Kambodzan matkani

Tässä on kuvia Phnom Penhin casinolta, piipahdettiin siellä toissailtana. Casinoilla ei saa ottaa valokuvia, mutta nämä räpsäsin yhdestä aulasta, jossa ei pelattu mitään, joten sain vähän kuvamateriaalia. Tykkään vierailla casinoilla, sillä ne ovat yleensä aika hienoja paikkoja.

Casinon lisäksi olen käynyt öljyhieronnassa ($8 tunti), kuntosalilla päivittäin, tosin eilen tuli kuukausi täyteen, joten pitää hankkia uusi kortti. Hankimme sen ehkä jostain toiselta kuntosalilta.
Tähän viikkoon on kuulunut myös torilla käymistä ja iltakävelyitä joen varrella. Eli mikään kovin tapahtumarikas viikko ei ole ollut, mutta mukavaa elämää Phnom Penhissä. Siksi en ole kirjoittanutkaan, koska en ole tehnyt mitään kirjoittamisen arvoista. Voi olla, että lähipäivinä mennään käymään kuolemankentillä. Sitten minulla on kirjoitettavaa. Ja ajateltavaa. Se paikka kuulemma vetää hiljaiseksi ja en epäile sitä yhtään. Palaan tähän aiheeseen siis myöhemmin.

Mutta nyt minulla ei valitettavasti ole tarinaa takataskussa, tämän päivityksen pointti oli kai vain, että elossa ollaan ja kaikki hyvin. Lämpöä noin 35 astetta. :)

Takaisin Phnom Penhissä, omassa olohuoneessa! Tultiin Sihanoukvillestä taksilla, matka maksoi 55 dollaria ja kesti noin viisi tuntia yhden nopean ruokatauon kanssa. Maksoimme mielellämme tuon $55, sillä vaaratilanteita ei ollut lainkaan, enkä laittanut kertaakaan käsiä ristiin. Kuskimme ajoi erittäin turvallisesti koko matkan. Kiitos hänelle!

Kuusi päivää siis seikkailtiin Phnom Penhin ulkopuolella ja uusia kokemuksia rikkaampana ollaan täällä takaisin. Koimme mm. mahtavan snorklauksen, kuuman pehmeän hiekan, suolaisen meriveden suussa, olin sokean miehen hierottavana, uusia ihmisiä, kauniita paikkoja ja ylipäätänsä erilainen meininki. Erilaisella meiningillä voisin mainita myöhästelyn. Jos esim. laivan kuuluisi lähteä 14.00, se lähtee todellisuudessa aikaisintaan 14.30. Parin tunnin myöhästyminen on kaikille ok. Taksikuskimme oli tänään 20 minuuttia myöhässä sovitusta ajasta. Itse asiasssa ihan jokainen kulkupeli oli myöhässä, jolla kuljimme reissumme aikana. Ei se mitään, olemme jo tottuneet tähän. Eikä meillä vieläkään ole kiire minnekään.

Toinen miltei kertomisen arvoinen asia on vessat. Pääsääntöisesti tämän reilun kuukauden aikana vastaan on tullut sellaisia normaaleja, länsimaalaistyyppisiä vessoja. Siisteys on milloin mitäkin. Mutta olen myös päässyt tutustumaan kyykkypissa-vessoihin. Eli lattiassa on reikä ja siinä vieressä on vedellä täytetty ämpäri. Vessapaperia ei ole, vaan kädellä/vedellä pestään. Vessapaperin sijaan vessoista saattaa löytyä pari liskoa. Kokemushan sekin.

