Pin the Fuck Ups

Materialistit täällä hei. Kaikki pieni tavara tekee aina niin iloiseksi, että hirvittää. Jos emme olisi kirpparien vakkariasiakkaita ja pienyrittäjien tukijoita, meitä saisi syyttää kestämättömästä kulutuksesta. Mutta nyt ei voi, lällällää.

Tällä kertaa saimme tavaraa ihanasta pienestä yhden naisen nettiputiikista nimeltä Miss Daisy. Ihan kuulkaa ilmaiseksi saimme ja sen avoimesti tässä kerromme, eli piilomainonnasta meitä ei voi syyttää. Mutta kuka syyttäisikään, kun korut ja tukkalaitteet ovat näin ihania! Kyllä varmasti itse kukin näitä ottaisi, jos saisi. Tai voi ottaakin, sillä korut eivät ole hinnalla pilattuja. Kuvista saa isompia klikkaamalla.

Saimme valita koruista kivoimmat, ja valitsemiseen vierähti pari tuntia, voin kertoa. MRV on ehkä hiukan kateellinen SH:lle tuosta silmäpinnistä, koska SH saa nyt 360 asteen näkökentän. Meille tuli pinnistä heti mieleen tarina isoäidistämme, joka ei suostunut katsomaan äitimme piirrustusta, koska katsoi sitä jo "perssilmällään". SH:llä on siis perssilmä takaraivossaan.

MRV valitsi korun, jossa seilorinainen julistaa: Sink or Swim! Tämä on ihan mielettömän inspiroiva lause. Ui tai uppoa, anna periksi ja kuole tai jatka viimeisillä voimillasi. Mieleen tulee tarina hiiristä, jotka putosivat kermasankoon. Olenko ihan mummo, vai muistavatko muutkin tämän? No, joka tapauksessa, lause saattaa löytyä jossain vaiheessa jonkun iholta... Heti mäyräkoiratatuoinnin jälkeen.

Koska olemme kilttejä ja myötätuntoisia ihmisiä, emme tyydy vain elvistelemään omilla upeuksillamme. Iloista antajaa Jumala rakastaa! Siis jaamme nyt teille kolme mahtavaa Miss Daisyn tuotetta. Harmi kyllä emm voi antaa näitä teille kaikille, vaikka haluaisimme. Siksi pistämme käyntiin taas yhden arvonnan. Tässä arvottavat ihanuudet:

Jee, ketkä on parhaat bloggaajat? HUUDA MEIDÄN NIMIÄ, BITCH! Osallistu arvontaan kertomalla, minkä palkinnon ottaisit mieluiten vai onko se ihan sama. Arvonta-aikaa olkoon viikon verran. Arvontaan voi myös osallistua Bloggerin puolella tai Facebook-ryhmässämme.

Pusuja ja haleja ja arvontapalkintoja,

&

Olen jo aiemmin kertonut idoleistani ja lempimusiikistani, mutta nyt paljastan ihan ensimmäisen esikuvani. Tykkäsimme SH:n kanssa hänen lauluistansa, mutta hän oli mielestäni myös maailman kaunein nainen. Olin reilusti alle kouluikäinen, luultavasti 4-5-vuotias, ja SH minua tietysti 1,5 vuotta nuorempi. Muistan, että ihailin hänen levyjensä kansia ja ajattelin, että isona haluaisin näyttää juuri sellaiselta. Kuka tämä mysteerinainen sitten on? Tietysti Kikka!

Vanhemmillani oli (ainakin) kolme Kikan levyä. Niille, jotka eivät ole tähän loistavaan artistiin tutustuneet, tiedoksi: Kikka laulaa humoristisia pikkutuhmia discohittejä. Myöhemmin teini-ikäisenä ajattelin että mitä hittoa vanhemmat, miksi olette a) omistaneet niin monta Kikan albumia ja b) antaneet meidän kuunnella niitä? Mutta nyt ymmärrän, että Kikka on ihan loistava roolimalli kaikille maailman lapsille. Älkää olko epäuskoisia, kerron teille miksi. Älkää myöskään ihmetelkö, miksen puhu imperfektissä, vaikka Kikka onkin jo edesmennyt. Hänen perintönsä elää edelleen, eikä kuole koskaan - siksi preesens.

1. Kikka on avoin muille kulttuureille. Vai mitäs sanotte näistä sanoituksista biisissä Geisha mä olen sun:

Kun kuiskaat juun
niin luokses tuun
Olet samuraini tästä
salaisesta elämästä

Tämä oli muuten meidän lempikappaleemme lapsena ja tietysti osasimme sen ulkoa. Varmaan oli aikuisilla hauskaa.

2. Kikka on eläinrakas. Hän ei jätä rakastamatta edes Apinamiestä. Ugh ugh.

Ei hieno käytös ihmisten maistu mulle laisinkaan
Viidakosta toisenlaisen tunteen saa

3. Kikka on ekohenkinen. Hän on vihreän aatteen ja kierrätyksen kannattaja, ainakin biisin Kierrätä pyöritä mua mukaan.

On parempi käyttää, kuin heittää hyvää pois.
Jos ystäväkses sisäänajetun,
sä tahdot naisen silloin olen sun.
Voin takuuni näyttää, tää niinkuin uutta ois.

Sä vielä kierrätä pyöritä mua.
Mun sydämeni sulle sykkää.
Nyt vielä kierrätä pyöritä mua, niin minä parhaani vuokses teen.
Jos yhä pyörität kierrätät mua
niin luontokin vain siitä tykkää,
sä senkun pyöritä kierrätä mua, yhdessä hyödymme uudelleen.

Mitäs sanotte? Minusta voisi hyvin sanoa, että Kikka on Suomen Madonna.

