Blogi

Tämä viikko on töissä mennyt jonkinlaisen ihmeellisen manian kourissa. On hirmuinen into tehdä ja oppia kaikkea mahdollista, ja olen kyllä tehnytkin. Toki paljon vaikuttaa se, että olen nyt sijoitettuna sellaiselle osa-alueelle missä todella voi oppia paljon ja jossa on kiva olla ja työkaverit mukavia. Mutta silti oikein työntekohuuma päällä.

On pitkä aika siitä, kun töissä oleminen tuntui näin valtavan mukavalta. Ja ero siihen uupuneeseen, apaattiseen olentoon, joka jäi keväällä pois töistä, on todella häkellyttävä.

En tiedä, kauanko tämä (mielenhäiriö) kestää, mutta nautitaan siitä nyt kun se on päällä <3

Mun kaveri on menossa naimisiin ja mä olen kaaso. Päällä on hillitön paniikki pitopalvelusta, kukkasista, puvusta. Mitä tarjotaan ja missä, ja pitäisikö puvussa olla hihat vai nöy? Entä minkä väriset kukat pitäis olla ja pitäiskö niiden olla ruusuja vai liljoja. Kirkkoon autolla vai hevosella? Ja niin edelleen.

Ihan normaalia kait sinänsä, mutkun ne häät on 7 kuukauden päästä. Eiks tässä vielä kerkee?

Kyselee tyhmä.

Olen järkkäämässä juhlia ensi viikonlopuksi. Ei mitään isompaa, mutta kuitenkin yli 20 vierasta. Ja voi hyvä isä, että voi olla vaikeaa ilmoittaa, onko bileisiin tulossa vai ei ja millä vahvuudella, yksin vai kaksin.

Kutsun lähetin yli kuukausi sitten, joten kaikilla on ollut aikaa järkätä työvuorot, hommata lapsenvahdit ja varata hotellihuoneet. Kaikilla on myös ollut aikaa ilmoittaa, mikäli minkään yllämainituista, tai jonkun muun seikan järjestäminen ei syystä tai toisesta onnistu. Viimeinen ilmoittautumispäivä oli yli viikko sitten.

Edelleen epävarmoja on kuusi henkeä, eivät kuulemma tiedä. Fine. En tiedä sitten minäkään, onko heille ruokaa jos tulevat. Myöhässä ilmoittautui kahdeksan. Vajaa puolet ilmoittautui määräaikaan mennessä joko kyllä tai ei -vastauksella.

Koska väännän juhliin tarjottavat itse, mulle todellakin olis tärkeää tietää, onko jengi tulossa vai ei. Ja koska kuitenkaan en voi oman työn ohessa tehdä tarjottavia edellisenä iltana kaikkia, tarviisin sen tiedon NYT koska teen tarjottavia etukäteen. Okei, ei sinne mitään kummoisia tarjottavia tule, iltapalaa vain, mutta kuitenkin valmistamista/valmisteluja vaativia snackeja, joita ajattelin tehdä etukäteen pakkaseen. Ja koska muutama vieras ei nyt suostu millään ilmoittamaan tulostaan, on valmistelutkin jäissä.

Mun mielestä ei ole mun homma soitella tai viestitellä perään että onko jengi tulossa vai ei. On äärimmäisen junttia jättää vastaamatta kutsuun, silloinkin kun ei aio tulla. Kai siitä voi tietysti omat johtopäätöksensä vetää.

Valmistaudun iäkkään sukulaisen syntymäpäiville pilaamaan päiväni. Ulkona on +24 ja on mun viikon ainoa vapaapäivä, ja ei kun sinne kitumaan. Huomenna koko päivä töissä.

Ai niin ja kai muistin mainita sen pakollisen eli että sille mun bilepäivälle on luvattu +10c ja kaatosadetta ja että bileet on mökillä.

Menin eilen töihin. Ja eilisestä (tai oikeastaan jo toissapäiväisestä) mua on ahdistanut, vituttanut ja masentanut. Maha on turvoksissa ja siihen koskee, ja joka päivä on särkenyt päätä. Lisäksi mulle pukkasi ison kasan finnejä sekä decoltéhen että naamaan. Eihän tästä voi tehdä kuin yhden ainoan johtopäätöksen: mä olen allerginen duunille!!

Sillä, että mulla alkoi eilen menkat, ei tietenkään voi olla tämän asian kanssa mitään tekemistä, eihän? Ei etenkään vatsakipujen ja turvotuksen. Eihän?

Tänään piti tulla takaisin töihin loman jälkeen. Ristus, että ahristi. Mulla meni jo koko eilinen päivä täysin pilalle, koska olin niin ahdistunut. Itkeä pillitinkin jossain vaiheessa, kun tuntui niin pahalta. Toisaalta osaksi se johtui siitä, että vaikka oli luvattu +23c ja aurinkoista, oli koko päivän +12c eli helevetin kylmä. Koska olin suunnitellut viettäväni viimeisen lomapäiväni rannalla loikoillen, ja olin pakannut bikinitkin jo kassiin valmiiksi, otin aika henkilökohtaisesti tämän jäätävän kylmyyden :(

Viime yö meni sitten neljästä asti valvoessa, kun odotin kauhusta jäykkänä työpäivän alkua. Onneksi hieman helpotti se, että pomo ei ollut vielä palannut lomalta, niin ei tarvinnut kohdata sitä. Toisaalta sama se, jos sen kohtaaminen olis tullu tähän samaan rytäkkään. Sitpähän olis sekin ollu poissa niskasta. Nyt se on vielä edessä.

