sarisarkomaa

Suomi on yhdessä taloushistoriansa vaikeimmassa tilanteessa. Talouden tasapainottamistoimissa tehdään kertarysäyksellä useita muutoksia mm. etuuksiin, asiakasmaksuihin ja verotukseen. On perusteltua, että toimien kokonaisvaikutuksia arvioidaan ja tehdään läpinäkyviksi. Helppoja vaihtoehtoja ei ole mutta ratkaisujen kohdentuminen eri väestöryhmiin on tiedettävä ja ymmärrettävä, ettei mikään väestöryhmä joudu kohtuuttomaan tilanteeseen. Pidän tärkeänä, että valtioneuvosto tehostaisi ja uudistaisi esitystensä vaikutusarviointia.

Yksittäisten lakiesitysten vaikutukset arvioidaan mutta muutosten yhteisvaikutuksien arviointia ei systemaattisesti tehdä. Valtion talousarvion nykyisen pääluokkiin perustuvan tarkastelun rinnalle tulee rakentaa väestöryhmittäinen tarkastelu.

Puhtaalta pöydältä ei hallituksen tarvitse vaikutusarviointien uudistamiseen lähteä. Ehdotusta on jo selvitelty valtiovarainministeriössä (Valtiovarainministeriön julkaisuja 18/2015). Tarkoituksenmukaista olisi, jos jo ensi vuoden valtion talousarvioon lisätäisiin täydennyksenä nykyistä paremmin dokumentoitua vaikutusarviointia esitetyistä talouden sopeutustoimista ja uudistuksista.

Olen kirittänyt, että kaikki ministeriöt tekisivät vaikutusarviot talousarvioesitykseen sisältyvistä muutoksista, joilla arvioidaan olevan merkittäviä vaikutuksia vanhuksiin, vaikeasti vammaisiin ja lapsiperheisiin. Tämän pohjalta valtiovarainministeriö tekisi yhteenvedon kokonaisvaikutuksista. Luonteva paikka väestöperusteisille vaikutusarvioille on valtion talousarvion yleisperustelut. Olen jo vauhdittanut asiaa tekemällä ministerille kirjallisen kysymyksen (KK 172/2015) valtion budjetin ja julkisen talouden suunnitelman vaikutusarvioinneista.

Konkreettinen esimerkki vaikutusarviointien tärkeydestä on eläkeläisten asumistuen yhdistäminen yleiseen asumistukeen. Yleisen asumistuen määräytymisperusteiden erilaisuudesta johtuen olisi leikkaus vaikuttanut monen eläkeläisen saamaan tukeen jopa yli sadan euron verran. Oli viisasta, että hallitus päätti, että asumistukeen kohdistuvaa leikkausta lievennetään 30 miljoonalla eurolla. Huojennuksen mallia valmistellaan parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä.

Asumistukeen etsitään mallia, jolla vältetään kohtuuttomuudet paitsi vanhusten myös tukea saavien vammaisten osalta. Asumistukiuudistuksella ei saa kampata vammaispolitiikan keskeisiä tavoitteita itsenäisestä elämisestä ja osallisuudesta.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Rintasyövän varhaisessa toteamisessa tärkeä rooli on myös naisten omatoimisella rintojen tarkkailulla. Tosiasia on, että valtaosa naisista havaitsee itse poikkeavan muutoksen rinnassaan. Terveysjärjestö ProMama ry on opastanut yli 20 vuotta naisia tutustumaan rintoihinsa ja siten edistämään rintasyövän varhaistoteamista.

Järjestön viesti on, että kaikenikäisiä naisia tulee opastaa säännönmukaiseen ja oikeanlaiseen rintojen omatarkkailuun. Omatarkkailuohjaus tulee olla jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen keinovalikoimassa niin julkisessa kuin yksityisessä terveydenhuollossa.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa rintasyöpä todetaan, sitä parempia ovat hoitotulokset ja mahdollisuudet elämän jatkumisen laadukkaana ja täysipainoisena. Tähän työhön tarvitaan sekä terveydenhuollon ammattilaisia että järjestöjä, kuten ProMamaa ja sen omatarkkailuun erikoistuneita kouluttajia ja muitakin syöpäjärjestöjä, jotka tekevät tärkeää työtä syöpätietoisuuden levittämisessä.

Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä. Vuosittain maassamme ilmenee noin 4800 uutta rintasyöpätapausta. Rintasyöpä on yleisin yli 45-vuotiailla naisilla mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla. Valitettavasti sairaus on ollut viime vuosina yleistymään päin.

Rintasyöpä on aina monen tekijän summa eikä suurimpaan osaan riskeistä voi vaikuttaa. Sairastuvuuteen vaikuttavat esimerkiksi geeniperimä ja ikä. Hyvä uutinen kuitenkin on, että jotakin voimme myös itse tehdä ehkäistäksemme rintasyövän riskiä. Esimerkiksi alkoholin käytön vähentäminen, terveellinen ruokavalio ja kuntoliikunta ovat tekijöitä, jotka pienentävät riskiä sairastua.