Erilaisia ravintoloita toki löytyy kaikkialta, ja Koh Rongilla söimme kokeilemisen arvoisessa paikassa. Tai oikeastaan jonottamisen arvoisessa paikassa. Sitä voisi ennemmin kutsua katukeittiöksi kuin ravintolaksi, sillä yksi kokki kokkasi kaikki ruuat isohkon katoksen alla. Paikassa tarjoiltiin thaimaalaista ruokaa ja me asiakkaat istuimme neliön muotoisessa kuviossa kokin ympärillä. Sen takia paikkaan piti jonottaa, koska istumapaikkoja oli aika vähän ja ruoka oli todella hyvää. Oli myös hauska katsella, kun tämä kokki teki ruokaa. Hänellä oli kirjaimellisesti monta rautaa tulessa. Huutomeiningillä siinä tilattiin ruuat ja kokki yritti parhaansa mukaan pysyä perässä tilauksissa. Tupakka huulessa ja luultavasti vähintään alkoholin vaikutuksen alaisena hän siinä teki ruokaa ja hauskuutti asiakkaita jutuillaan. Hänellä oli jopa periaate, että jos hänen ruuastaan ei pitänyt, ei tarvinut myöskään siitä maksaa. Väitän, että jokainen asiakas on maksanut hänen ruuistaan. Oli hyvää.

En ole muutamaan päivään kirjoittanut blogiini, sillä en ole saannut nettiyhteyttä. Olimme pari päivää Koh Rongilla. Lähdimme sinne keskiviikkona ja kaksi yötä saarella vietettyämme, tulimme takaisin Sihanoukvilleen.
Sihanoukvillestä Koh Rongiin pääsee kahdella eri lautalla. Pari tuntia kestävä matka maksaa 15 dollaria ja 45 minuuttia kestävä matka maksaa 20 dollaria. Menimme halvemmalla vaihtoehdolla ja matka meni ihan mukavasti. Veneessä oli turisteja, paikallisia, matkatavarat, Koh Rongille vietävä tavaralasti ja yksi kana.
Kun saavuimme perille, huomasimme tulleemme hippien saarelle. Niin ja Koh Rong osoittautuikin aika isoksi saareksi. Eurooppalaiset 20 - 30 vuotiaat hipit pyörittivät tätä isoa saarta. Mahtui sinne myös paljon koiria, muutamat äänekkäät kukot ja toki vähän paikallisia.
Asuimme kaksi yötä vierastalossa, 20 dollaria/ yö. Olisimme ehkä viihtyneet pidempään, jos olisimme vain ja ainoastaan haluneet nauttia alkoholia. Saarella ei oikein ollut muuta tekemistä. Eikä Koh Rong muutenkaan ollut ihan meidän paikka. Lähes jokaisessa ruokaravintolassa soi musiikki täysillä ja yöllä ne kukot kiekuivat ikkunamme alla. Eikä tosiaan ollut nettiyhteyttä.

Yhdeksi päiväksi keksimme kivaa tekemistä Koh Rongilla: kiersimme saaren ympäri ja pari kertaa pysähdyimme snorklaamaan. Eikä ollut hinnalla pilattu lysti, sillä retki maksoi 20 dollaria/ henkilö. Pakettiin kuului tosiaan venematka saaren ympäri, snorklaaminen, ruuat, pari juomaa, mahdollisuus kalastaa ja yhdellä rannalla katsoimme auringonlaskun. Lähdimme 10.00 aamulla matkaan ja palasimme joskus 19.00 aikoihin. Meitä oli 13 turistia, italialainen opas ja kaksi paikallista hoitivat veneilyn. Oli todella mahtava ja antoisa päivä! En ollut aikaisemmin snorklannut ja jotenkin onnistuin aluksi jännittämään kamalasti tätä harrastusta, mutta innoistuin/ rohkaistuin katselemaan vedenalaista maailmaa aika nopeasti. Oli uskomatonta nähdä kivet, korallit ja erilaisia kaloja. Varsinkin yksi iso kalaparvi oli upea nähdä. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi snorklaamis kerraksi.
Kun olimme päivän aikana nauttineet vedenalaisesta maailmasta, hyvästä ruuasta ja kauniista maisemista, pysähdyimme yhdelle rannalle katsomaan auringonlaskun. Se oli hyvin kaunis. Auringon laskettua jatkoimme matkaa saaren sille puoliskolle, josta lähdimmekin. Suihkuun oli kova hinku päästä pesemään pois aurinkovoide-merivesi-hiekka-yhdistelmä. Vähän paloin jaloistani auringossa, mutta olen rauhoittanut ihoani kookosöljyllä. Todella tehokas ja mielyttävä öljy.

