Pin the Fuck Ups

Kohtaan joka ystävänpäivä saman ongelman: miten ylitän vuodentakaisen itseni? Tykkään yllättää ja lahjoa ystäviäni ja miestäni, mutta ideat alkavat pikkuhiljaa loppumaan. Onneksi muistin tämän Siperianhuskyn postauksen viime syyskuulta, ja menin Elämyslahjojen sivuille etsimään jotakin hauskaa ja ainutkertaista tekemistä.

Sivuilta löytyy ihan kaikkea romantiikkapaketeista ralliautoiluun. Jos ei keksi mitään lahjaa, suosittelen selaamaan Elämyslahjojen suosituimpien elämyksien listaa. Edullisimman elämyksen saa jo 15 eurolla. Itse suosin ehdottomasti aineettomia lahjoja, sillä niistä jää usein parhaat muistot eikä toiselle kerry turhaa krääsää nurkkiin. Jos haluaa itsekin päästä nauttimaan lahjasta (ja tietenkin lahjottavan seurasta!), kannattaa hankkia elämys kahdelle.

Koska halusin tehdä jotakin täysin uutta ja unohtumatonta, valitsin sukelluskokeilun sisätila-altaassa. Kysyin Elämyslahjoilta, voisinko tehdä esittelyn tästä elämyksestä blogissa, ja he lähtivät ilomielin blogiyhteistyöhön. Kokemus oli ihan huikea! Lisäksi mieheni oli tyytyväinen, kun ysätävänpäivän juhliminen ei tarkoittanutkaan ruusuja, suklaata ja kynttilänvaloa :D Niin minäkin, sillä vaikka pidän suklaasta ja ruusuista, ei paikallaan istuminen todellakaan ole minun juttuni.

Kuvasin uudella GoPro-kamerallani videon vedenalaisesta seikkailusta. Siitä tuli aika kiva, ja kuten huomaatte, romantiikkaa voi harrastaa myös vähän erilaisilla treffeillä. Videon näet täällä.

Sukelluskokeiluun piti saapua uikkarin ja pyyhkeen kanssa. Lisäksi piti allekirjoittaa lappu, jossa todettiin, että ei ole mitään sairauksia, jotka estäisivät sukeltamisen. Ilmeisesti tämä on lähinnä muodollisuus, koska sisäaltaassa sukeltaminen on melko turvallista. Itse koulutus alkoi varusteiden esittelyllä ja niiden päällepukemisella. Kävimme lyhyesti läpi käsimerkit sekä sen, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Tähän meni n. puoli tuntia, ja sitten pääsimmekin jo veteen.

Sukeltaminen tuntui aluksi todella oudolta! Tunteeseen kuitenkin tottui, kun pääsi kunnolla veden alle. Minulla oli ollut flunssa, joten jouduin tasaamaan painetta aika usein, sillä korviani särki. Sitä siis teen videolla ja kuvissa, kun otan nenästäni kiinni.

Kokemus oli kyllä niin ikimuistoinen, että suunnittelen jo seuraavaa kertaa! Kokeilusta olisi ollut mahdollista jatkaa alkeiskurssilla, mutta kokeilu oli Helsingissä, joten sinne on vähän turhan pitkä ajomatka. Kesällä kuitenkin voisin kokeilla jotakin muuta, sillä Elämyslahjoilla on runsaasti kivoja vesi-aktiviteetteja. Minua kiinnostaa esimerkiksi tuo Bodyboarding/Flowboarding - siis surffausta turvassa hailta ja merileviltä! :) Hintakaan ei ole paha.

Kaiken kaikkiaan elämys oli ihan mahtava, ja voin kyllä suositella muillekin. Jonkun verran alussa minulla oli hiukan paniikinomainen ahtaan paikan kammo, mutta siitä pääsi yli. Jos on vakavampaa taipumusta tuohon vaivaan, harkitsisin ehkä kaksi kertaa. Jos se on lievänä, ei mitään hätää - tunne menee ohi kun veden alla hengittämiseen tottuu. Varoituksen sana: sukelluskokeilun jälkeen voi tulla himo sukeltaa uudelleen, niin kivaa se oli!

Muistatteko onepieceni? Se on edelleenkin mielestäni maailman mukavin vaate. Mutta olen saanut siitä sellaista palautetta, että se on nolo (sanoi pikkusiskoni, kun olimme kaupungilla), maailman epäseksikkäin vaate (Siperianhusky) ja vaippa (mieheni He-Man). Tämä sai minut miettimään ensinnäkin sitä, miten huono maku muulla maailmalla on, mutta toiseksi sitä, että itse kyllä tunnen oloni oikeinkin viehättäväksi tuossa haalarissa.

Jos ihminen tuntee olonsa kauniiksi ja seksikkääksi, hän myös on sitä. Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta on täyttä totta, ja aion todistaa sen teille tässä postauksessa. Käskin nimittäin miestäni ottamaan minusta pin-up-kuvia haalarissani. Hän sanoi, että pin-up-kuvien idea on juuri pienessä leikkisässä paljastamisessa ja että onepiecessä se ei onnistuisi. Mutta tämä ei pitänyt paikkaansa, koska kuten jo totesin, seksikkyys on asenne. Otin näistä neitosista mallia poseerauksissani:

Muokkasin kuvia vähän vasemmalla kädellä, sillä en ole kovinkaan hyvä käyttämään Photoshoppia. Mutta idea varmaan menee perille näinkin! Onepiece ei ole ainut ruma tai nolo asia näissä kuvissa. Minulla on nimittäin myös ihan hirveä yskänrokko huulessa, mutta näkyykö sitä? Ei! Miksi ei? Koska a) minulla on huulipunaa, b) hymyilen kuin viimeistä päivää. Tämän kerron teille siksi, että ymmärtäisitte, että kukaan ei kenenkään naamaa niin tarkkaan kuin naaman omistaja itse.

Kun on itseensä tyytyväinen, se näkyy ulospäin. Itsekin pidän (ulkoisesti ja sisäisesti) kaikista eniten sellaisista ihmisistä, jotka ovat sinut itsensä kanssa. Kaikista kauneimmat ihmiset ovat sellaisia, jotka uskaltavat rohkeasti olla sitä, mitä ovat, eivätkä selittele itseään. Olen huomannut, että en oikeastaan osaa arvostaa ulkoista kauneutta, jos en tunne sen alla olevaa persoonaa. Ihmisistä tulee kauniita tai rumia vasta kun heihin tutustuu. Esimerkiksi minusta kuumimmat julkkismiehet ovat sellaisia, jotka ovat kivoja ja vahvoja persoonia. Lempparini on Jyrki Sukula! Hän on hauska, mukava mutta jämäkkä, käskee ihmisiä ja ihmiset tottelevat. Toinen ihana tyyppi televisiosta on Poliisit-sarjan Kuopion lyhyt ja kaljupäinen poliisi :D

Tiivistetysti: ensin pitää rakastaa itseään, muut seuraavat sitten perässä. Jos ajattelee olevansa seksikäs onepiecessä, niin sitten asia on niin. Ja kukaan ei katsele vikojasi jos et itse voivottele niitä.

Ihanaa lauantaita teille toivoo

Minulla oli tatska-aika viime keskiviikkona. Kävin Turku Tattoo Parlourissa ottamassa kuvan mäyräkoirasta. Koska olen kovis, olihan se pakko ottaa mahdollisimman hankalaan ja kipeään paikkaan. No mutta, äiti, olethan ylpeä tyttärestäsi, jolla on mustetta melkein kainalossa. No pussies here! Laitan kuvan tatuoinnista ihan kiusallani vasta postauksen loppuun. Siellä on myös arvonta, tittidii! Tiedättehän, lopussa kiitos seisoo. Olen luonteeltani hieman ilkeä ja epämiellyttävä.

Turku Tattoo Parlour on ihan omaa luokkaansa oleva tatskapaikka. Koko liike on oikeastaan taideteos. Yritin kuvata kaiken, mitä liikkeessä oli, mutta eihän se ollut mahdollista. Siellä pitää itse käydä! Lisäksi tietysti henkilökunta osasi asiansa ja oli todella miellyttävää. Kun kävin ottamassa ensimmäistä tatuointiani eräässä toisessa liikkeessä Turussa, sain melkein traumoja, sillä tatuoija oli todella ilkeä. Hän suhtautui minuun kuin pikkutyttöön, joka on innostunut värittämään ihoaan. TTP:ssä tällaisesta ei ollut tietoakaan! Olin todella, TODELLA tyytyväinen lopputulokseen ja menen varmasti uudestaankin. Itseasiassa minulla on jo lista kuvista, mitä pitäisi tehdä... Käteni on ihan keskeneräinen vielä: kuvien väliin tulee taustaa, jota itseasiassa alettiin jo tehdäkin. En malta odottaa uutta aikaa!

Kuvasin tatuoinnin tekemisestä ihan teitä varten videon. Ajattelin, että erityisen hyödyllinen se on niille, jotka eivät ole vielä tatuointia ottaneet, sillä siinä näytetään koko homma nopeutettuna. Tietysti muutkin saavat katsoa, koska siitä tuli ihan superawesome. Välillä olen niin taitava, että häikäisen itsenikin! Videoon pääsette tästä.

Videon alussa näette minun vielä hymyilevän, koska käytin ensimmäistä kertaa Emlaa, ihon puudutusainetta. Sellainen pieni purtilo maksoi n. 13 euroa. Emla levitetään iholle pari tuntia ennen tatskan tekemisen aloittamista. En tuntenut mitään alueella, johon olin Emlaa levittänyt! Mutta koska en tiennyt tarkalleen, mihin asti mäyräkoira tulisi, reunoilla oli tuntevia alueita. Oli todella friikin tuntuista, kun neula siirtyi puudutetulta alueelta lähelle kainaloa ja kipu oli ihan järjetön. Loppua kohden Emlan vaikutus haihtui ja siksi irvistän vedet silmissä. Voin kertoa, että kainalo ja käsivarren sisäsyrjä oli ihan sairaan kipeä paikka tatuoida. Lisäksi se sattuu jälkeenpäinkin aika paljon, ja koko käsivarteni on nyt ihan mustelmilla. Mutta se oli sen arvoista! Nimittäin katsokaa, miten upea lopputulos:

Iiiiiik! Ja koska rakkautta riittää, julistetaan nyt vielä arvontakin. Kyllä maailma nyt hymyilee, sillä Turku Tattoo Parlour lupasi palkinnoksi 50 euron lahjakortin liikkeeseensä! Kilpailuun voi osallistua tässä tai Facebookissa, vaikkapa kertomalla, minkä tatuoinnin itse haluaisi ottaa ja miksi. Muistakaa kertoa myös sähköpostiosoitteenne! Arvonta suoritetaan hiukan myöhemmin vasta (1.3.), koska TTP lomailee. Se tarkoittaa sitä, että teillä on enemmän aikaa osallistua kilpailuun :)

Tykkään järjestellä juhlia ja vielä enemmän tykkään, jos voin ilahduttaa muita. Tästä yhtälöstä voi päätellä, että yllätyssynttärit ovat kivointa, mitä tiedän, ja järjestelen niitä aina välillä kaikille kivoille tyypeille. Tämän vuoden saldo taitaa nyt olla viidet! Siksi on parasta, että synttärini ovat joulukuun lopulla, koska kaikki ovat silloin minulle kiitollisuudenvelassa ja saan hienot synttärit itsekin. Oma napa siis lähinnä tässäkin touhussa.

Mieheni He-Man täytti vuosia, ja on jo aikamoinen perinne, että järjestän hänelle yllätyssynttärit. Koska hän kuitenkin osasi odottaa juhlia, minun piti keksiä jotain erityisen yllätyksellistä. Niinpä päätin pitää oikeat glamour-pirskeet. Tänä Johanna Tukiaisen aikakautena varmaankin kaikki tietävät, mitä glamour on, mutta tiedättekö, miten järjestää kunnon glamöörit pippalot? Niinpä, ettepä niin. Ei se mitään, nyt kerron teillekin, mistä parhaat luksusjuhlat koostuvat. Näillä ohjeilla tekin voitte viettää juhlapäivää jälleen huomenna! Huomatkaa, että juhlan suunnittelussa tein yhteistyötä muutaman tahon kanssa. Palkkaa en ole saanut, mutta erinäisiä hyödykkeitä kyllä. Mikään pakko minun ei ole ketään kehua tai mainostaa, valitsen ihan itse, kenet mainitsen blogissa ja ketä en.

Myös HM:n ja minun ystävä Valkoinen Barbaari täytti vuosia samoihin aikoihin. Niinpä ovelana tyttönä päätin yllättää myös hänet: näin sain aikaiseksi isommat pirskeet, enemmän yllätysmomenttia, parempaa mieltä useammalle eikä HM joutunut yksin olemaan huomion keskipisteenä. Plus maksa säästyi: yhdet isot juhlat on paremmat kuin kahdet lähekkäin! Vai onko laskutoimitukseni nyt ihan oikein? No, kuitenkin.

1. Kaikki lähtee vaatteista! Juhlasankarin pitää tuntea itsensä juhlien kuninkaaksi! Joten tottakai lähdin vuokraamaan sankareille smokit. Eihän se ole juhla eikä mikään, missä miehet eivät ole smokeissa! Lähdin siis pukuvuokraamo Sanelmaan.

Avukseni saapui teille jo tuttu Sovinisti. Palvelu Sanelmassa oli aivan mielettömän kärsivällistä ja ihanaa! Kuvitelkaapa tilanne: pukuvuokraamoon saapuu puvuista mitään tietämätön MRV. Hänellä on mukanaan sovitusnukke (Sovinisti), joka on toisen päivänsankarin kanssa samanpituinen, mutta eri levyinen, toisen kanssa melko samankokoinen, mutta lyhyempi. MRV on ovelasti hankkinut tietoonsa päivänsankareiden rinnan- ja hartianympäryksen (älkää kysykö, miten!).

Sain tietää Sanelmassa, että minun olisikin pitänyt mitata kaulanympärys! Olin aivan ihmeissäni, en ollut edes ajatellut sellaista. Mutta nytpähän tiedän, ja tekin tiedätte. Smokkia vuokratessa siis kaulanympärys on tärkeä tietää. Lopulta saimme kuin saimmekin koottua luultavasti sopivankokoiset smokit. Voitteko uskoa, että Sanelman omistaja sanoi minulle, että jos smokit eivät sovikaan, voin soittaa hänelle itsenäisyyspäivänä, niin hän tulee tuomaan vaihdokit! Ihan oikeasti. Onneksi smokit sopivat kuitenkin täydellisesti. Niistä kuva tuonnempana.

Tottakai myös minun oli näytettävä hyvältä, enhän kehtaisi missään ryysyissä kulkea smokkimiesten rinnalla! Ompelin ihanaan samettimekkooni halkion, ja olo oli kuin Bond-tytöllä konsanaan!

2.Yllätä päivänsankari! Minun tapauksessani päivänsankarit oikeastaan osasivat jo aavistaa jotakin, mutta eivät todellakaan sitä, mitä olin heidän varalleen suunnitellut. Toisaalta päivänsankarit olivat insinöörejä, joten heidän ilmeensäkään ei värähtänyt, kun käskin heitä riisumaan vaatteensa. Toinen paistoi hirvenlihaa ja jatkoi ilmoitukseni jälkeen tyynesti sen paistamista! Olin kuvitellut, että he järkyttyvät ja rupeavat kenties haukkomaan henkeään. Kirkumista sentään en odottanut, koska kyseessä oli sentään kaksi miehekästä miestä. No, tahdon uskoa, että miehet olivat sisimmissään yllättyneitä.

Kun miehet olivat vaihtaneet vaatteet, lähdimme meille. Siellä odottivatkin vieraat. Koska kyseessä oli kuitenkin glamöörit juhlat, olin ostanut kuohuviiniä ja foliopalloja. Kaikissa luksusjuhlissa pitää olla sellaisia! Lisäksi olin tehnyt molemmille omat kakut. HM haluaa aina synttäreilleen mustikkapiirakan, joten tein sellaisen. Ongin ovelasti selville VB:n lempikarkin ja tein siitä kakun - tarjolla oli siis Jellybean-kakkua :D

3. Hienoissa juhlissa pitää syödä kunnolla! Nyt MRV oli kuulkaas ryhtynyt niin hienoksi, että teki oikein elämänsä ensimmäisen pöytävarauksen. Kyllä oli aatelinen olo. Emme kuitenkaan halunneet mitään liian pröystäilevää, joten valitsimme rentoa mutta hyvää ruokaa tarjoavan Morrison'sin Turun keskustasta. Siinä edessä meillä olikin sitten aikaa ikuistaa melkein koko porukka. Etkoilta kotoamme oli lähtenyt pois jo kaksi henkilöä. Rauha heidän sieluilleen.

Ruoka oli aivan törkeän hyvää ja sitä oli paljon. Eli eipä ollut kauaa hienostunut leidi -fiilis. Huomatkaa, että minä en saanut ilmaista ruokaa, joten suositteluni ovat validit ;) Otin vuohenjuustohampparin, joka oli aivan törkeän hyvä. Samoin nuo lohkoperunat! Vaikka annos oli suuri, sain kaiken syötyä miesjoukkion uljaalla avustuksella. Hyvä, sillä inhoan heittää ruokaa roskiin. Katsokaahan hienoa ruokailuetikettiäni:

Kaikissa kunnon luksusjuhlissa pitää syödä, sillä kuka juntti nyt haluaisi juoda sampanjaa tyhjään mahaan ja sitten örveltää nelinkontin kuin jokin eläimellinen barbaari! Kun oli syöty kunnolla, matkaa on taas kivampi jatkaa.

4. Järjestä jotakin ohjelmaa! Juhlissa pitää aina olla jotakin ohjelmaa. Hienostuneissa Juhlissa™ pitää olla hienostunutta ohjelmaa. Mikäs sen parempaa kuin stand up -show! Mahtaviin ruokatapoihini sopii hyvin räkä poskella nauraminen. Sillee hienostuneesti siis. Lähdimme siis Apolloon:

No nyt on puitteet kohdillaan! Kultainen tapetti, painavat samettiverhot ja kattokruunut suorastaan huusivat puoleensa meidän glamööria seuruetta.

5. Valitse jokin hieno jatkopaikka! Ilta oli stand upin päättyessä vielä nuori, joten lähdimme tietysti jatkoille. Ja mikäs sen bondimpaa kuin kasino! Jatkoimme juhlimista siis Börsissä. Itse en ole vielä ollut kertaakaan Börsissä, vaikka Turussa olenkin asunut jo yli neljä vuotta. Luulin sitä teinipaikaksi, mutta siellä olikin ihan aikuista porukkaa. Musiikkikin oli hyvää, joten vietimme aikaa tanssilattialla. Nautin tanssimisesta, ja etenkin nolosti tanssimisesta. Täällä on hyviä vinkkejä siihen. Pääsin myös lempiharrastukseni pariin, eli pätemiseen ja toisten pilkkaamiseen, kun selvisi, että VB ei osannut tanssia YMCA:ta! Siis what??

Lopulta päädyimme kasinolle uhkapelaamaan, ja olihan minun pakko saada sieltä pari yhteiskuvaa päivänsankareiden kanssa. Minua oikein harmittaa, että jouduin peittämään HM:n naaman! Hän oli niin komea. Miesten pitäisi aina käyttää smokkia.

Mutta kuten kaikki ihanat glamöörit asiat, nämäkin juhlat päättyivät. Olisipa katu-uskottavaa sanoa, että ne päättyivät räkäisesti ja oksennukset rinnalla, mutta ei, me menimme kotiin ihan hyvässä kunnossa. Hienostuneesti. Seuraavana päivänä jouduimme palauttamaan vuokratut smokit! Siitä olin hiukan katkera. Kuten sanoin, mielestäni HM voisi pukeutua arkenakin noin.

Minäkin voisin pukeutua arkena näin.

Ensi vuonna sitten uudestaan! Oli hienoa leikkiä hiukan parempaa väkeä, kun on itse tällainen juntti ;) Tähän voisi tottuakin.

ps. Olenko sanonut tarpeeksi monta kertaa glamour? Tässä vielä pari varmistukseksi: glamourglamourglamour, luksusluksusluksus, eliittieliittieliitti!

Tättärää, tällä viikolla alkoi minun lomani! Palasin juuri Berliinistä yllätyssynttärimatkalta. Hauskaa oli, siitä myöhemmin lisää! Loman kunniaksi kirjoitankin teille siitä, mitä olen touhunnut tämän syksyn. Pin the Fuck Upsinsa osaavat lukijamme varmaankin tietävät jo, että olen suomen kielen opiskelija ja että kun aloitin blogin kirjoittamisen, olin jo töissä äidinkielen opena. Itseasiassa on ollut ihan virkistävää palata itse opiskelemaan tuon 1,5 vuoden jälkeen, jonka vietin työelämässä, vaikka sekin oli tosi kivaa aikaa.

Nyt olen suorittanut opettajan pedagogisia opintojani eli tehnyt kouluharjoittelua. Ja koska teillä kaikilla on ollut äikäntunteja, tiedättekin jo varmaan, että äidinkieli on paras oppiaine, eikö niin? :) Jos ette jo olleet sitä mieltä, olette kohta, sillä aion esitellä teille inspiroivimmat ideamme.

Opettaja on kyllä niin aliarvostettu ammatti. Olemme vähän niinkuin tonttuja. Tontut tekevät hirveösti taustatöitä: he urkkivat, kurkkivat ja laskelmoivat, mitä lahjoja lapset toivoisivat ja toisaalta ansaitsisivat. Lopulta kaiken kunnian saa silti joulupukki ja tonttujen työ unohdetaan kokonaan. Pukki saa kaikki piparit. Samoin me opettajat näemme hirveän vaivan, kun suunnittelemme mielenkiintoisia oppitunteja ja pidämme itsemme ajantasalla opetussuunnitelmien, pedagogisten menetelmien ja oman oppiaineemme uusien sisältöjen kanssa. Ja sitten julkisesti keskustellaan siitä, onko opettajien kesäloma liian pitkä! En nyt tiedä, kuka tässä vertauksessa on joulupukki, mutta ihan varmasti joku siellä jossain vie meidän gloorian. Ketuttaa.

Mutta ennenkuin kyynistymme ja leipäännymme, olemme innostuneita ja nuoria. Äidinkieli on aika parjattu aine, joten meidän pitää yrittää kahta kauheammin tehdä aineestamme mielenkiintoista. Tässä muutamia keinoja, joilla minä ja opiskelijaystäväni olemme yrittäneet virkistää tunteja.

Usein ei tarvitse edes väkisin vääntää mitään vitsiä, vaan kun löytää hauskan aineiston, loppu hoituu itsestään. Esimerkiksi tämä erään opiskelijaharjoittelijan löytämä vanhalla kirjasuomella käyty keskustelu on hauska ihan itsessään:

Itse olen käyttänyt humoristista aineistoa esimerkiksi kun opetan suomen sukukieliä. Jaoin oppilaille sanat virolaiseen räppibiisiin Bemmi Gummid, ja sitten katsoimme yhdessä kappaleen musiikkivideon, joka on hulvaton. Pohdimme yhdessä, mitkä sanat ovat tunnistettavissa, ja sitten jatkoimme siitä sukukielten teoriaan.

Lemppariaiheeni on mainos tekstilajina. Pidin siitä opiskelijakaverini kanssa esityksenkin, ja löysimme ihan mieletöntä materiaalia. Tässä muutama esimerkki:

Yläasteikäisille on tärkeää puhua kriittisestä suhtautumisesta mediaan ja mainoksiin. Tykkään itse hirveästi aiheesta. Blogimainontakin pääsi esitykseemme mukaan ja olen siitä oppilaille puhunutkin. On erittäin tärkeä taito osata tunnistaa mainos ja sen vaikuttamiskeinot. Omassa blogissa mainitsen aina selkeästi, että NYT TÄSSÄ ON MAINOS, jos olen jonkin postauksen tehnyt "yhteistyössä", enkä tee yhteistyötä vain yhteistöiden takia. Kaikki tuotteet tai palvelut, jotka mainitsen tässä blogissa, ovat sellaisia, joita käyttäisin ilman yhteistyökuvioitakin. Mutta oppilaille opetan, että näin eivät tosiaankaan kaikki bloggaajat toimi. Tätä blogikirjoitusta näytin varoittavana esimerkkinä.

Tässä on hauska televisiomainos, jota olen näyttänyt. Se herättää oppilaissa (ja meissä opettajissakin) riemua, koska yläasteikäiset ovat yleensä aina kiinnostuneita seksuaalisuudesta ja juopottelusta. Siksi Kalevalaa ja Seitsemää veljestäkin kannattaa heille kaupitella näiden aiheiden kautta :D

Huumorin ja mielenkiintoisen aineiston lisäksi tunnit tekee mielestäni kivoiksi se, kun opettaja pistää persoonansa peliin eikä tyydy helppoihin tai valmiisiin materiaaleihin. Minä esimerkiksi yritän olla oma dorka itseni tunneillakin. Eräällä oppitunnilla pidin oppilaille murretietokilpailun (jossa soitin mm. Verjnuarmua), jonka palkinnoksi olin tehnyt voittajajoukkueen jäsenille omat kruunut. He olivat sitten luokan murrekuninkaita. Ajattelin, että ysiluokkalaiset nauravat kruunuilleni ja pitävät niitä tyhminä, mutta kun kerroin, että olin tehnyt kruunuja sormet verillä koko yön, he laittoivatkin ne päähänsä kun lähtivät viikonloppua viettämään. Silloin oli hyvä mieli, vaikka vähän olinkin kertonut valkoisia valheita :D

Opiskelijakaverini taas oli keksinyt aivan uudenlaisen tavan kiinnittää oppilaiden huomio sijamuotoihin! Ihan parasta, haluan itsekin tuollaisen paidan.

Tässä siis sijamuodot on lyhennetty ja niiden perään on laitettu kunkin sijamuodon tunnus. Esimerkiksi partitiivi on partia (kissaa, opettajaa) ja translatiivi on translaksi (kissaksi, opettajaksi). Hehee, tälle nauravat ehkä vain äidinkielen opettajat, mutta eikö olekin kekseliästä!

Olen opetusharjoittelussa oppinut käyttämään myös luovia keinoja opin iskemiseksi oppilaiden päähän. Esimerkiksi eräällä tunnilla käytin sellaista menetelmää, että ensin rentoutin oppilaat rentoutusharjoituksen ja hiljaisen musiikin avulla. Kun he olivat laskeneet muurinsa alas, istuivat silmät kiinni aivan rentoina ja heidän mielensä olivat heikkoina ja avoimina, iskin tiedon miekkani heidän aivoihinsa, nopeasti kuin käärme! Aloin lukea heille rauhallisella äänellä tekstiä maailman kielitilanteesta. Kun sitten tämän metodin jälkeen aloimme käsitellä asiaa, he muistivat tekstin aivan törkeän hyvin. Onnittelin itseäni: "MRV, sinä vanha kettu, aina hyväksikäyttämässä varomattomia nuoria!".

Postauksen opetus siis on: älä väheksy opettajiasi, he tekevät kaikkensa vuoksesi. Ainakin aluksi. Nuoret ja innokkaat opettajat usein väsyvät jatkuvaan meluun, vanhempien valituksiin ja byrokratiaan. Jos olet vielä oppilas tai opiskelija, muista olla kiltti opettajallesi ja aina välillä kiittää häntä kivoista tunneista! Tähän vielä oma filosofiani paitsi opettajana, myös ihmisenä:

Siis jos haluat olla fiksu, unohda vaikeat lauserakenteet ja sivistyssanat. Yritä olla mahdollisimman yksinkertainen ;) Lomafiiliksissä,

ps. Vaikka jotkut nimittäisivät minua kielinatsiksi, en sellainen koe olevani. Itsekin teen virheitä, enkä tarkkaile esimerkiksi netissä krijoittaessani jokaisen pilkun paikkaa. Älkää siis pelästykö, voitte jatkaa kommentointia ihan vapaasti, en käytä punakynää täällä :)

Oletteko sattuneet huomaamaan sellaista pientä asiaa, että Suomessa ollaan usein vaatimattomia? Kyllä, totta se on! Uskokaa pois. Vaatimattomuus kaikille sallittakoon, mutta jos sitä aletaan vaatia muiltakin, syntyy ongelma. Olen törmännyt usein sellaiseen, että jos olen tyytyväinen itseeni, muut kokevat sen jotenkin vääräksi. Olen itserakas, omahyväinen tai jopa ilkeä. Ilkeä?! En sano muista ihmisistä mitään, jos sanon olevani kiva, nätti tai fiksu. Tai hyvä jossakin. Sen ei pitäisi koskettaa ketään muuta mitenkään. En tajua, miten siitä, että olen tyytyväinen itseeni, voi joku toinen sydänjuuriaan myöten loukkaantua.

Luin laatujournalistisesta julkaisusta (Iltalehdestä) hyvin luotettavasta ja totuudellisesta tutkimuksesta (Doven "hyväksy itsesi ja osta meiltä saippuaa!" -kampanjaan liittyvästä), että naisista vain neljä prosenttia pitää itseään kauniina. Mitä hittoa, naiset?? Tietenkään tähän tutkimukseen ei voi suoraan uskoa, mutta kyllä se pisti miettimään, miten paljon minunkin lähipiirissäni on naisia, jotka vinkuvat turhasta.

Jos ei itse pysty olemaan tyytyväinen itseensä tai jos ei kehtaa sanoa sitä ääneen, voi kokea uhaksi sen, että joku toinen siihen kykenee. Mutta ei hätää! Nyt kerron kaikille, miten onnistun ajattelemaan itsestäni näin positiivisesti. Älä enää katkerana harakkana kyräile toisten napoja, ryhdy rehellisesti ja ylpeästi tuijottamaan omaasi! Iltalehden artikkelissa oli aivan paskaa liibalaabaa, älä usko sitä. Minä tarjoan teille nyt ihan konkreettisia asioita, joita voitte alkaa toteuttaa. Avain itsensä rakastamiseen tässä karmeassa, vaativassa ja tuomitsevassa yhteiskunnassa on valikoiva ajattelu, ajatuksien aktiivinen muokkaaminen ja armoton itsepetos: toista asiaa tarpeeksi kauan, ja se muuttuu todeksi.

Näin helppoa se on:

1. Etkö ole tyytyväinen siihen, mitä peilissä näet? Vaihda peiliä! En koskaan katso eteisen peilistä itseäni takaapäin, koska siinä takapuoleni ei näytä kovin hyvältä. Peili siis valehtelee. Sen sijaan katselen pyllyäni aina kampauspöytäni peilistä, koska se näyttää siinä ihan törkeän hyvältä. Tämä peili kertoo totuuden, tietysti. Uskon siis mieluummin kampauspöytäni peiliä. Ongelma ratkaistu! Valmiina baanalle.

Varokaa, tässä on blogihistoriani kolmas pyllykuva, ja ai että se on mahtava!

2. Onko sinulla jokin ruumiinosa, joka ei sovi yleiseen ihanteeseen? Vaihda ihannetta! Minulla on ihan julmetun rotevat reidet. Reiteni ympärysmitta on varmaan suurempi kuin Schwarzeneggerin hauis! Se on tosiasia. En voi muuttaa sitä millään järkevillä toimilla. Jos jäisin kauhistelemaan reisiäni, en ikinä saisi mitään aikaiseksi ja olisin onneton lopun elämääni.

Joten muutan tavan, jolla katson/ajattelen reisiäni. Sen sijaan, että puristelisin muhkuroitani ja itkisin kaiket illat, menin itämaiseen tanssiin. Siellä harrastetaan tällaista:

Höh, tuo gif ei näemmä toimi täällä Cityssä. Tässä linkki, jonka pitäisi toimia :)

Lisäksi yritän etsiä sellaisia esikuvia, joissa ihailen jotain muuta kuin ulkonäköä. Tai sitten sellaisia, joilla on samat "viat" kuin minulla. Sitten ihailen kuvia heistä eri vaatteissa, sädehtivinä, tyylikkäinä ja upeina. Kuvittelen, että heidän tähtisateestansa sataa vähän minunkin päälleni.

Olen myös melkein kokonaan luopunut housuista. Ne eivät ikinä istu kunnolla. Sen sijaan käytän hameita ja mekkoja, sillä ne sopivat aina. Tadaa, ei enää mielipahaa! Poissa ovat ne päivät, joina kiskoin tuskanhiessä pukukopissa päälleni makkarankuoria, jotka eivät liikkuneet polvesta ylöspäin, vaikka otin varmuuden vuoksi kokoa isommat.

Kaiken tämän jälkeen nämä reidet alkavat olla aika läheiset. Tai sillee, ~40 senttiä sydämestä :) Ps. tässä kerroin nyt ulkonäöllisestä jutusta, mutta ohje pätee myös sisäisiin ominaisuuksiin: jos esimerkiksi olet ujo, keksi hyviä puolia ujoudestasi ja pyri tilanteisiin, jossa voisit nähdä ujouden hyvällä tavalla. Etsi ujoja idoleita. Pim, sinut on hypnotisoitu!

3. Onko sinulla jokin ongelma, jolla mässäilet päivittäin ja jolle voisit tehdä jotain? Vastaus on yksinkertainen: tee nyt hitossa sille asialle jotain! Kuten äskeisessä kohdassa kerroin: jos et voi asialle mitään, hyväksy se. Mutta jos voit, älä jahkaile ja tuhlaa energiaasi murehtimiseen, vaan toimi. Kun saavutat tavoitteesi ahkeralla työllä ja vaivannäöllä, et voi muuta kuin rakastua itseesi. Mitä vaikeampaa se on, sitä parempi.

4. Onko mieli matala, etkä vaan voi pakottaa itseäsi hyvälle tuulelle? Anna jonkun muun tehdä se: kuuntele mieltä ylentävää musiikkia. Musiikki on ihan mielettömän voimakas väline.

Kun aloitan aamuni tällaisella biisillä, päivä ei voi mennä pieleen:

Koska diggaan itseäni
on suuri voima sisässäni
Olen itseeni mielistynyt
Enkä vielä itseeni oo pettynyt

Eppu Normaali - Diggaan itseäni

Jos tunnen oloni nuhjuiseksi, laitan Macklemoren & Ryan Lewisin Thrift Shopin soimaan kuulokkeista ja kävelen kaupungilla rytmikkäin askelin like a boss.

Jos minulla on vaikkapa jokin tärkeä esitelmä tai työhaastattelu, kuuntelen Ragen Set this world on fire -biisiä matkalla sinne. Mahdollisuuksien mukaan laulan täysillä.

Kun eläytyy musiikkiin täysillä, se olo jää päälle silloinkin, kun on pakko ottaa ne kuulokkeet päästä pois. Laitan tän maailman palamaan!

5. Tuntuuko, siltä, että kaikki vaativat sinulta jotakin? Lakkaa itse ensimmäisenä. Huomaat pian, että oma mielipiteesi on tärkein mielipide. Kun lakkaat vaatimasta itseltäsi liikaa, et vaadi enää muiltakaan. Kun alat nähdä itsesi positiivisessa valossa, näet pian muutkin. Jos siedät omia vikojasi, siedät muidenkin. Niin helppoa se on.

Siis syö vielä yksi pulla. Jos ei jaksa siivota, ei tarvitse. Tukan ei täydy aina olla tiptop. Kokeissa riittää se, että pääsee läpi. Kumman itse ottaisit töihin: ahdistuneen ja neuroottisen kympin oppilaan vai itseensä ja maailmaan tyytyväisen seiskan oppilaan? Entä poika/tyttöystäväksesi: tyypin, joka kyttää hulluna omia ja sinun suupaloja ja juoksee jokaisen suklaakonvehdin jälkeen tunnin lenkin, vai vähän pyöreän mutta rennon ja mukavan kaverin?

6. Teetkö virheitä? Ensinnäkin, kaikki tekevät. Toiseksi, unohda koko sana, ja muuta "mokat" loistaviksi tarinoiksi. Olen huomannut, että pieleen menneet reissut ovat jälkeenpäin niitä parhaita juttuja. Joskus virheistä myös oppii ja <muuta filosofista skeidaa>. Joskus lapsina naapurin poika ampui minua, siskoani Siperianhuskya ja serkkuani Plättää kuulapyssyllä. Me veimme hänen postiluukkuunsa pussillisen paskaa, ja hänen äitinsä heilutti meille pihalta. Me heilutimme takaisin, ja juoksimme karkuun. Eipä naapurin täti enää koskaan myöhemmin sitten heilutellut meille, häiriintyneille kakaroille. Mutta nyt minulla on tarina, mitä kertoa! Tosin Plättä jaksaa aina muistuttaa, että tarina on nolo, sitä ei kannata kertoa seurajuttuna eikä siitä kannata olla niin ylpeä. No, kerronpahan kuitenkin ja olen nololla tavalla ylpeä!

Ystäväni polttareissa koko polttariseuruetta suihkutettiin pippurisumutteella. Ilta olisi voinut mennä pieleen, ja kaikki olisivat voineet alkaa itkeä ja mennä kotiin, mutta ei. Tuleva morsian poseerasi kameralle poliisin ja ambulanssimiesten kanssa, ja jatkoimme iltaa hyvillä mielin (hiukan köhivinä). Jos koko sumute-episodia ei olisi tapahtunut, en välttämättä muistaisi koko iltaa, sillä polttareita nyt vaan on paljon ja ne ovat usein aika samanlaisia. Nyt muistan sen aina!

Tässä oli viisi neuvoa itsensä rakastamiseen ja parempaan oloon. Nyt kaikki aktiivisesti harjoittelemaan! Itseensä saa ja pitää olla tyytyväinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sallisi itselleen ihan kaiken ja päästäisi moraalista, haaveista ja itsekurista täysin irti. Mutta sellaiset ihmiset, jotka huomaavat olevansa katkeria tai tyytymättömiä, voivat ehkä oppia tästä jotain. Minä en nimittäin jaksa kuunnella teidän ruikutustanne enää.

En ole mikään muotibloggaaja, ja siksi tuo tunnistekin tuolla vasemmassa laidalla nimeltä "Muoti ja trendit" yrittää olla ironinen. Monet lukijat kuitenkin toivovat asukuvia, joten yritin viime viikolla muistaa ottaa niitä ihan vain teitä varten. Ja olenhan minä aika tyylikäs, joten kai tästä jotain hyötyäkin on ;) Eli luvassa kuvapläjäys MRV:n muotiviikoilta, olkaa hyvät.

Aloitetaan leikisti maanantaista. En oikeasti muista, mikä asu oli minäkin päivänä, mutta yritän tuoda tähän kaoottiseen maailmaan jotain järkeä, joten sovitaan, että seuraava asu oli maanantain asu. Muodoton maanantai.

Tattadaa! Hame ja huivi ovat kirpparilta, neule alennusmyynnistä ja kengät EMP:ltä. Kalevala Korun Torin vasara -riipus on lahja mieheltäni, joka luuli sen olevan ankkuri! Voi sitä hassua! Mutta ehkä hän alitajuisesti halusi tunnustaa, että minä olen meidän suhteessa ylijumala? Ettekös kaikki kyökkipsykologit ole kanssani samaa mieltä? Itse haluan ainakin uskoa tätä teoriaa.

Jotenkin onnistun näyttämään näissä asukuvissa aina ihan aivokuolleelta. On jotenkin niin luonnoton tilanne yhtäkkiä muistaa, että ai niin, päivän asu piti kuvata, sitten vinkua miestä kuvaamaan ja koittaa seisoa jotenkin edustavan näköisenä, kun mies valittaa "eiks tää jo riitä". Ei siinä kauheasti voi alkaa katselemaan että "mun nilkka näyttää tässä ihan vääntyneeltä, ota vielä sata kuvaa".

Tässä sitten vaikka tiistain asu. Työvaatetiistai. Päälläni on puna-valkoruudullinen Elloksen paitamekko, jonka sinisen sisaren itseasiassa teille jo esittelinkin aikaisemmin.

Kengät ovat Solovairin maiharit ja vyö kirpparilta. Yritin saada sekaisesta tukasta siistiä iskemällä sinne pannan sekaan. Ketuiks meni.

Kärsivästä ilmeestäni pääsemme kätevästi keskiviikkoon. Kaikki vaatteet ovat kirpputorilta, joten nimeän päivän kierrätyskeskiviikoksi. Erityisesti tuohon hameeseen olen tykästynyt: vyötäröllä on solmittava kangasvyö ja helman alla pitsihelmainen alushame, joka vilkkuu sievästi. En jaksanut meikata, joten naama on vähän olmi.

Torstaina olin hiukan synkempi. Siis tumma torstai. Paidassani oli pääkallo! Hui. Kaikki vaatteet kirpputorilta lukuunottamatta kenkiä, jotka ovat EMP:ltä. Neule kätkee muotoni kätsysti.

No niin, perjantai huipentuu takaapäin otettuun kuvaan! Olkoon se siis peppuperjantai. Olisin ihan oikeasti laittanut edestäpäin otetun kuvan, mutta nämä jouduin ottamaan itselaukaisimella, joten kuvia ei ole paljoa ja lisäksi näytin kaikissa todella dorkalta. Takaapäin näytän sentään melko hyvältä, vaikka itse sanonkin. Käytän melkein aina mekkoja, joten hienoa, että peppuperjantaiksi sattui jalkaan housut ;)

Tuo punainen Hell Bunnyn neule on ostettu alennuksesta kesällä, korkeavyötäröiset housut kirpputorilta ja paidasta en osaa sanoa mitään, koska en muista mikä tuo paita oli.

Siinä sitä oli viikon vaatteet! Mitäs tykkäsitte? Mikä oli paras ja mikä kamalin? Teenkö vielä uudestaan näitä tällaisia awkwardeja poseerauksia? Viikonlopun vaatteista en kerro mitään, koska teen siitä erikseen postauksen. Mutta tässä on vähän esimakua ;)

Jee jee, yours truly,

Olen saanut kuunnella kettuilua ihanasta haalaristani. Siperianhusky pilkkasi minua ja sanoi, että se on maailman epäseksikkäin :( Pikkusiskoni Sekopää ja Herneenverso valittivat, etteivät kehtaa tulla kaupungille kanssani, jos minulla on haalari. Laitoin sen ihan kiusallaan ja käyttäydyin vielä oikein nolosti - Luoja paratkoon, Helsingissä vielä! Itsenäisyyspäivänä lähdin tämän näköisenä Siwaan mieheni He-Manin kanssa:

HM:kin yhtyi vihaajien joukkoon ja kehui kauniisti, että minulla on päälläni maailman rumimmat vaatteet. Ajattelin, että haters gonna hate ja challenge accepted! Seuraavana päivänä lisäsin asuuni maailman cooleimmat moonbootsit:

Tämän nähtyään HM valitti, ettei hänen julistuksensa ollut mikään haaste, mutta että olin ylittänyt itseni. Mitäs te sanotte? ;)

ps. Mitä enemmän pukuani dissataan, sitä enemmän sitä käytän. Mahdollisimman noloilla tavoilla! Teille on luvassa niiiin hyvä postaus asian tiimoilta, odottakaahan vaan ;)

Pori, tuo lapsuuteni ankea kaupunki, siinsi edessämme. Painoin kaasun pohjaan. Ohitimme Rauman, jolle näytin vanhasta tottumuksesta keskisormea: vaikka nykyään olenkin sivistyneen ihmisen tavoin oppinut pitämään Raumasta, on sen pintapuolinen inhoaminen meidän porilaisten velvollisuus. Halusin tai en, porilaisuus on syvällä ytimessäni. Luvian kohdalla sykkeeni alkoi kiihtymään hurjiin lukemiin. Mitä löytäisin? Mihin pettyisin? Kenet kohtaisin? Otsani kiilsi hiestä ja tärisin, kun ohitin Porinportin. Olin tullut kotiin.

Oh, dramaattista! Minulla on viha-rakkaussuhde lapsuuteni kotikaupunkiin, Poriin. Olen nyt asunut Turussa yli 4 vuotta, mutta puheestani kuulee vieläkin porilaisuuden. Saan usein kuulla Vareksesta tutun lauseen (kohta 1:23).

Tämä kuuluisa lause on siis "Mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa?". Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen usein samaa. Eniten tätä toistelevat porilaiset itse. Pori on harmaa ja ankea kaupunki, johon eloa tuovat vain kesä, Yyteri ja Pori Jazzit. Ihmiset ovat omituisia. Asuessani siellä ahdistuin Porin ilmapiiristä: junttiuden arvostamisesta, kateudesta ja katkeruudesta sekä pienistä piireistä. Muuttoni Turkuun tuntui siltä, kuin olisin saanut taas hengitettyä.

Minulle rakkaita ihmisiä asuu kuitenkin vielä Porissa, joten siellä tulee käytyä. Teinkin sinne pari viikkoa sitten roadtripin, jonka tarkoituksena oli mennä katsomaan Tuksua pikkujouluihin. Mutta kuten Porissa aina, suunnitelmiin tuli mutkia. Tämän reissun seurauksena koin kuitenkin yllättävän tunteen: minulla oli vähän ikävä Poria! Minulle tuli nostalginen olo, kun kävelin autiota kävelykatua pitkin. Porin tuoksukin oli tuttu. Minua oikein hävetti tunteellisuuteni.

Mutta kyllä se Pori onkin selvästi muuttunut: ennen siellä oli kaksi teinibaaria, joista piti valita toinen. Nyt meillä oli oikeasti hauskaa ja löysimme ihan mielettömiä paikkoja. Tuksun katsomisen sijaan lähdimmekin Ahlaisiin. Kyllä, Ahlaisiin! Nyt ei-porilaiset kysyvät "mitä sitten?" ja porilaiset kysyvät "miksi???". Ahlainen on pieni kylä parinkymmenen kilometrin päässä Porista. Olen käynyt siellä ykkös- ja kakkosluokan. Mutta emme me siksi sinne menneet. Tässä on syy:

Hauki-baari! Voiko mahtavampaa olla. Silloin kun olin pieni, muistelisin että Ahlaisten kyläkauppa lakkautettiin. Mutta baareja Ahlaisissa on kuulemma peräti kaksi kappaletta! Tällä kertaa lähdimme Hauki-baariin katsastamaan legendaarisen Bat&Ryydin. Oli niin siistiä!

Muistattehan tämän biisin? Nyt loppu sahti, nyt loppu sahti! Voi lapsuutta. Keikka oli ihan loistava. Baarissa oli myös kasari-ysäriteemailta, mutta harmiksemme emme tätä tienneet! Muutenhan olisimme tietysti pukeutuneet. Rakastan teemabileitä. Tarjoilijat olivat kuitenkin näin tyylikkäitä:

Itse olin ihan tylsä ja tavallinen, mutta ilmeisesti yritin korjata tätä tylsyyttä poseeraamalla haarat auki. Ja tadaa, heti saadaan kuvasta mielenkiintoinen. Kyllä MRV osaa nämä hommat ;)

Kun mieheni He-Man ja blogissakin jo aiemmin esiintynyt Valkoinen Barbaari saivat hommansa pusunurkassa selvitettyä, lähdimme kaupunkiin päin. Ilta oli vielä nuori!

Nytpä kerron yhden pienen mutta ison syyn, miksi Pori on nykyään minusta ihan siedettävä paikka. Kun on tarpeeksi kiertänyt seduloissa ja sellaisissa, tietää, miten ahdistavaa on, kun tilaa on vähän ja tunnelmaa yritetään vääntää väkisin. Jostakin syystä seduloissa on aina matala katto ja sokkeloinen pohjapiirustus! Mutta nyt asiaan on tullut muutos. Porissa on uudenlainen yökerho Soma. Se on tyylikäs ja omannäköisensä. Tilaa on paljon, puolet seinästä on ikkunaa ja se sijaitsee kaupungin yllä. Voitteko uskoa: se on kattobaari! En ole sellaiseen vielä missään törmännyt, ja nyt minun oma Porini on saanut tällaisen helmen kruunuunsa. Huh huh. Olo oli kuin milläkin julkkiksella, kun nousimme Somaan vievään hissiin. Siis hissiin!

Siedettävyys ei siis johdu vain tällainen kansainvälisen tason kattobaarin olemassaolosta, vaan myös siitä, mistä se viestii. Porilaiset ovat oikeasti ottaneet jonkin näinkin hienon paikan omakseen! Asenneilmasto on selvästi muuttumassa, ja hyvä niin.

Soman terassi on valtava, ja olihan siellä pakko istuskella, vaikka terassikelejä ei enää olekaan. Mutta meillä oli loistava strategia: ensin tanssimme itsemme hikisiksi, ja sitten kääriydyimme peittoihin ja painuimme pihalle höyryämään. Toimi!

Vaikka en, kröhöm kröhöm, millään haluaisi objektisoida ihmisiä, totean nyt kuitenkin: ei haittaa ollenkaan, että Somassa on tällaista silmäniloa tiskin takana.

Valkoinen Barbaari opetti meitä tyhmiä ja rumia naisia tekemään kuuman poseerauksen. Onnistuimmeko huijaamaan kameraa?

Törmäsimme tyyppiin, jolla oli aivan erään nuorisoliikkeen jäsenen näköinen tukka. Olihan se pakko ikuistaa.

Lopulta ilta päättyi, mutta onneksi Porissa on eräs juttu, jota olen aina rakastanut (ja sen huomaa pyllystäni): kunnon grillit! Täällä Turussa on vain Hesejä. Ihan oikeasti, muistaakseni melkein 30 Hesburgeria! Mutta Porissa on esim. Grilli-Pori ja Cotton Grill, joista saa ihan superhyvää ruokaa. Menimme grillin kautta kotiin. Taksitolpalla törmäsimme vielä tähän surulliseen näkyyn:

Seuraavana päivänä tuntui siltä, että olisin halunnut vielä jäädä Pori-ulottuvuuden miellyttävään olotilaan köllimään. Mutta pakko oli lähteä kotiin. Näytimme VB:lle (joka ei koskaan ollut käynyt kunnolla Porissa!) Porin kauneimman maiseman, Kallon.

No, kun oli pakko lähteä, lähdimme. Mutta ehkä kivan reissun, Hauki-Baarin meiningin, grillien, muuttuneen ilmapiirin, rakkaiden ystävien ja mielettömän upean kattobaarin takia inhoni Poria kohtaan on laantunut hiukan. Kyllä minä sitä kaupunkia sittenkin rakastan! Mutta ihan hiukan vaan. Nih.

ps. Tua noi nii.

Kaikki aina vastaavat, että kuuntelevat musiikkia laidasta laitaan. Minäkin vastaan yhtä ärsyttävästi. Jotkut bändit iskevät, toiset eivät - riippumatta genrestä. Tykkään punkista, hevistä ja raskaasta rokista. Kuuntelen myös humoristisia neroja, räppiä ja konemusiikkia. Ei nolota yhtään, vaikka musiikkini ei aina olisikaan katu-uskottavaa: Lady Gaga on loistava artisti, Juha Tapio sopii bussissa istuskeluun ja Risto Räppääjän soundtrack piristää aina. Ja kuulkaas, olen yllättänyt itseni viime aikoina kuuntelemasta suurta paholais-naistenvihaajaa Cheekiä! En tajua, miks kaikki paasaa, että se laulaa vaan autoista, rahasta ja naisten alistamisesta. Missä on ihmisten huumorintaju? Joskus konventioiden toistaminen on niin itsestään selvää, että se on hauskaa :D

Koska rakastan musiikkia, rakastan myös kaikenlaisia siihen liittyviä haasteita. Eräänä iltana pari viikkoa sitten tyttöjenillassa keksimme, että jokaisen pitää keksiä yksi biisi, joka kertoo itsestä. Sitten kuuntelimme keskittyneesti kaikki biisit - paitsi minä jotain hölötin, mutta minut onneksi hiljennettiin nopeasti. Se, että sai valita vain yhden biisin, oli todella hankalaa. Lauluissa on yleensä jokin selkeä tunnelma tai viesti, joten yksi biisi on mielestäni liian yksipuolinen kuvaamaan niinkin monimutkaista kojetta kuin ihmistä. Siksipä kerron nyt itsestäni viidellä biisillä.

Tämä on aika henkilökohtainen juttu ja biisivalinnat alkavat jopa nolottaa, jos niissä sanotaan jotain typerää jossakin sivulauseessa. Yritän kertoa jokaisen biisin kohdalla, miksi olen valinnut juuri sen.

1. Kollaa kestää - Jäähyväiset aseille

Tässä biisissä on ihan mielettömän nerokkaat sanat, ja niillä on minulle hyvin henkilökohtaisia merkityksiä. Tämän vuoksi olenkin tatuoinut neljä ensimmäistä säettä kylkeeni. Olisin voinut laittaa vaikka koko biisin, mutta sitten olisin täynnä tekstiä.

Tänään jaksan nousta seisomaan
tänään jaksan itseäni katsoa
En tarvitse enää peilejä
en haarniskaa, joka kulkua vaikeuttaa

Kuin lintu on luotu lentämään,
on ihminen luotu onneen
Kun ei pelkää itseään
ei pelkää myöskään elää elämää

Kertosäe tulkitaan usein pasifistiseksi, mutta mielestäni se on enemmänkin anarkistinen. Jos ei olisi lakeja, olisivatko ihmiset luonnostaan hyviä? En usko, sillä suurin osa ihmisistä on itsekkäitä ja idiootteja. Mutta ajatus on kaunis.

Jäähyväiset aseille, joilla elämää suojellaan
Jäähyväiset aseille, joilla elämä tuhotaan

2. Leevi and the Leavings - Tulilanka palaa

Tämä biisi kertoo ehkä eniten siitä, miten muut ihmiset minuun suhtautuvat ja miltä toimintani usein ulkopuolisen silmin saattaa näyttää. Aikaansaavalta ja ahkeralta, joo, mutta samaan aikaan kaoottiselta ja siltä, että kohta jotain menee rikki. Itse olen varma siitä, että en riko mitään ikinä, ja vaikka ulospäin vaikutan ehkä mielipuoliselta adhd-tyypiltä, olen aina tarkalleen selvillä siitä, mihin pyrin. Ja rauhallinenkin nykyään.

Hän yrittää
ja jos kestää pää
vaikka pyörryttää
hän vielä kerran pyörittää

Se ei siihen jää
eikä siihenkään
lisää hämmentää
kun paidan auki nyörittää

Niin joo, ja eihän sekään haittaa, että biisissä lauletaan katalasta kaunottaresta, unien prinsessasta ja satulassa seksikkäänä olemisesta ;)

3. Herra Ylppö ja ihmiset - Tyttö epäkunnossa

Tällä biisillä on niin nolo nimi, että oikein hävettää laittaa sitä tälle listalle! Siperianhuskyn kanssa yhdessä inhoamme kaikkea, missä on sana "tyttö" tai "poika" söpöstelevässä hipsterimielessä. Siis esim. "Poika tykkää tytöstä" tai "Tämä tyttö sitä ja tätä" = YÖK. Oksettavinta ikinä. Vihaan myös fraasia "sisko ja sen sisko/veli". Siis hyi hitto! En tiedä, mistä antipatiani tulevat, mutta ne nyt vain ovat. Oikein puistattaa kirjoittaakkaan mitään tuollaista. Hyh.

Mutta tämä biisi on muuten niin minua, että en voi jättää tätä poiskaan. Luulin olevani ainutlaatuinen, mutta kun kuulin tämän biisin, tajusin, että traumani eivät ole minun traumojani. Ne ovat kaikkien reippaiden isosiskojen ja täydellisten pikku suorittajien traumoja.

Oletko lintu, upea joutsen
vai siipirikko?
Oletko vahva, kuin vanhempi sisko
vaikka sittenkin lapsi?
Oletko laivan neitsytmatka
vai haaksirikko?
Onkohan aina pakko
toisten toiveet täyttää?

Jotain sydämessään,
tyttö epäkunnossa
Ei sun pidä kantaa huolta,
huolehdimme sinusta

Minusta tuli isosisko 1,5 vuoden iässä, ja siitä lähtien olen ollut reipas ja huolehtinut muista. Siitä on tullut elämäntehtäväni. Minusta ei kukaan ole huolehtinut, ja jos joku olisi yrittänyt, en olisi varmaan edes antanut. Joskus kuitenkin salaa kaipaisin sellaista, että voisin vain heittäytyä selälleni ja joku ottaisi kiinni. Jollakin muulla olisi vastuu ja minä voisin vain totella. Mutta ei se sovi tällaiselle kontrollifriikille, jonka on vaikea luottaa muihin kuin itseensä. Etenkin nämä lauseet biisissä iskevät suoraan ytimeeni:

Ja mitä tekevät muut
rakastavatko vaiko pelkäävät
Ja mitä tekevät muut
rakastavatko vaiko hylkäävät

jos mokaat

Huh, tulipa tunteellista tekstiä. Siirrytäänpäs vakavista aiheista lempidefenssiini, huumoriin.

4. Kumikameli - Pienen populaation ongelma

Mieheni on joskus seurustelumme alkuaikoina sanonut minulle, että tämä biisi kertoo minusta. Romanttisuudesta voi olla montaa mieltä, varsinkin kun biisi kertoo sisäsiittoisuudesta, mutta mielestäni ei olisi voinut osuvammin sanoa! :D

Hassu hattu
hassut jutut
Hassu perhe
samoin suku

Hassu talo
umpilaho
Pihakin ku
viidakko

Löytyykö lääkettä
kylähulluuteen
joku pilleri tai ehkä rokote

5. P!nk - Raise your glass

Lopetetaan tämä listaus iloiseen fiilikseen. Yritän olla positiivinen ja hauskaa seuraa, niin itseni kuin muidenkin vuoksi. Ei se ole edes kovin vaikeaa, kun on sisäsiittoinen kylähullu :D Tämä Pinkin biisi on ehkä paras bilebiisi, ja samalla se kertoo siitä, miten kivaa on olla vähän omalaatuinen.

I love when it's all too much
5 AM turn the radio up
Where's the rock'n'roll?
-
So raise your glass
if you are wrong
in all the right ways
All my underdogs
we will never be never be
anything but loud
and nitty gritty
dirty little freaks
won't you come on and come on and
raise your glass?

Elämänasennettani voisi kuvata tällä lauseella kyseisestä biisistä:

Why so serious?

Sellaista! Haastan teidätkin tekemään tällaista listaa. Yllättävän vaikeaa mutta kivaa. Jos haluatte, jakakaa listanne kommenteissa! Etsin aina hyvää musiikkia, ja se, mitkä biisit valitsee, kertoo ihmisestä yllättävän paljon. Sitten hahmottaisin paremmin, millaisia ihania friikkejä tätäkin lukee ;)