Olin mukana hallitusneuvotteluissa ja aloitteestani hallitusneuvotteluissa eduskuntakauden yhdeksi kärkihankkeeksi sovittiin kansanterveyden parantamisen. Tarkoitus on tehdä terveelliset elämäntavat ja terveyttä edistävät toimet helpoiksi ja houkutteleviksi kaiken ikäisten ihmisten lähiympäristössä.

Kansanterveys 2.0 – yhteisponnistukselle on huutava tarve. Kansansairaudet, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, keuhkosairaudet ja depressio – aiheuttavat paitsi mittavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä myös suurimman osan työikäisen väestön pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Useimpiin kansansairauksiin sairastumisen riskiä voidaan pienentää liikuntaa lisäämällä ja terveellisiin elämäntapoihin panostamalla. Samat keinot tepsivät tehokkaasti sairauksien hoitotasapainon ylläpitämisessä ja sairastumisesta huolimatta hyvinvoinnin edistämisessä.

Kansanterveys 2.0 –kärkihankkeen ideana on kannustaa terveyttä ja hyvinvointia tukevia kokeiluja mutta ennen kaikkea juurruttaa hyväksi todettuja toimintatapoja vauhdittaa terveyttä edistävää liikuntaa, ravintotottumuksia ja muita terveellisiä elämäntapoja sekä vastuunottoa omasta elämästä. Työtä on tarkoitus tehdä yhdessä järjestöjen kanssa.

Kärkihankeidea pohjautuu myös eduskunnan 2012 valtion talousarviomietintöön, jossa painotimme sitä, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja erityisesti liikunnan lisäämisellä. Väestön terveyden ja toimintakyvyn lisäämisellä pidennetään työuria, lisätään työn tuottavuutta ja talouden kestävyyttä, ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään sote-palvelujen tarvetta sekä taitetaan julkisten kustannusten nousua.

On ensiarvoisen tärkeää, että terveyttä edistävät valinnat on tehty helpoiksi ja houkutteleviksi arjessa. Esimerkiksi rintojen omatarkkailu rintasyövän varalta on vastuunottoa omasta terveydestä parhaimmillaan. Näihin terveystalkoisiin jokainen nainen voi lähteä mukaan täysin rinnoin.

Roosa nauha on rintasyövän vastaisen taistelun maailmanlaajuinen symboli. Roosa nauha –päivää vietetään tänään 9. lokakuuta. Päivää koordinoi Syöpäsäätiö ja sen avulla kerätään varoja syöpätutkimukseen sekä neuvonta- ja tukipalveluihin. Roosa nauha –päivän lisäksi eri syöpäjärjestöt järjestävät koko lokakuun aikana useita eri tilaisuuksia aiheeseen liittyen. Itse olen mukana ProMama ry:n ja Rintasyöpäyhdistyksen järjestämässä Breast Health Dayssa Kampin palvelukeskuksessa to 15.10. klo 18. Tervetuloa mukaan tapahtumaan vaikka ystävän kanssa!

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
ProMama ry:n puheenjohtaja ja eduskunnan Syöpäverkoston vetäjä
www.sarisarkomaa.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean alueellistamishanke on kompuroinut alusta saakka eikä hankkeen tulevaisuus näytä yhtään valoisammalta. En ole alun perinkään pitänyt Fimean alueellistamista viisaana. Olennaista on saada vihdoin päätökseen prosessi, joka ei ole ollut eduksi kenellekään. Fimean osalta tosiasiat puhuvat alueellistamispäätöksestä luopumisen puolesta.

Fimean alueellistamispäätös tehtiin vuonna 2008 poikkeuksellisen kovan kohun ja kritiikin saattelemana. Useat tahot ja varsinkin alan asiantuntijat varoittivat päätöksen johtavan asiantuntemuksen karkaamiseen, laitoksen toiminnan kriisiytymiseen ja lääketurvallisuuden vaarantumiseen. Jopa oikeuskansleri moitti asian valmistelua.

Fimean ongelmallisen alueellistamisen vaikutuksista julkaistiin pari viikkoa sitten selvitysmiesten raportti. Raportissa (STM 020/2015; Kinnunen & Malmi) todetaan, että alueellistaminen ei ole edennyt suunnitelmien mukaan eikä alueellistamispäätöksen toimeenpanon aikataulu nykyisellä keinovalikoimalla ole mahdollista. Tähän on vaikuttanut ennen kaikkea henkilöstön vähäinen muuttohalukkuus Kuopioon.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (PS.) on luvannut tehdä vielä lisäselvityksen juuri ilmestyneen raportin täydentämiseksi, ennen kuin tekee asiassa johtopäätöksiä. Tämän jälkeen asiasta on tehtävä lopullinen ratkaisu.

Jätin tulevasta Fimea -selvityksestä kirjallisen kysymyksen vastaavalle ministerille. Kysyin siinä tulevan täydennysselvityksen aikataulusta ja toimeksiannosta, sekä mitä lisäkustannuksia Fimean alueellistamisesta on aiheutunut. Kysyin myös, mitä hyötyjä tai haittoja alueellistamisesta on ollut tai arvioidaan olevan laitoksen toiminnalle tai sen yhteistyötahoille.