Kuvia vähän niukasti, koska veneily ja snorklaaminen sen verta märkää puuhaa, että pidin kameran piilossa.

Eilen tulimme siis takaisin Sihanoukvilleen. Otimme tällä kertaa nopeamman lautan, tosin se oli reippaasti yli tunnin myöhässä. Nyt kuitenkin täällä ollaan, asutaan ihanassa hotellissa ja katsotaan milloin palaamme Phnom Penhiin. Voi olla, että jo huomenna. Taksilla joka tapauksessa mennään. Taksilla, joka ajaa sitä nopeutta, mitä minä sallin.

Nyt kirjoittelen White Beach Hotellilta ja olen tästä hetkestä äärettömän kiitollinen. Lähdimme siis aamulla Phnom Penhistä Sihanoukvilleen, puoli tuntia aikataulusta myöhässä. (Tässä maassa aikataulut ovat yksi lysti.) No, se ei minua haitannut, sillä lomallahan tässä ollaan, eikä minnekään ole kiire. Mutta meidän bussikuskilla tuntui olevan kiire. Välillä mietin, että hänellä on kiire hautaan. Se ajotyyli oli jotain ihan kamalaa ja todella pelottavaa. Ajoimme kaksikaistaista tietä, jonka varrella oli lähinnä busseja ja rekkoja. Kaikki ajoivat kuin viimeistä päivää. Bussimme meni ehkä jotain 90 km ja jokainen edellä oleva kulkupeli piti ohittaa. Vaikka oli ohituskielto tai huono näkyvyys tai ihan mitä tahansa, niin aina ohitettiin. Paitsi silloin, kun rekka tuli suoraan kohti, kuskimme tajusi vaihtaa omalle kaistalleen vähäksi aikaa. Viiden tunnin matkassamme oli liikaa läheltä piti-tilanteita. Mielestäni on suoranainen ihme, että selvisimme elävänä perille. Sanotaan, että kissoilla on yhdeksän elämää, mutta väitän, että aasialaiset ovat käsittäneet jotain väärin. He luulevat heillä olevan se yhdeksän elämää.
Kun lähdemme täältä takaisin Phnom Penhiin, luultavasti hyppäämme taksiin. Matka maksaa kuulemma 40 dollaria. Se on pieni hinta elämästä. Aioin selventää tietenkin taksikuskille, että ei ole kiire, ei tarvitse ajaa kuin hullu. Lentämälläkin täältä pääse pois, mutta nämä lentokoneet ovat mitä on, enkä halua niistä omakohtaista kokemusta. Mieluiten ottaisin lehmän, sillä ne löntystävät.

Vielä ennen kuin suunnittelee takaisin paluuta, pitää nauttia tästä hetkestä. Menimme tänään kävelemään rannalle ja oli ihanaa upottaa jalat uskomattoman pehmeään hiekkaan. Vähän Sihanoukvillen keskustassa käytiin pyörimässä, jossa on huomattavasti enemmän turisteja kuin Phnom Penhissä, sekä paikalliset myyjät/tuktuk kuskit ovat agressiivisempia. Ensivaikutelma antoi myös ymmärtää, että täällä voi bilettää ja bailata niin paljon kuin jaksaa. Huomenna tutustumme lisää Sihanoukvillen antimiin.
Tulimme rannalle takaisin syömään, jossa aallot kohisivat edessämme, tähtitaivas yllä ja viinilasi kädessäni. Siitä oli iltani onnellisuus tehty.

Huomisen suunnitelmat ovat vielä avoinna. Uusi seikkaluja kuitenkin luvassa.

