Seison pihamaalla, jonne tupakkalaki ei tule koskaan ulottumaan. Vain ihme voisi estää 1500 pipopäätä sytyttelemästä smarttisätkiään missä he haluavat.
Ajattelen ammoista ysiluokkaani, jolla oli 30 oppilasta, ja kerron määrän viidelläkymmenellä. I smell trouble.
Suomen suurin ammatillinen oppilaitos kouluttaa duunareita: autonasentajia, levyseppähitsaajia, koneistajia, rakennusmiehiä, maalareita, sähköasentajia… Perinteisiä, näkymättömiä ammatteja, jotka noteerataan vain, kun piha on aamulla auraamatta tai auto pitäisi äkkiä saada kuntoon. Tai kun iskee työvoimapula.
Kenestä putkimies?
Luojan kiitos en ole enää 16-vuotias. Mutta ajatellaanpa, jos olisin. Minun pitäisi tehdä yksi elämäni keskeisistä päätöksistä: mikä minusta tulee isona?
Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 50 prosenttia suomalaisista 15–24-vuotiaista miehistä ja 40 prosenttia naisista haluaisivat olla julkisuuden henkilöitä. Heltechkin on jo antanut pikkusormen seiskajulkisuuden ihmeelliselle maailmalle. Äijähommien lisäksi Heltech kouluttaa media-assistentteja, jotka pääsevät ainakin mielikuvissaan lähemmäs julksuuden ihmeellistä maailmaa.
Fine, mutta jos vessanpönttöni vuotaa, kuka sen haluaisi korjata? Muutaman vuoden sisällä kysymys tulee olemaan ajankohtaisempi kuin koskaan.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuoden 2010 jälkeen vain 65 vuotta täyttäneen väestön määrä kasvaa ja nuoremman väestön määrä vähenee. Tämä koskee myös 15–64-vuotiaita. Vuoteen 2030 mennessä työikäisen väestön määrän on laskettu pienentyneen noin 400 000 henkilöllä. Nopeinta lasku on 2010-luvulla, jolloin vuosittainen poistuma on suurimmillaan lähes 30 000.
Suomessa työvoimapula on perinteisesti ratkaistu turvautumalla työvoimareserveihin: naisiin, ristilautaiset ikkunat taakseen jättäneeseen maaseudun ylijäämäväestöön, opiskelijoihin. Nyt ainoa jäljellä oleva reservi on työttömät, jotka ovat kuitenkin tahoillaan syrjäytyneet tai jääneet auttamatta teknologisen kehityksen ulkopuolelle. Poliittisessa jargonissa tätä kutsutaan rakenteelliseksi työttömyydeksi, suomeksi se tarkoittaa kärryiltä putoamista.
“Jos olet aikanaan ollut kartanpiirtäjä, mutta olet piirtänyt käsin, niin ei auta, vaikka olisit maailman paras piirtäjä, jos et hallitse tietotekniikkaa”, sanoo Leena Munukka, Vallilan pääopo.
Imago on ongelma
Töitä ammattikoululaisille siis on. Ongelmana onkin lähinnä se, ettei kartanpiirtäminen ole ammattina niitä seksikkäimpiä. Ammattikouluilla on selkeä imago-ongelma.
“Kyllä, ehdottomasti. Mielikuvat esimerkiksi metalliteollisuuden työpaikoista ovat 50 vuoden takaa. Kuvitellaan, että metalliteollisuus on raskasta ja likaista työtä, vaikka tänä päivänä alalla käytetään runsaasti tietotekniikkaa ja huipputeknologisia sovelluksia”, Munukka vakuuttelee.
Työmarkkinoilta kantautuvat uutiset vaikuttavat suoraan nuorten valintoihin: kun jokin ala irtisanoo, putoavat hakijamäärät kyseisellä alalla samaan tahtiin. Potentiaalinen amislainen joutuu ottamaan ammatinvalintaprosessissaan huomioon kiinailmiön perusteena muiden joukossa.
Mitäpä jos menisi kuitenkin lukioon?
“Yliarvostettu”, Munukka kuvaa ylioppilastutkintoa.
“Todelliseen umpiperään tänä päivänä ajautuvat lukiolaiset, joilla on heikko päästötodistus. Saan joka syksy liudan puheluita ylioppilailta, jotka kysyvät olisiko meillä mitään opiskelupaikkoja jäljellä. Harvemmin on.”
Kun lukion ennen katsottiin avaavan ovet kaikkiin mahdollisiin jatkokoulutuksiin, joutuvat heikommin menestyneet ylioppilaat tänä päivänä miettimään tosissaan omaa paikkaansa auringossa.
“Fiksu koettaa saada mahdollisimman hyvän ysiluokan todistuksen. Numeroilla, joilla pääsee tiettyihin lukioihin, ei pääse läheskään kaikille ammattikoulujen linjoille”.
Tänä päivänä ammattikoulun käynyt oppilas saa pyrkiä halutessaan vaikka yliopistoon siinä missä lukiolainenkin. Lisäksi ammattikoululainen voi suorittaa nk. kaksoistutkinnon, jossa oppilas suorittaa päällekkäin sekä lukio- että ammattitutkinnon.
“It´s a jungle out there”
Amislaiset, joita Munukka kutsuu hienotunteisesti ”toiminnalliseksi oppilasmateriaaliksi”, ovat koulussa tekemässä asioita. Kuten opettelemassa kiinteistönhuoltoa.
“Moi pojat.”
“Mhööh.”
“Mitäs te teette”, Munukka yrittää.
“Mmä tiä. Jotain kylmävesisysteemii.”
“Pojat, te säädätte lämpöpatterien kylmä- ja lämminvesitermostaatteja”, opettaja korjaa.
“No vittu.”