On syytä selvittää tuoreesta raportista puuttunut asia, miten organisoituna Fimea toimisi tehtäviensä kannalta tarkoituksenmukaisimmin, laadukkaimmin sekä kustannustehokkaimmin. Selvityksen toimeksiantoon ja keinovalikkoon on syytä ottaa vaihtoehdoksi myös alueellistamispäätöksen peruminen.

Miljardiluokan leikkauksien keskellä on ministerin lupaamassa täydentävässä selvityksessä ehdottomasti läpivalaistava myös koko prosessista aiheutuneet lisäkustannukset niin valtiolle kuin muille tahoille.

Kesäkuussa julkaistussa Fimea -raportissa esitetään näkemys siitä, että Kuopiosta käsin toimiminen tulee aiheuttamaan lisää kustannuksia jatkossakin matkustustarpeesta johtuen ja että kasvavia kustannuksia ei tulisi maksattaa valvottavilla, vaan ne tulisi hyväksyä katettavaksi valtion budjetista. Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattiin, että yritystoimintaan liittyviä kuluja ei lisätä. Teollisuus kuitenkin maksaa jo tällä hetkellä erilaisina lupa- ja valvontamaksuina noin 85 prosenttia Fimean nettomenoista.

Suomalaisten lääketurvallisuuden ja alan korkeatasoisen osaamisen kannalta olennaisten toimintojen vaarantaminen tai heikentäminen on kestämätöntä. Lääkeala Suomessa pitäisi olla päinvastoin strateginen painopiste ja uuden kasvun sekä työpaikkojen lähde. Siksi on tärkeää, että täydentävässä selvityksessä kartoitetaan sidosryhmien, kuten lääketeollisuuden tutkimus- sekä muiden alan toimijoiden näkemykset siitä, mitä he edellyttävät Fimealta, jotta viime vuonna hyväksytty terveysalan kasvustrategia saadaan oikeasti vauhtiin.

Siltä varalta, että alueellistamispolitiikka nostaisi enemmän päätään tällä eduskuntakaudella, on tärkeää virkistää muistia eduskunnan tarkastusvaliokunnan linjauksista alueellistamispolitiikan epäonnistumista koskien. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin (TRO 4/2008 vp) mukaan alueellistamistoimissa on ollut useita ongelmia ja myönteiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Valiokunta huomautti myös, että hankkeiden taloudellisia vaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu, vaikka valtio on panostanut merkittävästi alueellistamiseen vuosikymmenen ajan. Valiokunnan mukaan valtion työpaikkojen siirtämisen valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi ja seuranta on laiminlyöty. Myös valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on selvittänyt alueellistamisen seurauksia ja todennut, että valtion työpaikkojen sijoittamisella pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ei havaita näkyviä vaikutuksia aluetalouteen.

Politiikassa on kunniakasta perääntyä silloin, kun tosiasiat sitä vahvasti puoltavat. Niin soisi tapahtuvan ainakin Fimean kohdalla, sillä selvää on, että viraston alueellistamishanke ei ole onnistunut.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Meille Itämeren ystäville oli tärkeää saada kirjattua uuteen hallitusohjelmaan vahvasti vesistöjemme sekä erityisesti kotimeremme suojelu sekä kiertotalouden mahdollisuuksien hyödyntäminen. Moninaisista suojelutoimista huolimatta Itämeri kuuluu edelleen maailman saastuneimpiin merialueisiin. Rehevöityminen, öljynkuljetuksesta aiheutuvat riskit, vierasperäiset lajit ja roskaaminen uhkaavat mertamme.

Toivoa antava uutinen on, että kansainvälisellä yhteistyöllä on saatu aikaan parannuksia. Esimerkiksi Suomenlahden fosforikuormitusta on kevennetty Pietarin alueen tehostetun jäteveden puhdistuksen avulla. Tämä näkyy veden kirkastumisena ainakin itäisessä osassa Itämerta. Tulokset innostavat ja osoittavat, että Itämeren pelastaminen on mahdollista.

Sen sijaan maatalouden päästöjen kuriin saaminen on erityisen monimutkaista mutta siinä on sitkeästi etsittävä vaikuttavia keinoja. Maatalouden uusi ympäristötuki on aiempaa parempi mutta ei valitettavasti vieläkään kohdenna tukea vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, on myös suojelutoimet kohdennettava samassa suhteessa.

Smolnassa urakoitujen hallitusneuvotteluviikkojen aikana sovimme yhdeksi eduskuntakauden kärkihankkeeksi ravinteiden talteenoton lisäämisen erityisesti Itämeren ja muiden vesistöjen kannalta herkillä alueilla. Päämäärä on, että vähintään 50 prosenttia lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä.