Huomenna alkaa lomailusta loma, kun matkaamme bussilla Sihanoukvilleen. Ostimme eräästä vierastalosta paikat bussista, samalla kun uusimme meidän viisumit. Phnom Penhissä lähes kaikki hotellit ja vierastalot uusivat viisumeita, sekä joistain pystyy ostamaan menolipun jonnekin. Me haluamme nähdä Sihanoukvillen valtavat hiekkarannat ja turkoosin meriveden, joten huomen aamulla bussimme lähtee klo: 9.30 tähän suosittuun rantakohteeseen. Bussimatka kestää noin kuutisen tuntia, ruuhkasta ja bussin kunnosta riippuen. Meillä oli ostohetkellä mahdollisuus valita 8:n, 10:n ja 12 dollarin lippu/henkilö. Kaikki siis eri bussiyhtiöiltä. Mietimme, että joku syy on siihen, miksi se yksi on vain 8 dollaria, joten otimme 12 dollarin liput. Pääsemme ehkä joskus perillekin. Elävänä.

Suunnitelmissamme on viettää Sihanoukvillessä pari kolme päivää ja jatkaa siitä Koh Rongille, pienelle saarelle. Saaressa vietämme myös pari kolme päivää. Tämä viikko sisältää auringonottoa, kalastamista, snorklaamista ja vaikka mitä muuta ihanaa. Olen todella innoissani, sillä valkoisella hiekkarannalla olen ollut viimeksi vuonna 95.

Tänään kuitenkin vielä Phnom Penhissä tavallista, mutta ihanaa arkea viettäen. Koti siivottu, koiranpentua käyty moikkaamassa (jee, se tuntee jo minut ja rakastaa minua) sekä kuntosali kutsuu vielä alkuillasta. I am happy.

Tässä vielä kuva Topeliuksesta, se asuu meillä yhä.

Tänään teimme päiväretken Kambodzan entiseen pääkaupunkiin Oudongkiin. Oudongk sijaitsee noin 40 kilometriä pohjoiseen Phnom Penhistä. Vuokrasimme meille moottoripyörän päiväksi 10 dollarilla. Kypärät ovat täällä vapaaehtoinen juttu, mutta me ehdottomasti halusimme ne, vieläpä ilmaiseksi saimme. Kun lähdimme vuokraamon pihasta, minua jännitti aika paljon, vaikka istuinkin vain kyydissä. Mietin miten meidän käy, kun liikennesääntöjä ei juuri ole ja kuka vain voi olla alkoholin vaikutuksen alaisena. Phnom Penh kyllä esittäytyi yllättävän mielyttäväksi paikaksi ajella, liikenne uskomatonta kyllä, sujuu aika mutkattomasti. Kukaan ei kaahaa, eikä ole isoja kulkupelejä mukana pelissä. Kun Phnom Penh alkoi jäämään selkämme taakse ja pääsimme isolle tielle, sykkeeni alkoi nousemaan. Isolla tiellä kaahattiin ja isot kulkuneuvot olivat seuranamme. Ja ne vasta kaahasi! Bussit, rekat, nosturit..mitä isompi härveli, sitä nopeampi vauhti oli. Tottakai myös tuktukit, skootterit ja autot vilisivät silmissämme. Niin ja tarpeeksi pitkälle kun pääsimme, niin lehmät ja kanat kuuluivat joukkoon. Eniten minua hirvitti aasialaiset viritelmät: skootteri sidotaan epämääräisesti autoon narulla, mitä korkeampia lasteja oli rekkojen päällä. Välillä näki jopa sen taravalastin päällä vielä ihmisiä kyydissä. Rekat näyttivät siltä, kuin voisivat hajota hetkenä minä hyvänsä. Välillä rekoista tippui jotain tavaroita...Se oli hurjaa. Niin ja itse tie oli vielä huonossa kunnossa, piti varoa pienempiä ja isoja kuoppia. Ajoimme siis 40 kilometiä kaikkia aistejamme käyttäen ja minä meinasin muutamaan otteeseen lausua Isä meidän-rukouksen. Oli matka toki samalla myös hyvin antoisa, ikimuistettava ja elämyksellinen.

