimiesten kanssa, ja jatkoimme iltaa hyvillä mielin (hiukan köhivinä). Jos koko sumute-episodia ei olisi tapahtunut, en välttämättä muistaisi koko iltaa, sillä polttareita nyt vaan on paljon ja ne ovat usein aika samanlaisia. Nyt muistan sen aina!

Tässä oli viisi neuvoa itsensä rakastamiseen ja parempaan oloon. Nyt kaikki aktiivisesti harjoittelemaan! Itseensä saa ja pitää olla tyytyväinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sallisi itselleen ihan kaiken ja päästäisi moraalista, haaveista ja itsekurista täysin irti. Mutta sellaiset ihmiset, jotka huomaavat olevansa katkeria tai tyytymättömiä, voivat ehkä oppia tästä jotain. Minä en nimittäin jaksa kuunnella teidän ruikutustanne enää.

En ole mikään muotibloggaaja, ja siksi tuo tunnistekin tuolla vasemmassa laidalla nimeltä "Muoti ja trendit" yrittää olla ironinen. Monet lukijat kuitenkin toivovat asukuvia, joten yritin viime viikolla muistaa ottaa niitä ihan vain teitä varten. Ja olenhan minä aika tyylikäs, joten kai tästä jotain hyötyäkin on ;) Eli luvassa kuvapläjäys MRV:n muotiviikoilta, olkaa hyvät.

Aloitetaan leikisti maanantaista. En oikeasti muista, mikä asu oli minäkin päivänä, mutta yritän tuoda tähän kaoottiseen maailmaan jotain järkeä, joten sovitaan, että seuraava asu oli maanantain asu. Muodoton maanantai.

Tattadaa! Hame ja huivi ovat kirpparilta, neule alennusmyynnistä ja kengät EMP:ltä. Kalevala Korun Torin vasara -riipus on lahja mieheltäni, joka luuli sen olevan ankkuri! Voi sitä hassua! Mutta ehkä hän alitajuisesti halusi tunnustaa, että minä olen meidän suhteessa ylijumala? Ettekös kaikki kyökkipsykologit ole kanssani samaa mieltä? Itse haluan ainakin uskoa tätä teoriaa.

Jotenkin onnistun näyttämään näissä asukuvissa aina ihan aivokuolleelta. On jotenkin niin luonnoton tilanne yhtäkkiä muistaa, että ai niin, päivän asu piti kuvata, sitten vinkua miestä kuvaamaan ja koittaa seisoa jotenkin edustavan näköisenä, kun mies valittaa "eiks tää jo riitä". Ei siinä kauheasti voi alkaa katselemaan että "mun nilkka näyttää tässä ihan vääntyneeltä, ota vielä sata kuvaa".

Tässä sitten vaikka tiistain asu. Työvaatetiistai. Päälläni on puna-valkoruudullinen Elloksen paitamekko, jonka sinisen sisaren itseasiassa teille jo esittelinkin aikaisemmin.

Kengät ovat Solovairin maiharit ja vyö kirpparilta. Yritin saada sekaisesta tukasta siistiä iskemällä sinne pannan sekaan. Ketuiks meni.

Kärsivästä ilmeestäni pääsemme kätevästi keskiviikkoon. Kaikki vaatteet ovat kirpputorilta, joten nimeän päivän kierrätyskeskiviikoksi. Erityisesti tuohon hameeseen olen tykästynyt: vyötäröllä on solmittava kangasvyö ja helman alla pitsihelmainen alushame, joka vilkkuu sievästi. En jaksanut meikata, joten naama on vähän olmi.

Torstaina olin hiukan synkempi. Siis tumma torstai. Paidassani oli pääkallo! Hui. Kaikki vaatteet kirpputorilta lukuunottamatta kenkiä, jotka ovat EMP:ltä. Neule kätkee muotoni kätsysti.

No niin, perjantai huipentuu takaapäin otettuun kuvaan! Olkoon se siis peppuperjantai. Olisin ihan oikeasti laittanut edestäpäin otetun kuvan, mutta nämä jouduin ottamaan itselaukaisimella, joten kuvia ei ole paljoa ja lisäksi näytin kaikissa todella dorkalta. Takaapäin näytän sentään melko hyvältä, vaikka itse sanonkin. Käytän melkein aina mekkoja, joten hienoa, että peppuperjantaiksi sattui jalkaan housut ;)

Tuo punainen Hell Bunnyn neule on ostettu alennuksesta kesällä, korkeavyötäröiset housut kirpputorilta ja paidasta en osaa sanoa mitään, koska en muista mikä tuo paita oli.

