Pin the Fuck Ups

Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen uhkaillut tekeväni, mutta jota kukaan ei ole uskonut. Behold:

Menin ja ostin itselleni joululahjaksi joululahjaksi tällaisen haalarin! Näille on vaikka mitä nimiä: onepiece, onesie, jumpsuit, playsuit tai romper... Kai jotain vielä? Mielestäni paras nimitys on silti potkupuku, vaikka tässä ei sukkia olekaan. Olisikin!

Sinä luulet,
että olen menettänyt järkeni
En ole hullu,
pois se minusta

(Maj Karma - Rocktähti sekoaa)

Kun näitä aluksi tuli markkinoille, kaikki kauhistelivat kilvan, että kuka aikuinen laittaa päälleen potkupuvun. Mutta kummasti niitä käytetään, kuulkaas! Tämä kuuluu niihin vaatteisiin, jota ensin kauhistellaan ja sitten se alkaa näyttää ihan kivalta. Sitten se onkin jo pakko saada. Niin ne markkinavoimat van toimivat.

Tärkeintä silti on, että tämä on mielettömän mukava ja helppo vaate! Eipä tarvi aamulla paljoa miettiä, kun tämän päälleen vetää.

Itse kauhistelin näitä myös, mutta nyt kehtasin vihdoin syödä sanani ja hankkia tämän Geek-printillä varustetun haalarin Ebaysta. MUTTA HEI HUOM HUOM! Käytän tätä sitten ihan vaan ironisesti!

Olen aiemmin syönyt sanani ainakin pillihousujen suhteen. Nimittäin silloin kun minä olin nuori, kaikki käyttivät leveitä lahkeita. Kun joskus kasi-ysiluokan tienoilla alkoivat pillihousut tulla muotiin, vannoimme SIMin kanssa, että me emme ikinä sellaisia päällemme pukisi. Jos oikein muistan, teimme lupauksen, että varjelisimme toisiamme pillihousujen vaaroilta: jos toinen erehtyisi sellaiset ostamaan, toisen piti toimittaa hänet hullujenhuoneelle! Vai kultaakohan mieleni muistot, olikohan se suojelukeino kenties vielä verisempi, toisen hoitaminen pois päiviltä? :D Huh huh, miten teatraalista. No, sanomattakin on selvää, että molemmat sitten pillihousut/legginssit myöhemmin hankimme.

Tämä kelkankääntö oli kuitenkin tämän vuoden ensimmäinen joululahjani! Itseltäni itselle, rakkaudella. Viime postauksessa esitinkin jo ensimmäisen joululahjatoiveeni, ja tässä tulee toinen. Vau mikä mekko, haluun!

Sellaista tällä kertaa! Olettekos te tehneet jotain vastaavanlaisia äkkikäännöksiä ja joutuneet syömään sanojanne? Kenties kasari- tai ysärimuotiin liittyen? "Ei koskaan enää..."

ps. Mitä saan, jos teen postauksen siitä, millaista on elää viikko haalarissa? ;)

Huomasin tuossa viime viikolla, että lempparibändini Kumikameli ja maailman paras keikkabändi Eläkeläiset esiintyvät Jyväskylässä. Viikko oli ollut rankka, mutta mieli olisi tehnyt lähteä Jyväskylään. Niinpä päätin motivoida itseäni ja luottaa kohtaloon: laitoin PTFU:n FB-sivuille tällaisen viestin:

Siis vaikka väsytti, minun oli pakko lähteä matkaan perjantaina. Lähdetään sitten Jyväskylään, hitto soikoon!

Koska olen aika porvari, päätin majottautua hotellihuoneeseen. Mikäs sen paremmin sopii yhteen kuin ug-bändit ja hotellissa yöpyminen? Ei mikään. Minulle jäi onneksi pitkästä matkasta huolimatta hiukan aikaa valmistautua, ja päätin pukeutua vähän kasarihevin henkeen.

Minimoin tavaramäärän, joten siksi kuvat on otettu kännykkäkameralla. Pahoittelen siis laatua, mutta tunnelmahan se tärkein on, ja sitä näissä kuvissa piisaa.

Kumikameli oli yhtä hyvä kuin aina ennenkin, mutta taivas varjele mitkä esiintymisasut! Meinasi ihan pikkarit lentää lavalle. Mutta koska olen jo kerran heittänyt pikkari (XXXL-kokoiset) Eläkeläisille, en kehdannut enää - Eläkeläisissä ja Kumikamelissahan siis on melkein samat henkilöt. Olisivat luulleet stalkkeriksi!

Kumikameli soitti melko lyhyen keikan, sillä pitihän potkupuvut vaihtaa pukuun Eläkeläisten keikkaa varten. Änkesin tietysti lavan eteen, kunnes olin saanut niin paljon turpaani, että siirryin suosiolla takariviin. Eläkeläisten keikoilla meno on ihan hullua!