Kun saavuimme Oudongkiin, joka on aika pieni ja rauhallinen kaupunki, päätimme mennä erääseen näköala-paikaan. Ajoimme maalaismaista tietä ja matkalla näimme lehmiä, kanoja, peltoja, kaunista luontoa ja ihmisiä. Olimme ainoat turistit tuossa kaupungissa, joten varsinkin lapset innostuivat meidän näkemisestä. Pysäköimme prätkämme yhden hökötyksen viereen, joka toimi erään ihanan naisen kotina ja kauppana. Hökötys on ehkä osuvin nimi, sillä se muistutti lapsen rakentamaa majaa. Saimme siitä kuitenkin vettä, cokista, teetä ja jotain hedelmää. Tämä nainen oli todella vieraanvarainen ja annoimmekin hänelle kaikista tarjoiluista yhteensä 8 dollaria. Hän oli erittäin kiitollinen, sillä kuulemma jo kolme dollaria on valtavasti. Juomamme nautittuamme, lähdimme kävelemään näköala-paikalle. Saimme seuraa kahdesta lapsesta, tytöstä ja pojasta, jotka kulkivat kanssamme ylös ottamaan valokuvia. Olimme ihan hiestä märät kun astuimme ylimmälle portaalle, mutta kyllä oli upeat maisemat. Kannatti kavuta ylös. Valokuvat otettuamme ja maisemaa ihasteltuamme lähdimme lapset mukanamme takaisin alas. Nämä lapset ihastuivat minuun, he pitivät minua kädestä kiinni ja keräsivät minulle kukkia. Alhaalla hvyästelimme tämän ihanan naisen ja nämä lapset ja lähdimme etsimään kylästä jotain ruokapaikkaa. Löysimmekin ravintolan, josta sai hyvää riisi -ja nuudeliruokaa. Kun olimme syönneet, lähdimme ajamaan takaisin Phnom Penhiin. Tulomatkamme sisälsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita yhtä paljon kuin mennessäkin. Poikaystäväni on onneksi hyvä ajamaan, mutta siinä vilskeessä voi tapahtua vaikka mitä.

Selvisimme onneksi ehjin nahoin perille. Oli todella jännittävä ja kokemusrikas päivä. Näimme upeita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä. Varmasti tulemme vielä vuokraamaan uudestaan moottoripyörän tai skootterin, mutta silloin ajelemme vain Phnom Penhissä. Aasialainen moottoritie on vähän liikaa. Itse asiassa tänään tuli ensimmäisen kerran ikävä Suomea, Suomen liikennesääntöjä, joita myös noudatetaan. Ajokortti saadaan autokoulun ja läpäistyn inssin jälkeen, Kambodzassa ajokortti kuulemma ostetaan 30 dollarilla. Juu, vähän tuli ikävä Suomea.

Tänään matkalla Central Markettiin käväisin moikkaamassa niitä maailman suloisimpia koiranpentuja. Tai oikeastaan vain yhtä pentua, sillä toinen niistä oli ilmeisesti saannut jo uuden kodin. Mutta jäljellä oleva pentu istuskeli kaupan edessä, kun kuljin siitä ohi. Otin tämän karvapallon heti syliini ja aloin lässytyää sille ummet lammet. Ja pentu heilutti minulle iloisesti häntää ja nautti sylissä olosta. Se koiranpentu kyllä piristää päivää!