Samaan aikaan lasiseinäisessä luokassa on menossa teoriaoppitunti. Oppilaat näyttävät pulpeteille valutetulta plasmalta amisunivormuissaan: pipoissa, löysissä farkuissa ja ylipäätään kaikessa, mikä näyttää liian suurelta. Näen myös neliömetreittäin aknen peittämää ihoa ja kuulokkeiden peittämiä korvia.
“It´s a jungle out there”, sanoo Jari (nimi muutettu), erään ammattikoulun opettaja, ”mutta jonkunhan täytyy niitä ojiakin kaivaa.”
Opettajan muinoin niin arvostettua ammattia ei käy kateeksi, kun Jari kertoo työstään.
“Neljäsosa tunnista menee ensin siihen, että saa oppilailta pipot pois päästä ja kuulokkeet korvista, kännykät ja Gameboyt sammuksiin. Mä jaksan vielä vaatia näitä asioita, koska en ole ollut alalla kauhean pitkään, mutta ehkä mä jossakin vaiheessa luovutan niin kuin kaikki vanhemmat opettajat.”
“Kaunis ajatushan siinä takana on, että erityisoppilaat saadaan osaksi tavallista joukkoa, mutta 30 oppilaan luokassa pitäisi olla ihan fakiiri, jotta pystyisi vielä antamaan erityishuomiota tällaiselle oppilaalle.”
Jari sanoo, että karkeasti kolmasosa hänen oppilaistaan on ainesta, jonka tulevaisuus työelämässä ei vakuuta.
“Jos jäbä saa kuuden kuukauden sisällä kolmesta harjoittelupaikasta potkut, niin kyllä mä ihmettelen, mistä se tulee palkkansa ansaitsemaan.”
Hälyttävintä Jarin mielestä on kuitenkin se, että peruskoulusta virtaa amiksen penkeille porukkaa, jotka osaavat hädin tuskin kirjoittaa.
“Täällä annetaan armosta ykkösiä todistukseen, mutta peruskoulusta päästäkseen ei näköjään vaadita mitään. Oppilaat halutaan vaan selkeästi ulos sieltä putkesta muiden vaivoiksi. Osa oppilaista elää jossain ihan omassa maailmassa pelien ja kännyköiden kanssa. Musta se on pelottavaa.”
Jarilla ei ole mullistavia keinoja kurinpalautuksen järjestämiseksi.
“Osa häiriöistä johtuu tietysti ihan siitä, että oppilaat ovat niin nuoria kouluun tullessaan. Kaveripiiri vaikuttaa paljon, mutta tärkeimmän kurinpitokeskuksen pitäisi olla oma perhe: oppilas on aina omien kotiolojensa peili.”
Kun osaa ite
“Ei kiinnosta lukeminen”, koneistajaksi opiskeleva Joni, 18, perustelee amikseen tuloaan.
“Saa nopeesti ammatin. Tää on hyvä vaihtoehto, jos tietää mitä haluu”, vieressä istuva Ville sanoo. Ville haluaa kokiksi.
“Mä käyn Perhoo mut käyn Vallilassa syömässä kun meillä on niin paskat mätöt.”
Kummankin koulunkäynti on yskinyt. Joni on jäänyt pari kertaa luokalle, ja Ville on kertaalleen erotettu koulusta.
“Oli henkilökohtasii ongelmii, mutsi heitti himasta ku täytin 17. Piti ettii kämpät ja muut. Opintotukijärjestelmä on ihan perseestä, vanhempien tulot vaikuttaa kunnes sä oot 20-vuotias. Voitsä laittaa tän siihen juttuun”, Ville kertoo.
Villen kävi kuitenkin hyvin, koska koulu otti hänet takaisin kesällä järjestetyn motivaatiohaastattelun perusteella.
Perho on kansanvälisestikin arvostettu koulu, jossa hyviä tapoja korostetaan joka käänteessä. Tarjoilijan tai keittiömestarin fasadi ei saisi koskaan pettää asiakkaiden nähden, joten itsehillintää olisi opeteltava jo nyt.
Ville tekee asiat omalla tavallaan.
“Tää on aikuisopiskeluu, et en mä lähe mihinkä tuntiosaamisiin. Jos osaa tentissä ne asiat, ni mitä vittuu”, Ville tokaisee ja muistelee tyytyväisenä jonkun nykyisistä TV-kokeista saaneen potkut Perhosta.
Kun puhe kääntyy itse työhön, Ville kuulostaa skarpilta. Hyvin aikuiselta.
Hän työskentelee jo osa-aikaisena kokkina Kalliolaisessa ravintolassa, jossa hän on kiireisimpinä iltoina värkännyt yksin ateriat 50 hengen seurueille. Hänellä on selkeä mielipide hyvästä työpaikasta (”joustava, itsenäiseen ajatteluun houkutteleva ja hyvin palkattu”), ja hän kokee olevansa omalla alallaan.
Näin nippa nappa täysi-ikäinen Ville on jo omillaan, toisin kuin lukiota tahkoavat ikätoverinsa, joilla sopivan ammatin valitseminen, saati ensimmäinen oikea työpaikka, ovat vasta kaukaisia aikuisten asioita.
Harmi, ettei ammattikoulun mainosta kuvata juuri nyt, tässä oppilaskahvion pöydässä, jonka ääressä Ville vastaa kysymykseen, miksi hän viihtyy työssään.
“Siit tulee hyvä olo ku huomaat et osaat ite.”
Töitä on tekevälle
Jonin mutkitteleva tarina alkaa samalla tavalla kuin Villen: äiti näytti ovea, kun Joni hankki viikkorahat bisneksillä, jotka eivät kestä päivänvaloa. Koulunkäyntimotivaatio on välillä kortilla.
“No ei se oo mitään herkkuu tsekkaa jotain vitun sorvii kolkyt tuntii viikos. Ja sit mä oon noitten entisten juttujen takii tääl koulus silmätikku, opettajat puhuu paskaa selän takana.”