Jos kuvittelit mosh pitin olevan rankkaa jossain Slayerin keikalla, kokeilepas Eläkeläisiä. Ihmiset ovat pukeutuneet pappa-asuihin, koko baari tanssii letkajenkkaa ja kaikki ovat niin hirveässä humalassa, että kun Onni Waris hakkaa sähköurut kappaleiksi ja heittää ne palavana yleisön sekaan, ihmiset hurraavat ja yrittävät napata itselleen osia muistoksi. Krhm, allekirjoittaneella on myös palanen Wariksen uruista... Muistakaahan Eläkeläisten Donate Organ -kampanja: jos teillä lojuu jossain ylimääräisiä sähköurkuja, niitä voi aina lahjoittaa parempaan käyttöön.

Ilma oli kurja ja sateinen, mutta se ei haitannut kaupungista fiilistelyä! Jyväskylä oli kyllä todella kaunis paikka, täytyy myöntää. Tässä olen Arman-hengessä ihmettelemässä Jykylän kävelykadulla: NÄÄ IHMISET ELÄÄ NÄIN - JOKA PÄIVÄ!

Sitten törmäsin tällaisiin paikkoihin, joista oli pakko saada kuva. Minulla taitaa olla ystäviä Keski-Suomessa! Jotkut tietää, jotkut ei! T. MRV

Päivä oli rankka mutta mielettömän kiva. Lopulta oli ihanaa päästä hotellihuoneen jättimäiseen sänkyyn. Vaikka sänky olikin todella pehmeä eli huono. "Pehmeä sänky" kuulostaa unelmalta, mutta futonilla nukkuvalle se merkitsee selkäsärkyä ja huonoja unia.

Seuraavana päivänä seikkailin hiukan kaupungilla, mutta lähdin ajoissa (vielä valoisalla) kohti koti-Turkua.

Täytyy sanoa, että Jyväskylä, yllätit minut! Vielä viime kesänä haukuin tätä Keski-Suomen Venetsiaa katkerana, koska liikennejärjestelyt olivat sekavat minun ja Somen ihanimman muijan ajaessa kaupungin ohi kohti Sukevaa. Kiitoksia kivasta reissusta :)

ps. Rakas joulupukki, saanko tällaisen essun joululahjaksi jos olen oikein kiltti koko loppuvuoden?

Hei vain, en ole vielä sulautunut sohvaan! Minulla on teille ostosvinkki. Mainostin aiemmin tilanneeni Ellokselta paketin, ja tässä paketin sisältö:

Ihan mieletön paitamekko! Ihan just semmoinen, mitä olen haeskellut Ebaysta jo vuoden päivät. Ja sitten löysinkin sen niinkin turhasta paikasta kuin Elloksen nettisivuilta. Alennuksesta! Itse maksoin tästä 25 e, mutta nyt se näyttää olevan vielä enemmän alennuksessa. En saa tästä mainostuksesta mitään, oikeastaan Ellos on ärsyttävä lafka: kerran kun sieltä erehtyy tilaamaan jotakin, niitä mainoslappuja ja alennustekstareita tulee sitten joka luukusta! Olo on kuin Harry Potterilla. Tämä mekko oli kuitenkin roskatulvan arvoinen. Siinä on kellohelma, eli alle voi tarpeen vaatiessa tunkea tyllihameen, ja helma kohoaa oikein nätisti.

Tilasin saman tien samaa mallia olevan mutta eri kuosisen (puna-valkoruudullisen!) mekon. Näitä arkimekkoja ei voi nimittäin ikinä olla liikaa! Tämä on maailman helpoin arkivaate. Minulle tulee tässä asussa olo, kuin olisin tehtaassa työskentelevä työläistyttö, ei siis sellainen working girl jota ehkä otsikon perusteella luulitte. Senkin törkimykset.

Kuvat on ottanut Scoundrel, ja jossain vaiheessa näytän teille samalla reissulla hänestä ottamiani kuvia ;) Mutta tämä oli tällainen nopea piristys päiväänne ja vinkki kaikille niille, jotka täydellistä paitamekkoa etsivät. Suurta ajattelijaa lainatakseni: "Joskus ihanat asiat tulevat vastaan Elloksen paketeissa." - MRV -

Minut on aina syksyisin vallannut alakuloisuus ja mieletön väsymys eli kaamosmasennus. Joka vuosi päätän, että tänä syksynä kaamos ei minua saa. Tänä syksynä päätin tämän vahvemmin kuin koskaan, ja valmistauduin taisteluun ajoissa!

Ensimmäisenä hommasin hirveän määrän kaikenlaisia pillereitä. D-vitamiinia, monivitamiinia, sinkkiä, magnesiumia, ihmeleväpillereitä ja jotain muita epämääräisiä sikiötabletteja. Aloitin pillerihoidon ajoissa: oikeastaan syön useaa näistä ympäri vuoden.

Toiseksi aloitin kirkasvalohoidon ajoissa. Olen omistanut tuon lampun jo muutaman vuoden, mutta yleensä muistan sen vasta silloin, kun kaamos on jo pahimmillaan ja voimani lopussa. Nyt aloitin joka-aamuisen kahvihetkeni lampun kanssa suhteellisen aikaisin. Kolmanneksi päätin jatkaa lenkkeilyä ja urheilua ja ratkiriemukasta pomppimista loskassa.

Yritin jopa sitä kuuluisaa peiton alle kääriytymistä! Istuin hetken aikaa siellä, mutta mitään ei tapahtunut. Luovutin.

Vaan kuinkas kävikään. Minun on myönnettävä tappioni. Kaamos, tuo kaikkien paskiaisten isä, on saanut minusta otteen. Olen kohdannut voittajani. Pillereistä, kirkasvalohoidosta, liikunnasta ja peitoista huolimatta olen aivan poikki, maissa ja makeanhimoinen. Mikään ei kiinnosta. Tältä näyttää lähes joka arki-iltani:

Leiriydyn telkkarin eteen mussuttamaan kaikenlaista roskaa ja katselemaan melkein yhtä surkeaa roskaa. Nyyh. Yritän kuunnella iloista ja piristävää musiikkia, mutta Risto Räppääjä ja M. A. Numminen eivät nyt iske. Sen sijaan hilpeääkin hilpeämpi Ismo Alanko kuvaa tämänhetkisiä tunteitani hyvin:

Ei auta peräruiskeet
Ei poisto amalgaamin
Ei tv-shopin tyynykään, se anatominen
Ei auta voimajooga
Ei auta sorkkarauta
Ei auta ruoho eikä aerobic
Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä
Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin
Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa
Harrastin runoutta ja teatteria

Ei auta bingolotto
Ei auta viinan otto
Ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?
Teen retken meren rantaan
tuulipuku suojan antaa
Ulkoiluhan rauhoittaa, sehän on hauskaa
Syön piirakan, kiroan sen makua
Vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien

Inspiraationi bloggaamiseenkin on hukassa. Minulla on muutama idea ja melkein valmis juttu, mutta en saa aikaiseksi niiden viimeistelyä. Älkää silti huolestuko! Joulukuu yleensä piristää minua. Silloin on iloinen meininki, pikkujouluja, He-Manin synttärit, joulu, minun synttärini ja uusi vuosi. Sitten onkin jo tammikuu ja uudet murheet. Ja huomaamatta saapuukin kevät! Ja kesä! :) Onko teillä mitään hyviä vinkkejä kaamosmasennukseen, joita ensi vuonna voisi koittaa? Tämä syksy taitaa olla jo menetetty.

ps. En nyt oikeasti ole ihan täysin sohvapotilaana: olen vain dramaattinen luonne ;) Viikonlopun reissu oli kyllä piristävä! Siitä lisää myöhemmin.

Nyt on luvassa naamakuvia, huulipunia ja meikkiasiaa! Niistä tykkäävät voivat jatkaa rullailua alaspäin, muut voivat jättää tämän postauksen väliin. Teitä on varoitettu.

Oletteko ikinä tehneet itsellenne värianalyysia? Siis sitä kasarihommaa, missä katsotaan omiin värityksiin sopivat sävyt ja sitten lopulta ollaan jokin vuodenaika (tiedän, olen mestariselittäjä). Siis ensin katsotaan ihon, hiusten ja silmien värit, ja päätellään, onko lämpimän- vai kylmänsävyinen. Sitten katsotaan, mitkä sävyt saavat juuri sinut loistamaan ja hehkumaan. Näistä sitten tehdään päätelmä, oletko väritykseltäsi talvi, kevät, kesä vai syksy. Joku oikein maksaakin tästä humpuukista, mutta sen voi osaava nainen (tai mies) tehdä ihan itsekin, jos yhtään on visuaalista silmää. Sitten kun tietää oman sävymaailmansa, on helpompi tietää, minkäväriset vaatteet, hiusvärit ja meikit sopivat juuri itselle. Hukkaostoksilta pitäisi siis välttyä - tämä tosin vain jossakin haavemaailmassa, koska kyllähän kaikki ovat joskus ostaneet sen jonkin karmean neonkeltaisen haalarin, jota "ihan varmasti tulee käytettyä!"...

En usko tähän värianalyysihommaan mitenkään sokeasti, mutta ihan hyvä se on pitää mielessä ja katsoa värejä kriittisesti jo kaupassa. Minulla on vaalea iho, tummat hiukset ja sinivihreäharmaat silmät. Olen aina tykännyt kirkkaista väreistä, enkä siedä mitään murrettuja sävyjä. Oikeastaan ei tullut yllätyksenä, että olen (oman analyysini mukaan) värivuodenajaltani talvi. En ihan osannut ensin päättää, olenko kirkas vai viileä talvi, mutta päädyin kirkkaaseen, koska tukkani on tummanruskea. Ja tottakai tahdon olla samassa listassa Megan Foxin ja Angelina Jolien kanssa, daa.

Tästä nyt sitten valkkaamaan itselleni värejä. Olen aina tiennyt, että minulle sopii musta, puhtaanvalkoinen ja pinkki. Nyt olen oppinut tykkäämään myös sinisestä, joka oikeasti sopii minulle tosi hyvin. Nuo minulle huonoimmiten sopivat värit ovatkin jo inhokkilistallani valmiiksi! Hassua. Täältä löydätte lisää kuvia ja juttuja, voitte vaikka käydä katsomassa, mikä vuodenaika itse olette.

Koska vaatteeni olen valinnut intuitiivisesti oikein, päätin testailla värianalyysin hengessä huulipuniani. Minulla on niitä aika paljon, mutta neljää käytän aktiivisesti. Huulipuna on paras päivän piristäjä! En yleensä jaksa laitella mitään huultenrajauksia päivämeikkiin (hirttäkää minut, maskeeraajaystäväni!), vaan sudin rennosti menemään :D Olen myös löytänyt ihan täydellisen huulipunamerkin! En saa mitään rahaa tai huulipunia mistään tästä mainostuksesta, vaikka kyllä sietäisi. Ottaisin mielelläni vastaan kaikenlaisia meikkejä, meikkifirmat hei! Ahne hounija täällä.

Tässä siis vasemmalla on joku 14 euroa maksanut surkimus, oranssiin taittuva l'Orealin puna. Mutta nuo kolme vasemmalla ovat unelmien täyttymyksiä! Ostin ensimmäisen kahdella eurolla Sokokselta alennuksesta, ja palasin ostamaan kaksi lisää, kun huomasin, miten loistava se eka oli. Seuraavalla kerralla ne maksoivatkin enää 1,50 e. Olen ymmärtänyt, etteivät nämä We Care Iconin Magnetic Lips -huulipunat ole edes normaalihintaisina kovin kalliita (vissiin jotain 4 e?). Huulilla ne ovat loistavia ja kaikkea ylisanoja. Ne ovat sopivan pehmeitä, vähän kiiltomaisia mutta pysyvät hyvin, eivät saa kaikkia rohtumia näkyviin (kuten tuo oranssi tuossa) ja pigmenttiä on riittävästi. Kannattaa kokeilla! Minulla on tässä sävyt 12 (tummanpunainen), 18 (pinkki, jossa ihan vähän glitteriä!) ja 24 (punaviininvärinen). Seuraavaksi näytän, miltä ne näyttävät huulilla. Katson samalla, pätevätkö väriopit yhtään.

Ensin pinkki:

Ihan hyvältä näyttää mielestäni! Tosin olen omaan naamaan ja tähän punaan jo tottunut, koska omistan peilin. Entä sitten tummanpunainen?

Ei riitele tämäkään sävyjeni kanssa, eihän? Punaviinipunasta on kaksi kuvaa, koska se näyttää erilaiselta suun eri asennoissa. Ja miten fiksu asento kakkoskuvassa onkaan! Varokaa, leukailija tulee!

Sitten oranssihtava puna:

Mikään ei minusta näytä järkyttävän karmealta, mutta ehkä kaksi viimeistä eivät mitenkään erityisesti saa minua hehkumaan. Aion silti käyttää kaikki punani loppuun. Ehkä minun olisi kokeeksi pitänyt mennä kokeilemaan jotakin korallinpunaista tai vaaleanpunaista huulipunaa kosmetiikkaosastolle? Ehkä menenkin ja otan teille kuvan. Mitäs mieltä te olette a) värianalyysista, b) vuodenajastani ja c) huulipunavalinnoistani? Mikä näyttää parhaalta?

ps. Menin lupaamaan FB:ssä, että liftaan perjantaina Kumikamelin ja Eläkeläisten keikalle Jyväskylään, jos tilasta tykkää vähintään 50. No, tykkäsihän siitä sitten. Hemmetti soikoon, Jyväskylä, täältä minä kai sitten tulen!

Juhlin tänä vuonna halloweenia kaksi kertaa, koska olen kauhean hirveä. Kaikki halveksuvat tätä juhlaa, koska pitäisi vissiin juhlia oman kulttuurin perinteen mukaisesti pyhäinmiesten päivää tai kekriä. Ihan kuulkaa sama, millä nimellä sitä kutsuu, mutta halloween nyt sattuu olemaan hirveän mediaseksikäs nimitys, joten minä seksikkäänä ja meediona juhlin halloweenia.

Ensimmäisistä juhlistani nyt ei kovinkaan paljon kuvia ole, mutta tässä kuitenkin asuni. Idean varastin Stormikselta, koska olen seksikäs mediapöllijä. Itseasiassa varastin häneltä myös asuun kuuluvat vaatteetkin.

Nämä juhlat pidin opiskelijakollegoilleni. Oikein panostin ja hommasin kurpitsankin, mutta siitä paskiaisesta ei kyllä saatu muuta iloa kuin tämä kuva ja yhden illan hupi. Koska taattua laatua vain Lidlistä, kurpitsa mädäntyi heti seuraavana päivänä! Se oli sisältä ihan mustan homekarvan peitossa ja sitten se lösähti kasaksi :D

Koska olen suomalainen, saan juhlia halloweenia milloin lystään, ja kuten sanottu, lisäksi monta kertaa. Tämän vuoksi pidin seuraavana viikonloppuna toiset pippalot. Olin Helsingissä hoitamassa sisaruskatrastani, ja vanhin kotona asuva siskoni Sekopää täytti angstiset 15 vuotta. Järjestimme tietenkin hänelle halloween-synttärit.

Itse olin perinteinen luurankonaikkonen. Ensin maskeerasin kaikki 7 lasta, joten omaan naamaan ei jäänyt kauheasti aikaa. Laatu ei ollut laadukasta. Siksi hc-muokkaukset!

Sammakkoprinsessa keksi itselleen ihan huippuasun. Tunnistatteko? ;)

Rakastan juhlien järjestämistä, koristelujen tekemistä, leipomista ja tietenkin ihan sitten sitä juhlimistakin. Erityisen kivaa on miettiä, minkälaisen kakun teen kellekin. Sen pitää olla persoonallinen! Yleensä kakkuni ovat rumia mutta herkullisia. Nyt rumuudesta olikin vain hyötyä, sillä halloweenina pitää syödä kaikkea ällöttävän näköistä. Tein Sekopäälle kakun, jossa oli mansikka-, sitruuna ja salmiakkitäytteet. Suurin osa lapsista jätti salmiakkitäytteen syömättä! Järkyttävää.

Yläkertaan teimme kauhuradan, joka oli aika loistava! Lapset menivät radalle yksitellen. Ensin piti kiivetä pimeät rappuset ylös, ja rappusten yläpäässä oli tuuletin, joka tuuletti jätesäkinsuiruja naamalle. Valona oli ainoastaan tällainen pelottava naama:

Sitten piti ryömiä pieneen eteiseen, jossa olikin sumopainija roikkumassa hirressä. Siitä ryömittiin pientä käytävää pitkin kauhujen huoneeseen, jossa oli muovipusseja lattialla, hämähäkinseittiä, ällöttäviä purkkeja täynnä limaa ja olioita sekä outoja valoja. Jokaisen piti kurkistaa itseään vessan peilistä, mutta yllätys olikin vessan lattialla: laitoin lattian suojaksi jätesäkkejä ja siihen päälle keitettyjä makaroneja. Rata piti suorittaa siis paljain varpain :D Sitten piti kurkistaa komeroon, jossa minä olin kaltereiden takana ja soitin pelottavaa pikkutyttönauhaa: "I'm watching you. I'm in here! Come and find me!"

Lopuksi mentiin istumaan pelottavaan palvontahuoneeseen, jossa oli ruumis sängyllä ja tällainen alttari:

Täällä video alttarista.

Huuuuu! Lopuksi teimme vielä pienen karkki vai kepponen -kierroksen naapurustossa melkein koko lapsiporukan voimin. Oli hauskaa :) Nyt voin hyvin mielin siirtyä odottamaan joulua ja suunnittelemaan pikkujoulujuhlia! Lisäksi joulukuussa on ihan hirveästi synttäreitä, mm. maailman parhaimman ja seksikkäimmän varas-luuranko-meedion, MRV:n ;)

HC-lukijamme varmasti muistavat kainalonkasvatusprojektin, jonka minä ja Babydoll (tätä blogia ennen kanssani kirjoittanut ystäväni), aloitimme. Tavoitteenamme oli kasvattaa toisen kainalon karvoja 8 viikkoa. Onnistuimme tavoitteessa, mutta lopullinen päätöspostaus jäi tekemättä. Nyt on vihdoin kliimaksin aika! Ja lopussa koittaa myös uusi alku, Movemberin kunniaksi.



Karvankasvatuksemme oli auvoisaa aikaa. Koimme olomme hyvin voimaantuneiksi ja naisellisiksi. Jaksoimme karvojemme kanssa ensin pari viikkoa, sitten kolme, neljä, viisi ja niin edelleen... Sanoitimme karvoillemme balladin ja vietimme juhlapyhiä. Suhteemme karvoihin muodostui lämpimäksi: kasvoimme yhdessä, kohtasimme maailman ennakkoluulot ja deodorantin aiheuttamat ongelmat yhdessä ja lopulta myös eropäätöksen teimme yhdessä. 

Maailma ei kuitenkaan ollut valmis kohtaamaan karvojamme. Väsyimme kummeksuviin katseisiin, osoitteluun ja loputtomiin kysymyksiin. Sydän vereslihalla lopulta päätimme päästää karvamme parempaan paikkaan. Paikkaan, jossa annetaan kaikkien karvojen kukkia. Paikkaan, jossa karvat saavat olla yhteiskunnan täysimääräisiä jäseniä. Paikkaan, jota kutsumme Karvutopiaksi.

Karvat saivat arvoisensa lopun. Heille teetettiin käsityönä arkku ja järjestettiin oikein sankarihautausmenot. Heidät siis poltettiin kunniakkaasti elävältä, kuin muinaiset viikingit aikanaan!

Tilaisuus oli pieni ja hyvin lämminhenkinen. Hauta-arkku oli niin laadukas, ettei se meinannut syttyä palamaan, joten jouduin herättämään sisäisen pyromaanini. Tuhkien sirotuspaikalle hommasimme pienen muistomerkin.

Mutta kuten Feeniks-lintu nousee tuhkasta, niin on myös kainalokarvojen laita! Movemberin kunniaksi olen päättänyt heittää sheivaus- ja vahausvehkeet ulos asunnostani! Nuo paholaisen välineet saavat huutia uuden, kauniin ja karvaisen aamun tieltä! Tervetuloa takaisin, elämäni rakkaus. Ehkä maailma on teille nyt valmiimpi. Nythän karvoja kuitenkin kasvatetaan miesten vuoksi, joten luulisi.



Liittykää joukkoon sankkaan, sisaret ja veljet! Annetaan karvojemme lepattaa tuulessa!

& hengessä mukana varmasti myös BD

Materialistit täällä hei. Kaikki pieni tavara tekee aina niin iloiseksi, että hirvittää. Jos emme olisi kirpparien vakkariasiakkaita ja pienyrittäjien tukijoita, meitä saisi syyttää kestämättömästä kulutuksesta. Mutta nyt ei voi, lällällää.

Tällä kertaa saimme tavaraa ihanasta pienestä yhden naisen nettiputiikista nimeltä Miss Daisy. Ihan kuulkaa ilmaiseksi saimme ja sen avoimesti tässä kerromme, eli piilomainonnasta meitä ei voi syyttää. Mutta kuka syyttäisikään, kun korut ja tukkalaitteet ovat näin ihania! Kyllä varmasti itse kukin näitä ottaisi, jos saisi. Tai voi ottaakin, sillä korut eivät ole hinnalla pilattuja. Kuvista saa isompia klikkaamalla.

Saimme valita koruista kivoimmat, ja valitsemiseen vierähti pari tuntia, voin kertoa. MRV on ehkä hiukan kateellinen SH:lle tuosta silmäpinnistä, koska SH saa nyt 360 asteen näkökentän. Meille tuli pinnistä heti mieleen tarina isoäidistämme, joka ei suostunut katsomaan äitimme piirrustusta, koska katsoi sitä jo "perssilmällään". SH:llä on siis perssilmä takaraivossaan.

MRV valitsi korun, jossa seilorinainen julistaa: Sink or Swim! Tämä on ihan mielettömän inspiroiva lause. Ui tai uppoa, anna periksi ja kuole tai jatka viimeisillä voimillasi. Mieleen tulee tarina hiiristä, jotka putosivat kermasankoon. Olenko ihan mummo, vai muistavatko muutkin tämän? No, joka tapauksessa, lause saattaa löytyä jossain vaiheessa jonkun iholta... Heti mäyräkoiratatuoinnin jälkeen.

Koska olemme kilttejä ja myötätuntoisia ihmisiä, emme tyydy vain elvistelemään omilla upeuksillamme. Iloista antajaa Jumala rakastaa! Siis jaamme nyt teille kolme mahtavaa Miss Daisyn tuotetta. Harmi kyllä emm voi antaa näitä teille kaikille, vaikka haluaisimme. Siksi pistämme käyntiin taas yhden arvonnan. Tässä arvottavat ihanuudet:

Jee, ketkä on parhaat bloggaajat? HUUDA MEIDÄN NIMIÄ, BITCH! Osallistu arvontaan kertomalla, minkä palkinnon ottaisit mieluiten vai onko se ihan sama. Arvonta-aikaa olkoon viikon verran. Arvontaan voi myös osallistua Bloggerin puolella tai Facebook-ryhmässämme.

Pusuja ja haleja ja arvontapalkintoja,

&

Olen jo aiemmin kertonut idoleistani ja lempimusiikistani, mutta nyt paljastan ihan ensimmäisen esikuvani. Tykkäsimme SH:n kanssa hänen lauluistansa, mutta hän oli mielestäni myös maailman kaunein nainen. Olin reilusti alle kouluikäinen, luultavasti 4-5-vuotias, ja SH minua tietysti 1,5 vuotta nuorempi. Muistan, että ihailin hänen levyjensä kansia ja ajattelin, että isona haluaisin näyttää juuri sellaiselta. Kuka tämä mysteerinainen sitten on? Tietysti Kikka!

Vanhemmillani oli (ainakin) kolme Kikan levyä. Niille, jotka eivät ole tähän loistavaan artistiin tutustuneet, tiedoksi: Kikka laulaa humoristisia pikkutuhmia discohittejä. Myöhemmin teini-ikäisenä ajattelin että mitä hittoa vanhemmat, miksi olette a) omistaneet niin monta Kikan albumia ja b) antaneet meidän kuunnella niitä? Mutta nyt ymmärrän, että Kikka on ihan loistava roolimalli kaikille maailman lapsille. Älkää olko epäuskoisia, kerron teille miksi. Älkää myöskään ihmetelkö, miksen puhu imperfektissä, vaikka Kikka onkin jo edesmennyt. Hänen perintönsä elää edelleen, eikä kuole koskaan - siksi preesens.

1. Kikka on avoin muille kulttuureille. Vai mitäs sanotte näistä sanoituksista biisissä Geisha mä olen sun:

Kun kuiskaat juun
niin luokses tuun
Olet samuraini tästä
salaisesta elämästä

Tämä oli muuten meidän lempikappaleemme lapsena ja tietysti osasimme sen ulkoa. Varmaan oli aikuisilla hauskaa.

2. Kikka on eläinrakas. Hän ei jätä rakastamatta edes Apinamiestä. Ugh ugh.

Ei hieno käytös ihmisten maistu mulle laisinkaan
Viidakosta toisenlaisen tunteen saa

3. Kikka on ekohenkinen. Hän on vihreän aatteen ja kierrätyksen kannattaja, ainakin biisin Kierrätä pyöritä mua mukaan.

On parempi käyttää, kuin heittää hyvää pois.
Jos ystäväkses sisäänajetun,
sä tahdot naisen silloin olen sun.
Voin takuuni näyttää, tää niinkuin uutta ois.

Sä vielä kierrätä pyöritä mua.
Mun sydämeni sulle sykkää.
Nyt vielä kierrätä pyöritä mua, niin minä parhaani vuokses teen.
Jos yhä pyörität kierrätät mua
niin luontokin vain siitä tykkää,
sä senkun pyöritä kierrätä mua, yhdessä hyödymme uudelleen.

Mitäs sanotte? Minusta voisi hyvin sanoa, että Kikka on Suomen Madonna.

4. Kikalla on hieno kasarityyli. Kyllähän se kasari sieltä muotiin takaisin tulee jossain vaiheessa, kaikkihan sen tietää. Silloin kannattaa ottaa mallia Kikan levyjen kansista.

Innostuin lapsuuteni haaveista näyttää Kikalta, ja tein kikkamaisen meikin:

Huomatkaa erityisesti kuuma kulmien alta -poseeraukseni! Ei minusta näytä ollenkaan pahalta.

5. Kikka ei häpeä itseään. Tai jos häpeää, hän kätkee sen hyvin. Hän laulaa roiseja juttuja, mutta tekee sen hymyillen ja selkä suorana. Rispektiä.

Kun sain sut viereeni viimeinkin,
niin portit salatut aukaisin
Mä vien sinut aistien maailmaan.
Kun sinut voitelen myskilläin,
sä pian kiihotut huippuus näin
Sua haluni ympäröi tuoksullaan

Nyt sua hyväilen, ja teen kaiken sen
Mä osaan näin villisti vain sinut tyydyttää,
kukaan pysty ei siihen muu
Ja uneen kun aamulla tyynyyn sun painuu pää,
unohtuu hymyyn suu
Mä osaan näin villisti vain sinut tyydyttää,
tahdon olla vain yksin sun
Sua vedän mä milloinka vaan sua miellyttää,
uudestaan, luokse mun

Nämä sanat ovat siis Mä osaan villisti tyydyttää -kappaleesta. Myski on uusi lempisanani.

Olen siskojeni ja ystävieni kanssa monet kerrat ajellut ympäri kaupunkia ikkunat auki ja kajarit täysillä luukuttaen Kikkaa. On hienoa, että Suomenkin ankeaan ilmastoon on mahtunut tällainen loistava artisti, joka ei paljoa häpeile. Katsoin tällä viikolla Vain elämää -jakson, jossa laulettiin Anna Abreun biisejä. Anna oli ihana pirteä energiapakkaus, joka kehui muita vuolaasti ja sanoi varmaan kaikille ohjelman muille tähdille rakastavansa heitä. Minusta hän oli suloinen ja kivan avoin. Mutta mitä netissä jaksosta sanottiin? Annaa dissattiin! Ihan oikeasti, eikö Suomessa saa sanoa mitään kivaa muille?

Minusta vaivaannuttaminen on aina hienoa, ja mikä olisikaan parempi tapa tehdä muiden olo kiusalliseksi kuin laulaa vaikkapa Kikan Se sattuu? :D Se ihanasti sattuu, ai ai! :D Ja tiesittekö, että Kikalle on biisejä tehnyt mm. Junnu Vainio ja Pauli Hanhiniemi? Repikääs siitä!

Kikka 4-ever!

Apua! Keski-ikäistyn! Minusta on tullut reippailija. Tiedätte kai, sellainen ärsyttävä puhkuva punaposkinen tuulipukutäti, joka lenkkeilee säässä kuin säässä. Reippailija on pirtsakka ja pirteä ja tarttuu riuskasti toimeen. Häntä voi kuvailla adjektiiveilla tomera, näpsäkkä ja rempseä!

Teimme He-Manin kanssa seikkailuretken Turun saaristoon ja päädyimme Nauvoon (ruotsiksi Nagu, hihhihhii - pitäisikö puhua keski-iän sijaan murrosiästä?). Hauskaa oli, maisemat olivat hienoja ja ilmassa oli seikkailun tuntua.

Olen huomannut itsessäni toisenkin huolestuttavan vaaran merkin: olen alkanut ihailemaan luontoa ja sen värejä! Tulee ihan mieleen Kumman kaa -sarjan opehuoneen keskustelu kevään vihreydestä ja hiirenkorvista. Ihan oikeasti nyt! Miten tämän sentimentaalisen hölynpölyn saa häipymään?

´

Onneksi en ole menettänyt lapsellisuuttani ihan vielä. Ostimme evääksi Cittarin patongit. Huom, en hyödy mainostuksesta, mutta suosittelen silti: patonki maksaa 3,16 e ja on ihan superiso ja -herkullinen! Nam nam. Jälkkäriksi ostimme erilaisia suklaapatukoita, joita emme ole ennen maistaneet. Tässä niistä jäljellä vain kuoret:

Olisin tietenkin voinut ottaa kuvan vielä olemassa olevista patukoista ennen syömistä, mutta kun haistan suklaata, ajattelen kameraa viimeisenä. Siksi minusta ei saakaan valokuvamallia :D Patukoista mikään ei yllättänyt, tässä teillekin lyhyt arvostelu, mikäli ette ole kaikkia maistaneet:

1. Yankie Original: vähän niinku Mars eli aika makea. Tulee huono olo.

2. Fazerin uusi mansikka-vadelma-tumma suklaa-valkoinen suklaa -sähellys: maistu ihan hajuvedeltä. Paska oli.

3. Stratos: joku ruotsalaisten superkeksintö - laitetaan tavalliseen ällömakeeseen suklaaseen kuplia! Siis ilmakuplia! Makuhan muuttuu olennaisesti. Maistui Maraboulta ja ilmalta. Kts. edellisen loppukommentti.

4. Geisha Dark: vaikka tykkään enemmän tummasta suklaasta, tavallinen Geisha on parempaa.

Sitten vielä löysimme hauskanvärisen ikivanhan ladon/aitan. Joku superpahis oli käynyt kirjottamassa siihen mielettömän coolisti ja katu-uskottavasti SEX. Oooo, mikä gangsta! Jos löytäisin tämän sankarin, näyttäisin hänelle vähän rispektiä mustikkanenän muodossa.

Mutta mutta, reippaasta retkestä huolimatta: AIKUISUUS, ET SAA MINUA VIELÄ! Pidän tänään niin maan lapsellisimmat halloween-bileet. Asunikin on lapsellinen ;) Jos tämä ei vielä riitä, teen amerikkalaisteinien lempijuomaa:

Jelly-shotteja! Voisiko näitä sanoa hyyteloshoteiksi? Hyytelöpaukuiksi? No, miten vaan, toivottavasti onnistuvat :) Tämä on eka kerta kun näitä teen, ja kuten kaikki AMI-ohjelman katsoneet ehkä tietävät, en omista mitään mittoja, joten nesteet ja liivatteet ovat summamutikassa. Tein kolmea eri sorttia: ällövihreitä lime-mandariinishotteja, verenpunaisia mustaviinimarjashotteja ja synkänmustia turkinpippurishotteja. Ohje:

Ota kolme kippoa. Yhteen laita kuumaa vettä ja turkinpippureita, toiseen mustaviinimarjamehutiivistettä ja kolmanteen purista limestä ja mandariineista (tai muista sitrushedelmistä) mehua. Lisää sokeria paljon. Lisää alkoholia enemmän. Sulata x-määrä liivatelehtiä (pitäisi olla 1 kpl / 1 dl nestettä) kuumassa vedessä ja sekoita liivateliuosta jokaiseen kippoon saman verran. Maista ja varmista, että alkoholin maku on peittynyt. Jos ei ole, lisää sokeria. Voit lisätä elintarvikevärejä: itse värjäsin vain lime-mandariinishotit vihreiksi, muut ovat luonnollisen värisiä. Jaa shottilaseihin tai käytä mielikuvitustasi: shotit voi laittaa myös tyhjiin sitruskuoriin kuten minä tai keksiä jotain vielä villimpää. Seoksen vähän hyydyttyä kuppeihin voi lisätä myös karkkimatoja ja muuta ällöä.

Jos näillä ei nuorru, lähden ottamaan pari botuliinipistosta naamaan! Tack och adjö!