Meiltä kotoa Central Markettiin osuu yksi ison tien ylitys. Leveä autotie, jossa kulkee autoja, skoottereita ja tuktukkeja molempiin suuntiin. Ajonopeus on ehkä 40:n paikkeilla. Tätä tietä ei ikinä lähtisi Suomessa ylittämään, sillä se olisi kiellettyä ja sekopäistä. Phnom Penhissä tämä katu ylitetään. Se on omalla tavalla kokemus. Tärkeintä kadun ylittämisessä, tai muutenkin kävellen liikkuessa, on pitää tasainen vauhti yllä. Siten, että muut liikenteessä olevat pystyvät ennakoimaan jalankulkijan liikkumista. Tietänkään ihan täysin ei voi luottaa muiden havainnointikykyyn tai mihinkään muuhunkaan, sillä ihmiset ajavat enemmän tai vähemmän humalassa. Niin ja jos joku miettii, että eikö siinä isossa tiessä ole suojatietä, niin on, mutta sillä ei ole merkitystä. Niin kuin ei juuri muillakaan liikennesäännöillä. Vähän aika sitten luin jutun, että 70% kambodzalaisista ei tiedä, mitä stop-merkki tarkoittaa. Kuukauden Aasiassa olleena voin allekirjoittaa tuon uutisen.

Minkälaista Phnom Penhissä on liikkua naisena? Ihan erilaista kuin Suomessa. Suomessa melkeinpä missä vain ja mihin kellon aikaan tahansa voin tuntea itseni näkymättömäksi. Täällä se on mahdotonta. Miehet näkevät minut ja näyttävät sen minulle. Onneksi huomionosoitukset ovat täyttäneet lähes aina hyvän käytöksen kriteerit. Paikalliset kollit tervehtivät iloisesti, tuktuk kuskit tietenkin bongaavat asiakkaita ja joskus jotkut viheltävät tai kehuvat ääneen ulkonäköä. Tervehtimisessä ei tietenkään ole mitään vikaa, se tapa voisi rantautua meille Suomeenkin, mutta ulkonäön kommentointi on minusta epämiellyttävää. En ole esine, jota voi arvostella. Olen nainen Euroopasta. Mutta siinähän se juttu pileekin. En vielä toistaiseksi ole nähnyt tai kuullut, että paikalliset miehet vislaisivat paikallisille naisille. Meissä vaaleissa on sitä jotakin.
Onko täällä sitten vaarallista kulkea naisena? Ei ainakaan päiväsaikaan. Eikä myöskään illalla, kunhan kulkee ihmisten ilmoilla. Olen myös asettanut itselleni kotiin tuloajan. Ilta yhdeksän jälkeen en saa enää liikkua yksin ulkona. Enkä viitsi tehdä sellaista tutkimustyötä blogiani varten, että lähtisin humalassa puolialastomana pimeille kaduille yksin. Silloin se voisi olla vaarallista. Olen liikkunut täällä loppujen lopuksi aika vähän yksikseni, melkein aina poikaystäväni kanssa. Silloin meininki on erilainen. Ainoastaan tuktuk kuskit ovat äänessä, muut miehet ovat hiljaa.

Ylipäätänsä Phnom Penhiläiset ovat olleet minulle positiivinen yllätys. Tämä vaikuttaa mukavalta ja ystävälliseltä kansalta. Myös huumorintaju on täällä vahvasti läsnä. Ihmiset hymyilevät ja nauravat paljon. Ihmiset ovat myös yllättävän rehellisen oloisia. Meitä ei vielä toistaiseksi ole ryöstetty, vaan miltein päinvastoin. Jos olen antamassa myyjälle liikaa rahaa, niin myyjä sanoo heti, että tässä on liikaa, tämän saat takaisin. Kivoja ihmisiä siis tullut vastaan reissumme aikana.