Mutta kuitenkin:
“On se hyvä et sulla on joku paperi mitä sä voit näyttää työnantajalle”, Joni sanoo ja jatkaa innostuneena tavalla, joka saa AY-väen niskakarvat pystyyn.
“Enkä mä jaksais chillaa himas jotain kymmenen vuotta, kyl mä haluun töitä tehä. Se on ihan paskaa, et Suomes ei oo töitä. Työttömät on ihmisii, jotka ei ees haluu mennä töihin. Ihan himmeetä, et ne vaan makaa himas ja tonnit juoksee. Kyl sulle aina jotain löytyy, jos et oo turhan tarkka siitä mihin meet. Mut se on nää kermaperseet, ku lukee itelleen niin hienot ammatit, ettei ne voi enää mennä mihinkään huonompiin duuneihin. Ne lukee viistoist vuotta ihme kirurgiks, joille on tarjolla Suomessa tasan yks työpaikka.”
“Hyvä työpaikka on sellanen, missä työ ei oo ihan yksinkertasta yhtä ja samaa. Palkkaa pitää tulla niin, et saa maksettuu vuokran ja välttämättömät, ja voi käydä vetää perjantaisin pari bissee.”
Villessä ja Jonissa luimii terve suomalainen herraviha. Halveksittavampaa olentoa heidän on vaikeampaa kuvitella kuin Kulosaaressa tai ”jossain vitun Espoossa” asuva ikätoveri, jolle ”faija ostaa Bemarin heti kun ne täyttää 18” ja joka ”suunnittelee jotain vitun kotisivuja valkoselle talolle ja sit rupee itkee ku pitäis oikeesti ruveta puskee duunia.”
Ehkä kysymys ei ole niinkään siitä, että yhteiskunnassa ei arvostettaisi tiettyjä ammatteja sinänsä, vaan siitä, että asenteet duunareiden, keskiluokan ja harvojen rikkaiden välillä ovat niin luutuneita. Sukupolvelta toiselle siirtyvät ennakkoluulot estävät näkemästä, että jokaista tarvitaan Oy Suomi Ab:ssä.
Kun puusepän pojasta tuli aikanaan puuseppä, nyt hänestä pitää tulla vähintään datanomi. Ajan henki tukee “elinikäistä oppimista”, aivan kuin ihmisellä ei olisi enää oikeutta olla kahdeksasta neljään -duunari, joka käyttää vuorokaudestaan suurimman osan johonkin muuhun kuin työntekoon.
Perusduuni on kipeästi arvostuksen puutteessa, kun joka toinen haluaa olla Idoli. Akateeminen työttömyys vain kasvaa, mutta käden taitojen heikko arvostus ohjaa nuoret lukioihin ja loppumattomille välivuosille itseään etsimään.
Tää on Vallila
Vedetään vielä sauhut Jonin ja Villen kanssa. Puhutaan vapaa-ajasta, viinanjuonnista, amislaisten ulkoisista tunnusmerkeistä, kurinpidollisista ongelmista.
“Tääl on ollu kiljupannui käymässä. Ja jengi blaadaa välitunnil pilvee”, Joni väittää.
Te valehtelette.
“Vittu, tää on Vallila!”
Amis-tyyli
- Ruutupaita.Aholaita-mallia, vuorillinen metsurimalli. Paitaan voi yhdistää farkku- tai pilottirotsin, 501-henkiset farkut ja pikkukengät tennissukilla. Sopii hyvn myös verkkareiden pariksi.
- Lippis. Mikä hyvänsä mainoslakki käy, kunhan lippa on suorassa tai jopa aavistuksen ylöspäin kovertunut.
- Viikset. Orastavat haituvat, jotka eivät vielä oikeuta lempinimeen ”Burt.”
- Pipo. Syvällä päässä, kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa. Voidaan yhdistää lököttäviin farkkuihin ja XXL-kokoisiin takkeihin ja puseroihin.
- MP3-soitin. Kovalla, jotta opettajan ääni ei häiritsisi kuuntelukokemusta.
- Corolla (Däksä) tai Mazda. Klassiset amisautot, joiden tuning herättää ihailua. Peltivauriot ja rumat maalit antavat katu-uskottavuutta.
- Musiikki. Mr. President, Captain Jack, E-rotic, Aqua, Popeda, 2 unlimited, Daze...
- Muijat. Jessica Alba.
- Kirjallisuus. GTI-lehti
Lähteet: Amis Plaza II, Amis Files
Paljonko heitä on?
Vuonna 2002 ammatillista peruskoulutusta sai 139 000 oppilasta 350 eri oppilaitoksessa. On arvioitu, että 1995–2010 työelämästä poistuu 820 000 henkeä. Tilalle tarvitaan 1050 000 työntekijää, joista kolmasosalla toivotaan olevan ammatillinen koulutus.
Lähde: Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2004 - 2007.
Amislaisia mekin
- Mika Häkkinen, formulakuski
- Jere Karalahti, jääkiekkoilija
- Ilpo Larha, palkkamurhaaja
- Mika Strömberg, jääkiekkoilija
- Pate Mustajärvi, laulaja
- Mika Salo, formulakuski
- Janne Hänninen, pikaluistelija
- Lasse Virén, kansanedustaja
- Maukka Perusjätkä, muusikko
- Matti Ahde, kansanedustaja
- Sedu Koskinen, ravintoloitsija
- Jope Ruonansuu, viihdetaiteilja
- Raimo Helminen, jääkiekkoilija
- Kimi Räikkönen, formulakuski
121 kommenttia
Demos_69
13.1.2005 10:24
Miksi tasta pitaa taistella. En minakaan osaa tehda juuri mitaan kaytannon asioita - joita miehen mukamas pitaisi osata (auton oljynvaihto, sytytystulpat tms.). Eika se voisi minua vahempaa kiinnostaajkaan. Siksi jossain koulutetaan ammattilaisia tekemaan nama asiat. Maksan mielellani jollekin siita, etta han tekee puolestani tyot, joita en itse joko osaa tai en halua tai en ehdi tehda. Samoin, he maksavat minulle, etta mina teen heidan puolestaa toita, joita he eivat voisi itse tehda.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kiina_ilmio
25.1.2005 01:02
Monet tuntuu luulevan, että koulutuksella voi vältää Kiina-ilmiön. Se ei ole totta. Nimenomaan henkinen työ on useasti juuri sitä minkä voi siirtää sähköpostilla maasta toiseen. Toistaiseksi on vain mietitty mitä pitää siirtää, siinä on mennyt kokoonpanoa ja muuta duunarihommaa. Kohta mietitään mitä pitää tehdä täällä.