4. Kikalla on hieno kasarityyli. Kyllähän se kasari sieltä muotiin takaisin tulee jossain vaiheessa, kaikkihan sen tietää. Silloin kannattaa ottaa mallia Kikan levyjen kansista.

Innostuin lapsuuteni haaveista näyttää Kikalta, ja tein kikkamaisen meikin:

Huomatkaa erityisesti kuuma kulmien alta -poseeraukseni! Ei minusta näytä ollenkaan pahalta.

5. Kikka ei häpeä itseään. Tai jos häpeää, hän kätkee sen hyvin. Hän laulaa roiseja juttuja, mutta tekee sen hymyillen ja selkä suorana. Rispektiä.

Kun sain sut viereeni viimeinkin,
niin portit salatut aukaisin
Mä vien sinut aistien maailmaan.
Kun sinut voitelen myskilläin,
sä pian kiihotut huippuus näin
Sua haluni ympäröi tuoksullaan

Nyt sua hyväilen, ja teen kaiken sen
Mä osaan näin villisti vain sinut tyydyttää,
kukaan pysty ei siihen muu
Ja uneen kun aamulla tyynyyn sun painuu pää,
unohtuu hymyyn suu
Mä osaan näin villisti vain sinut tyydyttää,
tahdon olla vain yksin sun
Sua vedän mä milloinka vaan sua miellyttää,
uudestaan, luokse mun

Nämä sanat ovat siis Mä osaan villisti tyydyttää -kappaleesta. Myski on uusi lempisanani.

Olen siskojeni ja ystävieni kanssa monet kerrat ajellut ympäri kaupunkia ikkunat auki ja kajarit täysillä luukuttaen Kikkaa. On hienoa, että Suomenkin ankeaan ilmastoon on mahtunut tällainen loistava artisti, joka ei paljoa häpeile. Katsoin tällä viikolla Vain elämää -jakson, jossa laulettiin Anna Abreun biisejä. Anna oli ihana pirteä energiapakkaus, joka kehui muita vuolaasti ja sanoi varmaan kaikille ohjelman muille tähdille rakastavansa heitä. Minusta hän oli suloinen ja kivan avoin. Mutta mitä netissä jaksosta sanottiin? Annaa dissattiin! Ihan oikeasti, eikö Suomessa saa sanoa mitään kivaa muille?

Minusta vaivaannuttaminen on aina hienoa, ja mikä olisikaan parempi tapa tehdä muiden olo kiusalliseksi kuin laulaa vaikkapa Kikan Se sattuu? :D Se ihanasti sattuu, ai ai! :D Ja tiesittekö, että Kikalle on biisejä tehnyt mm. Junnu Vainio ja Pauli Hanhiniemi? Repikääs siitä!

Kikka 4-ever!

Apua! Keski-ikäistyn! Minusta on tullut reippailija. Tiedätte kai, sellainen ärsyttävä puhkuva punaposkinen tuulipukutäti, joka lenkkeilee säässä kuin säässä. Reippailija on pirtsakka ja pirteä ja tarttuu riuskasti toimeen. Häntä voi kuvailla adjektiiveilla tomera, näpsäkkä ja rempseä!

Teimme He-Manin kanssa seikkailuretken Turun saaristoon ja päädyimme Nauvoon (ruotsiksi Nagu, hihhihhii - pitäisikö puhua keski-iän sijaan murrosiästä?). Hauskaa oli, maisemat olivat hienoja ja ilmassa oli seikkailun tuntua.

Olen huomannut itsessäni toisenkin huolestuttavan vaaran merkin: olen alkanut ihailemaan luontoa ja sen värejä! Tulee ihan mieleen Kumman kaa -sarjan opehuoneen keskustelu kevään vihreydestä ja hiirenkorvista. Ihan oikeasti nyt! Miten tämän sentimentaalisen hölynpölyn saa häipymään?

´

Onneksi en ole menettänyt lapsellisuuttani ihan vielä. Ostimme evääksi Cittarin patongit. Huom, en hyödy mainostuksesta, mutta suosittelen silti: patonki maksaa 3,16 e ja on ihan superiso ja -herkullinen! Nam nam. Jälkkäriksi ostimme erilaisia suklaapatukoita, joita emme ole ennen maistaneet. Tässä niistä jäljellä vain kuoret:

Olisin tietenkin voinut ottaa kuvan vielä olemassa olevista patukoista ennen syömistä, mutta kun haistan suklaata, ajattelen kameraa viimeisenä. Siksi minusta ei saakaan valokuvamallia :D Patukoista mikään ei yllättänyt, tässä teillekin lyhyt arvostelu, mikäli ette ole kaikkia maistaneet:

1. Yankie Original: vähän niinku Mars eli aika makea. Tulee huono olo.

2. Fazerin uusi mansikka-vadelma-tumma suklaa-valkoinen suklaa -sähellys: maistu ihan hajuvedeltä. Paska oli.

3. Stratos: joku ruotsalaisten superkeksintö - laitetaan tavalliseen ällömakeeseen suklaaseen kuplia! Siis ilmakuplia! Makuhan muuttuu olennaisesti. Maistui Maraboulta ja ilmalta. Kts. edellisen loppukommentti.

4. Geisha Dark: vaikka tykkään enemmän tummasta suklaasta, tavallinen Geisha on parempaa.

Sitten vielä löysimme hauskanvärisen ikivanhan ladon/aitan. Joku superpahis oli käynyt kirjottamassa siihen mielettömän coolisti ja katu-uskottavasti SEX. Oooo, mikä gangsta! Jos löytäisin tämän sankarin, näyttäisin hänelle vähän rispektiä mustikkanenän muodossa.

Mutta mutta, reippaasta retkestä huolimatta: AIKUISUUS, ET SAA MINUA VIELÄ! Pidän tänään niin maan lapsellisimmat halloween-bileet. Asunikin on lapsellinen ;) Jos tämä ei vielä riitä, teen amerikkalaisteinien lempijuomaa:

Jelly-shotteja! Voisiko näitä sanoa hyyteloshoteiksi? Hyytelöpaukuiksi? No, miten vaan, toivottavasti onnistuvat :) Tämä on eka kerta kun näitä teen, ja kuten kaikki AMI-ohjelman katsoneet ehkä tietävät, en omista mitään mittoja, joten nesteet ja liivatteet ovat summamutikassa. Tein kolmea eri sorttia: ällövihreitä lime-mandariinishotteja, verenpunaisia mustaviinimarjashotteja ja synkänmustia turkinpippurishotteja. Ohje:

Ota kolme kippoa. Yhteen laita kuumaa vettä ja turkinpippureita, toiseen mustaviinimarjamehutiivistettä ja kolmanteen purista limestä ja mandariineista (tai muista sitrushedelmistä) mehua. Lisää sokeria paljon. Lisää alkoholia enemmän. Sulata x-määrä liivatelehtiä (pitäisi olla 1 kpl / 1 dl nestettä) kuumassa vedessä ja sekoita liivateliuosta jokaiseen kippoon saman verran. Maista ja varmista, että alkoholin maku on peittynyt. Jos ei ole, lisää sokeria. Voit lisätä elintarvikevärejä: itse värjäsin vain lime-mandariinishotit vihreiksi, muut ovat luonnollisen värisiä. Jaa shottilaseihin tai käytä mielikuvitustasi: shotit voi laittaa myös tyhjiin sitruskuoriin kuten minä tai keksiä jotain vielä villimpää. Seoksen vähän hyydyttyä kuppeihin voi lisätä myös karkkimatoja ja muuta ällöä.

Jos näillä ei nuorru, lähden ottamaan pari botuliinipistosta naamaan! Tack och adjö!

Viime viikon olin vähän kiireinen, joten en ehtinyt teitä paljon sanoillani hellimään. Onneksi tein kuitenkin videon, jota voitte katsoa uudestaan ja uudestaan, jos ikävä yllättää. Eilenkin oli jännä päivä, sillä olin telkkarissa pölhöilemässä. Olisin luullut olevani hölmömpi, mutta ihan hyvinhän se meni. Nyt jaarittelen teille sekavia selostuksia itsestäni ja vioistani. Kuulenko villejä jippii-huutoja?

Kuvat ovat muuten Oripää Airshowsta, jossa heinäkuussa kävin pällistelemässä. Ne eivät ole ehtineet tänne blogiin jostain syystä aiemmin, mutta hyvää kannattaa odottaa. Mielestäni ne sopivat tähän postaukseen, sillä olen itsekin kuin taitolentokone: välillä ylösalaisin ja syöksykiidossa, välillä liihottelemassa pilvissä ilman huolia.

Yleensä keskityn tässä blogissa ja elämässä yleensä puimaan vain hyviä ja iloisia asioita, koska mielestäni huonoja ei kannata vatvoa eikä ainakaan levitellä muiden ihmisten naamalle. Olen nyt kuitenkin saanut palautetta, että se antaa minusta ylimielisen ja ärsyttävän täydellisen kuvan. Haha, sallikaa minun (ja kaikkien, jotka minut tuntevat) nauraa :D Sellainen en todellakaan ole!

Tai no, ylimielisyydestä minua voisi välillä syyttää. Täydellisyydestä ei niinkään, mutta sitä aina tavoittelen. Tämä on yksi vikani: jos en voi tehdä jotain hyvin, en tee sitä lainkaan. Olen kunnianhimoton enkä tee elämälläni mitään suurta. Olen laiska.

Kaikenlaisessa urheilussa olen todella huono. Saan itämaisessa tanssissa lantioni vielä jotenkin liikkumaan, mutta kun pitäisi alkaa askeltaa, törmäilen muihin ja näytän yhtä elegantilta kuin talviuniltaan herännyt karhu. Minua on ala-asteella kiusattu, klassisesti varsinkin niillä liikuntatunneilla, joten esimerkiksi hiihtäessä tai juostessa suutun ja loukkaannun helposti. Se on oikeastaan jo aika koomista: kun syke nousee, MRV ylitulkitsee. Mihinkään ratkiriemukkaisiin pallopeleihin minua ei saa ollenkaan, hermostun jo ajatuksesta.

On vaatinut hirveästi töitä, että uskallan käydä yliopistoliikunnan jumpissa, enkä sinne vieläkään mielelläni mene. Tänään kuitenkin ihana ystäväni "Mrs. Suomi" saa todistaa koikkelehtimistani jossakin Body Functioniksi kutsutussa. Pitäkää peukkuja hänen varpailleen!

Olen hirveän kärsimätön. En jaksa minkäänlaista tekemättömyyttä. Kaiken pitää tapahtua heti tai ainakin pitää olla tiedossa, milloin tapahtuu. Tykkään kyllä siis makoilla sohvalla ja istuskella kahviloissa, mutta minulla pitää aina olla jotakin lukemista tai oheistekemistä. En jaksa venkoilua ja epävarmuutta, päätökset pitää tehdä tsap-tsap-tsap ja sitten toimia.

Olen ärsyttävä ja tykkään väitellä ihmisten kanssa.

Olen mukamas kovinkin avoin ja kerron kaikkia nolojakin juttuja itsestäni, mutta oikeasti valitsen tarkkaan, mitä asioita ihmisille näytän. Heikkouksiani en paljasta koskaan kenellekään. En itsekään ole varma, onko minulla sellaisia. Olen oppinut suojautumaan muilta ihmisiltä huolellisesti. Tässäkin postauksessa luettelen vikojani, mutta mikään näistä ei ole minulle oikeasti paha paikka. Nämä ovat ihan kylmiä faktoja, jotka olen tiedostanut ja hyväksynyt itsessäni.