Siinä sitä oli viikon vaatteet! Mitäs tykkäsitte? Mikä oli paras ja mikä kamalin? Teenkö vielä uudestaan näitä tällaisia awkwardeja poseerauksia? Viikonlopun vaatteista en kerro mitään, koska teen siitä erikseen postauksen. Mutta tässä on vähän esimakua ;)

Jee jee, yours truly,

Olen saanut kuunnella kettuilua ihanasta haalaristani. Siperianhusky pilkkasi minua ja sanoi, että se on maailman epäseksikkäin :( Pikkusiskoni Sekopää ja Herneenverso valittivat, etteivät kehtaa tulla kaupungille kanssani, jos minulla on haalari. Laitoin sen ihan kiusallaan ja käyttäydyin vielä oikein nolosti - Luoja paratkoon, Helsingissä vielä! Itsenäisyyspäivänä lähdin tämän näköisenä Siwaan mieheni He-Manin kanssa:

HM:kin yhtyi vihaajien joukkoon ja kehui kauniisti, että minulla on päälläni maailman rumimmat vaatteet. Ajattelin, että haters gonna hate ja challenge accepted! Seuraavana päivänä lisäsin asuuni maailman cooleimmat moonbootsit:

Tämän nähtyään HM valitti, ettei hänen julistuksensa ollut mikään haaste, mutta että olin ylittänyt itseni. Mitäs te sanotte? ;)

ps. Mitä enemmän pukuani dissataan, sitä enemmän sitä käytän. Mahdollisimman noloilla tavoilla! Teille on luvassa niiiin hyvä postaus asian tiimoilta, odottakaahan vaan ;)

Minut on aina syksyisin vallannut alakuloisuus ja mieletön väsymys eli kaamosmasennus. Joka vuosi päätän, että tänä syksynä kaamos ei minua saa. Tänä syksynä päätin tämän vahvemmin kuin koskaan, ja valmistauduin taisteluun ajoissa!

Ensimmäisenä hommasin hirveän määrän kaikenlaisia pillereitä. D-vitamiinia, monivitamiinia, sinkkiä, magnesiumia, ihmeleväpillereitä ja jotain muita epämääräisiä sikiötabletteja. Aloitin pillerihoidon ajoissa: oikeastaan syön useaa näistä ympäri vuoden.

Toiseksi aloitin kirkasvalohoidon ajoissa. Olen omistanut tuon lampun jo muutaman vuoden, mutta yleensä muistan sen vasta silloin, kun kaamos on jo pahimmillaan ja voimani lopussa. Nyt aloitin joka-aamuisen kahvihetkeni lampun kanssa suhteellisen aikaisin. Kolmanneksi päätin jatkaa lenkkeilyä ja urheilua ja ratkiriemukasta pomppimista loskassa.

Yritin jopa sitä kuuluisaa peiton alle kääriytymistä! Istuin hetken aikaa siellä, mutta mitään ei tapahtunut. Luovutin.

Vaan kuinkas kävikään. Minun on myönnettävä tappioni. Kaamos, tuo kaikkien paskiaisten isä, on saanut minusta otteen. Olen kohdannut voittajani. Pillereistä, kirkasvalohoidosta, liikunnasta ja peitoista huolimatta olen aivan poikki, maissa ja makeanhimoinen. Mikään ei kiinnosta. Tältä näyttää lähes joka arki-iltani:

Leiriydyn telkkarin eteen mussuttamaan kaikenlaista roskaa ja katselemaan melkein yhtä surkeaa roskaa. Nyyh. Yritän kuunnella iloista ja piristävää musiikkia, mutta Risto Räppääjä ja M. A. Numminen eivät nyt iske. Sen sijaan hilpeääkin hilpeämpi Ismo Alanko kuvaa tämänhetkisiä tunteitani hyvin:

Ei auta peräruiskeet
Ei poisto amalgaamin
Ei tv-shopin tyynykään, se anatominen
Ei auta voimajooga
Ei auta sorkkarauta
Ei auta ruoho eikä aerobic
Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä
Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin
Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa
Harrastin runoutta ja teatteria

Ei auta bingolotto
Ei auta viinan otto
Ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?
Teen retken meren rantaan
tuulipuku suojan antaa
Ulkoiluhan rauhoittaa, sehän on hauskaa
Syön piirakan, kiroan sen makua
Vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien

Inspiraationi bloggaamiseenkin on hukassa. Minulla on muutama idea ja melkein valmis juttu, mutta en saa aikaiseksi niiden viimeistelyä. Älkää silti huolestuko! Joulukuu yleensä piristää minua. Silloin on iloinen meininki, pikkujouluja, He-Manin synttärit, joulu, minun synttärini ja uusi vuosi. Sitten onkin jo tammikuu ja uudet murheet. Ja huomaamatta saapuukin kevät! Ja kesä! :) Onko teillä mitään hyviä vinkkejä kaamosmasennukseen, joita ensi vuonna voisi koittaa? Tämä syksy taitaa olla jo menetetty.

ps. En nyt oikeasti ole ihan täysin sohvapotilaana: olen vain dramaattinen luonne ;) Viikonlopun reissu oli kyllä piristävä! Siitä lisää myöhemmin.

Nyt on luvassa naamakuvia, huulipunia ja meikkiasiaa! Niistä tykkäävät voivat jatkaa rullailua alaspäin, muut voivat jättää tämän postauksen väliin. Teitä on varoitettu.

Oletteko ikinä tehneet itsellenne värianalyysia? Siis sitä kasarihommaa, missä katsotaan omiin värityksiin sopivat sävyt ja sitten lopulta ollaan jokin vuodenaika (tiedän, olen mestariselittäjä). Siis ensin katsotaan ihon, hiusten ja silmien värit, ja päätellään, onko lämpimän- vai kylmänsävyinen. Sitten katsotaan, mitkä sävyt saavat juuri sinut loistamaan ja hehkumaan. Näistä sitten tehdään päätelmä, oletko väritykseltäsi talvi, kevät, kesä vai syksy. Joku oikein maksaakin tästä humpuukista, mutta sen voi osaava nainen (tai mies) tehdä ihan itsekin, jos yhtään on visuaalista silmää. Sitten kun tietää oman sävymaailmansa, on helpompi tietää, minkäväriset vaatteet, hiusvärit ja meikit sopivat juuri itselle. Hukkaostoksilta pitäisi siis välttyä - tämä tosin vain jossakin haavemaailmassa, koska kyllähän kaikki ovat joskus ostaneet sen jonkin karmean neonkeltaisen haalarin, jota "ihan varmasti tulee käytettyä!"...

En usko tähän värianalyysihommaan mitenkään sokeasti, mutta ihan hyvä se on pitää mielessä ja katsoa värejä kriittisesti jo kaupassa. Minulla on vaalea iho, tummat hiukset ja sinivihreäharmaat silmät. Olen aina tykännyt kirkkaista väreistä, enkä siedä mitään murrettuja sävyjä. Oikeastaan ei tullut yllätyksenä, että olen (oman analyysini mukaan) värivuodenajaltani talvi. En ihan osannut ensin päättää, olenko kirkas vai viileä talvi, mutta päädyin kirkkaaseen, koska tukkani on tummanruskea. Ja tottakai tahdon olla samassa listassa Megan Foxin ja Angelina Jolien kanssa, daa.

Tästä nyt sitten valkkaamaan itselleni värejä. Olen aina tiennyt, että minulle sopii musta, puhtaanvalkoinen ja pinkki. Nyt olen oppinut tykkäämään myös sinisestä, joka oikeasti sopii minulle tosi hyvin. Nuo minulle huonoimmiten sopivat värit ovatkin jo inhokkilistallani valmiiksi! Hassua. Täältä löydätte lisää kuvia ja juttuja, voitte vaikka käydä katsomassa, mikä vuodenaika itse olette.

Koska vaatteeni olen valinnut intuitiivisesti oikein, päätin testailla värianalyysin hengessä huulipuniani. Minulla on niitä aika paljon, mutta neljää käytän aktiivisesti. Huulipuna on paras päivän piristäjä! En yleensä jaksa laitella mitään huultenrajauksia päivämeikkiin (hirttäkää minut, maskeeraajaystäväni!), vaan sudin rennosti menemään :D Olen myös löytänyt ihan täydellisen huulipunamerkin! En saa mitään rahaa tai huulipunia mistään tästä mainostuksesta, vaikka kyllä sietäisi. Ottaisin mielelläni vastaan kaikenlaisia meikkejä, meikkifirmat hei! Ahne hounija täällä.

Tässä siis vasemmalla on joku 14 euroa maksanut surkimus, oranssiin taittuva l'Orealin puna. Mutta nuo kolme vasemmalla ovat unelmien täyttymyksiä! Ostin ensimmäisen kahdella eurolla Sokokselta alennuksesta, ja palasin ostamaan kaksi lisää, kun huomasin, miten loistava se eka oli. Seuraavalla kerralla ne maksoivatkin enää 1,50 e. Olen ymmärtänyt, etteivät nämä We Care Iconin Magnetic Lips -huulipunat ole edes normaalihintaisina kovin kalliita (vissiin jotain 4 e?). Huulilla ne ovat loistavia ja kaikkea ylisanoja. Ne ovat sopivan pehmeitä, vähän kiiltomaisia mutta pysyvät hyvin, eivät saa kaikkia rohtumia näkyviin (kuten tuo oranssi tuossa) ja pigmenttiä on riittävästi. Kannattaa kokeilla! Minulla on tässä sävyt 12 (tummanpunainen), 18 (pinkki, jossa ihan vähän glitteriä!) ja 24 (punaviininvärinen). Seuraavaksi näytän, miltä ne näyttävät huulilla. Katson samalla, pätevätkö väriopit yhtään.

Ensin pinkki:

Ihan hyvältä näyttää mielestäni! Tosin olen omaan naamaan ja tähän punaan jo tottunut, koska omistan peilin. Entä sitten tummanpunainen?

Ei riitele tämäkään sävyjeni kanssa, eihän? Punaviinipunasta on kaksi kuvaa, koska se näyttää erilaiselta suun eri asennoissa. Ja miten fiksu asento kakkoskuvassa onkaan! Varokaa, leukailija tulee!

Sitten oranssihtava puna:

Mikään ei minusta näytä järkyttävän karmealta, mutta ehkä kaksi viimeistä eivät mitenkään erityisesti saa minua hehkumaan. Aion silti käyttää kaikki punani loppuun. Ehkä minun olisi kokeeksi pitänyt mennä kokeilemaan jotakin korallinpunaista tai vaaleanpunaista huulipunaa kosmetiikkaosastolle? Ehkä menenkin ja otan teille kuvan. Mitäs mieltä te olette a) värianalyysista, b) vuodenajastani ja c) huulipunavalinnoistani? Mikä näyttää parhaalta?

ps. Menin lupaamaan FB:ssä, että liftaan perjantaina Kumikamelin ja Eläkeläisten keikalle Jyväskylään, jos tilasta tykkää vähintään 50. No, tykkäsihän siitä sitten. Hemmetti soikoon, Jyväskylä, täältä minä kai sitten tulen!

Apua! Keski-ikäistyn! Minusta on tullut reippailija. Tiedätte kai, sellainen ärsyttävä puhkuva punaposkinen tuulipukutäti, joka lenkkeilee säässä kuin säässä. Reippailija on pirtsakka ja pirteä ja tarttuu riuskasti toimeen. Häntä voi kuvailla adjektiiveilla tomera, näpsäkkä ja rempseä!

Teimme He-Manin kanssa seikkailuretken Turun saaristoon ja päädyimme Nauvoon (ruotsiksi Nagu, hihhihhii - pitäisikö puhua keski-iän sijaan murrosiästä?). Hauskaa oli, maisemat olivat hienoja ja ilmassa oli seikkailun tuntua.

Olen huomannut itsessäni toisenkin huolestuttavan vaaran merkin: olen alkanut ihailemaan luontoa ja sen värejä! Tulee ihan mieleen Kumman kaa -sarjan opehuoneen keskustelu kevään vihreydestä ja hiirenkorvista. Ihan oikeasti nyt! Miten tämän sentimentaalisen hölynpölyn saa häipymään?

´

Onneksi en ole menettänyt lapsellisuuttani ihan vielä. Ostimme evääksi Cittarin patongit. Huom, en hyödy mainostuksesta, mutta suosittelen silti: patonki maksaa 3,16 e ja on ihan superiso ja -herkullinen! Nam nam. Jälkkäriksi ostimme erilaisia suklaapatukoita, joita emme ole ennen maistaneet. Tässä niistä jäljellä vain kuoret:

Olisin tietenkin voinut ottaa kuvan vielä olemassa olevista patukoista ennen syömistä, mutta kun haistan suklaata, ajattelen kameraa viimeisenä. Siksi minusta ei saakaan valokuvamallia :D Patukoista mikään ei yllättänyt, tässä teillekin lyhyt arvostelu, mikäli ette ole kaikkia maistaneet:

1. Yankie Original: vähän niinku Mars eli aika makea. Tulee huono olo.

2. Fazerin uusi mansikka-vadelma-tumma suklaa-valkoinen suklaa -sähellys: maistu ihan hajuvedeltä. Paska oli.

3. Stratos: joku ruotsalaisten superkeksintö - laitetaan tavalliseen ällömakeeseen suklaaseen kuplia! Siis ilmakuplia! Makuhan muuttuu olennaisesti. Maistui Maraboulta ja ilmalta. Kts. edellisen loppukommentti.

4. Geisha Dark: vaikka tykkään enemmän tummasta suklaasta, tavallinen Geisha on parempaa.

Sitten vielä löysimme hauskanvärisen ikivanhan ladon/aitan. Joku superpahis oli käynyt kirjottamassa siihen mielettömän coolisti ja katu-uskottavasti SEX. Oooo, mikä gangsta! Jos löytäisin tämän sankarin, näyttäisin hänelle vähän rispektiä mustikkanenän muodossa.

Mutta mutta, reippaasta retkestä huolimatta: AIKUISUUS, ET SAA MINUA VIELÄ! Pidän tänään niin maan lapsellisimmat halloween-bileet. Asunikin on lapsellinen ;) Jos tämä ei vielä riitä, teen amerikkalaisteinien lempijuomaa:

Jelly-shotteja! Voisiko näitä sanoa hyyteloshoteiksi? Hyytelöpaukuiksi? No, miten vaan, toivottavasti onnistuvat :) Tämä on eka kerta kun näitä teen, ja kuten kaikki AMI-ohjelman katsoneet ehkä tietävät, en omista mitään mittoja, joten nesteet ja liivatteet ovat summamutikassa. Tein kolmea eri sorttia: ällövihreitä lime-mandariinishotteja, verenpunaisia mustaviinimarjashotteja ja synkänmustia turkinpippurishotteja. Ohje:

Ota kolme kippoa. Yhteen laita kuumaa vettä ja turkinpippureita, toiseen mustaviinimarjamehutiivistettä ja kolmanteen purista limestä ja mandariineista (tai muista sitrushedelmistä) mehua. Lisää sokeria paljon. Lisää alkoholia enemmän. Sulata x-määrä liivatelehtiä (pitäisi olla 1 kpl / 1 dl nestettä) kuumassa vedessä ja sekoita liivateliuosta jokaiseen kippoon saman verran. Maista ja varmista, että alkoholin maku on peittynyt. Jos ei ole, lisää sokeria. Voit lisätä elintarvikevärejä: itse värjäsin vain lime-mandariinishotit vihreiksi, muut ovat luonnollisen värisiä. Jaa shottilaseihin tai käytä mielikuvitustasi: shotit voi laittaa myös tyhjiin sitruskuoriin kuten minä tai keksiä jotain vielä villimpää. Seoksen vähän hyydyttyä kuppeihin voi lisätä myös karkkimatoja ja muuta ällöä.

Jos näillä ei nuorru, lähden ottamaan pari botuliinipistosta naamaan! Tack och adjö!

Minut on vallannut pieni syysilottomuus. Olen ollut kipeänä viime viikon, ja muutenkin olo on melko vetämätön. En jaksaisi tehdä oikein mitään, ja mieleni tekisi istua suihkussa tuntitolkulla ja makoilla peiton alla sarjoja katsellen. Mieleni tekisi tehdä mieluumminkin Nämä asiat masentavat nyt -niminen postaus, mutta en halua velloa angsteissani enkä vyöryttää niitä teidän niskaanne. Parempi on keskittyä kivoihin asioihin. Kun rupesin miettimään, mikä minua on ilostuttanut viime aikoina, tulin heti iloisemmalle päälle. Kyllä tämä tästä, kunhan tervehdyn ja pääsen taas iltalenkeille :) Mutta tässä tämänhetkiset ilonaiheeni:

1. Rakas serkkuni tuli viikonloppuna yöksi meille Porista asti 4-kuukautisen vauvansa kanssa. Serkkuni on ihana ja vauva kiltti kuin enkeli! Hän ei tehnyt muuta kuin nukkui ja hymyili.

2. Toinenkin ilonaiheeni liittyy serkkuuni: perustimme kahdenkeskisen ryhmän Facebookiin, johon listaamme päivän urheilut ja herkuttelut. Tavoitteenamme on laihtua muutama kilo jouluun mennessä, ja ryhmässä voimme tsempata toisiamme välimatkasta huolimatta. Tähän mennessä olemme laittaneet ryhmään lähinnä kuvia possuista :D Lisäksi tunnustin syöneeni kaksi ranskanpastillia ja Ikean hodarin.

3. Olen onnellinen, että pikkusiskoistani on tullut ihan supercooleja nuoria naisia :D Sekopäällä on haalari, jossa lukee AWESOME ja Herneenversolle löysimme sellaisen FANTASTIC-tekstillä. Ps. olen itse nolo noloilija, joten en kehtaa millään ostaa itselleni tuollaista. Mutta salaa toivon, että saisin sellaisen joululahjaksi, vink vink ;) Aah, unelma siintää jo silmissäni: rötväisin haalarissa ja villasukissa koko joululoman syöden suklaata ja hapankorppuja (koska ne pari kiloa olisi laihdutettu jo)...

4. Elokuun puolella kävimme He-Manin kanssa poimimassa Alanteen tilalla vadelmia ja mansikoita. Minun piti kirjoittaa siitä tännekin, mutta en ehtinyt missään vaiheessa. Vadelmat olivat jättimäisiä ja niitä oli todella helppo poimia. Muutama eksyi vahingossa suuhunkin. Nyt on pakkanen täynnä mansikkaa ja vadelmaa, mustikkaa emme harmi vain saaneet tänä vuonna. Kaikki vakiopaikkamme olivat ihan kuivuneita. Mutta on ihanaa, kun pakastin on täynnä - jotenkin turvallista.

5. Uudessa naapurustossamme on upeita vanhoja taloja. Erityisen ihanaa on, että ulkonäköön on satsattu ihan eri tavalla kuin uusiin taloihin: ikkunankarmit ovat viimeisteltyjä, katoissa on pitsireunat ja portitkin ovat näin upeita!

6. Kummityttömme (ja SH:n tytär) Tähtitaivas täytti kolme vuotta, ja hän oli aivan innoissaan synttäreistänsä. Yritän kasvattaa hänestä kunnollista naista, joten annoimme hänelle kaulimen ja omin pikku kätösin ompelemani essun! Hän innostui lahjoistaan heti, ja leivoimme keksejä. Myöhemmin hän on kuulemma yrittänyt kaulia lättyjä :D Kaulin ei välttämättä kuitenkaan ollut paras lahja noin pienelle lapselle, jolla on vielä pienempi sisar... No, ainakaan vielä ei ole haavereita sattunut.

7. Pikkusiskoni saivat kissanpennun, koska vanhempieni talossa on ärsyttävän ovelia hiiriä, jotka vain nappaavat juuston hiirenloukuista. Jotta kissa varmasti olisi hyvä metsästäjä, sille annettiin vielä varmuuden vuoksi nimeksi Hitgirl :)

8. Se, että lauluyhtyeen nimi on Ilontipat :D Ihan oikeasti, kuolen! Toivottavasti laulajat eivät ole lapsia. Se olisi jo liian traagista :D

9. Viikonloppuna on mahtavaa ohjelmaa: Turun valtaa perjantaista sunnuntaihin Turku Burlesque Weekend.

Perjantaina lavan valtaavat ensikertalaiset New Comers Nightin merkeissä, ja lauantaina lavalle pääsevät ihan mielettömät tähdet jopa ihan Ameriikoista asti. Pääklubi Neon Light Safari burlesque & drag spectacular on siis Klubilla lauantaina - yritän tässä panikoida, mitä laitan päälleni! Jotakin ideaa jo on ;) Siperianhusky tulee Turkuun ja laitamme kaupungin matalaksi.

10. Pakko keksiä kymmenen kohtaa, koska minulla on pakkomielle tasalukuihin. Mutta kymmenes ilonaiheeni on vaikkapa se, että kukaan ei lynkannut minua (ainakaan kovin pahasti) viime postauksen jälkeen :)

Sainpas piristettyä itseäni! Toivottavasti vähän teitäkin. Kai sentään nauroitte edes Ilontipoille? :D