Nyt duunipäivä alkaa olla ohi ja olen elossa. Positiivista. Pelkäsin nimittäin kuolevani ahdistukseen ja vitutukseen. En kuollut. Hienoa.

Nyt metsään vattuja poimimaan =)

Kävin juuri katsomassa Sacha Baron Cohenin uutuuden "Brüno", ja olen aivan pissat housussa, vedet silmissä ja vatsalihakset kipeänä nauramisesta. Että osasi sitten pitkästä aikaa komedia naurattaa ihan kauheasti.

Olen ihan satavarma, että nipottajat ja tiukkapipot napsivat leffan aikana vähintään purkillisen nitroja, ja alkavat sitten vinkua homojen pilkkaamisesta ja homovastaisuudesta. Vaan kun homma ei mene ollenkaan niin, vaan leffassa nimenomaan irvaillaan tälle ennakkoluulolle ja homostereotypioille, ei niinkään homoille. Jenkit saavat taas kerran oikein kunnolla lunta tupaan mm. julkisuushakuisuudestaan. Osa leffan kohtauksista on spontaaneja, osa ennalta käsikirjoitettu. Toivoa sopii, että se kohta, missä Brüno pitää castingia vauvojen kuvauksiin, on ennalta sovittu. Muuten olen kyllä halukas vetämään itseni kiikkuun sen takia, mihin kaikkeen julkisuudenkipeät vanhemmat ovat valmiit jälkikasvunsa alistamaan.

Mutta sanat eivät riitä kertomaan... Olen ihan varma, että kriitikot inhoavat. Minä tykkäsin. Menkää itse katsomaan. Mutta tiukkanutturaiset varautukoot sitten niillä nitroilla. Niin ja pissikset varautukoot sitten siihen, että siellä näkyy useammankin kerran pippeli, niin ei sit tartte hihittää ja hokea "pippeli" joka kerta kun näin tapahtuu....

Cadu-täti on palannut lomalta ja reissuiltaan, ja on valmis taas piinaamaan teitä, rakkaat lukijat, elämänsä polkujen poikki viritetyillä piikkilangoilla. Aloitetaan vaihteeksi vakuutusyhtiöillä.

Alkukesällähän mulla oli siis se käsileikkaus, joka meni tapaturmavakuutuksen piiriin koska tapahtui vapaa-ajan tapaturmassa. Kävin tuolloin vakuutusyhtiössä selvittelemässä juttua, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Ystävällinen vakuutusvirkailija neuvoi minua vain toimittamaan kaikki sairaala- ja poliklinikkalaskut heille. Koska laskuja tuli aika monta enkä jatkuvasti viitsinyt juosta vakuutusyhtiössä, maksoin osan laskuista ensin itse. Vakuutusvirkailija neuvoi, että maksetut laskut on merkittävä kynällä siten, että niiihin merkitään maksupäivämäärä ja teksti "maksettu". Näin siis tein niille laskuille, joiden eräpäivä meni umpeen ennenkuin mulla oli asiaa kaupunkiin. Muuten vein laskut maksamatta vakuutusyhtiölle. Ja kaiken piti olla ok. Kunnes sitten ekasta reissusta palatessani pöydällä odotti kaksi karhukirjettä erääntyneistä sairaalalaskuista!!!!

Soitin ensin sinne perintäfirmaan, että nyt on varmaan sattunut jokin erehdys. Kerroin, että vakuutusyhtiö on ottanut asian hoitaakseen ja että maksut on kaikki hoidettu sieltä. No, perintäfirmathan kuulevat näitä selityksiä varmaan miljoona päivässä, joten ei voi syyttää tätiä siitä että hän kuulosti hieman skeptiseltä. Joka tapauksessa hän lupasi laitella asiaa vähän jäihin.

Nyt kotona odotti taas uusi karhukirje ja aloin vihreänä raivosta selvittelemään asiaa, tällä kertaa suoraan vakuutusyhtiön kanssa. Ja selvisi, että vakuutusyhtiö ei sitten ollut millään lailla huomioinut sitä, että osaa laskuista ei oltu maksettu. Korvaussumma oli maksettu kokonaisuudessaan suoraan mun tilille, ja sairaala oli jäänyt nuolemaan näppejään. Ja arvatkaa vaan, kuka maksaa karhukirjeiden huomautuskulut, viivstyskorot, jne jne, vaikka moka on vakuutusyhtiön? Aivan oikein. Cadu.

Helevetin raivostuttavaa!!! Miks noiden vakuutusyhtiöiden kanssa on aina jotain vitun säätöä?? Eikö ikinä vois asiat mennä ihan just niinkuin on sovittu ja luvataan??

Over and out.