Kuinka nämä mukavat ihmiset pukeutuvat? Olen kai jo jossain aiemmassa kirjoituksessa kertonut, että täällä paikalliset pukeutuvat pitkiin housuihin ja pitkähihaisiin paitoihin. Toki lyhyt hihaisiakin käytetään, mutta pitkät housut ovat lähes kaikilla. Farkut tai jotkut muut. Täällä miehet eivät kulje ilman paitaa. Ikinä. Piste. Todella monet miehet käyttävät kauluspaitaa. Kun olen katsellut tätä säädyllistä pukeutumista, täytyy sanoa, että melko tylsähköjä asukokonaisuuksia. Paitsi maksullisilla naisilla, mutta se on asia erikseen. Yleensä ulkomailla näen naisilla aina vain kauniimpia asuja ja asusteita. Tosin nyt olen kehitysmaassa, mikä varmasti näkyy katumuodissa, mutta kyllä täällä myydään ihania vaatteita. Halvalla. Minä ja muut turistit olemme löytäneet ne vaatteet. Turisteilla siis näkee värikkäitä ja hauskoja vaatekappaleita. Otinkin kuvia tätä juttuani varten.

Tänään aamupäivällä huomasimme, että asuntoomme on saapunut kolmas asukas: pieni lisko. Nimesimme tuon pienen ja ruskean eläimen Topeliukseksi. Se on viihtynyt koko päivän "työhuoneessamme". Tälläkin hetkellä Topelius pitää minulle seuraa, kun kirjoittelen blogiini. Se on jähmettynyt tuohon yhteen seinään. Toivon, että liikkuessaan tästä huoneesta ulos, se lähtisi koko talosta ulos. Minulle on ihan ok, että Topelius hengailee tuossa seinässä, mutta makuuhuoneeseen en sitä missään nimessä halua. Enkä halua saavani siitä suihkuseuraa. Keittiössä ja olohuoneessa en myöskään haluaisi viettää aikaa tämän kaverin kanssa. Toisaalta Topeliuksesta on se ilo ja hyöty, että ällöttävät hyönteiset päätyvät sen ruuaksi. Pitää myös muistaa, että iso hämähäkkikin olisi voinut päätyä asumaan meille. Pienen pieni lisko on paljon tervetulleempi. Itseasiassa pidän jo jollain tasolla Topeliuksesta. Pitäisiköhän minun jättää sille tänne vesikuppi?

Meille meinasi tänään tulla ihan oikea lemmikki, paljon suloisempi kuin lisko. Nimittäin koiranpentua tarjottiin meille. Phnom Penhissä on paljon huoneen kokoisia kauppoja, joissa myydään esim. juotavaa, nuudeleita, jotain pientä krääsää, ehkä hammastahnaa. Vähän kaupasta riippuen, mikä on valikoima. Näitä kauppoja on täällä kuitenkin aika paljon ja olen muutaman kerran käynyt siinä yhdessä ja samassa. Kaupaa pitää ilmeisesti äiti ja hänen äitinsä. Samassa yhteydessä on myös heidän kotinsa, jossa lapset katsovat sängystä telkkaria. Tällä perheellä on pieni koira, johon olen todella varovasti tehnyt tuttavuutta. Tänään menimme käymään tässä pikku kaupassa, ja meidät otettiin ystävällisesti vastaan, niin kuin aina. Kysyin, että missä koira on, jolloin toinen naisista lähti hakemaan karvaista kaveria. Sieltä tulikin pienen koiran lisäksi kaksi maailman söpöintä koiranpentua! Nappasin niistä toisen heti syliini ja rakkautta oli ilmassa. Ne oli niin pehmoisia ja pörröisiä. Toinen naisista sanoi minulle, että vie kotiisi, jos haluat. En tiedä oliko se vitsi, mutta kyllä tänään mietin ihan tosissani, että pitäisikö? Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ei, sillä Suomeen emme aio viedä koiraa, eli joutuisin luopumaan siitä muutaman kuukauden kuluttua. Se itkun, surun ja ikävän määrä olisi valtava. Koiranpentu myös vähän hankaloittaisi meidän reissaamista Aasiassa. Enkä tiedä, ilahtuisiko meidän vuokranantaja tästä karvapallerosta. Tai karvapalleroista, sillä olisin ottanut molemmat pennut matkaan. Myönnän kyllä ,että tällä hetkellä minusta tuntuu, että huomenna lähden siitä kaupasta pennut sylissä. Ainakin menen moikkaamaan niitä. Sen teen luultavasti päivittäin. Käyn rapsuttamassa niitä, välillä vien kävelylle, vien jotain ruokaa...Minusta voi tulla niiden kummi. Olin haaveillut, että pelastan tämän kaupungin koirat, tai ainakin annan niille rakkautta koko sydämestä, mutta nämä kulkukoirat eivät ota sitä vastaan. Nämä pennut kyllä ottavat. Meille syntyi tänään jo pieni rakkausside. Huomen aamulla en todellakaan mieti, että mistä kaupasta haen mehua.

Tasan kolme viikkoa sitten lähdimme Suomesta Kambodzaan. Näiden viikkojen aikana on tullut käytyä monissa ravintoloissa, muutamat majoitukset ollaan nähty ja erilaisia ostoksia ollaan tehty. Eli olen vähän kartalla minkä hintaisia asioita ja palveluita täällä on. Voisinkin nyt avata hintatietoisuuttani blogiini.

Aloitan päihteistä.

Olut: Hintahaarukka suunnilleen 0,50cent - $1,40. Yli dollarin menevät ovat kalliita.

Viini: Jos tilaa ravintolassa, lasillinen $2-$3, pullo $6-$10. Kaupasta pullo ostettuna $6-$15.

Drinkit: $2,50-$5

Tupakka: Itse en polta, mutta se mitä olen kuullut, niin Marlboro $1,50 ja joku paikallinen aski 0,70 centtiä.

Pilvi: Baarista ostettu valmiiksi kääritty $1,50

Kulkuvälineiden hintoja,

Tuktuk: Kuskit tietenkin pyytävät enemmän kuin pitäisi. Hinta kannattaa sopia ennen kuin hyppää kyytiin. Toki matkan pituudesta riippuen, mutta meidän matkat ovat olleet $1,50-$3. Noin kahden kilometrin matka alle kaksi dollaria olisi se realistinen.

Taksi: tuktukin hintainen tai edullisempi.

Skootterin vuokraaminen: Kuukausi $70. Passi pitää jättää vuokraamoon.

Palvelut,

Hieronta: Olemme kerran käyneet thaihieronnassa. 60 minuuttia oli viisi dollaria.

Parturi: Hiusten leikkuu ja parran ajo 10 dollaria. Tosin se oli liikaa, eikä hintaa oltu sovittu etukäteen.

Kuntosali: Netistä silmäiltiin hintojen olevan $50-$150. Meillä on Hotel Cambodiassa couple-lippu, $100 kuukausi yhteensä. Uima-allas ja aurinkotuolit löytyy!

Majoitukset:

Vierastalot ja hostellit halvimmillaan $1,50, tosin lievän prinsessamaisuuteni kanssa en halunut tutustua näihin koloihin. Asuimme muutaman yön ihan kivassa vierastalossa, $20 yö. Okey Boutique hotelissa yö vähän reilu 50 dollaria.

Ostokset,

Vesi: Täällä ei voi juoda kraanavettä, eli vesi on ostettava. Alle dollarilla saa pieniä ja isoja pulloja. 20 litran pönikän saa suunnilleen dollarilla.

Ruoka: Ruokakaupat kalliimat kuin Suomessa, mutta ravintoloissa annos maksaa $3-$10. Kymppiä lähentelevät annokset ovat aika kalliita. Katukeittiöstä saa annoksen dollarilla. Cocis kaveriksi dollarilla tai alle.

Vaatteet: Olen ostanut haaremihousut, tavalliset housut, pitkän hameen ja kaksi mekkoa. Olen maksanut näistä yhteensä 25 dollaria. Jos en olisi tinkinyt ollenkaan, vaatteet olisivat maksaneet 41 dollaria. Varmasti olen vieläkin maksanut liikaa, mutta kehityn kyllä.