Uusi vaikuttava keino Itämeren suojeluun on kipsi, jonka levittäminen pelolle on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsikäsittely on tehokas ja nopea fosforivaluman vähentäjä korkean fosforiluokan pelloilla, joilta valumavedet laskevat suoraan mereen. Koska kipsi on jätemateriaali, sen hinta on alhainen ja toimi on siten erittäin kustannustehokas. Kipsikäsittely vähentää fosforin lisäksi torjunta-aineiden huuhtoutumaa ja eroosiota sekä kirkastaa jokivesiä. Näin lisäämme myös jokiemme virkistysarvoa.

Kiertotalouden idea on, että materiaalien hukkakäyttö ja jätteen syntyminen minimoidaan tehostamalla niiden käyttöä niin, että raaka-aineet säilyvät kierrossa ja että tuotteet ovat pitkäkestoisia. Määrärahaleikkauksien aikakaudella tarvitaan uusia kustannustehokkaita keinoja myös ympäristönsuojeluun. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on kiertotaloutta parhaimmillaan ja upea suomalainen innovaatio sekä askel kohti nykyistä puhtaampaa Itämerta.

Peltojen kipsikäsittelyn mahdollisuuksien selvittäminen on aloitettu ja tekeillä on pilotti, jolla voidaan välittömästi vähentää huonossa tilassa olevan Saaristomeren fosforikuormitusta. Suomen ympäristökeskus on juuri saanut rahoituksen kipsin käyttöpilotointiin maaseudun kehittämisohjelmasta. Tavoitteena on laajempi kokeilu Saaristomeren valuma-alueella, Mynälahdella.

Kiertotaloudessa on valtavasti potentiaalia mutta sitä hyödyntääksemme tarvitsemme lisää tietoa, yhteistyötä yli hallinnonalarajojen, kokeiluja, liiketoimintaosaamista sekä ennakkoluulotonta asennetta. Uuden hallituksen ja koko eduskunnan velvollisuus on ottaa vahva ja vaikuttava ote vesistöjemme ja koko Itämeren pelastamistyöhön.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Intohimoinen Itämeren suojelija

www.sarisarkomaa.fi

Talous ja työ ovat olleet tämän kauden ja tulevat olemaan myös seuraavan eduskuntakauden keskeisimmät asiat. Vaikka taloutta on sopeutettu, laahaavat rakenneuudistukset jäljessä. Myös työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistävät toimet ovat olleet riittämättömiä. Näistä olemme valtiovarainvaliokunnan voimin hallitusta jatkuvasti nuhdelleet. Seuraavan hallituksen on ripeästi tehtävä ratkaisuja, joissa työ ja yrittäjyys asetetaan etusijalle.

Olen kuluneella kaudella toiminut eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa sekä sen kunta- ja terveysjaoston puheenjohtajana. Valiokunnan mietinnöissämme olemme kirittäneet hallitusta tiukoilla lausumilla maamme uuden nousun nuoteiksi. Erityisesti vaadimme koulutuksen ja tutkimuksen palauttamista strategiseksi painopisteeksi. Tällä kaudella on tästä vaarallisesti hallituksen toimesta lipsuttu.

Vaikka maailma muuttuu, Suomen menestyminen perustuu aina koulutukseen, osaamiseen ja sivistykseen.

Toimiessani opetusministerinä nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Tiedossa oli ensimerkkejä oppimistulosten heikkenemisestä. Oli selvää, että hyvä peruskoulu ei ole itsestään selvyys vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop-hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan.

Talouden säästötalkoissa perusopetuksen voimavarat on nyt viety äärirajoille eikä enää ole varaa leikata. Onnistuimme tämän vuoden budjetista leikatut perusopetuksen kehittämisrahat palauttamaan eduskunnassa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4232

Opetusministeriaikana laitoin alulle 90-luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja turvallista iltapäivää.

Ikävä kyllä vuoden 2015 budjettiesityksessä oli koulujen kerhorahat taas leikattu lähes olemattomiin. Onnistuimme valtiovarainvaliokunnan edustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4249

Arkadianmäellä olemme sivistyskansanedustajien voimin pitäneet tutkimuksen puolia. Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä investointi yliopistouudistuksen toimeenpanoon ja tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Yliopistolliseen terveydenhuollon tutkimukseen lisäsimme eduskunnassa voimavaroja johtamassani jaostossa ja edellytimme, että terveydenhuollon tutkimusrahoituksen romahdustiellä oleva trendi katkaistaan. Tämän päivän tutkimus on huomisen vaikuttavaa ja kustannustehokasta hoitoa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4225

Joulukuussa hyväksyimme erityisvaltionosuuden uudelle Lastensairaalalle. Olen siitä erityisen tyytyväinen. Johtamani kunta- ja terveysjaosto ehdotti lausumaa, jonka eduskunta hyväksyi vuonna 2012. Lausumassa edellytimme, että valtiovalta lähtee mukaan rahoittamaan uutta lastensairaalaa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4338

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastot puhuvat karua kieltään: Huostaanottojen määrä on lisääntynyt. Oli välttämätöntä, että sovimme lastensuojelun pelastamisohjelmasta ja lisävoimavarojen kohdentamisesta lapsiperheiden ennaltaehkäisevien ja varhaisen tuen palveluiden sekä lastensuojelun kehittämiseen. Lastensuojelutyön painopisteenä tulee olla varhainen tuki ja avopalvelut.