Jenkkiläiset firmat on alkaneet siirtää koulutettua työtä juuri Intiaan ja Kiinaan. Molemmat maat kouluttavat valtavia määriä porukaa. Niillä on mistä ottaa, joten ne saavat aikaan aika paljon vähän heikkotehoisemmallakin koulutusjärjestelmällä.
Suomella on toistaiseksi ollut tässä suhteessa helppoa, sillä tämä on länsimaisessa mitassa koulutettujen halpamaa. Valitettavasti kun Kiinalaiset yhtiöt ja Amerikkalaiset jotka hoitaa suunnittelun intiassa ja tuotannon kiinassa alkavat tosissaan kilpailla, niin kyllä suomalaisetkin rupeavat siirtämään suunnittelua.
Niin ja Kiinassa+Intiassa on 2Mrd ihmistä, joten niiden kustannustaso ei ihan hetekessä nouse länsimaiden tasolle.
Eli jos hankit koulutusta nyt, niin mieti mikä on pakko tehdä täällä. Toisaalta sekään ei välttämättä auta, kun työn perässä ulkoistuu koulutus ja kulutus ja talouskasvu...
Meillä on 10 vuoden kuluttua monta insinööriä vaihtamassa jarrupaloja kaapeloimassa asuntoja jne. Työttömiä on myös paljon enemmän, sosiaalituvaa taas ei.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MaaQ
18.2.2005 03:16
Öh no on ihan pakko kirjoittaa tänne. Olin itse amiksessa ATK alalla ja minun luokkani oli kyllä erittäin motivoitunutta sakkia muutamia (pakollisia) poikkeuksia lukuunottamatta. Nämä muutamat tipahtivat jo ekavuoden jälkeen "luokalleen". Sakki oli 25 opiskelijaa joista 15 loppujenlopuksi valmistui ajallaan. Sain sitten työpaikan amiksen jälkeen mikrotukitehtävissä ja pidän työstäni kovasti. Olen siis koulukeskuksessa töissä joten maailman näkee aika kummasti eri silmin kun samassa paikassa on peruskoulun yläaste, amis ja lukio.
Työtehtävissäni olen kyllä jonkin sortin järkytyksekseni huomannut että kyllä vanhat juurtuneet käsitykset on aika haudata.
Amisrakennuksessa missä minun toimipaikkani on, opetetaan viittä eri alaa ja lähes kaikki opiskelijat ovat ystävällisiä ja avuliaita. Tulevat kyselemään ja juttelemaan kaikenlaista tietokoneisiin liittyen jnejne... Jos kannan raskasta monitoria, joku avaa saletisti oven. Opettajat ovat myös ystävällisiä, käyvät tupakkapaikalla minun kanssani savukkeella ja juttelevat millon mistäkin. Samoin myös nämä oppilaat. Tämä rakennus on siis täyttä hymyä.
Noh peruskoulu nyt on peruskoulu. Mitä siltä voi odottaa? 700 erilaista kakaraa talossa. Ei täälläkään kuitenkaan opettajien osalta suoranaista töykeyttä ole. Eikä oppilaidenkaan.
Sitten se PAHIN RAKENNUS on se lukiorakennus. Sielä ei ole hymystä tietoakaan eikä kyllä ystävällisyydestäkään. Ei niin opettajien kuin opiskelijoidenkaan osalta. Olen suoranaisesti ihmetellyt sitä menoa. Oppilaat makaavat välituntisin kuin veltot räät lattialla, ties mitä lävistyksiä ja nahkarotseja päällä. (huom amiksilla on ihan normaalit siistit vaatteet). Lukiolaiset eivät suurin surminkaan avaa ovea, jos kannan raskasta monitoria. Päinvastoin, joku saattaa jopa naulita oven kiinni ilkeyttään. Puhumattakaan että he vaivautuisivat siirtämään kinttunsa siitä lattialta, jotta minä en kompastuisi niihin (esim, monitorin kanssa). Opettajat kävelevät nokka pystyssä naama happamena, kuin 1800 luvun englannissa. Muistan pari vuotta sitten ekan kerran kun lukiorakennukseen ensimmäisen kerran astuin. Katsoin sitä menoa hetken kun oven avasin; näkymä oli kuin eläintarhassa. Puolet oppilaista tosiaan makasi lattioilla, ja toinen puolikas roikku sprinklereissä ja ties missä ilmastointiputkissa?!!?
nimimerkillä; kaksi vuotta työn puolesta sivusta seurannut, kaikkia näitä eri vaihtoehtoja. Luojan kiitos valitsin sen amiksen...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
orgel
19.2.2005 19:19
Olen itse käynnyt lukion, vaan sen takia etten tiennyt mitä haluaisn tehdä tulevaisuudessa. Huono en ole koskaan ollut koulussa, päinvastoin saannut yllättävän hyviä arvosanoja verrattuna siihen työhön mitä olen tehnyt (=ei mitään jollei aine kiinnostanut). Olen aina pitänyt enemmän siitä että voi tehdä jotain konkreettista, joten taide- ja käsityöaineet olivat minulla aina vahvoja, vaikken missään opistoissa juuri niitä harrastanutkaan (syitä on monia). Päädyin kuitenkin lukioon, vaikka harkitsinkin amista+lukiota, mutta osa-aikaduunin päädyin lukioon. Lukiossa jatkui sama meno kuin yläasteella, vaikka oli maineikas lukio.
Vastaa kommenttiinMinun ongelmani on taas että on liian monta alaa jotka kiinnostaisivat minua, joten en osannut päättää mihin hakea vaan menin vuodeksi kansanopistoon tutustumaan itseäni kiinnostavaan alaan. Tämän jälkeen pyrin ammattikorkeakouluun (yliopistoon en ole vielä hakenut sen takia, etten halua liian pitkiä opintoja ja haluan matkustaa ja nähdä maailmaa nuorena).
En kuitenkaan päässyt sinne, ja olin onnellinen sillä, se ei olisi kiinnostanut minua. Olen myös hakennut uudestaan, mutta silloin en päässyt pääsykokeisiin joka todella harmitti. Päädyin vahingossa amikseen vuosi sitten opiskelemaan alaa joka oikeasti kiinnostaa, eikä harmita vaikken ole vielä päässyt työmarkkinoille. Sain kuitenkin koulun kautta viime kesänä mahdollisuuden päästä ulkomaille 3kk työharjoitteluun, josta jäi muistoja elämäksi. JA sain nähdä jotain sellaista mitä ei täällä ikinä pääsisi kokemaan :)
En ole vielä katunut muuta kuin lukiota, se oli hiemaan hukkaan heitettyä aikaa - vaikka luultavasti opin siellä jotakin. :)
Onnea kaikille siitä huolimatta mitä opiskelee, ja onnea kaikille mun tutuille jotka ei jaksa tai jaksaa opiskella missä lieneekin.
Eipäs mul ollut mitään muuta sanottavaakaan, muuta kuin yhdyn monien kirjoituksiin mutta tosiasia on, että kaikkia ei samana kiinnosta ja kaikille ei samantyyppinen opetus ei sovi tai kiinnosta.
Vastaa kommenttiin
Suksee
5.3.2005 03:10
Suomen opiskelija- allianssi Osku ry. on käynnistänyt viime syksynä kampanjan : "AMIS SE VAAN TIENAA ENEMMÄN". Ei mikään paska kampanja alkuunkaa. Käykää tsekkaamassa nettisaitit www.osku.info ja arvostus itseensä amiksena nousee huimasti!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sleeples_
19.3.2005 01:52
MaaQ en tiedä missä lukiossa olet käynyt, mutta täytyy sanoa, että tuosta paistaa pieni amis paras lukio paska vastakkain asettelu. On totta, että on huonoja lukioita ja on hyviä lukioita niin kuin on huonoja amiksia ja hyviä amiksia. Mutta ennakkoluuloisena ja sillä asenteella, että lukio on paska, koska kävin amiksen osoitat hyvin miten ennakkoluuloinen ja ahdasmielinen amislainen olet. Onneksi kaikki amislaiset eivät ole kaltaisiasi
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
slann
21.3.2005 09:38
Aah.. lukio vs ammattikoulu.. tämä ikuinen tappelu =)
Kaikki varmaankin tietävät mitä tarkoitan. Itsellä ei ole mitään lukiota vastaan, koska se on hyödyllinen myös--> parempi pohjakoulutus yliopistoon.
Ammattikoulussa on se hyvä puoli, että sieltä saa sen ammatin, tai no ammattinimikkeen.. hiukan eri asia kylläkin.
Miksi sitten tarvitsemme yliopistoja? No kuka laskee ne hirveät matemaattiset kaavat mitä tarvitsee esim. talonrakennuksessa ja kuka ne varmistaa? Piirtäjäkö? Ei, vaan juurikin se DI joka on opiskellut sitä hommaa sen 10 vuotta.
Itse käyn ammattikoulua, toista ammattia jo, olen kohta moniosaava tietokone nörtti ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
RubicsCube
25.3.2005 14:40
[LAINAUS]Syltty_234235 kirjoitti 29.11.2004 klo 21:23:
Kylmästi vain lukiopaikkoja leikkuriin ja amikseen lisää jengiä. Se ongelmaporukka pitäisi potkia amiksestakin pois muita häiritsemästä, saataisiin opetukseen tasoa ja koko koululle parempi maine.
Asiasta kolmanteen. Huvittavaa tuo noiden poikien herraviha. Ne isoa liksaa nostavat tosinörit tai "nuoret menestyjät" tekevät usein paljon pitempää päivää kuin tavalliset duunarit. Taitaa kateudesta kummuta tuo herraviha :)[/LAINAUS]
Kannatan ensimmäistä, aivan oikeastakin syystä. Vielä amiksessa kun opiskelen (valmistumiseen alle 3kk) on jokaisella ammattilinjan luokalla ne omat ongelma yksilönsä. Hidastavat ja häirisevät muiden oppimista.
Toisaalta oma asennoituminen on oppimisen ensimmäinen kompastuskivi tai vastaavati helpotus.
Kuka työnantaja nyt työhönsä asennoituneita työntekijöitä pihalle ensimmäisenä olisi potkimassa, varsinkin jos alalla on jo työvoimapula.
Kolmanteen asiaan. Tottakai on otettava huomioon 'tosinörttien' ja 'nuorten menestyjen' erilainen työ (henkisesti rasittavampi) kuin ns. duunareiden (yleensä fyysisesti) rasittavimpiin töihin.
Mutta on myös olemassa yli 10h (joksus pitempiä) ei niin 8-16 säännön mukaisia töitä.
Ne eivät näy mutta niitä tekevät tietävät keitä ovat ja kuinka vaativaa työtä tekevät ja millaisella palkalla joka ei päätä huimaa.
Nämä työt näkyvät vasta kun työntekijät menevät lakkoon; kaupoista loppuvat pikkuhiljaa elintarvikkeet, paperia tai sellua ei enää tehdä ja toimiteta ulkomaille, lehtiä ei tule kotiovelle, paikallisbussit-, tai juna ei kulje... jne. Liikenteessä kyllä ollaan muiden tiellä.
Mutta yhtä kaikki. Jokainen ammattiala on edelleenkin riippuvainen toisesta.
- Autokuski ja ylpeä siitä
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kilopoliisi
9.4.2005 22:19
[LAINAUS]perustyolainen kirjoitti 26.11.2004 klo 10:52:
Ja toi on totta, että välitunneilla blaadataan pilveä. Ainakin käpylän amiksessa oli noin 20 henkilöä jotka tekivät sitä lähes päivittäin. Suurin osa näistä pilvipäistä sai vakituisen työpaikan ja kukaan ei huomaa asiaa vaikka karibiannortti palaa vieläkin lähespäivittäin. Mitäs jos se kotonakasvatettu yrtti ei olekkaan tupakkaa vahvempi/pahempi aine??[/LAINAUS]
Ei muuta kuin bongi täyteen kukkaa ja kunnon savut päähän ni kyl se siitä lähtee;:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Osku-Info
24.5.2005 10:32
Täältä mallia:
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/salonranta/metalli49.jpg
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MaaQ
9.9.2005 21:15
Lukioilaiset selkeästi osaa lukeakkaan kun kirjoitin selkeästi että TYÖSKENTELEN koulukeskusympäristössä mikrotukena ja tämä ympäristö muodostuu kolmesta koulusta, amiksesta, lukiosta ja peruskoulusta...
Eli käyn näissä rakennuksissa jokaisessa miltei jokapäivä ja näistä ympäristöistä aikaisempaan kirjoitinkin...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Metsä vastaa
17.12.2005 12:42
Riippumatta koulutustaustasta, ulkonäöstä, autostasi, mistä vaan: Metsä vastaa niinkuin sinne huutaa. Jos arvostat muita se näkyy sinusta ja saat itsekin vastaavaa huomiota tai ainakin saat olla rauhassa melko varmasti.
Samoin monesti hymyyn vastataan hymyllä.
Itse jätin IT-alan pitkän harkinnan jälkeen ja palasin raksahommiin, aivan omasta halustani. Siinä vaiheessa kun huomasin kaihoisasti katselevani hienon ja lämpimän pääkonttorin sisuksista ulkona hikoilevaa kiinteistönhoitajaa tai rakennusmiestä. Capuccino alkoi maistumaan otsonilta ja paperivuori edusti minulle paristoa joka latasi itsensä tietokoneen kautta minusta.
Nyt polvi,selkäsäryt ja 14 tuntiset työpäivät jättäneenä elämä maistuu taas elämältä, on ihana hinkata käsiä juuriharjalla töiden jälkeen. Haavat kämmenissä kertovat päivien tarinaa ja kylmät jalkapohjat nauttivat saunan lämmöstä enemmän kuin jo 14 tuntia ennen saunomista hikoillut perse silloin kun alla oli 17 säätömahdollisuutta sisällään pitänyt toimistotuoli. Nyt minua kantaa kaksi jalkaa, joita kiitän joka päivä, että ne jaksavat. Kravatti kiristi, haalarit vain painavat, tosin päivä päivän jälkeen vähemmän...
Aina kun olen hienossa kerrostaloasunnossa töissä ja saan heti ovella palkinnoksi melkein loukkaavan ylenkatseen, minua naurattaa. Pidän naurun sisälläni, muutan sen hymyksi ja toivotan itseäni parempana pitävälle ihmiselle hyvää päivää. Ylenkatse muuttuu silloin usein neutraaliksi, joskun sääliväksi. En välitä, molemmat on paljon väheksyttyjä tunnetiloja. Riittää kun itse tunnen itseni. Kerron ammattini kun ovi avataan:"Putkimies päivää.", niin usein se synnyttänee tarpeen jossakin vaiheessa ilmaista heidän oma ammattinsa lähestulkoon käsittämättömien aasinsiltojen kautta. Mutta vain silloin kun se tuntuisi olevan omaani korkeammalla tasolla heidän mielestään. Saatan jopa itse tuntea sääliä omaa egoaa kustannuksellani pönkittävää akateemikkoa kohtaan, tietotasoni saattaa olla hänen tasollaan, silti rakennan itse omat taloni, maksan autoni ja korjaan ne omassa autotallissani. Siellä kaksiossaan akateemikon uho valuu hukkaan.Yhdessä saamme aikaan paremman Suomen, toisiamme nokitellessamme vain kahtia jakautuneen maan.
Hyvää joulua kaikille talonpojille,duunareille, roudareille,papeille ja lukkareille.
Vastaa kommenttiin:-)
Vastaa kommenttiin
hienoa!
4.1.2006 13:28
Aivan loistava, mahtava kommentti! Itsekin akateemista alaa opiskelevana turhan usein tunnen, ettei tässä ole konkretiaa. Haluaisin luoda käsilläni ja auttaa. Olen todella ylpeä siitä, että tuollaisia ihmisiä on olemassa Suomessa. Valoisaa kevättä sinulle ja muillekin!:D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
osaamisella ei eroa!
20.3.2006 18:17
Itse kävin lukion kavereiden/vanhempien painostuksesta. Se oli kuulemma viisaiden valinta. Olisin itse halunnut ammattikouluun sähkäripuolelle.
Vastaa kommenttiinJatko opinnot vievät teknilliseen ammatti korkeakouluun insinööriopintojen pariin. Opetus tuntui osittain korkealentoiselta ja epäkäytännönläheiseltä. Suurin osa opiskelijoista veti kurssit lunttaamalla tai rimaa hipoen läpi. Monilla oli motivaatio vaikeuksia ja kävi koulua pelkän tittelin takia kovan palkan toivossa.
Valmistuttuani työpaikkaa ei herunut. Näin kävi monille muillekin. osa pääsi onnelllisesti varasto, kassa yms.. hommiin kaunistamaan tilastoja. Osa ei niihinkään kun oli liian korkeasti koulutettu.
Itse suoritin lopulta aikuiskoulutuksella amiksen sähköpuolen (salaa muilta, hävetti) ja tunnuin oppivani enemmän kuin missään muualla yhteensä. Pääsin työharjoittelun kautta asentajaksi vakit. töihin. Työ on ollut yllättävän vaativaa ja koko ajan pitää opetella uutta, vaikka olenkin "perus duunari".
Eräs lukio ja insinööri opiskelija tuttuni jäi myös tuolloin laakereilleen lepäämään. Enkä ihmettele, käytännön osaamistaso oli täysin nolla. Tuolloin hän myös kirosi opintonsa ja oli jättää monesti koulunsa kesken.
No mutta! Nyt hän työskentelee isossa yrityksessä heti päällikkönä asiantuntija tehtävissä. Pappahan se soitti parit puhelut. Vaihdoin kuulumisia ja pisti vihaksi. Työ pitää sisällään easyä puhelimen käyttöä, tulostusta, huvinettailua, lappujen jakoa ja työn katselua huippupalkalla!
Kaiken lisäksi tälläinen kaveri pistää taas halvalla amiksia ja puhuu kuinka korkeakoulutus kannattaa. Tilanteen mukaan ja tietysti naisten seurassa työ muuttuu jutuissa todella vaativaksi.
Että en nyt tiedä onko nuo päälliköt niin paljon perusduunareita viisaampia.
Mutta nuoret opiskelkaa ainakin sitä mitä haluatte. Ettei tartte vetää niin monen mutkan kautta.. Amis on hyvä vaihtoehto ja antaa käytännön osaamisen ja hyvän teknisen teoriapohjan oman alan korkeakouluopintoja varten.
Vastaa kommenttiin
sejokatietääparemmin
27.6.2007 08:33
mikä teillä kaikilla oikeen on? kun pitää tulla tänne nettii itkemään siitä, että mikä koulutus on paras? tottakai ammattikoulu on paras, koska siellä opetetaan tekemään asiat paremmin käytännössä, toisin kun tuo lukio touhu, istut pari vuotta kynäkädessä ja väännät armotonta textiä vitun moisissa paineissa!? ja mitä tää tekee sulle? mulla se ainaki sekottais pään, koska niin meinas tehä pelkkä ammattikoulukin, koska joillakin on vaan raskaampaa ku toisilla, vaikka sitä ei nuo jotkun runkkarit tajuakkaan! ja mieti minkätakia käyt lukion? senkö takia että saat huonommin töitä? miettikään nyt vähän..! ja miks puhutte siitä että minkä näkönen amis on? onko tämä sitte pilkkausta vai mitä? vai selitättekö te oikeesti täällä että amiksen käyneet ovat jotenki erinlaisia kuin lukion käyneet?? eikö se ole jonkun sortin "rasismia".. tuolla jossain puhuttiin myös huumeista. että joku vetää välitunnilla pilvee tai jotain? varmaan puolet täällä nauraa että joku muka vetää pilvee? ja jos joku todella ajattelee että sitä ei täällä tapahdu ni saa olla aika vitun tyhmä jätkä? en ole lukenut mitään tilastoja, mutta voin ainaki heittää suoraan että ainaki 10% suomalaista käyttää jonkun sortin huumaus aineita, omasta mielestäni pilven polton sais laillistaa suomessa, vaikka en todellakaan ite käytä mitään, mutta eikö ne jotku puhu että pilven polttaminen on terveelisempää kuin tupakki? ja tietääkseni se ei ole sekottanu kenenkään päätä? toki tuola kadulla myydään muutakin kamaa, paljon vahvempaa ja vaarallisempaa. mutta liittyykö koulu ja huumeet mitenkään toisiinsa? minun mielestä kyllä! jos olet ahdistunut koulun käyntiin, piiri on huono, opettajat mulkkuja, ja tuntuu että et osaa oikeen mitään? toki altistut vapaa ajalla paremmin huumaus aineisiin kuin haluat ottaa sen ilon irti siitä vapa ajasta, ku tietää kohta jo joutuvansa takas sinne helvetin kouluun!. oikeestaan nykynuoriso on aivan hukassa? mistä tämä kaikki johtuu??? mikä on ku 15 käyttää huumeita? 18w kantaa puukkoa/asetta mukana? "te jotka ette ole sitä nähny, olkaa hiljaa" eikö se sano jo jotain että jokin pielessä? tähän asiaan en voi sanoa että mitää pitää tehdä, enhän mikään jeesus ole, ja tuntuu siltä, ettei siihen tiedä vastausta oikeastaan kukaan muukaan, joten parempi varmaan minunki olla hiljaa! ja se joka sanoo että olen väärässä, on itse väärässä! koska eikö jokaisen oma mielipide ole omasta mielestään todellakin aivan oikein?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hahahahaha
28.12.2007 22:12
Voi lapset lapset, käykää peruskoulunne kunnialla ettei kukaan teistä joudu saman kohtalon eteen kuin 'sejokatietääparemmin'. Siinä taas surkea esimerkki jostakusta joka ei olisi lukioon päässyt vaikka olisi halunnutkin. Eihän lukiosta kukaan vielä ammattiin valmistu, mutta ainakin suurin osa meistä lukiolaisista osaa kirjoittaa järkeviä lauseita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Saara24
2.3.2008 19:09
Tuntuu että pk-seutu on jäänyt vanhoilliseen "lukio on in" harhakuvaan. Omassa kotikaupungissani (joka kuuluu Suomen suurimpiin)lukioon menevät ne, jotka eivät pääse Amikseen, ne jotka perheet painostavat sinne ja ne jotka vaan jostain syystä päätyvät sinne.
Itse olen ylpeä tutkinnostani Amiksessa ja nyt opiskelen Ammattikorkeakoulussa. Olen ollut työelämässä jo useamman vuoden, eikä minulle ole koskaan ollut ongelma saada töitä. Ensimmäisen varteen otettavan työpaikkani sainkin työharjoittelun seuraksena; olin hyvä työssäni ja pomo pyysi minua heti jäämään töihin koulun ohella. Vuoden päästä olinkin jo esimies. Kun lukiolaiset etsivät kuumeisesti kesätöitä, itse pidin täydet kesälomat!
Nyt monet lukion käyneet, jotka eivät ikinä päässeetkään korkeakouluun, ovat kassalla, puhelinmyyjinä tai tarjoilijoina (eivätkä edes saa yhtä hyvää palkkaa, koska he eivät ole suorittaneet esim. tarjoilijan ammattitutkintoa). Itse Amiksena nautin esimiehen palkasta ja kohta vieläkin paremmasta! Kyllä kannatti käydä..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
xxfx
20.3.2008 23:57
Heh, jos tuo kiinteistonhuollon "opiskelijoiden" tyyli on tyypillista amista en ikina kadu etten mennyt mihinkaan amikseen. Eivat tieda edes mita tekevat. Sossunluukulle tuollaiset menevat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
henrikkiii
5.9.2008 11:14
mulla oli 9.luokalla jo kurssitkin valittuna lukioon, piti mm. Venäjää alkaa opiskelemaan... Harmittaa ja niin v*tusti, että menin bestiksen perässä raksalle! Voisi intin jälkeen miettii vielä jotai AMKii tai media-assistentti sydeemii..
joo ja tehtiin me yläasteella opon tunnilla jotai testejä.. Sovelluin se mukaan lähinnä vain ja ainostaan Näyttelijäksi, mutta ku esiintuminen ahistaa.. Kirjoitus taitoni on muuten selvästi mennyt ruosteeseen amis aikana.
Vastaa kommenttiinOlen kyllä kyllästynyt taloihin ja niihin ainaisiin P**lu juttuihin. Fiksujakin tyyppejä toki on joukossa, mutta.. En varmaan jaksa käydä tätä paskaa loppuun..Pakko vaihtaa alaa.Netissä avautuminen pitää pään vielä jotenkin selvänä.. ja pieni tunnustus, joka kuuluisi rippituoliin: olen työharjoittelusta lintsannu, ku yksi aamu olin niin down, et ajattelin et vetelen sitä yhtä raudoittajaa turpaan.. Mutta eikös se mene niin et nainen naiselle susi ja miehet sama juttu?
Vastaa kommenttiin
teuvokaisa
29.9.2008 13:55
Sattui tämä keskustelu osumaan silmiin "näin monen vuoden jälkeen". Kaikkien kommentteja en lukenut, enkä tuota alkuperäistä lehtijuttuakaan liene koskaan nähnyt.
Jos tilanne oli tuo 2004, tilanne on seuraavaa 2008.
Amiksen erilaisille sähkö-linjoille valkoidaan, herraties missä virastojen kätköissä, opiskelijoita joilla on matematiikan numeroilla 5-6 paikkeilla, keski-arvo parhaimmilla 7 pintaan. Jos kukaan vahingossakaan sattuu olemaan tietoinen, amiksen joidenkin alojen opetussuunnitelmat nykyään, ovat täysin vertailukelpoisia joidenkin ammattikorkea koulujen vastaaviin. Siinä on amiksen maikat ihmeissään kun peruskoulusta 6 keskiarvon saanut pitäisi muka kouluttaa amk-kelpoiseksi, lähes amk:n opetussuunnitelmilla.
Rankimmillaan pääkaupunki-seudulla pk:n opot opastaa parhaat opiskelijat lukioon sivistymään, koska se on ainoa reitti tulla yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi. Heitähän tämä maa niin kaipaa "työvoimapulaa" kärsiville aloille yliopistoon suuntautumaan. Kyllä sitä varmasti on valmistuttuaan ihmeissään kun 6 vuotta tuli tehtyä Siwan kassalla töitä ja kourassa lepää maisterinkuponki altaisitiikan tai indoueropeistiikan alalta. Siinä kelpaa töitä hakea... paikkojahan on auki vaikka kuinka paljon. Muita hyviä varsin komeasti töitä tarjoavia alojahan löytyy dramaturgian ja elokuvataiteen puolella...
On se vaan kiva lueskella näitä juttuja, "naapurin Kalervo on sitten hieno mies, mutta hänhän onkin maisteri", "Jakomäessä on ylä-astelaisilla niin heikko geenipohja, ettei niistä ole parhaimpiin lukioihin saati yliopistoon". Mietipä vaan, tuskin Jakomäen peruskouluissa maikat aliarvioi oppilaitaan vaan toivoo heidän parasta...tosin jos oppilaat siihen antaa mahdollisuuden.
Tuolla logiikalla on minullakin todella surkea geenipohja... isä oli sähköasentaja ja äiti kutoja. Tosin geenitutkijan kiirastuli alkakoon siitä että isoäiti ja -isä oli hyvin varakkaita kauppiaita, isoisä aatelissukuakin.
"Perhana että meni geenipohja pilalle, kun siihen sotkettu pientilallisen kakaran vertakin".
Palataanpa tuohon amis-meininkiin. Joidenkin amislinjojen vaatimustasot pärjännee ihan taatusti lukioille, asiasisällöt ovat vaan toisella tapaa sivistäviä. Varmasti monen moni tämän maan amisrehtori haluaisi oppilaikseen oikeasti alasta kiinnostuneita opiskelijoita eikä vaan pelkästään "pk opojen heittopusseiksi tulkitsemia persoonia".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hommahanskassa
12.5.2010 15:25
kaksoistutkinto on vitun jees. kesti kolme vuotta, nykyään opiskelen lääkiksessä ja teen töitä täysverisenä sähkärinä. kannatan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin