Pin the Fuck Ups

Minulla oli tatska-aika viime keskiviikkona. Kävin Turku Tattoo Parlourissa ottamassa kuvan mäyräkoirasta. Koska olen kovis, olihan se pakko ottaa mahdollisimman hankalaan ja kipeään paikkaan. No mutta, äiti, olethan ylpeä tyttärestäsi, jolla on mustetta melkein kainalossa. No pussies here! Laitan kuvan tatuoinnista ihan kiusallani vasta postauksen loppuun. Siellä on myös arvonta, tittidii! Tiedättehän, lopussa kiitos seisoo. Olen luonteeltani hieman ilkeä ja epämiellyttävä.

Turku Tattoo Parlour on ihan omaa luokkaansa oleva tatskapaikka. Koko liike on oikeastaan taideteos. Yritin kuvata kaiken, mitä liikkeessä oli, mutta eihän se ollut mahdollista. Siellä pitää itse käydä! Lisäksi tietysti henkilökunta osasi asiansa ja oli todella miellyttävää. Kun kävin ottamassa ensimmäistä tatuointiani eräässä toisessa liikkeessä Turussa, sain melkein traumoja, sillä tatuoija oli todella ilkeä. Hän suhtautui minuun kuin pikkutyttöön, joka on innostunut värittämään ihoaan. TTP:ssä tällaisesta ei ollut tietoakaan! Olin todella, TODELLA tyytyväinen lopputulokseen ja menen varmasti uudestaankin. Itseasiassa minulla on jo lista kuvista, mitä pitäisi tehdä... Käteni on ihan keskeneräinen vielä: kuvien väliin tulee taustaa, jota itseasiassa alettiin jo tehdäkin. En malta odottaa uutta aikaa!

Kuvasin tatuoinnin tekemisestä ihan teitä varten videon. Ajattelin, että erityisen hyödyllinen se on niille, jotka eivät ole vielä tatuointia ottaneet, sillä siinä näytetään koko homma nopeutettuna. Tietysti muutkin saavat katsoa, koska siitä tuli ihan superawesome. Välillä olen niin taitava, että häikäisen itsenikin! Videoon pääsette tästä.

Videon alussa näette minun vielä hymyilevän, koska käytin ensimmäistä kertaa Emlaa, ihon puudutusainetta. Sellainen pieni purtilo maksoi n. 13 euroa. Emla levitetään iholle pari tuntia ennen tatskan tekemisen aloittamista. En tuntenut mitään alueella, johon olin Emlaa levittänyt! Mutta koska en tiennyt tarkalleen, mihin asti mäyräkoira tulisi, reunoilla oli tuntevia alueita. Oli todella friikin tuntuista, kun neula siirtyi puudutetulta alueelta lähelle kainaloa ja kipu oli ihan järjetön. Loppua kohden Emlan vaikutus haihtui ja siksi irvistän vedet silmissä. Voin kertoa, että kainalo ja käsivarren sisäsyrjä oli ihan sairaan kipeä paikka tatuoida. Lisäksi se sattuu jälkeenpäinkin aika paljon, ja koko käsivarteni on nyt ihan mustelmilla. Mutta se oli sen arvoista! Nimittäin katsokaa, miten upea lopputulos:

Iiiiiik! Ja koska rakkautta riittää, julistetaan nyt vielä arvontakin. Kyllä maailma nyt hymyilee, sillä Turku Tattoo Parlour lupasi palkinnoksi 50 euron lahjakortin liikkeeseensä! Kilpailuun voi osallistua tässä tai Facebookissa, vaikkapa kertomalla, minkä tatuoinnin itse haluaisi ottaa ja miksi. Muistakaa kertoa myös sähköpostiosoitteenne! Arvonta suoritetaan hiukan myöhemmin vasta (1.3.), koska TTP lomailee. Se tarkoittaa sitä, että teillä on enemmän aikaa osallistua kilpailuun :)

Tättärää, tällä viikolla alkoi minun lomani! Palasin juuri Berliinistä yllätyssynttärimatkalta. Hauskaa oli, siitä myöhemmin lisää! Loman kunniaksi kirjoitankin teille siitä, mitä olen touhunnut tämän syksyn. Pin the Fuck Upsinsa osaavat lukijamme varmaankin tietävät jo, että olen suomen kielen opiskelija ja että kun aloitin blogin kirjoittamisen, olin jo töissä äidinkielen opena. Itseasiassa on ollut ihan virkistävää palata itse opiskelemaan tuon 1,5 vuoden jälkeen, jonka vietin työelämässä, vaikka sekin oli tosi kivaa aikaa.

Nyt olen suorittanut opettajan pedagogisia opintojani eli tehnyt kouluharjoittelua. Ja koska teillä kaikilla on ollut äikäntunteja, tiedättekin jo varmaan, että äidinkieli on paras oppiaine, eikö niin? :) Jos ette jo olleet sitä mieltä, olette kohta, sillä aion esitellä teille inspiroivimmat ideamme.

Opettaja on kyllä niin aliarvostettu ammatti. Olemme vähän niinkuin tonttuja. Tontut tekevät hirveösti taustatöitä: he urkkivat, kurkkivat ja laskelmoivat, mitä lahjoja lapset toivoisivat ja toisaalta ansaitsisivat. Lopulta kaiken kunnian saa silti joulupukki ja tonttujen työ unohdetaan kokonaan. Pukki saa kaikki piparit. Samoin me opettajat näemme hirveän vaivan, kun suunnittelemme mielenkiintoisia oppitunteja ja pidämme itsemme ajantasalla opetussuunnitelmien, pedagogisten menetelmien ja oman oppiaineemme uusien sisältöjen kanssa. Ja sitten julkisesti keskustellaan siitä, onko opettajien kesäloma liian pitkä! En nyt tiedä, kuka tässä vertauksessa on joulupukki, mutta ihan varmasti joku siellä jossain vie meidän gloorian. Ketuttaa.

Mutta ennenkuin kyynistymme ja leipäännymme, olemme innostuneita ja nuoria. Äidinkieli on aika parjattu aine, joten meidän pitää yrittää kahta kauheammin tehdä aineestamme mielenkiintoista. Tässä muutamia keinoja, joilla minä ja opiskelijaystäväni olemme yrittäneet virkistää tunteja.

Usein ei tarvitse edes väkisin vääntää mitään vitsiä, vaan kun löytää hauskan aineiston, loppu hoituu itsestään. Esimerkiksi tämä erään opiskelijaharjoittelijan löytämä vanhalla kirjasuomella käyty keskustelu on hauska ihan itsessään:

Itse olen käyttänyt humoristista aineistoa esimerkiksi kun opetan suomen sukukieliä. Jaoin oppilaille sanat virolaiseen räppibiisiin Bemmi Gummid, ja sitten katsoimme yhdessä kappaleen musiikkivideon, joka on hulvaton. Pohdimme yhdessä, mitkä sanat ovat tunnistettavissa, ja sitten jatkoimme siitä sukukielten teoriaan.

Lemppariaiheeni on mainos tekstilajina. Pidin siitä opiskelijakaverini kanssa esityksenkin, ja löysimme ihan mieletöntä materiaalia. Tässä muutama esimerkki:

Yläasteikäisille on tärkeää puhua kriittisestä suhtautumisesta mediaan ja mainoksiin. Tykkään itse hirveästi aiheesta. Blogimainontakin pääsi esitykseemme mukaan ja olen siitä oppilaille puhunutkin. On erittäin tärkeä taito osata tunnistaa mainos ja sen vaikuttamiskeinot. Omassa blogissa mainitsen aina selkeästi, että NYT TÄSSÄ ON MAINOS, jos olen jonkin postauksen tehnyt "yhteistyössä", enkä tee yhteistyötä vain yhteistöiden takia. Kaikki tuotteet tai palvelut, jotka mainitsen tässä blogissa, ovat sellaisia, joita käyttäisin ilman yhteistyökuvioitakin. Mutta oppilaille opetan, että näin eivät tosiaankaan kaikki bloggaajat toimi. Tätä blogikirjoitusta näytin varoittavana esimerkkinä.

Tässä on hauska televisiomainos, jota olen näyttänyt. Se herättää oppilaissa (ja meissä opettajissakin) riemua, koska yläasteikäiset ovat yleensä aina kiinnostuneita seksuaalisuudesta ja juopottelusta. Siksi Kalevalaa ja Seitsemää veljestäkin kannattaa heille kaupitella näiden aiheiden kautta :D

Huumorin ja mielenkiintoisen aineiston lisäksi tunnit tekee mielestäni kivoiksi se, kun opettaja pistää persoonansa peliin eikä tyydy helppoihin tai valmiisiin materiaaleihin. Minä esimerkiksi yritän olla oma dorka itseni tunneillakin. Eräällä oppitunnilla pidin oppilaille murretietokilpailun (jossa soitin mm. Verjnuarmua), jonka palkinnoksi olin tehnyt voittajajoukkueen jäsenille omat kruunut. He olivat sitten luokan murrekuninkaita. Ajattelin, että ysiluokkalaiset nauravat kruunuilleni ja pitävät niitä tyhminä, mutta kun kerroin, että olin tehnyt kruunuja sormet verillä koko yön, he laittoivatkin ne päähänsä kun lähtivät viikonloppua viettämään. Silloin oli hyvä mieli, vaikka vähän olinkin kertonut valkoisia valheita :D

Opiskelijakaverini taas oli keksinyt aivan uudenlaisen tavan kiinnittää oppilaiden huomio sijamuotoihin! Ihan parasta, haluan itsekin tuollaisen paidan.

Tässä siis sijamuodot on lyhennetty ja niiden perään on laitettu kunkin sijamuodon tunnus. Esimerkiksi partitiivi on partia (kissaa, opettajaa) ja translatiivi on translaksi (kissaksi, opettajaksi). Hehee, tälle nauravat ehkä vain äidinkielen opettajat, mutta eikö olekin kekseliästä!

Olen opetusharjoittelussa oppinut käyttämään myös luovia keinoja opin iskemiseksi oppilaiden päähän. Esimerkiksi eräällä tunnilla käytin sellaista menetelmää, että ensin rentoutin oppilaat rentoutusharjoituksen ja hiljaisen musiikin avulla. Kun he olivat laskeneet muurinsa alas, istuivat silmät kiinni aivan rentoina ja heidän mielensä olivat heikkoina ja avoimina, iskin tiedon miekkani heidän aivoihinsa, nopeasti kuin käärme! Aloin lukea heille rauhallisella äänellä tekstiä maailman kielitilanteesta. Kun sitten tämän metodin jälkeen aloimme käsitellä asiaa, he muistivat tekstin aivan törkeän hyvin. Onnittelin itseäni: "MRV, sinä vanha kettu, aina hyväksikäyttämässä varomattomia nuoria!".

Postauksen opetus siis on: älä väheksy opettajiasi, he tekevät kaikkensa vuoksesi. Ainakin aluksi. Nuoret ja innokkaat opettajat usein väsyvät jatkuvaan meluun, vanhempien valituksiin ja byrokratiaan. Jos olet vielä oppilas tai opiskelija, muista olla kiltti opettajallesi ja aina välillä kiittää häntä kivoista tunneista! Tähän vielä oma filosofiani paitsi opettajana, myös ihmisenä:

Siis jos haluat olla fiksu, unohda vaikeat lauserakenteet ja sivistyssanat. Yritä olla mahdollisimman yksinkertainen ;) Lomafiiliksissä,

ps. Vaikka jotkut nimittäisivät minua kielinatsiksi, en sellainen koe olevani. Itsekin teen virheitä, enkä tarkkaile esimerkiksi netissä krijoittaessani jokaisen pilkun paikkaa. Älkää siis pelästykö, voitte jatkaa kommentointia ihan vapaasti, en käytä punakynää täällä :)

Huomasin tuossa viime viikolla, että lempparibändini Kumikameli ja maailman paras keikkabändi Eläkeläiset esiintyvät Jyväskylässä. Viikko oli ollut rankka, mutta mieli olisi tehnyt lähteä Jyväskylään. Niinpä päätin motivoida itseäni ja luottaa kohtaloon: laitoin PTFU:n FB-sivuille tällaisen viestin:

Siis vaikka väsytti, minun oli pakko lähteä matkaan perjantaina. Lähdetään sitten Jyväskylään, hitto soikoon!

Koska olen aika porvari, päätin majottautua hotellihuoneeseen. Mikäs sen paremmin sopii yhteen kuin ug-bändit ja hotellissa yöpyminen? Ei mikään. Minulle jäi onneksi pitkästä matkasta huolimatta hiukan aikaa valmistautua, ja päätin pukeutua vähän kasarihevin henkeen.

Minimoin tavaramäärän, joten siksi kuvat on otettu kännykkäkameralla. Pahoittelen siis laatua, mutta tunnelmahan se tärkein on, ja sitä näissä kuvissa piisaa.

Kumikameli oli yhtä hyvä kuin aina ennenkin, mutta taivas varjele mitkä esiintymisasut! Meinasi ihan pikkarit lentää lavalle. Mutta koska olen jo kerran heittänyt pikkari (XXXL-kokoiset) Eläkeläisille, en kehdannut enää - Eläkeläisissä ja Kumikamelissahan siis on melkein samat henkilöt. Olisivat luulleet stalkkeriksi!

Kumikameli soitti melko lyhyen keikan, sillä pitihän potkupuvut vaihtaa pukuun Eläkeläisten keikkaa varten. Änkesin tietysti lavan eteen, kunnes olin saanut niin paljon turpaani, että siirryin suosiolla takariviin. Eläkeläisten keikoilla meno on ihan hullua!

Jos kuvittelit mosh pitin olevan rankkaa jossain Slayerin keikalla, kokeilepas Eläkeläisiä. Ihmiset ovat pukeutuneet pappa-asuihin, koko baari tanssii letkajenkkaa ja kaikki ovat niin hirveässä humalassa, että kun Onni Waris hakkaa sähköurut kappaleiksi ja heittää ne palavana yleisön sekaan, ihmiset hurraavat ja yrittävät napata itselleen osia muistoksi. Krhm, allekirjoittaneella on myös palanen Wariksen uruista... Muistakaahan Eläkeläisten Donate Organ -kampanja: jos teillä lojuu jossain ylimääräisiä sähköurkuja, niitä voi aina lahjoittaa parempaan käyttöön.

Ilma oli kurja ja sateinen, mutta se ei haitannut kaupungista fiilistelyä! Jyväskylä oli kyllä todella kaunis paikka, täytyy myöntää. Tässä olen Arman-hengessä ihmettelemässä Jykylän kävelykadulla: NÄÄ IHMISET ELÄÄ NÄIN - JOKA PÄIVÄ!

Sitten törmäsin tällaisiin paikkoihin, joista oli pakko saada kuva. Minulla taitaa olla ystäviä Keski-Suomessa! Jotkut tietää, jotkut ei! T. MRV

Päivä oli rankka mutta mielettömän kiva. Lopulta oli ihanaa päästä hotellihuoneen jättimäiseen sänkyyn. Vaikka sänky olikin todella pehmeä eli huono. "Pehmeä sänky" kuulostaa unelmalta, mutta futonilla nukkuvalle se merkitsee selkäsärkyä ja huonoja unia.

Seuraavana päivänä seikkailin hiukan kaupungilla, mutta lähdin ajoissa (vielä valoisalla) kohti koti-Turkua.

Täytyy sanoa, että Jyväskylä, yllätit minut! Vielä viime kesänä haukuin tätä Keski-Suomen Venetsiaa katkerana, koska liikennejärjestelyt olivat sekavat minun ja Somen ihanimman muijan ajaessa kaupungin ohi kohti Sukevaa. Kiitoksia kivasta reissusta :)

ps. Rakas joulupukki, saanko tällaisen essun joululahjaksi jos olen oikein kiltti koko loppuvuoden?

Hei vain, en ole vielä sulautunut sohvaan! Minulla on teille ostosvinkki. Mainostin aiemmin tilanneeni Ellokselta paketin, ja tässä paketin sisältö:

Ihan mieletön paitamekko! Ihan just semmoinen, mitä olen haeskellut Ebaysta jo vuoden päivät. Ja sitten löysinkin sen niinkin turhasta paikasta kuin Elloksen nettisivuilta. Alennuksesta! Itse maksoin tästä 25 e, mutta nyt se näyttää olevan vielä enemmän alennuksessa. En saa tästä mainostuksesta mitään, oikeastaan Ellos on ärsyttävä lafka: kerran kun sieltä erehtyy tilaamaan jotakin, niitä mainoslappuja ja alennustekstareita tulee sitten joka luukusta! Olo on kuin Harry Potterilla. Tämä mekko oli kuitenkin roskatulvan arvoinen. Siinä on kellohelma, eli alle voi tarpeen vaatiessa tunkea tyllihameen, ja helma kohoaa oikein nätisti.

Tilasin saman tien samaa mallia olevan mutta eri kuosisen (puna-valkoruudullisen!) mekon. Näitä arkimekkoja ei voi nimittäin ikinä olla liikaa! Tämä on maailman helpoin arkivaate. Minulle tulee tässä asussa olo, kuin olisin tehtaassa työskentelevä työläistyttö, ei siis sellainen working girl jota ehkä otsikon perusteella luulitte. Senkin törkimykset.

Kuvat on ottanut Scoundrel, ja jossain vaiheessa näytän teille samalla reissulla hänestä ottamiani kuvia ;) Mutta tämä oli tällainen nopea piristys päiväänne ja vinkki kaikille niille, jotka täydellistä paitamekkoa etsivät. Suurta ajattelijaa lainatakseni: "Joskus ihanat asiat tulevat vastaan Elloksen paketeissa." - MRV -