En jaksa liian tunteellista lässytystä. Edellinenkin kappale on minulle jotenkin vastenmielistä liibalaabaa, enkä halua lukea sitä enää uudelleen.

Yleissivistyksessäni on valtavia aukkoja. Ylioppilaskirjoituksista kuulin vasta lukion ekalla tai tokalla. En tiedä mitään urheilusta. Se vanha vihreä Trivial Pursuit on minulle kammotus: en osaa vastata yhtään mihinkään.

Otan liikaa vastuuta, paitsi asioista myös muiden tunteista. Mietin usein läheisiäni ja heidän turvallisuuttaan. Yritän ratkoa kaikkien ihmisten ongelmia ja ärsyynnyn, jos he eivät kuuntele loistavia neuvojani.

Tunteeni vaihtelevat nopeasti ja toimin liikaa niiden mukaan. Päiväni saattaa mennä pilalle, jos näen inhottavan unen. Jokin pieni juttu saattaa saada minut ärsyyntymään kaikkiin maailman ihmisiin. Usein haluan olla yksin.

No niin, siinä oli minun säröjäni. Ei varmaan piristänyt yhtään ketään, mutta toivottavasti olen nyt vähän todellisempi. En tosiaankaan ole aina iloinen ja jee jee -tyyppi, vaikka niin monet (minut oikeassakin elämässä tuntevat) luulevat. Mutta yritän olla, sillä angstisuudesta ja kiukuttelusta kärsivät kaikki.

Vioistani huolimatta pidän itsestäni ja olen tyytyväinen siihen, mitä olen. Jatkossa keskityn taas kivoihin asioihin, tämä nyt oli vähän tällainen postaus.

Tutkiva journalisti MRV täällä, hei. Kerron teille pienen tarinan Lontoon hämyisiltä kujilta. Tarinaan ei voida suoranaisesti linkittää väkivaltaa tai muita hämärähommia, mutta hyvin todennäköisesti niitäkin löytyisi, jos lähtisi etsimään.

Tarina kertoo kengistä. Kaikki varmasti tuntevat maailman ainoat oikeat maiharit, Dr. Martensit (rakkaat lapset tunnetaan myös nimillä Doc Martensit, Doctor Martensit, Docit, Martensit, DM:t). Alunperin työläisten käyttämistä kengistä on tullut olennainen osa punkkarien, goottien, individualistien ja muiden sellaisten olioiden univormua. Martenseja sanotaan Footway.fi:n (ei mainostusta) sivuilla jopa "Englannin kansalliskengiksi". Wikipedia kertoo, että kenkiä on myyty vuoteen 2010 mennessä yli 100 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa.

Teini-iässä myös pikku punkkari-MRV halusi tietysti itselleen ikiomat Docit. Uusista en voinut haaveillakaan, koska olin kurja ja köyhä. Onneksi minulla oli kuitenkin hyvät suostuttelutaidot ja hyväntahtoinen pikkusisko Siperianhusky, joka pitkän vinkunan jälkeen luovutti omat mielettömän ihanat punamustat Martensinsa minulle. Hän oli löytänyt ne kirpputorilta 13 euron hintaan. Kengät olivat tietysti käytetyt, mutta silti loistavassa kunnossa. Laadusta kertoo varmasti jotakin se, että sain kengät (tosiaan käytettynä!) 14-vuotiaana ja ne ovat minulla vieläkin.

Kengät ovat olleet ahkerassa käytössä. Kerran olen vienyt ne suutarille, koska toisesta kengästä halkesi pohja. Joskus ystäväni koira järsi hiukan toisen kengän vartta, mutta mielestäni se teki maihareistani vain katu-uskottavammat. Pari vuotta sitten mieheni He-Man alkoi valittaa kengistäni: hän häpesi niitä! Olin aivan järkyttynyt. Suhteeni kenkiin oli kuitenkin vuoden pitempi kuin suhteeni He-Maniin. Onneksi parisuhdekriisiltä vältyttiin: hän ei vaatinut minua luopumaan kengistäni, vaan lupasi ostaa minulle uudet. Olimme juuri lähdössä Lontooseen, ja halusin ostaa kengät sieltä.

Kuten niin moni muu Martenseihin rakastunut, myös minä olin yhdistänyt kengät mielessäni nimenomaan Britteihin ja punkkareihin. Tiedän, että kenkiä saisi halvemmalla netistä, mutta kun kerran olimme menossa Lontooseen, halusin käydä ensimmäisenä Dr. Martenseja myyneessä kaupassa, British Boot Companyssa. Löysimmekin kaupan Camdenista, ja se oli pieni mutta sielukas. Kun ryhdyin sovittamaan kenkiä ja juttelin myyjien kanssa, sainkin tietää järkyttävän asian: Dr Martensien tuotanto on siirretty 2000-luvulla melkein kokonaan Kiinaan ja Thaimaaseen! Siis kenkien, joita on jopa markkinoitu brittilipulla! Lopetin kiinakenkien sovittamisen kirjaimellisesti suu auki.

Minulle kerrottiin, että Martensien valmistus brittiläisessä kenkätehtaassa oli lopetettu, eli työntekijät olivat jääneet työttömiksi. Samaan aikaan miljoonat ihmiset ostavat Martenseja, joita markkinoidaan vieläkin mielikuvilla laadusta ja vaihtoehtoisuudesta. Imago on vahvasti brittiläinen. Lainaus Footwayn esittelytekstistä on tuore. Laatu on kuitenkin pudonnut roimasti tuotannon siirtymisen myötä: kengät eivät ole enää samoja. Omat, Englannissa valmistetut kenkäni ovat jostakin 1990-luvulta, ja ne ovat vieläkin toimivat ja hyvät jalassa - vaikka ulkonäkö onkin joidenkin (=hienohelmojen) mielestä vähän kärsinyt. Ystäväni osti uudet (kiinalaiset) Martensit, ja niiden nahan pinta meni rikki heti ensimmäisenä talvena. Muutaman vuoden vanhoina ne olivat jo niin kuluneet, että ystäväni ei kehdannut käyttää niitä enää missä tahansa.

Martenseja valmistavan tehtaan työntekijät eivät kuitenkaan olleet jääneet pyörittelemään peukaloitaan. Tehdas laitettiin uudelleen käyntiin, ja nyt siellä valmistetaan aidosti brittiläisiä kenkiä, mm. Solovaireja. Laatu on yhtä hyvä kuin vanhoissa Martenseissa ja nahka on laadukasta. Tämä kaikki minulle kerrottiin vieraillessani British Boot Companyssa. Jätin Martensit hyllylle, mutta illalla palasimme ja ostin käsityönä Briteissä valmistetut Solovairit.

Nyt olen käyttänyt kenkiä parisen vuotta todella ahkerasti: talvella, syksyllä ja keväällä pääsääntöisesti, kesällä silloin tällöin. Kengät ovat vieläkin kuin uudet! Pinta on paksua öljykäsiteltyä nahkaa, joka kestää melkein mitä tahansa. Hintaa maihareilla oli tuplasti Martensien verran, mutta jaoin hinnan 15 vuodelle, eikä se tuntunut enää niin pahalta. Silti kengät olivat kalleimmat, mitkä olen ikinä ostanut. En kuitenkaan ostanut Solovaireja pelkästään sen takia, että tarvitsin kunnon kengät. Halusin sanoa oman pienen vastalauseeni.

En ehkä ole kaikista valveutunein kuluttaja, mutta tämä huijaus tuntuu melkein petokselta. Vaikka ihan kaikkihan valmistetaan nykyään kolmannen maailman maissa, en olisi naiivisti kuvitellut tällaista Doceista, noista anarkian airueista. Onhan se loppujen lopuksi oikeasti todella typerää arvostaa jotakin vain merkin takia, mutta on todella surullista, että juuri vastavirtaisen imagonsa takia suositut Dr. Martensit ovat ihan täysiä feikkejä. Niiden käyttäjät haluavat näyttää, että ovat yksilöllisiä ja ajatella omilla aivoillaan, mutta heitä huijataan 6-0.

Minä olin myös yksi noista tyhmistä lampaista, täytyy myöntää. Kehitysmaissa olevia tehtaita ei pystytä kunnolla valvomaan, joten siksi viittasin mahdolliseen väkivaltaan ja hämärähommiin tarinan alussa. En aina katso, mitä ostan. Pitäisi katsoa. Mutta erityisesti tässä tapauksessa kenkien valmistusmaa oli isku vasten kasvoja. En kehota teitä, rakkaat lukijat, hyppimään barrikadeille ja ryhtymään boikottiin, mutta ajattelin, että teidän olisi hyvä tietää asiasta. Itse olin kiitollinen, etten ehtinyt ostamaan vääriä kenkiä.

ps. Ettei nyt mene liian vakavaksi, tässä kuva viimeviikkoisesta fb-kirpputorilöydöstäni. Äääää, miten ihanat!

Nyt vihdoinkin seuraa tarinaa viime viikon lauantaista, burleskiviikonlopun kohokohdasta eli Neon Light Safari -klubista. Perjantaistahan jo kerroimmekin teille. MRV:llä oli niiiin hienot suunnitelmat asustaan, mutta koska kaikki ei elämässä aina suju niinkuin Strömsössä, hän joutui luopumaan niistä. Voitteko uskoa, ettei kaupoissa enää myydä muovihedelmiä? Kulutimme varmaan neljä tuntia kaupoilla etsien, mutta lopputulos oli kuitenkin sellainen, että päädyimme ostamaan oikeita viinirypäleitä ja yritimme kasata niitä tukkaan. Ei onnistunut. MRV joutui tyytymään suunnitelma B:hen, ja puki ylleen leopardimekon, joka sekin on kyllä aika safarihenkinen. Harmi vain, että neonvärit jäivät uupumaan.

SH puolestaan oli oikein neonvärinen. Hänen tyyliään voisi oikeastaan nimittää kasari-chiciksi, eikö?

Huomaatteko katseessamme jotain hullua? Se ei ole pelkästään kuvitelmaa! Silmämme eivät kuitenkaan kiilu mielenvikaisuudesta, vaan piilolinsseistä. Siperianhusky on ottanut nimimerkkinsäkin ihanista vaaleansinisista silmistään, mutta nyt hän halusi kokeilla jotain uutta. Löysimme lauantain burleskikirpputorilta (avaamattomat) vihreät piilolinssit. Sopivat SH:lle nämäkin, vai mitä? :) Koska MRV on aina matkimassa muita, hän laittoi Zombiewalkille hankitut vaaleanpunaiset linssit päähänsä. Olimme siis oikein kiilusilmäsiskokset!

Loppujen lopuksi piilolinssit olivatkin hiukan huono valinta, koska loppuillasta ne alkoivat särkeä mielettömästi ja jouduimme kärsimään.

No, itse klubiin. Jos ilta alkaa Kraftwerkillä, se ei voi olla huono. Juontaja Leila Halkeama oli varmasti paras ikinä. MRV:n mieskin, yleensä niin vaikeasti miellytettävä He-Man, nauroi! Leila kertoili nuoruuden muistojaan ja pokaili yleisöstä miehiä.

Saimme hyvät paikat eturivistä, joten pääsimme nauttimaan kaikin aistein glitteristä, tissihiestä ja savukoneen savusta.

Illan auvoisa emäntä, Turku Burlesquen kuningatar Kiki Hawaiji esiintyi kahteen kertaan. Molemmissa esityksissä oli loistava idea: ensimmäisessä lavalle pääsi suohirviö ja toisessa KH:n lenkkimakkara. Pitää vaan ihmetellä, mistä nämä ideat oikein syntyvät :D

Erityisen ihanaa Kikissä on hänen ilmeikkyytensä! Katsokaa vaikka tuota tissienosoituskuvaa :D "Kyllä, tässä nämä mun tissit ovat, eivätkö olekin aika jees? Maistuis varmaan sullekin! "

Näimme myös muita outouksia. Tällainen hopeamies Hedo Luxe yritti hopeoida yleisönkin.

Meille esiintyi myös (yllättävän möreä-ääninen) Jessica Rabbit. Luulen, että tämä esiintyjä oli nimeltään Miss Cairo, mutta en ole varma. Harmi, ettei illan ohjelmaa tai aikatauluja ollut saatavilla.

Aikataulujen puuttumisen lisäksi kritisoimme esitysten paljoutta. Voisi kuvitella, että mitä enemmän esityksiä, sitä hauskempaa, eikö? Varmasti aikomus olikin hyvä: antaa mahdollisimman paljon vastinetta rahalle ja viettää hyvät juhlat. Mutta liika on liikaa. Esityksiä oli niin paljon, että niihin oikeastaan jo kyllästyi, eikä loppuillasta pystynyt keskittymään niihin hyviinkään kunnolla. Taukoja oli yhteensä kolme (tai jopa neljä). Show alkoi klo 21.30 ja jatkui melkein kahteen asti!

Parannusehdotuksemme ensi vuodelle onkin se, että joko juhla järjestetään paikassa, jossa voi istua pöydässä ja seurustella samalla tai sitten ohjelmasta tehdään lyhyempi.

Illan hauskimmasta persoonasta vastasi kyllä brittiläinen Miss Rubyyy Jones. Hän oli vuoroin maanisesti hihittelevä kimeä-ääninen pissis ja vuoroin raivokohtauksia saava hullu. Ihan mieletöntä! Hän muuttui silmänräpäyksessä sekopääksi :D PMS, kenties?

Rubyy taitaa myös olla PTFU:n fani! Katsokaas, mikä puska hänen kainalostaan pilkistää. Ja tämä poseeraus, emmeko ölekin nähnyt sen jossain? Tässä todiste:

SH ja MRV kiistelivät siitä, menevätkö tissit eri suuntiin, kun niitä pyörittää. Tässä todiste MRV:n voitosta:

SH.lle tuli mieleen tämä :D

Esiintymässä oli myös mahtavia miehiä. Tässä Luminous Pariah, joka otti pahaa-aavistamattoman uhrin kanssaan lavalle. En kestä näitä kuvia, miesparalla on aivan järkyttynyt ilme ja naama peruslukemilla, ja Pariah sen kun nauraa ja keikistelee! :D

Kenties seksikkäimmästä esityksestä vastasi Frankie Doggenstein. Hän riisui kylmän rauhallisesti mafiamusiikin tahdittamana vaatteensa, ja LASKOSTI NE SIEVÄSTI PÖYDÄLLE! Onko tällaista ennen nähty? Mies, joka laskostaa sukat ja kalsaritkin? Taitaa olla suohirviön kaltainen satuolento... :D Terveisin seksistinen MRV, jonka sukkia ja kalsareita löytyy milloin mistäkin.

Miss Cairo keikuttaa hopeisia hapsujaan:

Lopulta jäljelle jäi vain glitteriä:

Ai niin, muistatteko, että laitoimme perjantaina blogiin kehotuksen tulla moikkaamaan meitä? Kolme henkilöä meidät sitten lopulta tunnistikin ja tuli huutamaan PIN THE FUCK UUUPS! :D Tästä hyvästä kuvasimme heidät blogiin. Nyt olette melkein julkkiksia!

Kiitos ihanat lukijamme, hauska tietää, että joku näitä horinoitamme jaksaa seurata!

Kuulkaas rakkaat lukijat, kyllä elämme nyt ihanaa aikaa! Se on syksy nyt! Luonto on pukeutunut syysasuun, ulkona on kauniit värit ja ilma on syksyisen kirpakkaa.

Kun ilmat kylmenevät, on ihanaa käpertyä viltin alle. Keitä kupposellinen teetä, ota mukaan lempikirjasi ja sytyttele kynttilöitä. Tee itsellesi lukunurkkaus. Jos et osaa, voit lukea naistenlehdistä (niitäkin voit käpertyä lukemaan) ohjeita: järjestä itsellesi mukava nojatuoli tai sohvannurkka, johon keräät tyynyjä. Jos mahdollista, tee se ikkunan viereen, jotta voit tuijotella pimeyteen tai tuuleen ja tuiverrukseen. Asetu lukunurkkaukseesi hyvään asentoon. Sytyttele niitä kynttilöitä siihen vilttisi ympärille oikein urakalla. Sitten etsi mukava asento, äläkä liiku koko iltaan, koska muuten voit vahingossa lehahduttaa sen Ikeasta ostetun tekokuitupeittosi tuleen. Jos litran teekupposesi aiheuttaa vessahädän, kestä se kuin nainen tai varustaudu tällaisella.

Ai niin, muista vetää jalkaasi villasukat, pukea yllesi turvaneule ja kietoa tukkasi syksyiselle sykerölle. Syksy on siitäkin ihanaa aikaa, että saat taas käyttää paksuja sukkahousuja, palmikkoneuleita ja jättimäisiä kaulahuiveja. Kotiuta itsellesi uudet saapikasyksilöt! Kaikki ihanat syksyn sävyt, kuten oranssi, konjakki ja burgundy ovat muodissa. Muista lakata kynnet jollakin syksyn maansävyisistä muotiväreistä. Voit taikoa itsellesi trendikkäät punaviinihuulet joko ihanilla murretuilla huulipunasävyillä tai sitten ihan sillä itsellään. Punaviinin värikin on niin syksyistä. Lisäksi se sopii kohtalokkaaseen ikkunastatuijotukseen.

Muista nauttia ihanasta syyssateesta. Osta uusi sateenvarjo, kumisaappaat ja HC-syksyfanien pakollinen Rukka-sadetakki. Kun sataa loskaa ja paskaa, hymyile aurinkoisesti vastaantulijoille. Et tietenkään saa heiltä turpaasi vaan jaat iloa! Nyt on syksy, ihmiset! Ei haittaa, vaikka jalat kastuisivat litimäriksi, koska hei villa pitää lämpöä märkänäkin! On tosin arvoitus, miten saat ne hervottomat villasukat tungettua kenkiisi. Mutta eihän rakot tunnu missään kun on näin hemmetin hieno vuodenaika. Ihan sydäntä lämmittää.

Syksyllä pitää aloittaa kaikkea ihanaa syystekemistä. Voit hauduttaa elonkorjuun vihanneksia, laittaa padan muhimaan uuniin kiireettömästi ja nauttia lohturuokaa. Mene työväenopiston kursseille ja uskottele itsellesi, että tänä vuonna käyt siellä edes sen kolme kertaa. Syksyllä akut ovat täynnä ja ihmiset pursuavat energiaa! Syksy on uudistumisen ja mahdollisuuksien aikaa! Syksyllä puhaltavat uudet tuulet! Kukaan ei masennu, kukaan ei kastu ja kaikilla on kivaa. Mikä kaamos? Mikä pimeys?

Ja pyörällähän on muuten ihan pakko polkea töihin ja kouluun, koska syksy on pyöräilyn parasta aikaa! Sen sateen voi laskea plussaksi: kun hikoilet kuin sika polkiessasi, sade huuhtelee hien pois. Kun lopulta pääset perille, muut luulevat sinun vain kastuneen sateessa ja kovakuntoisen koviksen imagosi säilyy. Poskesi punoittavat terveellisesti (tai kuumeesta) ja suorastaan hehkut kilpaa vaahteranlehtien kanssa. Kiitos syksy tästäkin riemusta! :)

Kuvat ovat syyskuvauskeikaltani Stormiksen kanssa. Että kyllä kai siinä syksyssä on sitten edes jotain kivaa :D

ps. Jos et ole syysihmisiä, ei hätää. Joulukin se sieltä tulla jolkottaa. Näin jo Lidlissä joulukalentereita! Jos odotat oikein kovasti, niin kohta on jo joulu. Eihän siihen olekaan enää kuin 2,5 kuukautta!

Minulla on eräs rakas ystävä, jota arvostan suuresti. Hän usein osaa piristää tai lohduttaa minua juuri oikeilla tavoilla. Hänellä on elämään ihana ja hyväksyvä asenne. Nyt en puhu ruoasta, kuten varmaankin arvelitte otsikon ja leveän pers...oonallisuuteni ansiosta, vaan ystävästäni Charmista.

Charmi on Intiasta. Tutustuin häneen ollessamme naapureita. Charmilta olen kuullut ihan loistavia vinkkejä sairauksien hoitoon (korvatulehdukseen auttaa valkosipuli korvassa, kurkkukipuun lämmin kurkumamaito ja hammaskipuun neilikan pureskelu), mielettömiä tarinoita hänen kotimaastaan sekä tietenkin ihania ruokareseptejä.

Charmi on kasvissyöjä. Olen aina ajatellut, että kasvisruoka on ihan hyvää mutta ikinä se ei täytä vatsaa. Olen yleensä kouluruoan fani, mutta kasvisruoka on kouluissa yleensä joko liharuokaa ilman lihaa tai juustoista kermamössöä. Ehkä asenteeni johtuu tästä. Charmin ruokia syödessä ei kuitenkaan lihaa edes kaipaa! Nyt esittelen teille hänen mielettömän kikhernecurrynsä, olkaa hyvä. Koska olen epämääräinen ihminen, reseptikin on epämääräinen, mutta tässä ruoassa määrät eivät ole niin justiinsa. Mausteita pitää olla reilusti, mutta niitä voi lisäillä oman maun mukaan. Mausteita kannattaa hakea jostakin itämaisesta kaupasta, niin ette joudu maksamaan itseänne kipeäksi ja löydätte varmasti kaiken.

1. Aloita kuumentamalla öljyä. Lisää öljyyn muutama kokonainen kardemumma, neilikka, kanelitanko ja laakerinlehti. Paistele näitä muutama minuutti sellaisella lämmöllä, että öljy hieman kuplii mutta ei syty palamaan. Se olisi huono juttu.

2. Surruta 2 tomaattia ja kaksi (puna)sipulia tällaiseksi mössöksi sauvasekottimella. Pilko paloiksi vielä 2 tomaattia.

3. Lisää tomaatit ja tomaattisipulimössö öljyyn ja varo räiskeitä. Voit nyppiä mausteet pois jos haluat, mutta minä en yleensä nypi.

4. Luulitko jo maustaneesi ruoan? Ehei, pääsimme vasta alkuun. Charmilla on oma Intiasta tuotu curry-jauheensa, mutta minä olen ostanut tuollaista valmiskamaa (vihreä purkki). Sitä reilu teelusikallinen tai pari, valkosipulia, sitruunapippuria (ihan kuulkaa Charmin reseptin mukaan!), mustapippuria, kurkumaa, paprikaa ja jauhettua korianteria oman maun mukaan. Charmin ohjeessa oli 0,5 tl - 2 tl, mutta en muista niitä määriä. Chiliäkin saa laittaa, jos oma curryjauhe ei ole kovin tulista (minun ei ole). Anna kiehua kokoon n. puoli tuntia.

5.Charmi sanoo, että kuivatut kikherneet ovat paremman makuisia, mutta niitä pitää ensin liottaa päivä ja keittää vielä seuraavana päivänä. Tämän takia sorrun usein valmiiksi liotettuihin purkkiherneisiin, ja ihan hyviä nekin ovat. Lisää herneet kastikkeeseesi ja anna muhia vielä puoli tuntia. Voit myös lisätä kikherneiden lisäksi/sijaan curryysi kukkakaalia, perunaa tai mitä keksitkään.

6. Teen yleensä kikhernecurryn lisäksi yksinkertaista ja varmaan hifistelijöiden mielestä vääränlaista jogurttikastiketta. Mutta hyvää se on ja helppo tehdä: sekoita haluamasi määrä kuivattua minttua maustamattomaan jogurttiin ja anna olla hetken jääkaapissa.

7. Curry on parasta seuraavana päivänä, mutta on se tuoreenakin hyvää. Charmi tekee usein erilaisia leipiä curryn kaveriksi, mutta minun leipäni aina epäonnistuvat. Siksi syön sen kanssa joko riisiä tai itämaisesta kaupasta ostettua tuoretta naan-leipää.

Minä keitän vain vaatimatonta tavallista vitivalkoista riisiä. Viimeksi kun menimme Charmille syömään, hän teki meille tällaista:

Ihan älytöntä! Jokainen riisikerros on värjätty luonnollisesti: punainen punajuurella, keltainen porkkanalla ja vihreä korianterilla. Jokaisessa kerroksessa oli myös oma makunsa. Nam nam, tulee oikein nälkä kun katselee tätä kuvaa...Voisinkin mennä syömään!

ps. Lisää kuvia burleskiviikonlopusta (lauantain pääklubilta) on tulossa! Malttakaa mielenne :)

Blogimme on jo niin huiman suosittu, että pääsemme tänä viikonloppuna seuraamaan Turku Burlesque Weekendiä kutsuvieraina - KYLLÄ PORTSARI, NIMEMME ON LISTALLA! Nyt ollaan kyllä niin julkimoa että! Huomaatteko pissan päässämme?

Lähdimme matkaan juhlavina mutta hillittyinä. Silti meidät laitettiin istumaan tällaisille kuningattarien valtaistuimille!

No, tosiasiassa kaikki Vegasissa käyneet tietävät, että nämä penkit ovat naisten vessassa... Näissä kuvissa toimitamme tarpeitamme - meille eivät kelpaakaan tavalliset posliinipytyt!

SH:n mekko on MRV:n antama synttärilahja, ja se on ostettu eräältä lukijaltamme FB:n rokkikirppikseltä. MRV:n mekko on vintage-löytö kirpputorilta.

Eilen perjantaina ohjelmassa oli New Comers Night: lavalle päästettiin burleskineitsyet eli lavadebyyttinsä tekevät upeat ilmestykset. Kumma kyllä ainakin yhden esiintyjän (ja esityksen) olin nähnyt jo aiemmin keväällä. Mutta esitykset olivat joka tapauksessa ihania! Osa jäi ehkä vähän puolitiehen - ehkä syy oli jännityksen ja kokemattomuuden, mutta hienoista huolimattomuutta oli havaittavissa. Muutama esitys oli jopa aivan loistava.

Toinen lemppariesityksistämme sisälsi merellistä tunnelmaa. Ensin lavalle sipsutteli ihana merenneito Bambi Von Deerhart ja kohta hän sai kalastettua itselleen suloisen seiloripojun Heinz Von Wunderbaumin. PTFU tietää kyllä, että 'von' kuuluisi kirjoittaa pienellä, mutta nämä nimet on suoraan Facebook-eventistä, ja kaikkihan tietävät, että FB on raamattu.

Heti Bambin jälkeen esiintyi Molly Moonstone. Hän oli lumoava. Ja tuo tukka, PTFU tykkää tästä!

Esiintymässä oli myös ryhmiä, mutta niiden esityksiin olisimme kaivanneet jotain järjestystä: samanlaisia asuja, koreografiaa tai jotakin pitämään esitystä koossa. Ryhmät toivat kuitenkin lavalle iloa ja tekemisen meininkiä, mikä on tietenkin aina kiva :)

Siperianhusky näytti niin upealta, että MRV halusi ottaa hänestä glamour-potretin. Eikö ole aika kiva? MRV sen sijaan hihitti, joten hänestä on glamour kaukana - ilo sen sijaan näkyy, vai mitä? :)

Nyt lähdemme tästä burleskikirpputorille Bar Kukaan, ja illalla on viikonlopun pääklubi Neon Light Safari! Jos näette meidät, tulkaa sanomaan PIN THE FUCK UUUPS! ja saatte kuvanne blogiin ;)

Mensan älykkyystestien lahjakortit on arvottu! Onnekkaisiin voittajiin (Henna ja Katariina) on otettu yhteyttä. Tässä vielä kuvat onnennumeroista:

Onnea voittajille! :) Olkoon lauantaina älynne terävä ja ajatuksenne lentoisa! Pidän peukkuja teille. Ikävä, etteivät kaikki voineet voittaa :( Mutta testiin voi silti mennä, se vain maksaa 40 euroa. Eli kaikki porhot myös lauantaina liikkeelle, testejä järjestetään ympäri Suomen.

Tässä vähän sitä otsikossa luvattua naishauskuutta MRV:n ja SIM:in tapaan, olkaa hyvä. Kuvasimme normipäivämme:

http://areena.yle.fi/tv/2038467

Sketsiämme voi myös äänestää, mutta en velvoita ketään laittamaan pieniä pennosiaan äänestysviesteihin. Te porhot tosin voitte osallistua tähänkin! Ja kuka väittää, että raha ei tee onnelliseksi?

Tällaisin pikaterveisin tänään,