Pin the Fuck Ups

Viime viikon olin vähän kiireinen, joten en ehtinyt teitä paljon sanoillani hellimään. Onneksi tein kuitenkin videon, jota voitte katsoa uudestaan ja uudestaan, jos ikävä yllättää. Eilenkin oli jännä päivä, sillä olin telkkarissa pölhöilemässä. Olisin luullut olevani hölmömpi, mutta ihan hyvinhän se meni. Nyt jaarittelen teille sekavia selostuksia itsestäni ja vioistani. Kuulenko villejä jippii-huutoja?

Kuvat ovat muuten Oripää Airshowsta, jossa heinäkuussa kävin pällistelemässä. Ne eivät ole ehtineet tänne blogiin jostain syystä aiemmin, mutta hyvää kannattaa odottaa. Mielestäni ne sopivat tähän postaukseen, sillä olen itsekin kuin taitolentokone: välillä ylösalaisin ja syöksykiidossa, välillä liihottelemassa pilvissä ilman huolia.

Yleensä keskityn tässä blogissa ja elämässä yleensä puimaan vain hyviä ja iloisia asioita, koska mielestäni huonoja ei kannata vatvoa eikä ainakaan levitellä muiden ihmisten naamalle. Olen nyt kuitenkin saanut palautetta, että se antaa minusta ylimielisen ja ärsyttävän täydellisen kuvan. Haha, sallikaa minun (ja kaikkien, jotka minut tuntevat) nauraa :D Sellainen en todellakaan ole!

Tai no, ylimielisyydestä minua voisi välillä syyttää. Täydellisyydestä ei niinkään, mutta sitä aina tavoittelen. Tämä on yksi vikani: jos en voi tehdä jotain hyvin, en tee sitä lainkaan. Olen kunnianhimoton enkä tee elämälläni mitään suurta. Olen laiska.

Kaikenlaisessa urheilussa olen todella huono. Saan itämaisessa tanssissa lantioni vielä jotenkin liikkumaan, mutta kun pitäisi alkaa askeltaa, törmäilen muihin ja näytän yhtä elegantilta kuin talviuniltaan herännyt karhu. Minua on ala-asteella kiusattu, klassisesti varsinkin niillä liikuntatunneilla, joten esimerkiksi hiihtäessä tai juostessa suutun ja loukkaannun helposti. Se on oikeastaan jo aika koomista: kun syke nousee, MRV ylitulkitsee. Mihinkään ratkiriemukkaisiin pallopeleihin minua ei saa ollenkaan, hermostun jo ajatuksesta.

On vaatinut hirveästi töitä, että uskallan käydä yliopistoliikunnan jumpissa, enkä sinne vieläkään mielelläni mene. Tänään kuitenkin ihana ystäväni "Mrs. Suomi" saa todistaa koikkelehtimistani jossakin Body Functioniksi kutsutussa. Pitäkää peukkuja hänen varpailleen!

Olen hirveän kärsimätön. En jaksa minkäänlaista tekemättömyyttä. Kaiken pitää tapahtua heti tai ainakin pitää olla tiedossa, milloin tapahtuu. Tykkään kyllä siis makoilla sohvalla ja istuskella kahviloissa, mutta minulla pitää aina olla jotakin lukemista tai oheistekemistä. En jaksa venkoilua ja epävarmuutta, päätökset pitää tehdä tsap-tsap-tsap ja sitten toimia.

Olen ärsyttävä ja tykkään väitellä ihmisten kanssa.

Olen mukamas kovinkin avoin ja kerron kaikkia nolojakin juttuja itsestäni, mutta oikeasti valitsen tarkkaan, mitä asioita ihmisille näytän. Heikkouksiani en paljasta koskaan kenellekään. En itsekään ole varma, onko minulla sellaisia. Olen oppinut suojautumaan muilta ihmisiltä huolellisesti. Tässäkin postauksessa luettelen vikojani, mutta mikään näistä ei ole minulle oikeasti paha paikka. Nämä ovat ihan kylmiä faktoja, jotka olen tiedostanut ja hyväksynyt itsessäni.

En jaksa liian tunteellista lässytystä. Edellinenkin kappale on minulle jotenkin vastenmielistä liibalaabaa, enkä halua lukea sitä enää uudelleen.

Yleissivistyksessäni on valtavia aukkoja. Ylioppilaskirjoituksista kuulin vasta lukion ekalla tai tokalla. En tiedä mitään urheilusta. Se vanha vihreä Trivial Pursuit on minulle kammotus: en osaa vastata yhtään mihinkään.

Otan liikaa vastuuta, paitsi asioista myös muiden tunteista. Mietin usein läheisiäni ja heidän turvallisuuttaan. Yritän ratkoa kaikkien ihmisten ongelmia ja ärsyynnyn, jos he eivät kuuntele loistavia neuvojani.

Tunteeni vaihtelevat nopeasti ja toimin liikaa niiden mukaan. Päiväni saattaa mennä pilalle, jos näen inhottavan unen. Jokin pieni juttu saattaa saada minut ärsyyntymään kaikkiin maailman ihmisiin. Usein haluan olla yksin.

No niin, siinä oli minun säröjäni. Ei varmaan piristänyt yhtään ketään, mutta toivottavasti olen nyt vähän todellisempi. En tosiaankaan ole aina iloinen ja jee jee -tyyppi, vaikka niin monet (minut oikeassakin elämässä tuntevat) luulevat. Mutta yritän olla, sillä angstisuudesta ja kiukuttelusta kärsivät kaikki.

Vioistani huolimatta pidän itsestäni ja olen tyytyväinen siihen, mitä olen. Jatkossa keskityn taas kivoihin asioihin, tämä nyt oli vähän tällainen postaus.

Tutkiva journalisti MRV täällä, hei. Kerron teille pienen tarinan Lontoon hämyisiltä kujilta. Tarinaan ei voida suoranaisesti linkittää väkivaltaa tai muita hämärähommia, mutta hyvin todennäköisesti niitäkin löytyisi, jos lähtisi etsimään.

Tarina kertoo kengistä. Kaikki varmasti tuntevat maailman ainoat oikeat maiharit, Dr. Martensit (rakkaat lapset tunnetaan myös nimillä Doc Martensit, Doctor Martensit, Docit, Martensit, DM:t). Alunperin työläisten käyttämistä kengistä on tullut olennainen osa punkkarien, goottien, individualistien ja muiden sellaisten olioiden univormua. Martenseja sanotaan Footway.fi:n (ei mainostusta) sivuilla jopa "Englannin kansalliskengiksi". Wikipedia kertoo, että kenkiä on myyty vuoteen 2010 mennessä yli 100 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa.

Teini-iässä myös pikku punkkari-MRV halusi tietysti itselleen ikiomat Docit. Uusista en voinut haaveillakaan, koska olin kurja ja köyhä. Onneksi minulla oli kuitenkin hyvät suostuttelutaidot ja hyväntahtoinen pikkusisko Siperianhusky, joka pitkän vinkunan jälkeen luovutti omat mielettömän ihanat punamustat Martensinsa minulle. Hän oli löytänyt ne kirpputorilta 13 euron hintaan. Kengät olivat tietysti käytetyt, mutta silti loistavassa kunnossa. Laadusta kertoo varmasti jotakin se, että sain kengät (tosiaan käytettynä!) 14-vuotiaana ja ne ovat minulla vieläkin.

Kengät ovat olleet ahkerassa käytössä. Kerran olen vienyt ne suutarille, koska toisesta kengästä halkesi pohja. Joskus ystäväni koira järsi hiukan toisen kengän vartta, mutta mielestäni se teki maihareistani vain katu-uskottavammat. Pari vuotta sitten mieheni He-Man alkoi valittaa kengistäni: hän häpesi niitä! Olin aivan järkyttynyt. Suhteeni kenkiin oli kuitenkin vuoden pitempi kuin suhteeni He-Maniin. Onneksi parisuhdekriisiltä vältyttiin: hän ei vaatinut minua luopumaan kengistäni, vaan lupasi ostaa minulle uudet. Olimme juuri lähdössä Lontooseen, ja halusin ostaa kengät sieltä.

Kuten niin moni muu Martenseihin rakastunut, myös minä olin yhdistänyt kengät mielessäni nimenomaan Britteihin ja punkkareihin. Tiedän, että kenkiä saisi halvemmalla netistä, mutta kun kerran olimme menossa Lontooseen, halusin käydä ensimmäisenä Dr. Martenseja myyneessä kaupassa, British Boot Companyssa. Löysimmekin kaupan Camdenista, ja se oli pieni mutta sielukas. Kun ryhdyin sovittamaan kenkiä ja juttelin myyjien kanssa, sainkin tietää järkyttävän asian: Dr Martensien tuotanto on siirretty 2000-luvulla melkein kokonaan Kiinaan ja Thaimaaseen! Siis kenkien, joita on jopa markkinoitu brittilipulla! Lopetin kiinakenkien sovittamisen kirjaimellisesti suu auki.

Minulle kerrottiin, että Martensien valmistus brittiläisessä kenkätehtaassa oli lopetettu, eli työntekijät olivat jääneet työttömiksi. Samaan aikaan miljoonat ihmiset ostavat Martenseja, joita markkinoidaan vieläkin mielikuvilla laadusta ja vaihtoehtoisuudesta. Imago on vahvasti brittiläinen. Lainaus Footwayn esittelytekstistä on tuore. Laatu on kuitenkin pudonnut roimasti tuotannon siirtymisen myötä: kengät eivät ole enää samoja. Omat, Englannissa valmistetut kenkäni ovat jostakin 1990-luvulta, ja ne ovat vieläkin toimivat ja hyvät jalassa - vaikka ulkonäkö onkin joidenkin (=hienohelmojen) mielestä vähän kärsinyt. Ystäväni osti uudet (kiinalaiset) Martensit, ja niiden nahan pinta meni rikki heti ensimmäisenä talvena. Muutaman vuoden vanhoina ne olivat jo niin kuluneet, että ystäväni ei kehdannut käyttää niitä enää missä tahansa.

Martenseja valmistavan tehtaan työntekijät eivät kuitenkaan olleet jääneet pyörittelemään peukaloitaan. Tehdas laitettiin uudelleen käyntiin, ja nyt siellä valmistetaan aidosti brittiläisiä kenkiä, mm. Solovaireja. Laatu on yhtä hyvä kuin vanhoissa Martenseissa ja nahka on laadukasta. Tämä kaikki minulle kerrottiin vieraillessani British Boot Companyssa. Jätin Martensit hyllylle, mutta illalla palasimme ja ostin käsityönä Briteissä valmistetut Solovairit.

Nyt olen käyttänyt kenkiä parisen vuotta todella ahkerasti: talvella, syksyllä ja keväällä pääsääntöisesti, kesällä silloin tällöin. Kengät ovat vieläkin kuin uudet! Pinta on paksua öljykäsiteltyä nahkaa, joka kestää melkein mitä tahansa. Hintaa maihareilla oli tuplasti Martensien verran, mutta jaoin hinnan 15 vuodelle, eikä se tuntunut enää niin pahalta. Silti kengät olivat kalleimmat, mitkä olen ikinä ostanut. En kuitenkaan ostanut Solovaireja pelkästään sen takia, että tarvitsin kunnon kengät. Halusin sanoa oman pienen vastalauseeni.

En ehkä ole kaikista valveutunein kuluttaja, mutta tämä huijaus tuntuu melkein petokselta. Vaikka ihan kaikkihan valmistetaan nykyään kolmannen maailman maissa, en olisi naiivisti kuvitellut tällaista Doceista, noista anarkian airueista. Onhan se loppujen lopuksi oikeasti todella typerää arvostaa jotakin vain merkin takia, mutta on todella surullista, että juuri vastavirtaisen imagonsa takia suositut Dr. Martensit ovat ihan täysiä feikkejä. Niiden käyttäjät haluavat näyttää, että ovat yksilöllisiä ja ajatella omilla aivoillaan, mutta heitä huijataan 6-0.

Minä olin myös yksi noista tyhmistä lampaista, täytyy myöntää. Kehitysmaissa olevia tehtaita ei pystytä kunnolla valvomaan, joten siksi viittasin mahdolliseen väkivaltaan ja hämärähommiin tarinan alussa. En aina katso, mitä ostan. Pitäisi katsoa. Mutta erityisesti tässä tapauksessa kenkien valmistusmaa oli isku vasten kasvoja. En kehota teitä, rakkaat lukijat, hyppimään barrikadeille ja ryhtymään boikottiin, mutta ajattelin, että teidän olisi hyvä tietää asiasta. Itse olin kiitollinen, etten ehtinyt ostamaan vääriä kenkiä.

ps. Ettei nyt mene liian vakavaksi, tässä kuva viimeviikkoisesta fb-kirpputorilöydöstäni. Äääää, miten ihanat!

Nyt vihdoinkin seuraa tarinaa viime viikon lauantaista, burleskiviikonlopun kohokohdasta eli Neon Light Safari -klubista. Perjantaistahan jo kerroimmekin teille. MRV:llä oli niiiin hienot suunnitelmat asustaan, mutta koska kaikki ei elämässä aina suju niinkuin Strömsössä, hän joutui luopumaan niistä. Voitteko uskoa, ettei kaupoissa enää myydä muovihedelmiä? Kulutimme varmaan neljä tuntia kaupoilla etsien, mutta lopputulos oli kuitenkin sellainen, että päädyimme ostamaan oikeita viinirypäleitä ja yritimme kasata niitä tukkaan. Ei onnistunut. MRV joutui tyytymään suunnitelma B:hen, ja puki ylleen leopardimekon, joka sekin on kyllä aika safarihenkinen. Harmi vain, että neonvärit jäivät uupumaan.

SH puolestaan oli oikein neonvärinen. Hänen tyyliään voisi oikeastaan nimittää kasari-chiciksi, eikö?

Huomaatteko katseessamme jotain hullua? Se ei ole pelkästään kuvitelmaa! Silmämme eivät kuitenkaan kiilu mielenvikaisuudesta, vaan piilolinsseistä. Siperianhusky on ottanut nimimerkkinsäkin ihanista vaaleansinisista silmistään, mutta nyt hän halusi kokeilla jotain uutta. Löysimme lauantain burleskikirpputorilta (avaamattomat) vihreät piilolinssit. Sopivat SH:lle nämäkin, vai mitä? :) Koska MRV on aina matkimassa muita, hän laittoi Zombiewalkille hankitut vaaleanpunaiset linssit päähänsä. Olimme siis oikein kiilusilmäsiskokset!

Loppujen lopuksi piilolinssit olivatkin hiukan huono valinta, koska loppuillasta ne alkoivat särkeä mielettömästi ja jouduimme kärsimään.

No, itse klubiin. Jos ilta alkaa Kraftwerkillä, se ei voi olla huono. Juontaja Leila Halkeama oli varmasti paras ikinä. MRV:n mieskin, yleensä niin vaikeasti miellytettävä He-Man, nauroi! Leila kertoili nuoruuden muistojaan ja pokaili yleisöstä miehiä.

Saimme hyvät paikat eturivistä, joten pääsimme nauttimaan kaikin aistein glitteristä, tissihiestä ja savukoneen savusta.

Illan auvoisa emäntä, Turku Burlesquen kuningatar Kiki Hawaiji esiintyi kahteen kertaan. Molemmissa esityksissä oli loistava idea: ensimmäisessä lavalle pääsi suohirviö ja toisessa KH:n lenkkimakkara. Pitää vaan ihmetellä, mistä nämä ideat oikein syntyvät :D

Erityisen ihanaa Kikissä on hänen ilmeikkyytensä! Katsokaa vaikka tuota tissienosoituskuvaa :D "Kyllä, tässä nämä mun tissit ovat, eivätkö olekin aika jees? Maistuis varmaan sullekin! "

Näimme myös muita outouksia. Tällainen hopeamies Hedo Luxe yritti hopeoida yleisönkin.

Meille esiintyi myös (yllättävän möreä-ääninen) Jessica Rabbit. Luulen, että tämä esiintyjä oli nimeltään Miss Cairo, mutta en ole varma. Harmi, ettei illan ohjelmaa tai aikatauluja ollut saatavilla.

Aikataulujen puuttumisen lisäksi kritisoimme esitysten paljoutta. Voisi kuvitella, että mitä enemmän esityksiä, sitä hauskempaa, eikö? Varmasti aikomus olikin hyvä: antaa mahdollisimman paljon vastinetta rahalle ja viettää hyvät juhlat. Mutta liika on liikaa. Esityksiä oli niin paljon, että niihin oikeastaan jo kyllästyi, eikä loppuillasta pystynyt keskittymään niihin hyviinkään kunnolla. Taukoja oli yhteensä kolme (tai jopa neljä). Show alkoi klo 21.30 ja jatkui melkein kahteen asti!

Parannusehdotuksemme ensi vuodelle onkin se, että joko juhla järjestetään paikassa, jossa voi istua pöydässä ja seurustella samalla tai sitten ohjelmasta tehdään lyhyempi.

Illan hauskimmasta persoonasta vastasi kyllä brittiläinen Miss Rubyyy Jones. Hän oli vuoroin maanisesti hihittelevä kimeä-ääninen pissis ja vuoroin raivokohtauksia saava hullu. Ihan mieletöntä! Hän muuttui silmänräpäyksessä sekopääksi :D PMS, kenties?

Rubyy taitaa myös olla PTFU:n fani! Katsokaas, mikä puska hänen kainalostaan pilkistää. Ja tämä poseeraus, emmeko ölekin nähnyt sen jossain? Tässä todiste:

SH ja MRV kiistelivät siitä, menevätkö tissit eri suuntiin, kun niitä pyörittää. Tässä todiste MRV:n voitosta:

SH.lle tuli mieleen tämä :D

Esiintymässä oli myös mahtavia miehiä. Tässä Luminous Pariah, joka otti pahaa-aavistamattoman uhrin kanssaan lavalle. En kestä näitä kuvia, miesparalla on aivan järkyttynyt ilme ja naama peruslukemilla, ja Pariah sen kun nauraa ja keikistelee! :D

Kenties seksikkäimmästä esityksestä vastasi Frankie Doggenstein. Hän riisui kylmän rauhallisesti mafiamusiikin tahdittamana vaatteensa, ja LASKOSTI NE SIEVÄSTI PÖYDÄLLE! Onko tällaista ennen nähty? Mies, joka laskostaa sukat ja kalsaritkin? Taitaa olla suohirviön kaltainen satuolento... :D Terveisin seksistinen MRV, jonka sukkia ja kalsareita löytyy milloin mistäkin.

Miss Cairo keikuttaa hopeisia hapsujaan:

Lopulta jäljelle jäi vain glitteriä:

Ai niin, muistatteko, että laitoimme perjantaina blogiin kehotuksen tulla moikkaamaan meitä? Kolme henkilöä meidät sitten lopulta tunnistikin ja tuli huutamaan PIN THE FUCK UUUPS! :D Tästä hyvästä kuvasimme heidät blogiin. Nyt olette melkein julkkiksia!

Kiitos ihanat lukijamme, hauska tietää, että joku näitä horinoitamme jaksaa seurata!

Kuulkaas rakkaat lukijat, kyllä elämme nyt ihanaa aikaa! Se on syksy nyt! Luonto on pukeutunut syysasuun, ulkona on kauniit värit ja ilma on syksyisen kirpakkaa.

Kun ilmat kylmenevät, on ihanaa käpertyä viltin alle. Keitä kupposellinen teetä, ota mukaan lempikirjasi ja sytyttele kynttilöitä. Tee itsellesi lukunurkkaus. Jos et osaa, voit lukea naistenlehdistä (niitäkin voit käpertyä lukemaan) ohjeita: järjestä itsellesi mukava nojatuoli tai sohvannurkka, johon keräät tyynyjä. Jos mahdollista, tee se ikkunan viereen, jotta voit tuijotella pimeyteen tai tuuleen ja tuiverrukseen. Asetu lukunurkkaukseesi hyvään asentoon. Sytyttele niitä kynttilöitä siihen vilttisi ympärille oikein urakalla. Sitten etsi mukava asento, äläkä liiku koko iltaan, koska muuten voit vahingossa lehahduttaa sen Ikeasta ostetun tekokuitupeittosi tuleen. Jos litran teekupposesi aiheuttaa vessahädän, kestä se kuin nainen tai varustaudu tällaisella.

Ai niin, muista vetää jalkaasi villasukat, pukea yllesi turvaneule ja kietoa tukkasi syksyiselle sykerölle. Syksy on siitäkin ihanaa aikaa, että saat taas käyttää paksuja sukkahousuja, palmikkoneuleita ja jättimäisiä kaulahuiveja. Kotiuta itsellesi uudet saapikasyksilöt! Kaikki ihanat syksyn sävyt, kuten oranssi, konjakki ja burgundy ovat muodissa. Muista lakata kynnet jollakin syksyn maansävyisistä muotiväreistä. Voit taikoa itsellesi trendikkäät punaviinihuulet joko ihanilla murretuilla huulipunasävyillä tai sitten ihan sillä itsellään. Punaviinin värikin on niin syksyistä. Lisäksi se sopii kohtalokkaaseen ikkunastatuijotukseen.

Muista nauttia ihanasta syyssateesta. Osta uusi sateenvarjo, kumisaappaat ja HC-syksyfanien pakollinen Rukka-sadetakki. Kun sataa loskaa ja paskaa, hymyile aurinkoisesti vastaantulijoille. Et tietenkään saa heiltä turpaasi vaan jaat iloa! Nyt on syksy, ihmiset! Ei haittaa, vaikka jalat kastuisivat litimäriksi, koska hei villa pitää lämpöä märkänäkin! On tosin arvoitus, miten saat ne hervottomat villasukat tungettua kenkiisi. Mutta eihän rakot tunnu missään kun on näin hemmetin hieno vuodenaika. Ihan sydäntä lämmittää.

Syksyllä pitää aloittaa kaikkea ihanaa syystekemistä. Voit hauduttaa elonkorjuun vihanneksia, laittaa padan muhimaan uuniin kiireettömästi ja nauttia lohturuokaa. Mene työväenopiston kursseille ja uskottele itsellesi, että tänä vuonna käyt siellä edes sen kolme kertaa. Syksyllä akut ovat täynnä ja ihmiset pursuavat energiaa! Syksy on uudistumisen ja mahdollisuuksien aikaa! Syksyllä puhaltavat uudet tuulet! Kukaan ei masennu, kukaan ei kastu ja kaikilla on kivaa. Mikä kaamos? Mikä pimeys?

Ja pyörällähän on muuten ihan pakko polkea töihin ja kouluun, koska syksy on pyöräilyn parasta aikaa! Sen sateen voi laskea plussaksi: kun hikoilet kuin sika polkiessasi, sade huuhtelee hien pois. Kun lopulta pääset perille, muut luulevat sinun vain kastuneen sateessa ja kovakuntoisen koviksen imagosi säilyy. Poskesi punoittavat terveellisesti (tai kuumeesta) ja suorastaan hehkut kilpaa vaahteranlehtien kanssa. Kiitos syksy tästäkin riemusta! :)

Kuvat ovat syyskuvauskeikaltani Stormiksen kanssa. Että kyllä kai siinä syksyssä on sitten edes jotain kivaa :D

ps. Jos et ole syysihmisiä, ei hätää. Joulukin se sieltä tulla jolkottaa. Näin jo Lidlissä joulukalentereita! Jos odotat oikein kovasti, niin kohta on jo joulu. Eihän siihen olekaan enää kuin 2,5 kuukautta!

Minulla on eräs rakas ystävä, jota arvostan suuresti. Hän usein osaa piristää tai lohduttaa minua juuri oikeilla tavoilla. Hänellä on elämään ihana ja hyväksyvä asenne. Nyt en puhu ruoasta, kuten varmaankin arvelitte otsikon ja leveän pers...oonallisuuteni ansiosta, vaan ystävästäni Charmista.

Charmi on Intiasta. Tutustuin häneen ollessamme naapureita. Charmilta olen kuullut ihan loistavia vinkkejä sairauksien hoitoon (korvatulehdukseen auttaa valkosipuli korvassa, kurkkukipuun lämmin kurkumamaito ja hammaskipuun neilikan pureskelu), mielettömiä tarinoita hänen kotimaastaan sekä tietenkin ihania ruokareseptejä.

Charmi on kasvissyöjä. Olen aina ajatellut, että kasvisruoka on ihan hyvää mutta ikinä se ei täytä vatsaa. Olen yleensä kouluruoan fani, mutta kasvisruoka on kouluissa yleensä joko liharuokaa ilman lihaa tai juustoista kermamössöä. Ehkä asenteeni johtuu tästä. Charmin ruokia syödessä ei kuitenkaan lihaa edes kaipaa! Nyt esittelen teille hänen mielettömän kikhernecurrynsä, olkaa hyvä. Koska olen epämääräinen ihminen, reseptikin on epämääräinen, mutta tässä ruoassa määrät eivät ole niin justiinsa. Mausteita pitää olla reilusti, mutta niitä voi lisäillä oman maun mukaan. Mausteita kannattaa hakea jostakin itämaisesta kaupasta, niin ette joudu maksamaan itseänne kipeäksi ja löydätte varmasti kaiken.

1. Aloita kuumentamalla öljyä. Lisää öljyyn muutama kokonainen kardemumma, neilikka, kanelitanko ja laakerinlehti. Paistele näitä muutama minuutti sellaisella lämmöllä, että öljy hieman kuplii mutta ei syty palamaan. Se olisi huono juttu.

2. Surruta 2 tomaattia ja kaksi (puna)sipulia tällaiseksi mössöksi sauvasekottimella. Pilko paloiksi vielä 2 tomaattia.

3. Lisää tomaatit ja tomaattisipulimössö öljyyn ja varo räiskeitä. Voit nyppiä mausteet pois jos haluat, mutta minä en yleensä nypi.

4. Luulitko jo maustaneesi ruoan? Ehei, pääsimme vasta alkuun. Charmilla on oma Intiasta tuotu curry-jauheensa, mutta minä olen ostanut tuollaista valmiskamaa (vihreä purkki). Sitä reilu teelusikallinen tai pari, valkosipulia, sitruunapippuria (ihan kuulkaa Charmin reseptin mukaan!), mustapippuria, kurkumaa, paprikaa ja jauhettua korianteria oman maun mukaan. Charmin ohjeessa oli 0,5 tl - 2 tl, mutta en muista niitä määriä. Chiliäkin saa laittaa, jos oma curryjauhe ei ole kovin tulista (minun ei ole). Anna kiehua kokoon n. puoli tuntia.

5.Charmi sanoo, että kuivatut kikherneet ovat paremman makuisia, mutta niitä pitää ensin liottaa päivä ja keittää vielä seuraavana päivänä. Tämän takia sorrun usein valmiiksi liotettuihin purkkiherneisiin, ja ihan hyviä nekin ovat. Lisää herneet kastikkeeseesi ja anna muhia vielä puoli tuntia. Voit myös lisätä kikherneiden lisäksi/sijaan curryysi kukkakaalia, perunaa tai mitä keksitkään.

6. Teen yleensä kikhernecurryn lisäksi yksinkertaista ja varmaan hifistelijöiden mielestä vääränlaista jogurttikastiketta. Mutta hyvää se on ja helppo tehdä: sekoita haluamasi määrä kuivattua minttua maustamattomaan jogurttiin ja anna olla hetken jääkaapissa.

7. Curry on parasta seuraavana päivänä, mutta on se tuoreenakin hyvää. Charmi tekee usein erilaisia leipiä curryn kaveriksi, mutta minun leipäni aina epäonnistuvat. Siksi syön sen kanssa joko riisiä tai itämaisesta kaupasta ostettua tuoretta naan-leipää.

Minä keitän vain vaatimatonta tavallista vitivalkoista riisiä. Viimeksi kun menimme Charmille syömään, hän teki meille tällaista:

Ihan älytöntä! Jokainen riisikerros on värjätty luonnollisesti: punainen punajuurella, keltainen porkkanalla ja vihreä korianterilla. Jokaisessa kerroksessa oli myös oma makunsa. Nam nam, tulee oikein nälkä kun katselee tätä kuvaa...Voisinkin mennä syömään!

ps. Lisää kuvia burleskiviikonlopusta (lauantain pääklubilta) on tulossa! Malttakaa mielenne :)

Blogimme on jo niin huiman suosittu, että pääsemme tänä viikonloppuna seuraamaan Turku Burlesque Weekendiä kutsuvieraina - KYLLÄ PORTSARI, NIMEMME ON LISTALLA! Nyt ollaan kyllä niin julkimoa että! Huomaatteko pissan päässämme?

Lähdimme matkaan juhlavina mutta hillittyinä. Silti meidät laitettiin istumaan tällaisille kuningattarien valtaistuimille!

No, tosiasiassa kaikki Vegasissa käyneet tietävät, että nämä penkit ovat naisten vessassa... Näissä kuvissa toimitamme tarpeitamme - meille eivät kelpaakaan tavalliset posliinipytyt!

SH:n mekko on MRV:n antama synttärilahja, ja se on ostettu eräältä lukijaltamme FB:n rokkikirppikseltä. MRV:n mekko on vintage-löytö kirpputorilta.

Eilen perjantaina ohjelmassa oli New Comers Night: lavalle päästettiin burleskineitsyet eli lavadebyyttinsä tekevät upeat ilmestykset. Kumma kyllä ainakin yhden esiintyjän (ja esityksen) olin nähnyt jo aiemmin keväällä. Mutta esitykset olivat joka tapauksessa ihania! Osa jäi ehkä vähän puolitiehen - ehkä syy oli jännityksen ja kokemattomuuden, mutta hienoista huolimattomuutta oli havaittavissa. Muutama esitys oli jopa aivan loistava.

Toinen lemppariesityksistämme sisälsi merellistä tunnelmaa. Ensin lavalle sipsutteli ihana merenneito Bambi Von Deerhart ja kohta hän sai kalastettua itselleen suloisen seiloripojun Heinz Von Wunderbaumin. PTFU tietää kyllä, että 'von' kuuluisi kirjoittaa pienellä, mutta nämä nimet on suoraan Facebook-eventistä, ja kaikkihan tietävät, että FB on raamattu.

Heti Bambin jälkeen esiintyi Molly Moonstone. Hän oli lumoava. Ja tuo tukka, PTFU tykkää tästä!

Esiintymässä oli myös ryhmiä, mutta niiden esityksiin olisimme kaivanneet jotain järjestystä: samanlaisia asuja, koreografiaa tai jotakin pitämään esitystä koossa. Ryhmät toivat kuitenkin lavalle iloa ja tekemisen meininkiä, mikä on tietenkin aina kiva :)

Siperianhusky näytti niin upealta, että MRV halusi ottaa hänestä glamour-potretin. Eikö ole aika kiva? MRV sen sijaan hihitti, joten hänestä on glamour kaukana - ilo sen sijaan näkyy, vai mitä? :)

Nyt lähdemme tästä burleskikirpputorille Bar Kukaan, ja illalla on viikonlopun pääklubi Neon Light Safari! Jos näette meidät, tulkaa sanomaan PIN THE FUCK UUUPS! ja saatte kuvanne blogiin ;)

Mensan älykkyystestien lahjakortit on arvottu! Onnekkaisiin voittajiin (Henna ja Katariina) on otettu yhteyttä. Tässä vielä kuvat onnennumeroista:

Onnea voittajille! :) Olkoon lauantaina älynne terävä ja ajatuksenne lentoisa! Pidän peukkuja teille. Ikävä, etteivät kaikki voineet voittaa :( Mutta testiin voi silti mennä, se vain maksaa 40 euroa. Eli kaikki porhot myös lauantaina liikkeelle, testejä järjestetään ympäri Suomen.

Tässä vähän sitä otsikossa luvattua naishauskuutta MRV:n ja SIM:in tapaan, olkaa hyvä. Kuvasimme normipäivämme:

http://areena.yle.fi/tv/2038467

Sketsiämme voi myös äänestää, mutta en velvoita ketään laittamaan pieniä pennosiaan äänestysviesteihin. Te porhot tosin voitte osallistua tähänkin! Ja kuka väittää, että raha ei tee onnelliseksi?

Tällaisin pikaterveisin tänään,

Minut on vallannut pieni syysilottomuus. Olen ollut kipeänä viime viikon, ja muutenkin olo on melko vetämätön. En jaksaisi tehdä oikein mitään, ja mieleni tekisi istua suihkussa tuntitolkulla ja makoilla peiton alla sarjoja katsellen. Mieleni tekisi tehdä mieluumminkin Nämä asiat masentavat nyt -niminen postaus, mutta en halua velloa angsteissani enkä vyöryttää niitä teidän niskaanne. Parempi on keskittyä kivoihin asioihin. Kun rupesin miettimään, mikä minua on ilostuttanut viime aikoina, tulin heti iloisemmalle päälle. Kyllä tämä tästä, kunhan tervehdyn ja pääsen taas iltalenkeille :) Mutta tässä tämänhetkiset ilonaiheeni:

1. Rakas serkkuni tuli viikonloppuna yöksi meille Porista asti 4-kuukautisen vauvansa kanssa. Serkkuni on ihana ja vauva kiltti kuin enkeli! Hän ei tehnyt muuta kuin nukkui ja hymyili.

2. Toinenkin ilonaiheeni liittyy serkkuuni: perustimme kahdenkeskisen ryhmän Facebookiin, johon listaamme päivän urheilut ja herkuttelut. Tavoitteenamme on laihtua muutama kilo jouluun mennessä, ja ryhmässä voimme tsempata toisiamme välimatkasta huolimatta. Tähän mennessä olemme laittaneet ryhmään lähinnä kuvia possuista :D Lisäksi tunnustin syöneeni kaksi ranskanpastillia ja Ikean hodarin.

3. Olen onnellinen, että pikkusiskoistani on tullut ihan supercooleja nuoria naisia :D Sekopäällä on haalari, jossa lukee AWESOME ja Herneenversolle löysimme sellaisen FANTASTIC-tekstillä. Ps. olen itse nolo noloilija, joten en kehtaa millään ostaa itselleni tuollaista. Mutta salaa toivon, että saisin sellaisen joululahjaksi, vink vink ;) Aah, unelma siintää jo silmissäni: rötväisin haalarissa ja villasukissa koko joululoman syöden suklaata ja hapankorppuja (koska ne pari kiloa olisi laihdutettu jo)...

4. Elokuun puolella kävimme He-Manin kanssa poimimassa Alanteen tilalla vadelmia ja mansikoita. Minun piti kirjoittaa siitä tännekin, mutta en ehtinyt missään vaiheessa. Vadelmat olivat jättimäisiä ja niitä oli todella helppo poimia. Muutama eksyi vahingossa suuhunkin. Nyt on pakkanen täynnä mansikkaa ja vadelmaa, mustikkaa emme harmi vain saaneet tänä vuonna. Kaikki vakiopaikkamme olivat ihan kuivuneita. Mutta on ihanaa, kun pakastin on täynnä - jotenkin turvallista.

5. Uudessa naapurustossamme on upeita vanhoja taloja. Erityisen ihanaa on, että ulkonäköön on satsattu ihan eri tavalla kuin uusiin taloihin: ikkunankarmit ovat viimeisteltyjä, katoissa on pitsireunat ja portitkin ovat näin upeita!

6. Kummityttömme (ja SH:n tytär) Tähtitaivas täytti kolme vuotta, ja hän oli aivan innoissaan synttäreistänsä. Yritän kasvattaa hänestä kunnollista naista, joten annoimme hänelle kaulimen ja omin pikku kätösin ompelemani essun! Hän innostui lahjoistaan heti, ja leivoimme keksejä. Myöhemmin hän on kuulemma yrittänyt kaulia lättyjä :D Kaulin ei välttämättä kuitenkaan ollut paras lahja noin pienelle lapselle, jolla on vielä pienempi sisar... No, ainakaan vielä ei ole haavereita sattunut.

7. Pikkusiskoni saivat kissanpennun, koska vanhempieni talossa on ärsyttävän ovelia hiiriä, jotka vain nappaavat juuston hiirenloukuista. Jotta kissa varmasti olisi hyvä metsästäjä, sille annettiin vielä varmuuden vuoksi nimeksi Hitgirl :)

8. Se, että lauluyhtyeen nimi on Ilontipat :D Ihan oikeasti, kuolen! Toivottavasti laulajat eivät ole lapsia. Se olisi jo liian traagista :D

9. Viikonloppuna on mahtavaa ohjelmaa: Turun valtaa perjantaista sunnuntaihin Turku Burlesque Weekend.

Perjantaina lavan valtaavat ensikertalaiset New Comers Nightin merkeissä, ja lauantaina lavalle pääsevät ihan mielettömät tähdet jopa ihan Ameriikoista asti. Pääklubi Neon Light Safari burlesque & drag spectacular on siis Klubilla lauantaina - yritän tässä panikoida, mitä laitan päälleni! Jotakin ideaa jo on ;) Siperianhusky tulee Turkuun ja laitamme kaupungin matalaksi.

10. Pakko keksiä kymmenen kohtaa, koska minulla on pakkomielle tasalukuihin. Mutta kymmenes ilonaiheeni on vaikkapa se, että kukaan ei lynkannut minua (ainakaan kovin pahasti) viime postauksen jälkeen :)

Sainpas piristettyä itseäni! Toivottavasti vähän teitäkin. Kai sentään nauroitte edes Ilontipoille? :D

Lupasin viime postauksessa tulevani ulos kaapista. Ja nyt tulen, rytinällä: kuulun pahamaineiseen prosenttijengiin. Jengini on salamyhkäisempi kuin Illuminati ja Vapaamuurarit yhteensä. Olen päässyt liittymään tähän salaseuraan, koska olen älykkäämpi kuin 99 % (myös 98% kelpaa) väestöstä. Kuulun siis Mensaan.

Tämähän ei ollut tietystikään mikään uutinen teille, rakkaat lukijat, tunnettehan minut ja valtavan nerokkaat juttuni. Mutta tiesittekö, että voin tietoisesti laskea älykkyysosamäärääni? Näin se käy:

Huomaatteko, miten älykkyyteni on huipussaan kuvan vasemmassa reunassa, mutta laskee oikealle siirryttäessä? Ihan selkeästi!

Hyvin tieteellisten empiiristen tutkimusteni mukaan nainen tyhmentyy sitä mukaan, mitä nätimpi naama hänellä on, mitä suuremmat rinnat hänellä on, mitä avarampaa kaula-aukkoa tai lyhyempää hametta hän käyttää tai mitä enemmän hän nauraa ja pitää hauskaa. Tai niin minuun ainakin suhtaudutaan. Nainen saa ihan rauhassa olla nätti, kunhan hän ei vain - taivas varjelkoon - yritä olla samalla älykäs. Tai ehkä nätin ja fiksun tytön vielä jotenkuten sietää, jos nätteys on hillittyä ja kainoa. Mutta jos nainen on seksikäs, on hänen pakko olla tyhmä. Kaunis, seksikäs ja älykäs nainen olisi liian kova pala nieltäväksi. Sellaisen satuolennon olemassaoloa ei voi mitenkään sallia, sellainen hullutushan horjuttaisi maailmanjärjestystä, jossa ajattelu jätetään miehille ja rumille naisille.

Älykkään naisen (tai miehenkin) pitää olla hieno ja itsensä hillitsevä, toisille tuhahteleva vakavikko, joka haluaa puhua vain syvällisistä aiheista. Yleensä älykkäät osaavat vielä oikein hienosti lainata suuria ajattelijoita, koska sehän se hienoa on. Älykkäissä seuroissa vältetään groteskeja ja banaaleja juttuja, jotta voitaisiin korostaa omaa sivistystään. Älykäs ihminen nauraa korkeintaan hiukan hymähtäen, ja kuuntelee vain klassista musiikkia.

Tämän takia lyhyeen minimekkoon pukeutunut, hiustenpidennykset päässä ja korkokengät jalassa Who let the dogs outin tahtiin tanssiva, tyttökavereitaan haliva ja hervottomasti kikattava MRV ei voi missään nimessä olla älykäs. Kuulkaas vaikka tätä blogiimme kommentoinutta suurta filosofia:

Mutta kun kyse ei olekaan siitä etteikö kaunis nainen voisi olla älykäs vaan siitä että kauneuteen satsaavasta ei tule yhtä fiksu kuin ajattelemiseen satsaavasta. Esimerkkinä käy vaikka te ja Laasanen, kyllä Laasasella on paljon fiksumpia ajatuksia sukupuolisuudesta kuin teillä kahdella koska hän ajattelee enemmän ja te taas satsaatte enemmän kauneuteen (naisellisuuteen). Te taas olette kauniimpia kuin Laasanen koska satsaatte kauneuteen plus että seksuaalisen valtanne takia olette kauniimpia vastakkaisen sukupuolen silmissä mikä on yksi syy mikä mahdollistaa. Mutta pointti on se että Laasanen ei voi olla yhtä kaunis kuin te ilman että satsaisi kauneuteen ettekä te ole yhtä fiksuja kuin Laasanen koska ette ajattele yhtä paljon kuin Laasanen.

Totta, yleensähän sammutan aivot aina silloin, kun levitän huulikiiltoa. Tässä lisää anonyymiä fiksuutta:

On se jännä, miten paljon valokuvia rouvista eri asusteissa tarvitaan korostamaan sitä älyä ja matemaattista lahjakkuutta :)

Usein kun paljastan mensalaisuuteni, saan osakseni vähättelyä tai suoranaista suuttumusta. Siksi en teekään sitä yhtä usein kuin joskus jäsenyyteni alkuaikoina tein, etenkin humalassa. Kun liityin järjestöön noin 5 vuotta sitten, halusin näytellä kaikille jäsenkorttiani (kyllä, minulla on sellainen, ja vieläpä kullanvärinen!) kännipäissäni. Yleensä vielä hulluttelin samalla (esim. katsoin kieroon tai laitoin päähäni sikspäkin pahvikuoren), niin että varmasti näytin erittäin mensalaiselta. Suomen Mensa, voit olla ylpeä tytöstänne!

Yleensä julistukseeni vastataan kiihtyneellä äänensävyllä, että Mensan testi mittaa hei vain tietynlaista älykkyyttä eikä lainkaan tunneälyä. Huomatkaa, että en ole sanonut näistä asioista mitään, vaan ainoastaan neutraalisti todennut kuuluvani Mensaan. Minusta olisi sama asia, että joku kertoisi olevansa musiikillisesti lahjakas ja soittavansa pianoa, ja hänelle tuhahdettaisiin, että no et varmaan kuitenkaan osaa kitaraa soittaa tai rummut on hei ihan eri instrumentti kuin piano. Se, että tietää tai myöntää olevansa älykäs, on jotenkin huono juttu, ja sen mainitseminen on brassailua. Mensalaisuuteni aikana suhtautumiseni omaan älykkyyteeni on muuttunut ensin epätodellisuuden tunteesta iloon, pätemisen kautta brassailuun (myönnän!) ja lopulta sen huomaamiseen, että ilmeisesti se onkin paha asia ja sitä pitäisi hävetä ja piilotella. Nykyään suhtaudun siihen lähinnä asiana, jonka voin kertoa tarpeen vaatiessa mutta josta muuten vaikenen.

Vihaa saan yleensä eniten niskaani miehisiltä miehiltä. Usein he vain kieltäytyvät uskomasta minua. Tällaiset henkilöt suuttuvat minulle (ihan oikeasti!) verisesti, ihan kuin olisin älykäs vain heidän kiusakseen. En ole liittynyt Mensaan siksi, että voisin päteä (vaikka sekin on hirveän hauskaa), vaan siksi, että löytäisin kohtalotovereita ja vertaistukea. Samalla tavalla ihmiset, jotka tykkäävät eläimistä, voivat liittyä erilaisiin eläintensuojeluyhdistyksiin tai vaikka ulkosuomalaiset Thaimaassa voivat pitää suomalaisia iltoja. Vaikka moni voisi kuvitella toisin, älykkyys ei ole pelkästään mikään kiva asia eikä aina helpota elämää. On kiva, ettei ole ihan yksin.

Siksi kehotankin kaikkia asiaa pohtivia menemään testiin: ensi viikon lauantaina (5.10.) on suuri Mensan testipäivä, jolloin älykkyystestejä järjestetään ympäri Suomea. Siinä ei voi oikeastaan hävitä mitään! Tai tietysti ylpeys voi saada kolauksen, jos käykin niin, että bimbo-MRV:llä on korkeampi ÄO. Mutta sitäkään ei tarvitse kertoa kellekään ;) Olen saanut Suomen Mensalta kaksi upeaa kultaista lahjakorttia (arvo 40 e), jotka ovat voimassa ensi lauantaihin saakka.

Arvon nämä lahjakortit nyt lukijoidemme kesken! Arvonta tapahtuu ensi viikon keskiviikkona, jotta nämä ehtivät varmasti perille, ja kisaan voi osallistua joko PTFU:n Facebook-sivuilla tai kommentoimalla tähän postaukseen oman sähköpostiosoitteensa. Olkaa sitten linjoilla ensi keskiviikkona, jotta saan osoitteenne mahdollisimman nopeasti!

ps. Ettehän lakkaa lukemasta blogia?

Vietin viime viikonlopun ihanan toisiksi nuorimman siskoni Herneenverson kanssa. Hän ei päässyt viimeksi, kun vierainani olivat siskoni Sekopää ja Sammakkoprinsessa, joten järjestin hänelle nyt ihan kahdenkeskistä laatuaikaa. Teimme kaikkea kivaa: saunoimme, teimme ja söimme pannupitsaa, katsoimme elokuvia, shoppailimme ja kävimme Flowparkissa.

Herneenverso on saanut koodinimensä siitä, että hän on niin venyvä ja urheilullinen. Hän nauttikin Floparkin radoista vielä pari tuntia sen jälkeen, kun allekirjoittanut väsähti! Huh huh mikä tarmonpesä.

Sunnuntaina Turussa vietettiin auton vapaapäivää, ja torilla esiintyi tapahtuman suojelija Paleface. Menimme tietenkin katsomaan ja turkulaisten mölliydestä johtuen pääsimme jopa eturiviin!

Herneenversossa asuu ilmeisesti pieni stalkkeri, joten menimme vaanimaan lavan sisäänkäynnille ennen viimeisen biisin loppumista. Onneksi Paleface on ihana ja leppoisa artisti: hän suostui HV:n kanssa yhteiskuvaan! :) Unohdimme pyytää nimmarit, mutta kuva kertoo enemmän kuin yksi sana.

Päätimme myös hiukan kuvailla, jotta äitimme saa Herneenversosta samantyylisiä kuvia kuin Sammakkoprinsessasta ja Sekopäästä. Ostaessani uuden kameran annoin HV:lle vanhan (Canon EOS 350D:n), ja hän on sillä harjoitellut kuvaamista. Saatte siis nauttia myös minun naamastani. Stailasimme toisemme ja etsimme sopivat kuvauspaikat. Tadaa:

Puin HV:lle oman mekkoni, joka näytti yllättävän hyvältä hänen päällään, vaikka olikin n. 500 kertaa liian iso. HV on 12-vuotias, joten en halunnut laittaa hänelle liikaa meikkiä tai liian aikuismaisia vaatteita. Hapsuliivin löysimme kirpputorilta eurolla!

HV on aina ollut ruskea kuin papu, joten mielestäni hän näyttää ihanan eksoottiselta :) Me kaikki muut sisarukset olemme sellaisia kalkkilaivan kapteeneja.

HV:llä on ihana kauneusluomi poskessaan, ja kateellisena akkana laitoin itsellenikin sellaisen kajaalilla. Nyt olemme melkein kaksosia! Huomatkaa myös tyylikäs OMG-koru, jonka löysimme Seppälän lastenosastolta!

Löysin nämä farkkushortsit kirpparilta, ja ostin ne oikeastaan ihan toiselle henkilölle, sillä ne maksoivat vain 70 senttiä. Mutta kotona jossain mielenhäiriössä ajattelin sovittaa niitä, ja ne sopivat täydellisesti! Ihan mieletöntä ensinnäkin sen takia, että yleensä jos tämänmalliset shortsit sopivat muuten, ne ovat liian pieniä valtaville reisilleni. Yleensä joudun kaventamaan housuja ylhäältä. Toinen ilostumisen aihe oli, että shortsit olivat melko pientä kokoa, ja kuka nainen nyt ei riemuitsisi, kun mahtuukin pienempään kokoon :) Vaikka shortsit olisivatkin kirpparilta ja jonkun jo valmiiksi venyttämät. Itsepetos? Kyllä kiitos!

Päähäni laitoin nuoruuden kätköistäni muutossa löytämäni rastalisäkkeet. Ja huivin. Ja pari jättikukkaa. Kuka sanoi, että vähemmän on enemmän?

HV on ilmeisesti hyötynyt vanhasta kamerastani, sillä mielestäni tämä viimeinen kuva on visuaalisesti aivan huippuhieno: asettelu toimii, auringonvalo tulee hauskasti linssiin vasemmasta nurkasta ja linjat ovat kivasti vinot. Ja lisäksi näytän tietysti mielettömän hyvältä, näin vaatimattomasti sanottuna. Mihin silmäpussini ovat häipyneet? Entä kamala punainen finni poskestani? Miksi huuleni ovat rennot? Kiitos taikuudesta, HV! En edes neuvonut häntä yhtään :)

Viikonloppu oli ihana, ja odotan innolla sitä, että saan kaikki kolme pienintä siskoani kylään! On niin ihanaa viettää heidän kanssaan aikaa. Ainut miinuspuoli on sunnuntain surullinen olo, kun he lähtevät.

Nyt minä painun peiton alle lepäämään. Olen ihan kipeä, ja flunssaksi luulemani sairaus onkin korva-, tärykalvo- ja poskiontelontulehdus! :( Nyyh nyyh, ehkä ei olisi kannattanut kekkuloida noissa minishorteissa viikonloppuna.

ps. Ai niin, seuraavassa postauksessa tulen ulos eräästä kaapista ;) Älkää vihatko minua sen jälkeen.