Lastensuojelun kipeänä haasteena on jo paikoitellen krooniseksi muuttunut kelpoisuuden täyttävien sosiaalityöntekijöiden vaje sekä liian suuret työmäärät. Olen tyytyväinen, että saimme sovittua myös voimavaroista sosiaalityön yliopistollisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen.

Tyytyväinen olen myös siitä, että jaostossa lisäsimme rahat, jotta saimme vakinaistettua hyviä tuloksia tuottaneen lapsiystävällisen sovittelumenettelyn käräjäoikeuksiin. Nyt tämä ns. Follo-malli on kaikkien saatavilla kaikissa käräjäoikeuksissa. Siinä lasten huoltoriitoja sovitellaan lapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan avulla. Menettelyllä voidaan vähentää varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja riitojen pitkittymistä. Sovittelu säästää tietenkin viranomaisten resursseja mutta ennen kaikkea auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=1450

Sotaveteraanien uhraukset tämän maan puolustamiseksi ja itsenäisyyden säilyttämiseksi ovat kunnioitettavia, mutta samalla mahdottomia korvata rahalla. On kuitenkin tärkeää, että jokainen veteraani saa itselleen tarpeidensa mukaista hoitoa. Se on samalla vähintä, mitä me voimme tehdä heidän hyväkseen. Tämän vuoksi eduskunta lisäsi ensi vuoden budjettiin määrärahoja veteraanien kuntoutukseen ja laajensimme sotainvalidien oikeuksia saada maksuttomia palveluja. Veteraanien keski-ikä on jo noin 90 vuotta, jolloin laitostyyppinen kuntoutus sopii enää harvalle. Kotona selviytymistä voidaan sen sijaan edistää monin eri palveluin, mikä helpottaa jokapäiväisistä toiminnoista selviytymistä.

Sari Sarkomaa

#63 – Ehdolla jatkamaan kansanedustajan työtä paremman arjen, Helsingin ja Suomen puolesta.

Pelloille levitettävän kipsin on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maataloudesta aiheutuvaa fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Käsittelyllä saataisiin aikaan hyviä tuloksia erityisesti Saaristomeren valuma-alueella. Helsingin yliopiston emeritus professori Erkki Auraa pidetään idean isänä Suomessa ja asiaa on sittemmin tutkittu mm. Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Näytöt ovat kiistattomat. Ideaan on tarttunut myös John Nurmisen säätiö, joka on tähänkin saakka tehnyt ansioitunutta työtä Itämeren hyväksi.

Itämeri on meidän helsinkiläisten rikkaus ja rakkaus. Kovasta suojelutyöstä huolimatta Itämeri kuuluu maailman saastuneimpiin merialueisiin. Rehevöityminen, öljynkuljetuksesta aiheutuvat riskit ja vierasperäiset lajit uhkaavat mertamme. Kaiken lisäksi rantojen virkistyskäytöstä aiheutuva roskaaminen koettelee kotimertamme.

Viime vuosien aikana Suomenlahdella on saavutettu hyviä tuloksia Itämeren suojelutyöstä, kun kansainvälisellä tasolla toteutetut jätevesien puhdistushankkeet ovat vähentäneet etenkin itäisen Suomenlahden levämääriä. Vessavesien puhdistamisessa onkin mahdollista saada aikaan nopeasti tuloksia. Sen sijaan maatalouden päästöjen kuriin saaminen on monimutkaisempaa mutta siinäkin on sitkeästi etsittävä vaikuttavia keinoja. Uusi maatalouden ympäristötuki on aiempaa parempi mutta ei valitettavasti vieläkään kohdenna tukea vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi myös suojelutoimet kohdennettava myös täsmällisemmin riskialueille.

Kipsikäsittely olisi tehokas ja nopea fosforivaluman vähentäjä. Innostavaa myös on, että koska kipsi on jätemateriaali, sen hinta on alhainen ja toimi siten erittäin kustannustehokas. Toimen avulla voidaan vähentää välittömästi peltojen fosforikuormaa jopa 150 tonnilla vuodessa vain noin 11 miljoonan euron vuosikululla, mikä on maatalouden ympäristötukeen käytetystä 330 miljoonasta eurosta vain murto-osa.

Itämeri ei odota vaan asiassa on edettävä ripeästi. Siksi ehdotan, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi seuraavalla tukikaudella. Sitä ennen kipsikäsittely on aloitettava Saaristomeren valuma-alueella laajamittakaavaisella pilotilla, jolla voitaisiin välittömästi vähentää huonossa tilassa olevan Saaristomeren fosforikuormitusta. Pilotti tarvitaan, jotta saadaan selkeä kuva viljelijöiden valmiudesta levittää kipsiä. Samalla selvitetään laajamittaisen levittämisen toteuttamismekanismit ja mittarointi, jolla nähdään huuhtoutuman lasku pilottialueella. Kipsikäsittely vähentäisi fosforin lisäksi torjunta-aineiden huuhtoutumaa ja eroosiota sekä kirkastaisi jokivesiä. Näin lisäämme myös jokiemme virkistysarvoa.

Itämeren puhtaus on tärkeä asia koko Itämeren alueen hyvinvoinnille ja talousalueen menestykselle. Yhteistyö yli maarajojen on välttämätöntä, sillä meri on yhteinen ja päästöt eivät kunnioita jäsenvaltioiden rajoja. Samalla meidän on kotimaassa kansallisella tasolla löydettävä kustannustehokkaimmat keinot Itämeren suojeluun.

Peltojen kipsikäsittely ei ideana ole uusi, vaan siitä on puhuttu 1930-luvulta saakka. Nyt asia on kuitenkin vihdoin saatava konkreettisesti eteenpäin ja seuraavan hallituksen on otettava asia työlistalleen. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on upea suomalainen innovaatio ja askel kohti puhtaampaa merta.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Soten surullisesta kohtalosta on vaalikentillä tullut paljon kyselyjä. Minulle oli valtava pettymys, että parlamentaarisen työryhmän valmistelema ja hallituksen meille eduskuntaan tuoma esitys oli perustuslain vastainen ja monin tavoin epäkelpo. Eduskunnassa meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin antaa lain raueta. Seuraavalla eduskuntakaudella eduskunnassa tarvitaan sekä vahvaa sote-osaamista että yhteistyökykyä tehdä ratkaisut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi riitelyn sijaan.

Tyytyväinen olen siitä, että johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsin matkalta vuonna 2012 tuliaisena tuomamme raha seuraa potilasta - malli on saanut laajan kannatuksen. Ehdotimme ensimmäisenä mallia kesäkuussa 2012 (HS 16.6.2012) kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaisen kanssa.

Suomessa terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa- arvoisesta terveyspolitiikasta. Vaalien jälkeen on viisasta ratkaista ensin kipein ongelma eli laittaa perusterveydenhuollon saatavuus kuntoon. Terveyskeskukseen on päästävä ilman kohtuuttomia jonoja. Ihmisten on voitava luottaa, että julkisen varoin järjestetty terveydenhuolto toimii ja palvelun saa, kun sitä tarvitsee. Siksihän veroja maksamme.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt, joiden tavoitteena on siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Potilas voi vapaasti valita lääkärin tai terveyskeskuksen. Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua valvotaan tarkasti.

Mallissa palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä kuten terveysasemia on syntynyt runsaasti. Palveluita on tullut sinne, missä ihmiset haluavat niitä käyttää, kuten esimerkiksi hyvien julkisten liikenneyhteyksien äärelle.

Toisin kuin erityisesti vasemmiston edustajat sitkeästi väittävät, Ruotsissa malliin ollaan hyvin tyytyväisiä. Yksikään puolue ei ole valinnanvapautta purkamassa vaan päinvastoin sitä ollaan parhaillaan laajentamassa myös erikoissairaanhoitoon.

Raha seuraa potilasta -mallin vaikutuksia seurataan naapurissa tarkkaan usean tutkimuslaitoksen toimesta ja Suomessa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimesta. THL on ehdottanut mallin soveltamista Suomeenkin. Laitoksen sivuilta on luettavissa vakuuttavia virkamiesraportteja, jotka puoltavat sitä, että meillä ei ole varaa olla oppimatta hyvin onnistuneesta uudistuksesta.

Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Ero on valtava Suomeen verrattuna. Meillä perusterveydenhuollon kehittäminen on jumittunut jatkuviin erilaisiin hankkeisiin. Terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes väestöstä odottaa vähintään viisi viikkoa. Pitkät odotusajat terveysasemille ovat ikävä kyllä tuttuja myös meille helsinkiläisille.

Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa. Siksi länsinaapurin sote-mallin vastustaminen ideologisista syistä on viimeistään nyt heitettävä roskakoriin.

Raha seuraa potilasta – mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on tehtävä niin, että palveluntuottajana voivat toimia julkisen sektorin rinnalla ketterästi sinivalkoiset suomalaiset pk-yritykset. Järjestöissä on myös mittavaa potentiaalia. Sote- kiistelyn sijaan on etsittävä ratkaisuja ja löydettävä kansallinen yhteisymmärrys Suomen mallista.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa ja vanhustenhuollon haasteet tulivat tutuiksi. Huoli hoidon puutteista koskettaa myös hoivatyötä tekeviä. Iäkkäiden ihmisten tarvitseman avun ja palveluiden puutteet on kipeä ongelma, jonka ratkaisuun tarvitaan lisävauhtia. Tällä hetkellä kotihoito on erityisen ylikuormitettua. Työntekijöiden vaihtuminen ja kiire rasittaa niin tekijöitä kuin apua tarvitsevia mutta myös heidän omaisiaan. Apua tarvitseva ihminen keskiöön, vanhustyön hyvä johtaminen sekä riittävät voimavarat ovat ydinasioita. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Monella meistä on huoli lähipiiristämme ja myös omasta ikääntymisestämme. Pidetäänkö minusta ja läheisistäni huolta sitten kun toimintakyky heikkenee?

Kun ikäihmisiä on enemmän on myös palveluja ja koko Suomea kehitettävä sen mukaisesti. Olen ollut vahvasti ajamassa ja mukana säätämässä vanhuspalvelulakia, jossa on määritelty hyvän hoidon tavoitteita. Lain tavoite on vahvistaa ikäihmisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta. Laki on tullut tänä vuonna täysimääräisesti voimaan. Lain laadukas toimeenpano kunnissa on perusta sille, että oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja mahdollisuus elää itsenäistä, mielekästä sekä turvallista elämää toteutuu. Vanhuspalvelulain tavoite on luoda uusia keinoja edistää ikäihmisen hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä, osallisuutta sekä oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Laki sisältää takuun siitä, että toivoessaan jokaiselle 75 vuotta täyttäneelle tehdään räätälöity palvelu- tai hoitosuunnitelma.

Jokaisella ikäihmisellä on oikeus saada henkilökohtainen vastuuhenkilö, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että suunnitelman mukaiset palvelut myös toteutuvat. Palveluiden ja tiedon on tultava lähelle ihmistä. Olennaista on, ettei kukaan jää yksin ja että avun löytää tarvittaessa. Tämä on erityisen tärkeää Helsingissä, missä varsin moni asuu yksin. Liian usein myös puolisoaan tai läheistään hoitava jää yksin arvokkaan mutta vaativan hoitovastuun kanssa.

Toimintakyvyn heiketessä tai muistisairauden edetessä on ikäihmiselle hänen niin halutessaan turvattava sujuva pääsy esimerkiksi yhteisökotiin, viimeistään silloin, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti. Kohtuuhintaisia ja matalan kynnyksen vaihtoehtoja, senioriasuntoja ja palvelutaloja tarvitaan lisää ja nopeasti, jotta laitoshoidolle tai vastentahtoisesti kotona asumiselle on oikeasti saavutettavissa olevia vaihtoehtoja. Olennaista on, että palveluja saa tarpeen mukaan niin, ettei toimintakyvyn muuttuessa tarvitse muuttaa paikasta toiseen.

Vanhuspolitiikka on osin ajautunut on/ off -keskusteluun. On aivan oikein, että sairaalan ei pitäisi olla kenenkään koti mutta ei myöskään kotiin yksin jääminen vastoin tahtoaan pidä olla kenenkään kohtalo.

Yhteisökodissa (mm. tehostetun palveluasumisen yksikkö) ihmisellä on oltava edelleen oikeus elää oman näköistä elämää. Kun ihminen tarvitsee lääketieteellisin syin tai turvallisuutensa vuoksi laitoshoitoa, se on hänelle järjestettävä. On tärkeää, että elämän turvallisuus ja arvokkuus sekä puolisoiden mahdollisuus asua yhdessä ja hoitojärjestelyjen pysyvyys toteutuvat. Myös omaistaan hoitavan on voitava luottaa siihen, että apua ja tukea on tarvittaessa saatavilla.

Oli tärkeää, että onnistuimme säästötalkoiden lomassa eduskunnassa lisäämään 10 me tämän vuoden valtion budjettiin omaishoitajien terveystarkastusten aloittamiseksi ja jaksamisen tukemiseksi. Kun omaistaan hoitaa yötä päivää, on äärimmäisen tärkeää, että välillä on tilaisuus pysähtyä ja kerrankin joku kysyy, miten itse voi. Säännöllisellä terveystarkastuksella on iso merkitys ennaltaehkäisevänä, toimintakykyä ja terveyttä edistävänä toimena. Omaishoitajan väsyminen on havaittava ajoissa ja apua on oltava tarjolla.

Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten huolenaiheita. Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen lapsia ja lapsenlapsiaan vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Virallinen vanhuspolitiikka on edelleen yksinäisyyttä lisäävää. Tarvitaan korjausliike, jolla lisätään yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa sekä saada tietoja. Ketään ei saa jättää yksin. Tavoitteet on vahvasti kirjattu vanhuspalvelulakiin, jonka toimeenpanossa on Helsingissä pitkä tie kuljettavana. On hyvä asia, että Helsingissä on juuri valmistunut vanhuspalvelulakia vauhdittava Stadin ikäohjelmaehdotus (http://www.hel.fi/static/sote/stadinikaohjelma/index.htm ) , jonka tavoite on hyvän elämän edellytys. Ohjelmaa käydään läpi alueellisissa asukasilloissa, joissa yhdessä pohditaan, miten tehdä Helsingistä hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Epävarmassa taloudellisessa tilanteessa on lohdullista, että ainakin kolmesta asiasta voimme olla täysin varmoja.

Ensinnäkin, mitä kestävämmin tasapainotamme taloutemme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Emme saa yli varojen elämällä ahnehtia lapsiemme mahdollisuuksia. Toiseksi, Suomi pärjää vain työllä ja yrittämisellä sekä osaamisella. Siksi niiden edistäminen on oltava politiikan painopiste. Kolmanneksi, toimet, joita teemme lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat kullanarvoisia.

Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Mutta kasvava joukko voi huonosti. Lasten pahoinvoinnin kitkeminen ja ehkäiseminen on asia, johon on pysähdyttävä.

Ydinkysymys on, missä on menty pieleen.

Apua ja tukea saa liian usein liian myöhään. Olemme lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla pyrkineet ehkäisevien toimien vahvistamiseen. Silti raskaat toimet kuten huostaanotot lisääntyvät. Eduskunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu, että lasten huostaanoton ja sijoittamisen kustannukset ovat niin suuret, että yhdenkin huostaanoton välttämiseksi melkein mikä tahansa määrä ehkäisevää tai avohuollon työtä on kannattavaa. Inhimillisistä kustannuksista puhumattakaan.

Tällä vaalikaudella säätämämme sosiaalihuoltolaki mahdollistaa perheille niiden tarvitseman tuen ja palvelut ilman, että perheeltä edellytetään lastensuojelun asiakkuutta. Avuntarve on usein konkreettista apua arjen asioissa kotona; ei loputtomia keskusteluja ja lähetteitä asiantuntijalta toiselle. Lakiesityksen mukaan lapsiperheille taataan oikeus saada kotipalvelua silloin kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yksinhuoltaja ei sairautensa vuoksi kykene huolehtimaan lapsistaan ilman apua. On tärkeää, että tieto lakimuutoksesta saavuttaa perheet.

Olen tyytyväinen, että saimme kuluvan vuoden valtion talousarviokäsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa hallituspuolueiden kansanedustajien kesken neuvoteltua lasten arkea merkittävästi parantavia muutoksia.

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on huutava vaje lastentarhanopettajista ja päivähoitopaikoista. Onnistuimme toistamiseen lisäämään voimavaroja yliopistolliseen lastentarhanopettajien koulutukseen. Päiväkoteja on oltava siellä missä lapsiakin. Huoli perheissä lastentarhanopettajapulan vaikutuksista esiopetuksen ja päivähoidon laatuun on ollut suuri. Päätöksellä halusimme myös vauhdittaa valmisteilla olevan päivähoitolain uudistamista varhaiskasvatuslaiksi. Yhtä lailla vauhditimme lisärahalla sosiaalityöntekijöiden koulutusta, jotta lastensuojelussa olisi riittävästi päteviä tekijöitä. Osaavat ihmiset tekevät palveluiden laadun.

Toimiessani opetusministerinä nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Tiedossa oli esimerkkejä oppimistulosten heikkenemisestä. Oli selvää, että hyvä peruskoulu ei ole itsestäänselvyys vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop-hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan. Tätä työtä jatkettava. Oppimisympäristöjen ja opettajien osaaminen on viisasta tulevaisuustyötä.

Opetusministerinä laitoin alulle 90-luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja turvallista iltapäivää.

Ikävä kyllä kuluvan vuoden budjettiesityksessä oli koulujen kerhorahat taas leikattu lähes olemattomiin. Onnistuimme sivistyskansanedustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. Vanhemmuuden tukeminen ja tasapuolisten edellytysten luominen olla lapsi, joka voi kasvaa turvallisesti aikuisuuteen on kansakunnalta viisas investointi.

Olen tavattavissa Lapsimessuilla Messukeskuksessa 10.-12.4.
Mukana messuhumussa, osastolla nro 6h168:
pe klo 10-14,
la klo 12.30-15.30 ja
su klo 10-14.

Tervetuloa tapaamaan ja vaihtamaan ajatuksia!

Sari Sarkomaa
kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston pj.
www.sarisarkomaa.fi

Eduskunnassa linjasimme loppuvuodesta 2014, että päihdeäitien hoitorahojen pallottelulle on tultava loppu.
Pelastimme päihdeäitien palvelut jo viidettä kertaa peräkkäisinä vuosina, kun kohdensimme valtion talousarvioon valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa voimavarat Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnalliseen päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmän turvaamiseen.

Hoitomallin perusajatus on äitiyden ja vanhemmuuden vahvistaminen samanaikaisesti päihdekuntoutuksen kanssa. Pidä kiinni -järjestelmän toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmasosaa ensikodeissa ja kolme neljäsosaa avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.

Hallitukselta on kaikki nämä vuodet edellytetty, että asia hoidetaan pikimmiten kuntoon. Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä.

Valtiovarainvaliokunnan jaostossa saamassamme selvityksen mukaan päihdeäitien kuntoutustoimintaa ei pystytä jatkamaan ilman pysyvää perusrahoitusta. Ennen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen toteutumista Pidä kiinni -hoitojärjestelmän lisärahoitukselle on selvät perusteet. On siksi välttämätöntä, että seuraava hallitus ottaa asian agendalleen.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa.

Päihdeäitien hoidossa on kyse fiksusta investoinnista ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka huonosti hoidettuna aiheuttavat mittavia kuluja huostaanottojen ja vaurioituneiden lasten tarvitsemien palveluiden muodossa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Sikiön suojelu ja vauvan hyvinvointi ovat ensisijaista. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheiden arki on asioita, joita kannattaa tukea.

Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja